millaista arjen "kuuluu" olla avoliitossa?
kysymykseni on aika henk. kohtainen, mutta kuinka usein harrastatte seksiä / ylipäätään osoitatte hellyyttä toisianne kohtaan?
tämä kysymys siis niille jotka ovat olleet suhteessa vähintään 2 vuotta.. ajattelin vaan että kuuluuko tunteiden laimentuminen asiaan vai onko suhteemme kuolemassa. :(
kysymykseni on aika henk. kohtainen, mutta kuinka usein harrastatte seksiä / ylipäätään osoitatte hellyyttä toisianne kohtaan?
tämä kysymys siis niille jotka ovat olleet suhteessa vähintään 2 vuotta.. ajattelin vaan että kuuluuko tunteiden laimentuminen asiaan vai onko suhteemme kuolemassa. :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä tulee kesällä 5v saman katon alla täyteen. Minun mielestäni suhteemme voi hyvin, arki sujuu ja viihdymme toistemme seurassa.
Seksiä harrastamme, vähän riippuen asioista, 0-4 kertaa viikossa. Keskimäärin rakastelemme ehkä kerran viikossa. Hellyyttä ja rakkaudemme toisiamme kohtaan osoitamme joka päivä; koskettelemme paljon ja istumme lähekkäin sohvalla, hieromme toistemme hartioita, laitamme toisillemme ruokaa, halailemme ja nukahdamme sylikkäin.
Ei tunteiden kuulu laimentua pitkässä, vakaassa suhteessa, mutta tunteet saattavat syventyä ja muuttua. Enää se pikainen seksi ei ole se tärkein, intohimosta tulee rakkaus, ja etsitään toisenlaista läheisyyttä. Näin ainakin meillä kävi, nykyään kun meillä on muutakin yhteistä tekemistä iltaisin ja viikonloppuisin kuin rakasteleminen. Seksi on toki tärkeä osaa suhdetta, ja jos tunnet, ettet saa tarpeeksi seksiä sinun kannattaisi keskustella kumppanisi kanssa.
Meillä meni neljä vuotta ihan kivasti - mutta sitten alkoi alamäki. Pitkä juttu.
Avoliitto on vaan sellainen juttu, etenkin kun toinen tahtoo avioon ja toinen ei, paha homma. Ei sillä ole siunausta. Lopulta se oli pelkkää riitaa, tuskaa, ja sitä sun ja mun tavaroihin ja asioihin jakamista, ei mitään yhteistä, ei edes henkisesti.
Erosimme.
Nyt olen ollut avioliitossa pari vuotta. Hyvin menee. Meillä on yhteiset tavoitteet ja molemmat ovat sitoutuneita. Opin tuolloin exän kanssa, että siinä avojutussa ei olla yhtä sitoutuneita kuin avioliitossa. Siinä ei ajateltu meidän etua koskaan vaan kumpikin vaan ajatteli omaa etuaan. Nyt onneksi tilanne on toinen, ja ME olemme hyvin onnellisia.
Ei sitoutuminen papin aamenta vaadi. Sitoutuminen lähtee kustakin itsestään.
Okei, jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei, se on ongelma tai voi ainakin aiheuttaa ongelmia, koska silloin naimisiin haluava tulkitsee asian niin, että toinen ei halua sitoutua. Mutta jos molemmat haluavat vain aidosti olla yhdessä, voi olla avoliitossa vaikka koko ikänsä. Eräskin tuttavapariskunta on ollut avoliitossa jo 20 vuotta eikä se eroa millään tavoin avioliitosta. On tehty lapsia ja rakennettu omakotitalo.
Muttei suinkaan tunteet ja kiihko minnekkään katoa...
Lähinnä tunteet syventyvät ja vahvistuvat päivä päivältä.
Meillä ainakin seksi on osa elämäämme(arkea) ja harrastamme sitä aivan samalla tavalla kuin silloin kun tapasimme, tietenkin se nyt on paljon parempaa kuin silloin, kun tietää mistä toinen tykkää/ei tykkää.
Samoin suukottelut, peffasta puristelut, jne. ovat jokapäiväistä elämää.
Mieheni kainaloon kömmin joka yö ja silloin tällöin yöllä herään hellään hyväilyyn...
Meille on monesti sanottukin et ollaan kuin vastanaineet vaikka takana on monta monituista yhdessä elettyä vuotta.
Me olemme kolmatta vuotta yhdessä, avoliittoa vuosi takana.
Seksiä harrastamme 1-4 kertaa viikossa, halailua ja pussailua on päivittäin. Välillä työkiireistä johtuen on tottakai hiljaisempaa, arjen ei kuulukaan olla juhlaa, ainakaan aina, mutta kaikenkaikkiaan tunnen, että suhteemme vain syventyy kokoajan. On ihana yöllä maata sylikkäin ja kuulla, kun mies kuiskaa korvaan, että rakastaa.
Arki avoliitossa ei varmaan poikkea avioliitosta millään lailla niin pitkään kun ollaan yhdessä. Eroa tulee vasta siinä vaiheessa kun erotaan tai kuolemantapauksessa, maallista mammonaa jaettaessa.
Olen ollut avoliitossa 14 vuotta ensimäisen miehen kanssa ja toisen nyt 23 vuotta. Mitä pitempään asuu yhdessä toisen kanssa, sitä paremmin oppii tuntemaan toisen tavat ja tarpeet.
Ei seksi elämä kysele aviosäätyä, se riippuu niin hormooneista kuin yhteisestä hyvästä/pahasta olosta. Arki on yhtä vuoristorataa ala-ja ylämäkee ja joskus vietävän tiukkoja kurvejakin on koettu. Tunteet laimenee jos jompikumpi ne tahallisesti tappaa, välinpitämättömyydellä tai loukkaamalla, piittaamatta toisen tunteista. Sanoin ensimäiselle miehelle että niin pitkään minä "mäkätän" kun sinusta välitän, sitten kun se loppuu niin tunteet on kuolleet. Ja niin siinä sitten kävikin.
vaan päinvastoin. Jos laimenee, pitää miettiä miksi niin käy. Olisiko niin, että rakastuminen ei olekaan muuttunut rakkaudeksi?
Arki tulee joka suhteeseen. Ei kannata edes kuvitella, että alun tunnemyrskyt olisivat arkipäivää aina vaan. Tilalle tulee muita tunteita, jotka johtavat suhteen syventymiseen.
Se on itsestäkin kiinni se läheisyyden tunne. Ei pidä päästää toista liian kauas tunnetasolla. Pidetään yhteyttä päivittäin: jutellaan, kosketetaan. Otetaan se tavaksi, lähelle tuleminen.
Ei se tietenkään hammasta purren onnistu. Jos se ei kiinnosta, kannattaa miettiä, miksi ei.
kuulostaa siltä että suhde on hiipumassa jos tuossa ajassa jo tuntuu liian arkiselta.Seksielämä pitäisi noin nuoressa suhteessa olla kovinkin vilkasta....pahoittelut