Oon seurustellu mieheni kans kohta 3v. Mieheni on alusta alkaen hokenut että kaukosuhteet on p*****stä, että hän ei ikinä haluisi elää semmoisessa. On joskus sanonut jopa ihan suoraan et jos mä lähtisin vaik opiskeleen johki kauas et nähtäis harvemmin, niin hän ei varmaankaan haluis enää jatkaa suhdetta.
Ongelmana on nyt tää: mies lähti inttiin tammikuussa ja viime viikolla tuli tieto et hän jää sinne vuodeksi. Omasta tahdostaa, eli oli oikein tavotteena se aukki. Mulle hän hokee et ku tää intti on ny pakko käydä, et koita kestää. Mut jos jätkä haluaa jäädä sinne vuodeks vapaaehtosesti, niin ei luulis olevan sanomista jos mäkin lähen tästä toteuttaan unelmia muualle. Suhde loppuis aika varmasti, jos mä lähtisin vuodeks johonkin ja hän istuis himas. Ja nähtäis vaan viikonloppusin. Mitä mä loppujen lopuks merkkaan miehelleni?
Oonko sille vaan se joku vai se kenen kans se haluaa oikeesti olla elämänsä?
Ongelmana on nyt tää: mies lähti inttiin tammikuussa ja viime viikolla tuli tieto et hän jää sinne vuodeksi. Omasta tahdostaa, eli oli oikein tavotteena se aukki. Mulle hän hokee et ku tää intti on ny pakko käydä, et koita kestää. Mut jos jätkä haluaa jäädä sinne vuodeks vapaaehtosesti, niin ei luulis olevan sanomista jos mäkin lähen tästä toteuttaan unelmia muualle. Suhde loppuis aika varmasti, jos mä lähtisin vuodeks johonkin ja hän istuis himas. Ja nähtäis vaan viikonloppusin. Mitä mä loppujen lopuks merkkaan miehelleni?
Oonko sille vaan se joku vai se kenen kans se haluaa oikeesti olla elämänsä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siis korjaus, 6 kk on minimipakollinen aika intissä, siihen vielä 6 kk lisää jos menee aukkiin/rukkiin. Eli kyseessä on vaan puoli vuotta vapaaehtoisuutta, ja sitäpaitsi Suomessa ja lomille pääsee hyvin.
..Oo ylpee miehestäs et se haluu hoitaa homman kunnolla eikä koita päästä mahdollisimman vähällä
Jos haluat lähteä opiskelemaan jonnekin muualle, niin mene. Ellet mene niin kadut myöhemmin. Nuorena ei kannata jäädä opiskelematta sen takia, että joku keskenkasvuinen huonon itsetunnon omaava poikanen pelkää että suhteenne ei kestä. Ellei se kestä niin so what, se ei ollut silloin tarkoitettu kestämään, löytyy parempi suhde varmasti.
aiva noinkaan ole!ei mistään suhteesta jossa on täysillä mukana niin voi sanoa että "ellei se kestä niin so what".. ja et mene vaan minne lie opiskelemaan, vittuakos toisesta välität. haloo.. vähän järkeä peliin tämmösis asiois. jos vähääkään toisesta välität.
Onhan se suhdekin tietysti tärkeä, mutta muista että
sinä itse teet päätökset oman tulevaisuutesi suhteen.
Jos ei ole rohkeutta lähteä opiskelemaan, se on sinun
oma päätöksesi. Siitä on sitten myöhemmin ihan turha
syyttää poikaystävää, jos päätös alkaa kaduttamaan.
Sadat tuhannet ihmiset kautta aikain ovat lähteneet
opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, koska lähistöltä
ei ole löytynyt sopivaa opiskelupaikkaa. Joidenkin
suhde on kestänyt, toisten ei. He ovat kuitenkin
päättäneet hankkia koulutuksen alalle josta ovat
kiinnostuneet ja tuskin ovat sitä katuneet.
Jokainen saa itse päättää, haluaako keskittyä pelkästään
seurustelusuhteeseensa, vai kokeileeko kestääkö
kaukosuhde opintojen ajan. Niistä päätöksistä on
kuitenkin turha jälkeenpäin kitistä kumppanille.
niin varmasti antaa sen toisen menna ulkomaille opiskelemaan eika heti marisee et suhde paatttyy siihen..ja bla bla...
Ketjun aloittajalle: TOTEUTA UNELMIAS!Jos rakastatte toisianne oikeasti niin kylla se suhde kestaa, vaikka varmasti rankka olisikin.
Älä sitten roiku siinä tyypissä, kerran hän ei näytä susta välittävän. Eikä halua olla sun kanssa. Kaikki muu menee sun edelle. Joten suhde vaan poikki, niin heti helpottaa.
Vuosi on loppujen lopuksi pieni aika. Joustavuutta puolin ja toisin. Jos hän nyt toteuttaa omaan juttuaan, niin sitten sinulla on hyvä mahdollisuus myös irtiottoon, mutta voihan sen tehdä rakentavasti, jos hänestä oikeasti pidät. JÄitä hattuun!
vapaaehtoisesti itsensä antaa vangita. Oletko sitä mieltä, että se on sen arvoista? Mieti ajoissa, ennen kuin turhan takia annat elämäsi pilata.
no huh huh. On sitä ennenkin tässä maassa inttileskiä ollut. jos kultasi ei halua mennä sivariin, ei sinulla ole siihen kauhean paljon sanomista. Intti on kuitenkin once in a lifetime -kokemus. Tietysti sinun täytyy antaa siihen mahdollisuus. Mutta ota huomioon, että sillä aikaa kun murusi juoksee metsissä äijäporukalla leikkimässä sotaa, sinä voit tehdä jotain, mitä itse haluat. Eikä mikään velvoita sinua odottamaan koko vuotta, jos homma alkaa ahdistaa tai aidan takaa löytyy jotain vihreämpää.
