moikka erohan siitä tuli (vireillä)
nyt mietitään minun maksu osaa lapset siis exällä. tapaan niitä jokatoinen vkl ja hieman lomilla.
alustavasti sovittiin 135/lapsi elikkä 270eur kuussa yhteensä onko tämä näin miehen vinkkelistä ihan ok? tuloni on kk netto 1550eur ja talolainaan menee 600 eur kk sekä tietty auto laskut ym kulut päälle.
nyt mietitään minun maksu osaa lapset siis exällä. tapaan niitä jokatoinen vkl ja hieman lomilla.
alustavasti sovittiin 135/lapsi elikkä 270eur kuussa yhteensä onko tämä näin miehen vinkkelistä ihan ok? tuloni on kk netto 1550eur ja talolainaan menee 600 eur kk sekä tietty auto laskut ym kulut päälle.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ottaen huomioon sun tulot. Tietty jos emäntä tienaa huomattavasti sua enemmän tai vähemmän summaa voi vielä vähän miettiä.
On vissiin aikalähellä koko maan keskiarvoa kahdesta lapsesta.
LISÄKSI maksat puolet harrastuksista, vakuutuksista ym... lapsien menoista.
Talolainat ym henkilökohtaiset menot ei vaikuta
vähntävästi.
tuolla 270€ ei ylläpidetä ex-vaimoa vaan lapsia. Älä maksa penniäkään ylimääräistä.
Itse maksan 118 euroa yhdestä ja bruttotuloni 3600 euroa ja vaimon 1700 euroa.Tosin kyllä osallistun lapsen harrastuskuluihin.
Tuoskin tuossa ole kuin max. kympin tai parin heitto suuntaan tai toiseen. Yhtälöstäsi kuin puuttui lähivanhemman maksukyky, joka vaikuttaa elareihin.
Tuo summa sitten tosiaan kattaa "kaiken", niin lapsen harrastukset, vaatteet, ruoka, asuminen, jne. SINUN osuudeltasi, lähivanhemmalta loput. Kuten yllä eräs isä kirjoitti, heillä elarit vahvistettu pienemmiksi mutta hän vastaa harrastuskuluista, tuokin mahdollinen järjestely -- vaikkei yleisin.
Miksi muuten noin harvat tapaamiset? Riippuu tietenkin kuin lähellä tai etäällä asutte eron jälkeen, mutta hyvä olisi sopia tiheämmät tai pidemmät tapaamiset ... edellyttäen tietenkin että se lasten etu ja tahtotila (ja tietenkin sinun myös).
********************
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
350 + 350 x 0,95 + 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
kiitos vastauksista ne todella auttaa minua. vaimo siis asuu vanhempien luona eikä ole asumiskuluja lainkaan on tarkoitus että hän asuu loppuikänsä (on testamentattu hänelle) ex vaimo hoitaa siellä lapsia eli ei töissä saa normaalit korvaukset mitä saadaa lapsi lisät ym.
tämä tapaamis suunnittelu on alustava ei vielä tehty papereita mutta ex kiirehtii kovasti näissä.välimatka on noin 150 km eli aika paljon. hoidetaanko matkat puoliksi kustannukset?
m36 kerro vaan lisää näitä asioita arvostan suuresti tietämystäsi ja sitä että jaksat vastata meille pulassa olleille. hyvää kevättä kaikille (p.s olen hieman romuna erosta ja pitää ottaa vähän masis lääkkeitä nyt olo niiden avulla kohtuu hyvä)
Eipä kestä kiittää, kunhan pidät itsesi kasassa ja jossain vaiheessa alat toipumaan erosta (suruaika kuuluu asiaan, kestää minkä kestää, vaikkei tuleen pidäkään jäädä makaamaan).
Niin, lasten lähivanhemman ilmeisen edukkaat asuiskulut vaikuttavat hänen maksukykyynsä, vaikkei töissä olekaan (eli, vaikuttaa elareihisi). Toisaalta, en ymmärrä miksi ei ole töissä ... hänenkin osaltaan kannettava vastuunsa lasten elatuksesta.
Yhtä kaikki, pienimmän riesan tie on sopia elarit (samoin kuin huoltajuus ja tapaamiset) eikä oikeudessa riidellä ... elareissa kympin tai parin takia hullutta lähteä käräjille (sataset tai selvä epäoikeudenmukaisuus sitten eriasia).
