Parikymppisille keijukaisille

...kun sitä vaan halusin sanoa että vaikutat naiselta minun makuuni. ;)

Itse olen sinua 7 vuotta vanhempi, pituutta 153 ja painoa siinä 45-46 kiloa. Ennen pikkuruisuus häiritsi minuakin ja yritin väkinäisesti muuttaa tyyliä aikuisemmaksi ja kävelin korkeaakin korkeammilla koroilla. Noin viisi vuotta sitten kun tapasin nykyisen mieheni (185cm;)), ymmärsin miten ihanaa on olla tällainen keijukainen :) Urheilen paljon ja pidän itsestäni hyvää huolta, minulla on myös tummat lapaluihin ulottuvat paksut hiukset ja kasvoiltani menisin alle kaksikymmpisestä. Tykkään myös pukeutua nuorekkaan naisellisesti. Olen löytänyt oman tyylini, jossa viihdyn - jakkupuvut ja avokkaat ei ole mun juttu ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Näin pienenä on mielestäni ihana olla - tällainen kroppa on käytännöllinen ja helppo pitää timmissä kunnossa - vaatteitakin on oppinut vuosien saatossa etsimään ja löytämään. Olen kokoa 32-24 ja kengänkoko 35-36.


Paperien kyselyt ym. minua lähinnä hymyilyttävät nykyään :) Välillä minua hämmentää ihailevasti tuijottavat teinipojat ja baarissa reippaasti minua nuorempien miesten iskuyritykset :)))

Kannattaa nautiskella taskukokoisuudesta :) Myös isolla annoksella itseluottamusta saa ulkonäköön monta vuotta lisää - positiivisessa mielessä!

oon kans 20v, en oo ihan noin lyhyt, vaan 165cm, mut painan vain 47kg, siks näytänkin ihan murroikäiseltä. Ainoa keino on käyttää "aikuismaisia" vaatteita (esim. korkokenkiä, jakkuja, uskottavampia takkeja..:D muuten jos pistän vaan lenkkarit jalkaan, farkut ja t-paidan niin näytän ihan 16-vuotiaaltakin! Viimeks mulle myytiin bussissa lasten lippu, kysymättä ikää :D Mut muuten tykkään käyttää kans semmosia tyttömäisiä vaatteita ja tykkään eniten pinkistä! :D Mut mulla ainakin kengät ja takit/jakut luo yleensä uskottavuutta! En kyl tykkää jos joku luule mua alaikäiseksi, mut sitä ei nykyään niin usein tapahdu.. yleensä veikataan 18v, kun oon nyt vähän muuttanut tyyliäni.. kun oikeasti ärsytti kun ihmiset ei ottanut mua vakavasti!!:D

Eli olen 31v ja 147 senttiä pitkä 44 kiloinen aikuinen nainen. Uskottavuus ongelmaa on joskus tosi vanhojen ( 70v) kanssa kun eivät millään voi uskoa että olen jo yli kolmekymppinen. Pitävät ihan pikkulikkana tyyliin 17v :o)

Vaatekoko mulla on 32/34/XS/tuumissa 25 käy/farkuista käy myös koko 152cm. Kenkien löytäminen on ongelmallista mulla, kun on 34 numeron jalka, 35 löytyy vielä mut toi nelonen olisi täysin sopiva. Pienet rinnat löytyy multakin 70C ja pitkä tumma tukka.

Flaksi miesmarkkinoilla on käynyt tosi hyvin, ei mitään valittamista. Oma kulta (180cm) löytyi jo 15 vuotta sitten ja kaksi ihanaa lastakin olen saanut aikaiseksi.

Huumorilla olen tähän saakka selvinnyt, enemmän on ollut haittaa noista nostelijoista eli yht'äkkiä joku miehen köriläs on halunnut nostaa keijukaisen lähelle katonrajaa.

Niin, täällä olisi kaksi keijukaista lisää..Itse olen 24 vuotta, 150cm ja 37kg. Vuotta vanhempi siskoni on 155cm ja 45kg. Vuosia vaan tulee lisää, mutta kun ei sitä itseään tunne paljoa sen vanhemmaksi kuin esim. viisi vuotta sitten. Muilla kyllä on (esim. suvulla) mielipiteensä siitä miten tämän ikäisten tulisi käyttäytyä ja pukeutua.

Käytöksellä viittaan jatkuviin kyselyihin siitä, koska on suunnitelmissa tehdä lapsia, mennä naimisiin jne jne. Ja koska molemmat ollaan sinkkuja (ja nättejäkin), niin joku sukulainen on jopa kehdannut kysyä "kai te nyt kuitenkin pojista tykkäätte?"! Eipä ole kummallekaan vaan sitä oikeaa löytynyt, joitakin vääriä kuitenkin on tullut tavattua...=)

Pukeutumisesta sen verran, että molemmat käytämme "nuorten" vaatteita: kulutettuja farkkuja, tiukkoja toppeja ja vaikkapa karvakenkiä näin talvella. Ja ostamme vaatteemme ONLY:sta yms. Ja käytämme näitä vaatteita ihan vain siksi että ne on paljon nätempiä kuin jotkin muut vaatteet, emmekä siis ollaksemme ikiteinejä.

Baareissa käynnissä ja alkoholin ostamisessa on kyllä aina se oma ikävä puolensa - se hetki kun paperit kysytään. Nolottaa aina se päivittely kaikkien kuullen, että "ai anteeksi, sä oletkin jo noin vanha"). Lisäksi naisten vessassa muut naiset arvostelevat kovaan ääneen meitä alaikäisiksi, vaikka he varmasti ovat itse meitä nuorempia. Mutta toisaalta on kyllä kivempi olla pieni ja siro kuin iso. =)

Minä taidan olla vähän pidemmästä päästä keijukaisia, kun olen 160 cm. Mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen kuitenkin sen kokoinen, että normaaleista kaupoista löytyy sopivia vaatteita. (34/36, kengät 36-37)

Uskottavuus on välillä tosiaan ongelma, monet päivittelee että oletpas nuori (28) pieni, hento... voi hellanlettas ;) Kaikki työtoverit on aina järjestään suhtautuneet isällisesti/äidillisesti, jättäneet huomioimatta kokonaan - tai katsoneet kieroon. Ainoastaan toiset pienet ihmiset ovat ottaneet vakavasti :)

Jakku on joskus tylsä, mutta lisää kyllä uskottavuutta. Jos ostaa starndardipituisen jaku

olen melkein 23v, ja 152cm pitkä , paina mulla on teihin muihin verrattuna "hieman" enemmän...57kg joten hieman ylipainossa mennään! se tekee housujen ostamisesta tukalaa, kun koko on 36/38 ja lahkeet puol metriä liian pitkät ;) yläosat on vertalonmyötäisiä puseroita ja t-paitoja. kengän koko 34-35, mutta koska minulla on leveä jalkapöytä lättäpohjaiset kengät voivat olla jopa 36, silti pysyvät jotenkuten :)
Minulla on myos 2 1/2-vuotias lapsi ja sitähän ne ihmiset kattoo , et taas siellä on joku alaikäinen teiniäiti....aika pahastikkin välillä. Ja papereita kysytään aina....ja 16-vuotiaalta kuulemma näytän..(taapero, kääpiö, noita kutsumanimiä)jeee :( Eipä kyllä haittaa! näytän mieluummin nuoremmalta kuin vanhemmalta 8D

kaikille pikkuisille hyvää kesää! ja muillekkin