Käytä ihan harkintaa koko asian kanssa, vuosi on kuitenkin aika rajallinen aika. Kyse on loppujen lopuksi vain maanpuolustusvelvollisuudesta. Ei sillä ole välttämättä mitään tekemistä miehesi tunteiden kanssa.
ja JOUTUU olemaan 9kk joten sen takia haluaa jäädä vielä 3kk (yht.vuosi) että saa alikessun natsat. eli aukki kutsuu. menin shokkiin kun mies soitti ja kysyi mitä mieltä olisin jos hän tekisi noin..hän on avomieheni ja haluaa että teemme päätökset yhdessä. tietenkin haluan kultani kotiin mahdollisimman nopeasta! ja rupesin miettimään että eikö hän haluakaan kotiin minun luokseni,eikö hänellä olekaan ikävä yms.yms. kaikkea tyhmää siinä mieleen tuli. mutta asiaa mietittyäni minun/meidän pitäisi tosiaan olla vaan ylpeitä että haluavat olla siellä sen vuoden. ei siinä ole mitään väärää. ei saa olla niin itsekäs ja ajatella vain itseään ja omaa ikävää. kyllä ihan varmasti niidenkin sydämeen sattuu sielä. eikä asiaa helpota yhtään tämä meidän "sotaleskien" ruikutus ja arvostelu. ja mä tiedän että tämä on vaikeeta aikaa,ainakin mulle on ollu jo tää kaks kuukautta minkä mies on sielä ollut,eikä oikein ilolla vielä ajattele sitä 10 kuukautta mikä vielä on edessä.. mutta sitten kun se on käyty niin voi keskittyä ihan rauhassa toiseen. ja se on totta että niiden on KÄYTÄVÄ armeija,se ei ole mikään vapaaehtoinen juttu,ja niiden on ajateltava sielä omia etuja,kuinka on järkevintä tehdä.. tuskinpa noi miehet kuule meitä jaksais tän inttiajan kattella jos ei ne OIKEESTI haluis jakaa elämäänsä meidän kans:) ja ne on tavallaan oikees.. meidän on vaan kestettävä. vaikeetahan tää on mutta mä en ainakaan anna yhen armeijan rikkoa suhdettani! ja niinhän sitä sanotaan että jos suhde kestää armeijan, se kestää mitä vaan!
nähdään vain viikonloppuisin ja molemmat opiskelee omalla tahollaan. pitkän matkan ei pitäisi olla este jos toisesta tarpeeksi välittää. mikset itse muka voisi opiskella siellä missä haluat? Monta kertaa olen sitä ollut todistamassa kun on jääty kotiin ja jätetty omat haaveet toteuttamatta ja sitten se kaikki kertyy sisälle ja kateus alkaa vaivaamaan. Siitä ei tule muuta kuin rumaa jälkeä.. Älä jätä liikaa omia toiveitasi toteuttamatta vain jos miehesi ei sinuun sen vertaa luota että päästäisi sinut elämään omaakin elämää. Ei se muualla asuminen sitä tarkoita ettei toisesta enää välitä.
Aika itsekästä mieheltä sanoa että jos sinä lähtisit, suhde loppusi. Mutta toisaalta, ihmisen mieli on sopeutuvainen. Itse lähdin vuodeksi, mies veti kamalat pultit, mutta lopulta itsekin oli sitä mieltä että vuosi on ihmisen elämässä lyhyt aika.
Älä jätä tekemättä asioita toisen takia. Toinen pitää tietysti ottaa huomioon, mutta minusta miehesi ei ole reilu jos haluaa pidätellä ja estellä sinua. Se ei kuulosta enää kunnon parisuhteelta jossa saa toteuttaa myös itseään ja saa toiselta tukea päätöksiin.
Olet varmasti vielä nuori kerran miehesi on intissä. Mikset lähtisi nyt kun hän on poissa, itsekin kokeilemaan olemista maailmalla? Nyt varsinkaan miehellä ei ole oikeutta napista jos kerran hänkin on valinnut pitkän ajan olla poissa.
Ja jos hän oikeasti lopettaisi suhteen, anna mennä. Ei se helppoa ole, mutta ajattele elämääsi eteenpäin miehen kanssa joka estelee sinua ja yrittää pitää näin sinua "ohjaksissa". Onko se sen arvoista?
Lopeta toi surkuttelu, kyllä molemmat saa tehdä omia valintoja vaikka suhteessa ollaankin. Hyvä niistä on keskustella, mutta ei toista ihmistä voi pyytää luopumaan haaveistaan tai tavoitteistaan. =/ Ja mitä tulee inttiin, niin vuosikin on lyhyt aika ja mies tulee sieltä takaisin. Kannattaisi hankkia itselle jotain tekemistä, aloittaa vaikka opiskelut tms., tehdä jotain hyödyllistä. Jos aiot jäädä peukaloita pyörittelemään, niin ikävä ja itku siinä tulee. Joku sanoi, että jos suhde kestää intin, niin se kestää mitä vaan...No ei se noinkaan mene. Intti on kevyttä tavaraa jos kohdalle sattuu kunnon kriisi =/ Ei varmaan tekisi pahaa jos tuollaiset pienet murheet suhteuttaisi suurempaan mittakaavaan!