Niin, ja ne lapsilisäthän ovat lapselle ... eli niillä vähennetään lapsen elatukseen tarvittavaa summaa (minkä siten jaatte keskenänne). Eivät siis ole äidin "tuloa" (yh-lisä on).
Tpaamiset sitten ... helpoin keino on sopia tapaamissopimukseen että lähi vastaa lapsen tuonnin, etä "palautuksen". Menevät siis tasan kulujen puolesta, ja miksi ei menisi ... kysehän on lapsen edusta ja oikeudesta molempiin vanhempiinsa avioerosta huolimatta.
Tai sitten matkakulut lasketaan mukaan lapsen elatuksen tarpeeseen, korottovat elareitasi osuudellasi, mutta sitten lähivanhempi kustantaa matkat (koska mukana elareissa). TAI, sinä maksat yksin matkat, mutta ne vähentävät elareitasi ... keinoja löytyy jos on halua ja vanhemmat ymmärtävät mistä tapaamisissa on kyse.
Miksi ruikutatte laskuista miehet? Olemme kaikki omat lapsemme alkuun laittaneet ja heistä puoliksi vastuussa. Kyllä ruoka ja harrastukset aina maksaa aika paljon.
Paras homma on yhteinen tili eksän kanssa, jonne sijoitetaan rahaa vaikkapa 200 egee kuussa lasta kohden. Tuosta summasta maksetaan ruuat ja muut menot. Jos ei riitä, laitetaan tilille lisää rahaa.
MUTTA minusta asia tulee ajatella niin päin että me/te SAATTE maksaa lapsienne kuluja. Se on - poikaset - asia, jota elämäksi kutsutaan.
Ennen kuin MISTÄÄN summasta aletaan sopia kannattaa selvittää lapsen TODELLISET kulut. On tullut kusetetuksi yksi ja toinenkin mies kun lapsen äiti on uskottavasti selittänyt lapsen menot huomattavasti todellisuutta suuremmiksi. Emme me miehet sen naisen elämää kustanna, vaan AINOASTAAN LAPSEN tai lasten kuluista PUOLET. Jotkut eivät koskaan saa totuutta selville, jotkut saavat. Nainen on kuitenkin sitten se joka kantaa kusettajan häpeää silmissään. Mitä mahtaa lapsetkin ajatella...meillä toinen halveksii äitiään ja toinen säälii. Kaikki on mahdollista. Mutta olkaa kuitenkin tarkkoja!
Hei,
en jaksa olla ihmettelemättä ainaista ruikutusta elatusmaksuista ja siitä kuinka vaimoa elätetään. Ihmettelen sitä perhettä, oltiin sitten vielä yhdessä tai eronneena, jossa lapsen kustannukset jäävät reilusti alle 2 * 130,- (isän ja äidin "elatusmaksu") 100,- (lapsilisä)= 360,- /kuukausi. Eli että tuosta jäisi vielä sille exälle niin paljon, että ihan rikastumaan pääsee. Tämähän tarkoittaa sitä, että pariskunta, jolla yksi lapsi ja molemmat käyvät työssä, elää suorastaan ruhtinaallisesti. Kuinka moni teistä eronneista elatusmaksun maksajista tunnustaa, että elitte sen exänne kanssa rikkaina. Jotenkin minun jakeluun ei mene, miten se exä voi rikastua, jos taloudesta lähtee yhden ihmisen tulot (ja tietty ao. hlön menot) ja tilalle tulee esim. tuo edellä mainittu 130,- € yksinhuoltajakorotus ?!? Suomentaakaa minulle, en ymmärrä. Oma mieheni aina valittaa, ettei ole rahaa. Niinkö minä tosiaan rikastuisin, jos eroaisimme ja lapset jäisivät minulle?
Tarkoitus ei ole tässä provoilla, vaan en ihan oikeasti ymmärrä, miten joku voi esim. 130,- €:n elatusmaksulla sanoa elättävänsä ex-vaimoa.
Moi,
mukava lukea näin järkevä miehinen kommentti elatusmaksuista. Toivottavasti maa päällään kantaa kaltaisiasi enemmänkin.
Lapset tosiaan maksaa ( minulla murkkuikäistä lasta).
Juu, olen aivan samaa mieltä kanssasi -- yleensä elarit menevät juuri siihen miin kuuluukin, ja 130 - 140 EUR/kk/lapsi on paremminkin alakantissa jos molempien vanhempien tulot jokseenkin samat.
