Kun ei vaan jaksa...

Ongelma kun on se, että meillä kurssit kestävät yleensä puoli vuotta, poissaoloja saa kurssista riippuen olla 2-3. Ja kun tuon kaksi viikkoa vain pyörittelin sormia, tuli nuo kaksi poissaoloa täyteen. Jos nyt vielä olen poissa, menee koko puolivuotinen pilalle, tai parhaimmassa tapauksessa saan tehdä "vain" mielettömästi lisähommia.

Tietysti voisin noissa lukuaineissa kysyä, josko voisin vain tenttiä ne. Ne kun ovat pääasiassa matematiikkaa, joka on itselleni helppoa..

Tänään on vapaapäivä ja siltikin stressaan jo huomista koulupäivää, vaikka silloin on vain "lemppari"aineita.

tyttö kirjoitti:

Ongelma kun on se, että meillä kurssit kestävät yleensä puoli vuotta, poissaoloja saa kurssista riippuen olla 2-3. Ja kun tuon kaksi viikkoa vain pyörittelin sormia, tuli nuo kaksi poissaoloa täyteen. Jos nyt vielä olen poissa, menee koko puolivuotinen pilalle, tai parhaimmassa tapauksessa saan tehdä "vain" mielettömästi lisähommia.

Tietysti voisin noissa lukuaineissa kysyä, josko voisin vain tenttiä ne. Ne kun ovat pääasiassa matematiikkaa, joka on itselleni helppoa..

Tänään on vapaapäivä ja siltikin stressaan jo huomista koulupäivää, vaikka silloin on vain "lemppari"aineita.

Lue lisää

Kyllä nyt jotenkin luulisi, että jos on lääkärin määräämää sairaslomaa, niin asiat on järjestettävissä. Ei kai AMK nyt niin tiukka voi olla?? (itsekin siellä kuluttanut aikaa puol vuotta).

Ei pidä väkisin yrittää, jos homma ei toimi. Ei siitä opiskelustakaan saa oikein mitään irti, jos motivaatio ja jaksaminen on nollassa. Ja se, että menettäisit puoli vuotta, on loppujen lopuksi aika lyhyt aika. Kyllä mäkin sitkuttelin AMKissa puol vuotta, vaikka olin ihan masentunu ja opiskelut meni ihan perseelleen. Se aika meni hukkaan, mutta ei se aika, kun olin sairaslomalla.

Suosittelisin nyt, että meet pikaisesti puhumaan jollekin noista ongelmistasi. Yritä olla stressaamatta tuosta koulusta, asioilla kun on tapana järjestyä =)

hmmm... kirjoitti:

Kyllä nyt jotenkin luulisi, että jos on lääkärin määräämää sairaslomaa, niin asiat on järjestettävissä. Ei kai AMK nyt niin tiukka voi olla?? (itsekin siellä kuluttanut aikaa puol vuotta).

Ei pidä väkisin yrittää, jos homma ei toimi. Ei siitä opiskelustakaan saa oikein mitään irti, jos motivaatio ja jaksaminen on nollassa. Ja se, että menettäisit puoli vuotta, on loppujen lopuksi aika lyhyt aika. Kyllä mäkin sitkuttelin AMKissa puol vuotta, vaikka olin ihan masentunu ja opiskelut meni ihan perseelleen. Se aika meni hukkaan, mutta ei se aika, kun olin sairaslomalla.

Suosittelisin nyt, että meet pikaisesti puhumaan jollekin noista ongelmistasi. Yritä olla stressaamatta tuosta koulusta, asioilla kun on tapana järjestyä =)

Lue lisää

Eniten ehkä pelkään sitä, että jos jään nyt nyt "lomalle", se ei autakaan yhtään. Eihän hiihtolomakaan auttanut vaan stressasin koko loman tätä viikkoa. En öisin saanut edes unta, kun mietin, mitkä tehtävät ovat vielä tekemättä. Niin, enkä silti tehnyt niitä aamulla, päivällä tai illallakaan vaan valvoin taas seuraavan yön niitä miettien.

