sinkkuna liian helppoa?

Tästä sinkkuuden helppoudesta voisi vaihdella enemmänkin ajatuksia... eli jos kiinnostaa, niin laita postia, katsotaan josko ajattelisimme asioista samoin:[email protected]

Mulla ihan samanlaiset fiilikset! Sinkkuna nyt jo 5 vuotta (pitkän suhteen jälkeen) ja ikää kertynyt 31v. Elämä on ihanaa ja helppoo mut pikkuhiljaa alkaa tuntuu että tarttis tehdä jotain muutaki...biologinen kello kun tikittää uhkaavasti! Ja mistä tässä iässä enää edes löytää "sitä oikeaa" kun on jo ajat sitten lopettanu etsimisen?

nostaa päätään, kun on syytä huolestua siitä, että on tyytyväinen elämäänsä? Suomalaisellahan täytyy mennä huonosti, muuten putoo palava kivi päähän? Siinä tapauksessa Sinulla on hyvä syy olla huolissasi :)

1. Ei tarvitse laskea sitä vessanpöntön kantta
2. Ei tarvitse selitellä, missä sitä ollaan oltu
3. Hammastahnatuubia puristetaan juuri oikeasta kohdasta.
4. Astiakaapissa on tiskauksen jälkeen oikea järjestys
etc etc.

Tässä näitä muutamia piniä asioita, joista meikäläinen todennäköisesti hermostuisi ensimmäisenä, mikäli sinkkuuttani uhattaisiin. Jotenkin on elämä muuttunut sellaiseksi, ettei voi edes kuvitella jonkun uroksen tulemista sotkemaan omia pikku kotirutiineja. Pelottaa vaan tilanne, että josko se "oikea" kävelee vastaan ja itsekin alkaa harkitsemaan yhteen muuttamista... Tuleekohan musta aivan kamala tyranni? Tai pystynkö nielemään sen pienen kiukkuni, ja jos pystyn, purkautuuko jättäiläismäisenä ryöppynä joskus ulos?
Onko muilla samanlaisia fiiliksiä?

Viihdyn sinkkuna. Miksi ei saisi olla helppoa:D

Niin mitä pahaa,että on helppoa elää , on onnellinen sinkkuna. Mikä laki sen määrää,mitä saa olla. Miksi pitäisi kitua suhteessa tai avioliitossa. Onko parempi ihminen,jos on vaikea elämä. Hah hah. Tässä minäkin jo suuntaan kaverin kanssa kahville, laivalle huomenna jne. Ihanaa elämää,mukava työ,hyvä palkka. Ei tarvitse joka euroa miettiä , pistää vaan minne haluaa. Vapaa,onnellinen. En ikinä halua luopua vapaudesta.

Ihmisten ei pitäisi niin kovasti miettiä elämisen sietämätöntä keveyttä. Se mikä ei tapa hajottaa ja loppujen viimeksi elämästä ei selviä hengissä.

Mä en kaipaa ketään.

Näin vanhana mä rakastan olla yksin!
Tai no, kuka nyt ajattelee sitten vanhan mitenkin...
En mä täysin yksin ole, onhan toki lapsia, mutta omaa aikaa on riittävästi

Mä oon elänyt avioliitossa, sekä pitkässä avoliitossa elämästäni yhteensä 16 vuotta
En koe, että elämästäni puuttuisi mitään tai ketään tällä hetkellä, nautin asioista mitä teen ja läheisistä, ystävistä, harrastuksista ja myös siitä, että voin ja saan halutessani olla myös täysin yksin

Nuorempana en osannut ajatella näin niin kuin nykyisin, oli tarve parisuhteeseen, halu saada lapsia ja oma koti, mutta nykyisin juuri se elämän helppous ilman parisuhdetta, tyytyväisyys kaikkeen siihen mitä elämässä juuri nyt on ja kuinka onnellinen on elämäänsä tällä hetkellä on se itsellä ratkaiseva asia siihen, etten halua parisuhdetta

No kyllähän ihminen osaa viihtyä hyvin yksinkin. Sitä on kaikkea touhua ja menoa, eikä tarvitse miettiä ketään muuta kuin itseään. Sehän on selvää.

Ei kai elämään tarvitsekaan ketään, jos sellaista ei kaipaa tai tarvitse. Minulla on eno, joka on ollut koko elämänsä poikamies. Oon miettinyt onko hän aseksuaali, homa tms. Mutta nykyään on käynyt mielessä, että ehkä hän vaan on niin mukavuudenhaluinen, ettei halua jakaa omaa elämäänsä.

Eipä se parisuhde ole mikään mittari onnellisuuteen. Minusta tärkeintä onkin haluta se ihminen siihen viereen, ei vaan tehdä niin kuin pitäisi.... mieti itseäsi ja maistele, että tarvitsetko ja ennenkaikkea haluatko siihen ketään? Mutta elä nyt huolestu suotta, jos et ketään halua. Sehän on vaan hyvä huomata ja voit jatkaa tämänkin kysymyksen ohi elämää. 😊👌

Sinkkuna olo on erittäin helppoa.😅

Onpas vanha ketju. Hullua ajatella, että aloittaja on nykyään 46-vuotias. Elämä on lyhyt.

Helppoa on sinkkuna. Niin. Siksi pysyn sellaisena. Naurattaa suorastaan hermot kireällä paahtavat pariskunnat.

Minulla on ihanne olotila. Harmittaa vaan varattujen valitus.

Alottaja on mua 20 vuotta nuorempi, mutta silti vuoden vanhempi.

Miksi elämä ei saisi olla helppoa? Pitäisikö olla terva juontia kuten oli avioliittoon,josta lähdin. Enkä enää ikinä kenenkään kanssa lähde siihen peliin.

Tämä viestiketju pitäisi näyttää, Yksinasuvien yhdistykselle, varsinkin, kun vaalien alla alkaa vinkuminen, että sinkuilla on kauheaa ja yhteiskuynta on tehty perheille.

Kyllä mä vaan tykkään olla vapaa. Muistan mitä tervanjuontia oli avioliitto. Ei enää ikinä sellaista elämää.

Sinkkuna pysyy mielenterveys parempana. Suhteissa masennuin.

Miksei sais olla helppoa🤣

Parempi minusta on elää ilman riitelyä ja ongelmia. sinkkuna hoidan vaan omat asiani ja saan levätä töiden jälkeen hiljaisuudessa. Parisuhteessa ollessa mies koko ajan halusi keskustelua. Rasittavaa oli!!

parisuhde on ensi kertaiselle arvoitus, kun parisuhde muutuu noin 6-7 vuoden välein, aivan kuin puoliso oli vaihtunut,

Vihjeenä: Sinkkuna eläminen on kallista, verrattuna parisuhteessa elämiseen ja varsinkin jos on lapsia ja saa niistä tukea...

Kallein elämisen muoto, mutta ompahan sitten oma määräysvalta.