Toisaalta, syöhän lapsi etävanhemmalla tapaamisissa ja harvemmin hän eväiden kanssa tulee -- ainakin niiden menojen osalta minusta syytä sovittaa elareita kuin mitä kaavalla saadaan:
(450 - 100) x etävanhemman nettotulot/ molempien vanhempien nettotulot = xxx EUR/kk/lapsi
Luulen että suurin "närästys" etävanhemmalla joka maksaa elarit tulee siitä, että lähi ostaa silloin vaatteet, harrastusvälineet, maksaa leffaliput, antaa taskurahat jne. jne. (kuten kuuluukin jos elarit määritelty kuten yllä) ... etälle jää maksajan rooli, eikä lapsi välttämättä ymmärrä kuka hankintojen toisen puolen on rahoittanut (tenkin ellei lähi asiasta mainitse aika-ajoin).
Pahemmaksi kuvio menee jos lähivanhempi ei käytä elareita lapseen ... olen lukenut tapauksista missä lapsi tulee viikonlopputapaamiseen sellaisissa vaatteissa, että olisi edesvastuutonta olla käymättä ostamassa haalarit ja talvikengät... Toki silloin voidaan pohtia järjestelmän oikeudenmukaisuutta.
Eli, en usko että suurin osa elareista kriittisesti kirjoittavista miehistä tahtovat olla osallistumatta lapsensa kuluihin ... vallitseva menettelytapa nyt vain on sellainen, että elatusvelvollisen rooli on helposti "kerran kuussa kassan kautta" elleivät vanhemmat erossa ole tajunneet/onnistuneet sopimaan toisenlaisesta systeemistä.
Epäilemättä sellaisiakin lähejä löytyy, jotka eivät elatusmaksua lapseensa käytä. Ymmärrän toki ärtymyksen ja silloin ollaan ihan asiasta närkästyneitä. Marisijoita tuntuu kuitenkin olevan niin paljon, että minun on vaikea uskoa, että niitä niin paljon on. Tällä hetkellä en itse tiedä yhtään sellaista lähiä. Joskus voi tietenkin olla niin, että elatusmaksut menevät asumiseen ja ruokaan, eikä aina vaatteisiin riitä. Mutta silloin itse lähistä näkee, onko tosiaan näin (=ei itsekään turkiksissa keiku. Aikanaan eräs tuttava mies erosi vaimostaan. Lapset jäivät vaimolle. Mies maksoi elatusmaksua kuukausittain. Mies aina aluksi napisi siitä, kuinka elättää vaimoaan (vaimo oli isompi tuloinen). Mutta aikansa kun sisarensa (en minä)muistutti, että mies elättää siittämiään lapsiaan, unohtui mieheltä ne puheet.
Minusta tuo kaava, jota käytit vaikuttaa ihan hyvältä tavalta jakaa elatusvastuuta. Eikös siinä oteta huomioon sekin, kuinka paljon lapsi(/-et) viettää aikaa kummankin luona. Täydennettynä tuolla everstiluutnantin mainitsemalla tilisysteemillä, äkkiseltään vaikuttaisi tosi hyvältä. Sieltä sitten kaikki ostokset ja jos alkaa ylimääräistä kertymään, säästöön lapselle.
Itse olen myös sitä mieltä, että kyllä ne molemmat vanhemmat pohjimmiltaan sitä lapsensa etua ajattelevat; niin se rahanahne lähi kuin elättävä etä :). Varmaan useinmilla alkaa homma sujumaan, kun se pahin aallokko on ohitettu. Minä ainakin luulisin, että tekisin lapsilleni selväksi, että myös isä osallistuu heidän elättämiseen. Ihan jo sen takia, että tietävät, ettei isä ole siinäkään mielessä heitä hyljännyt.
Maksan elareita kahdesta muksusta yhteensä tuon 270 euroa/kk. 'Ystävällisten' sosiaalinaisten painostuksesta. Vitsi kuitenkin piilee siinä, että lapset asuvat molempien vanhempien luona vuoroviikoin. Muutosta voin hakea oikeudesta, mutta maksu siitä on aika monen vuoden elarin verran. Tasa-arvoista on tämä :)
Niin, kun on sovittu että se kustantaa lapsen tarvitsemat vaatteet ja muut hankinnat, kumman luona lapsi sattuu olemaan. Sitten huomaa jossain vaiheessa että lapsella on vain minun hankkimiani vaatteita ja tarvikkeita, harrastusvälineitä jne. Toki kasvava lapsi kuluttaa paljon, mutta olisi pitänyt ymmärtää ettei ihan niin paljon kuitenkaan kuin mitä kaikkea hänelle ostin.