Ja tiedän, että asioilla on tapana järjestyä. Tuo tehtävä, joka piti palauttaa ennen hiihtolomaa, ja jota en siis ole vieläkään edes aloittanut (mutta jota olen stressanut), täytyykin palauttaa vasta perjantaina. Ilmoitin jo poikaystävälle, että hän tekee sen mun kanssa, niin tulee varmasti tehtyä.

Ei tuo nyt niiiiin tiukkaa ole tuo amk, ne kurssit, jotka ovat, jätin jo pois, koska muuten olisin hajonnut totaallisesti niitä pohtiessa. Jäljellä on vain "lepsut". Olen saanut poissaoloja kuitattua lisätehtävillä, mutta en turhaan sellaisia haluaisi tehdä, kun voisin yhtä hyvin olla siellä tunnilla. Kursseja tosiaan tällä hetkellä vain viisi, ja se ei ole paljon.

En oikein tiedä, kenelle pitäisi puhua? Poikaystävän kanssa olen yrittänyt, mutta kun se painaa todella pitkää päivää (8h töitä iltakoulu), niin ei se oikein ymmärrä, etten jaksa paria tuntia koulua päivässä. Töitäkin mulla on vain 2-3 kertaa viikossa. Kyllähän sekin on joskus todennut, että olen masentunut ja itkuinen.

Pahinta ehkä on se, että me ollaan menossa naimisiin kesällä, paikat ja pappi jo varattu. Luulisi, että siitä irtoisi puhtia kouluunkin, mutta en jaksa edes häistä olla innoissani. Olen yrittänyt ottaa itselleni projekteja ja pikkuhommia, jotka olisi mielenkiintoisia ja jotta tuntisin saavani jotain edes aikaan. Nekin lopulta kaatuvat puolessavälissä. En kotona jaksa siivota, sen kaksi viikkoa kun lintsasin, kotona oli sellainen kaaos, että näytti kuin siellä olisi räjähtänyt isompikin kaaos. Sen nyt sain korjattua, mutta tuntuu, että asiat alkaa taas levitä..

Poikaystävän mielestä mun pitäisi rakentaa aikataulu jokaiselle päivälle ja siihen pistäisin tärkeät asiat ja toimisin sen mukaan. Kokeilin muutaman kerran, mutta ei sekään toimi. Innostun kyllä helposti asioista, mutta kun se innostus ei kestä.

oireet täsmää minuunkin....harmillista tämä tyhjänä oleminen kun mikään ei maistu.

zippi kirjoitti:

oireet täsmää minuunkin....harmillista tämä tyhjänä oleminen kun mikään ei maistu.

Hei taas!

Kyllä nuo teidän tekstit (varsinkin aloittajan, jolle olen jo kommentoinutkin) kuulostaa sen verran vakavalta, että nyt äkkiä apua.

Tyttö, sanoit ettet tiedä kenelle voisit puhua. Varaa aika psykologille. Ja usko, kun sanon, että ei tarvitse olla hullu mennäkseen psykologille. Masentunut ihminen ja hullu ihminen ovat eri asia.

Älä ota mitään projekteja. Älä syyllistä itseäsi jos et saa asioita tehtyä. Ja tuo poikaystävän suhtautuminen on aika tuttua kans, itsekin kokenut vähättelyä. Masennusta ei ymmärrä jos sitä ei ise koe.

Masennuslääkkeet saat lääkäriltä. Lääkkeet ei kyllä välttämättä paranna sun masennusta, mutta niistä saat sen verran voimia, että jaksat arkipäiviä. Ja kun jaksat, sinulla on myös voimia pohtia, miksi olet masentunut ja siitä se parantuminen lähtee.

Anteeksi jos tekstini kuulostaa jotenkin "fanaattiselta". =) On vaan kurjaa huomata kuinka yleistä toi masennus on ja itse sen kokeneena en toivo sitä kenellekään.

Hymyä ja voimia kaikille! =)