Miten tämä tuli ilmi? 16-vuotias pyysi jälleen uusia välineitä ja varusteita harrastukseen. Kysyin missä vanhat ovat. Kellarissa. Oltiin jo kerran vietey pojan pienimpiä kamoja urheilukamojen ostomyyntiliikkeeseen, ne olivat pääosin minun hankintoja. Pyysin poikaa tuomaan jäljellä olevat vanhat kamansa mulle niin myyn ne kirpparilla tai jossain. Poika toi neljät edelleiset kamat. Kaikki minun hankintojani. Hirveä määrä. Kysyin missä äidin hankkimat. Ei ollut. Äiti oli sanonut pojalle että isä hoitaa. Kysyin sitten muistakin vaatteista ja sama vastaus. Eli poika ei edes ymmärtänyt mistä oli kyse. Exä sai elatusmaksuja sen mukaan että ksutantaa puolet pojan harrastuksistakin. Niin sitten vielä, keksin kysäistä kaikista kisoista ja harjoitusleireistä että paljonko niitä nyt olikaan ollut. Selvisi että olen kustantanut nekin kaikki. Olin ollut siinä käsityksessä että kustannan puolet ja äiti puolet. Mitään kuittejahan ei tietenkään ollut jäljellä varusteista ja osan rahoista olin antanut suoraan pojalle että hoitaa maksut itse. Soitto exälle antoi vain ivallisen vastauksen. Poikaa ei voi syyttää. Meidän ja etenkin minun syy ettei lapselle selvitetty elatussopimuksen sisältöä. Halusin säästää pojalta sellaisen asian pohtimisen helpottaakseni eroa edes jotenkin. Mutta olisi pitänyt. Lapsille pitää aina näyttää sopimus ja kertoa mitä se tarkoittaa ja miksi. Vaikka vastuuta sopimuksen noudattamisesta ei pidäkään jättää lapsen harteille.
Herra Everstiluutnantti!!!!
Kato ku täällä tosi elämässä (eli varuskunnan ulkopuolella) asiat ei aina olekaan niin yksinkertaisia.
Ymmärrän tuohtumuksesi, eikä tuo välttämättä ole valittamista ... jos laajat tapaamisenne (joka erittäin hyvä järjestely) tarkoittavat myös että ostat puolet lasten vaatteista, maksat puolet harrastusvälineistä jne. jne., eli kustannat puolet heidän muistakin kuluista kuin ruokamenoista.
Tuon lisäksi teidän vanhempien maksukyvyn pitäisi olla myös hehtarilleen saman suuruiset ... silloin hyvin perusteltua sopia elarit nolliin. TAI jos lapsia on kaksi, sinä toisen lapsen lähi, äiti toisen. Tämä siis paperilla, en tarkoita että sisaruksia ollaan erottamassa. Silloin voitte laskea yllä esittämälläni kaavalla elarit kummallekkin teistä vanhemmista, erotus tietenkin vain tilitetään ellei maksukykyjen mukaan mene "tasan" (kokeilepa laskea teidän tilanteessanne kuinka kävisi).
Jaa missä se otikossani mainittu epäkohta on ...
No, jos käräjille mennään tuomarit eivät katso kokonaisuutta tapaamisten ja elareiden välillä (käytännössä). Eli, tapaamiset yksi asia, ja elarit toinen ... joten tuskin maksusi oikeudessa mihinkään muuttuisivat.
onneksi suurin osa elareista ja tapaamisista sekä huoltajuuksista sovitan vanhempien kesken. Vain noin 10% menevät oikeusteitse. Tiedän että sossun tädit joskus painostavat -- onneksi ei meillä, tai en antanut siihen mahdollisuutta.
Harvoin kerron täällä omakohtaisesta tilanteestani, mutta menköön kun tuntuu että järkiporukkaa keskustelemassa. Nettotuloni ovat noin 4000 EUR/kk, eksäni noin 1300 EUR/kk, maksan lapsesta elareita 150 EUR/kk. Hän luonani noin 40-50% vuodesta. Suuremmat vaatehankinnat tekee äitinsä, tosin monia vaatteita tarvitaan tuplat (kahdessa kodissa kahdet vaatteet), harrastusten osalta puolitellaan menoja, silti lähi maksanee enemmän niitä. Olemme tyytyväisiä järjestelyyn, toimii. Tosin, ellemme olisi sopineet niin 100% varmuudella elarit olisivat olleet jotain aivn muuta ... mutta olisiko se loppupelissä ollut lapsen etu kuitenkaan... en tiedä.
Samoin ehdotettu yhteinen tili on hyvä ajatus, monella varmasti toimii ja on käytäntö. Mutta jälleen, se ei ole "oikeuskäytäntö" (tai sossun suosittelema), eikä voi sujua vaikka kaunis ajatus onkin, jos ero on riitinen (no, kaikki ovat ... mutta kroonisesti tulehtunut).
Älä viitsi esittää velipontevaa!
Oletko mies vai nainen tai joku kolmas olomuoto?
Turha tulla sanelemaan tänne laskujen maksuista yhtään mitään. Mene itse töihin ja maksa omat laskusi. On täällä miehiä jotka kantavat vastuun lapsistaan, mutta tollaset suunsoittajat alkavat suorastaan vituttamaan!
suur kiitos kaikille vastanneille! eiköhän tämä ala sujumaan kunhan ensin alkuun päästään. vielä on katkeruus pinnassa kun en olisi halunnut erota menettää vaimoa ja lapsia. jälkeempäin ajatellen olen kyllä 50% tai ylikin syypää eroon. en huomioinu vaimoa riittävästi auttanut lastenhoidossa jne.. mutta oli siihen syyni. väsyttävä 3-vuorotyö oli rankkaa aikaa minulle ja vaimolle molemmat väsyneitä ja uupuneita. mutta olen hieman katkera että vaimo halusi ratkaista asian näin eikä minulla ollut siihen mitään sanottavaa. mutta elämä voi olla raakaa ja ihan mitä vaan. kaikesta huolimatta mukavaa kevättä kaikille kesäkin sieltä kohta tulee ;-)
markus***
minä maksan kaikki lasten harrastus ja vaatteet ym muut maksut ihan itse naisena koska mieheni sanoo että koska lapsilisät tulee sinulle niin minun kuuluu maksaa kaikki. Jos eroasin jota olen haaveillut niin minun rahallista elämääni helpottaisi kun mieskin joutuisi osallistumaan kuluihin. Maksan myös asuntovelasta ,autosta puolet sekä vakuutus ,jäte, kiinteistöveron, vesimaksut ruuan suurimmaksi osaksi. Että on siinä yhdelle ihmiselle maksamista. Ei ole ihme kun rahat ei meinaa mihinkään riittää. Mies sijoittelee kun jää vähän kuulema rahaa..että huh.huh..olen jo aika kypsä tapaus.
Aina kun erotaan "sovussa", voidaan keskenään sopia lasten elatustuen määrästä, tapaamisista ym. Ne jutut voidaan sitten lastenvalvojalle (soskaan)selittää, eikä silloin huomioida esim. maksavan osapuolen tuloja, jos vanhemmat ovat summista päättäneet keskenään. Lastenvalvoja täyttää paperit jotka lähtevät oikeuteen kun eroa haetaan, oikeudessa ne vahvistetaan. Tienasipa vanhemmat miten paljon tahansa, minimi elatusmaksu on 118e ja sentit päälle. Elatus on lapsen etuus, jota ei voida kumota sillä, että esim. lähi huoltaja on "rikkaampi" osapuoli. Valtio velvoittaa molemmat vanhemmat elättämään yhteiset lapsensa. Tilanteessa, jossa lapsi asuu vuoroviikottain molempien vanhempiensa luona, ei kummankaan kuulu maksaa elatustukea, vaan molemmat huolehtivat "omina viikkoinaan" lapsiensa tarpeista. Ja jos elatustuen määrää aletaan soskassa laskea, käytäntö on n. 10% tuloista, ja siitä vähennetään maksavan osapuolen elämisen kustannuksia (asuminen yms) ja etsitään järki summaa, kenenkään ei ole tarkoitus rikastua/köyhtyä, kyseessähän on lapsen oikeus ja etuus. Myös täysin varaton maksaa sen minimin, mikäli ei tuloja ole valtio (soska) maksaa puolesta, mutta perii jos/kun menet töihin tai tulot muuttuvat parempaan suuntaan.
Ihanne tilanne on, jos pystytään sopimaan keskenään kaikesta, mutta kannattaa muistaa tehdä viralliset paperit kaikesta, silloin on helpompaa siirtää esim. perintään elatukset jos ne jätetään maksamatta. Sitäpaitsi, niin usein kun sitä toisen luulee tuntevansa, niin saa katkerasti hämmästyä monia asioita.
Kaikkea hyvää sulle markus*** =)
Aivan selvimmästä päästä ei kirjoituksesi ollut, mutta koetan ymmärtää ja kommentoida.
Kirjoitit:
"Tienasipa vanhemmat miten paljon tahansa, minimi elatusmaksu on 118e ja sentit päälle."
"Tilanteessa, jossa lapsi asuu vuoroviikottain molempien vanhempiensa luona, ei kummankaan kuulu maksaa elatustukea, vaan molemmat huolehtivat "omina viikkoinaan" lapsiensa tarpeista."
Ensimmäinen väittämä on totta, tosin vanhemmat voivat sopia elarit vaikka nollaan ... hyvä perustelu sille voisi olla vaikka juuri kuvaamasi laajat tapaamiset. Yleisesti, vanhemmilla on oikeus sopia lastensa elatuksesta hyvinkin vapaasti, eikä välttämättä olla missään tekemisissä lastenvalvojan kanssa (liitteeksi sopparit avioerohakemukseen).
Väittämäsi : "Ja jos elatustuen määrää aletaan soskassa laskea, käytäntö on n. 10% tuloista, ja siitä vähennetään maksavan osapuolen elämisen kustannuksia"
Tuo on roskaa ... eikä oikeuskäytäntönä ollut ihan vähään aikaan -- onneksi. Siinä kaksi operusteellisesti väärää lähtökohtaa:
a) kaava ei lähde mitenkään lapsen elatuksen tarpeesta
b) kaava ei ota mitenkään huomioon lähivanhemman kykyä osallistua lapsen elatukseen
Jos "soskassa" joku tuollaista määritystä elareille ehdottaa, on siihen suostuva etävanhempi idiootti (tulemana voi olla ylisuuret elarit) tai lähivanhempi on idiootti (tulemana voivat olla myös alimitoitetut elarit). Jos summa sattuu olemaan oikea, voi sen saada myös kertomalla isän kengännumeron 3,25:llä ... enkä silti sitäkään suosittelisi oikeuskäytännöksi kaikille.
Ehkäpä asian suhteen on sitten paikkakunta kohtaisia eroja, että miten missäkin elatusta lähdetään soskassa laskemaan. Paikkakunnalla jolla itse asun, tämä 10% on lähtotilanne mistä lähdetään kartoittamaan elatustukea. Alalla työskentelevänä tiedän sen pitävän paikkansa. Reilua se ei tosiaankaan aina ole, mutta harvemmin ketään "joutuu" liikaa maksamaan oman lapsensa elämis menoista. Eihän se kaikkien vähennyksien ja huomioitavien kohtien jälkeen ole juuri 10% tuloista, mitä etävanhempi sitten lopuksi maksaa.
Totta on, kuten mainitsit, että vanhemmat voivat hyvin pitkälle päättää kaikesta keskenään. Sehän on kaikin puolin hieno ratkaisu.
Niin, en sitä väitäkään etteikö keskimäärin varsin lähelle oikeiden elareiden summaa voida päästä tuolla 10% kaavalla ... ja äärettömän helppohan se on.
Mutta logiikkaa tai perusteluja siihen ei ole, ... ja olisi kiva kuulla sen sossun tädin nikottelun kun niitä etävanhempi häneltä kysisi (ks. yllä oleva vastineeni).
Vaikka ei minusta ylivoimaisen vaikeata olisi myöskään laske kaavalla :
(elatuksen tarve "miinus" lapsilisät) x (etävanhemman nettotulot) / (molempien vanhempien nettotulot) = elarit
Ja tuota summaa sovitellaan tapamisten mukaan (edes ruoan suhteen)
Tärkeintähän tässä olisi, että etävanhempi ymmärtää mistä elareissa on kysymys, ja miten niiden määrittämisen PITÄISI mennä -- vaikka tietenkin tuon tajunnan pitäisi olla ensisijaisesti sillä lastenvalvojalla. Ilmeisesti joillakin paikkakunnilla nuokin kunnan palkolliset ovat tehtäviinsä pätemättömiä.