Tää mun sinkkuus alkaa oikeasti saada jo koomisia piirteitä, mun ympärille on varmaan langennu jonkun sortin kirous... Meinaan vaan, että AINA, joka IKINEN kerta kun bongaan jonkun mielenkiintoisen, itseni kaltaisen ja samantyyppisellä ajatusmaailmalla varustetun miehen, niin se on aina varattu tapaus. Siis miten se voikin olla niin, että kaikki miehet, joiden kanssa kemiat pelaa ja juttu kulkee hyvin (ja kulkee hyvin juuri siksi, kun on niin paljon yhteisiä asioita mistä voi jutella), jotka vetää puoleensa ulkoisesti ja herättää edes jotain värinöitä, niin on aina vähintään kihloissa??? Rehellinen ollakseni, en edes muista, milloin olisin viimeksi tutustunut oikeasti kiinnostavaan sinkkumieheen. Kiinnostaviin varattuihin sen sijaan törmään joskus hyvällä tuurilla jopa viikottain. Niin että julmaa on elämä... Eikä kyse ole suinkaan siitä, että se sormus sormessa ois mulle joku erityisen puoleensavetävä juttu, jonka vuoksi kiinnostun aina juuri varatuista, vaan yleensä se menee niin, että eka kiinnostun miehestä ja sitten vasta huomaan, että ei hitsi, se onkin varattu. Mutta niin se vaan jostain syystä on, minkäs teet, niissä varatuissa vaan on aina ne eniten sytyttävät ja eniten omantyyppiset miehet. Eli ei kai tässä auta kun 1. odotella toista kierrosta ja koettaa olla nopeampi sitten 2. ottaa joku sinnepäin oleva, ihan ok sinkkumies vaikkei kauheesti sytytäkkään 3. olla yksin.
En ymmärrä...
uskomatonta
4802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syitä voi olla monia, mutta listaanpa muutaman jotka itselle tulee mieleen. Yksi syy voi olla miehen käytöksessä; kun mies on varattu, ja vieläpä onnellisesti, niin hän pystyy olemaan paljon rentoutuneempi muiden naisten läsnäollessa. Pystyy olemaan oma vapautunut itsensä ilman epätoivoista "pillunkiiltoa", anteeksi kielenkäyttöäni, silmissä. Sinkkumiehillä on monesti harhaluulo että on oltava äärettömän hauska naisen edessä, eikä ymmärretä kuinka teennäiseltä se vaikuttaa.
Toinen syy voi olla sinussa. Kerronpa oman esimerkkini, jota voidaan ehkä rinnastaa myös sinun tapaukseesi. Itse huomasin aina seurustelevani tai kiinnostuvani naisista jotka asuivat toisella paikkakunnalla. Kirosin mielessäni kuinka aina onnistunkin löytämään omalta paikkakunnaltani naisia joiden kanssa sitten täytyi ajautua hankaliin kaukosuhteisiin. Mutta syy oli tietysti minussa sillä en ollut valmis/halukas ajautumaan "todelliseen" suhteeseen joka olisi eittämättä rajoittanut myös omaa aikaani enemmän. Näin ollen kiinnostuin vain naisista joista kävi ilmi että he olivat ulkopaikkakuntalaisia.
Mieti pitääkö noista kumpikaan paikkaansa sinun kohdallasi. Jos pitää niin asiat eivät ole huonosti, sillä jos vika on miehessä niin ymmärrät että kyse voi olla liikayrittämisestä sinkuilla joka kyllä karsiutuu pois, ja sieltä alta voi löytyä oikeasti mielenkiintoinen ihminen. Ja jos vika on sinussa, niin voit alkaa tutkiskelemaan itseäsi ja mitä elämältäsi haluat. Onko parisuhde se edes mitä loppujen lopuksi olet vailla.
Niin se vaan menee,että nopeat syövät hitaat ja parhaat viedään ensin.
Itekkin sinkkuna oon taas. Mulla taas se tilanne, että kauniiks ja täydelliseks vaikka kehutaan, niin annas olla, parin kuukauden päästä haluaa jätkä erota.
Ei tunnu tosiaankaan kivalta. Enää en jaksa ees ettiä ketään. Sydän on tuhansina palasina, ja luottamus miehiin mennyt lähes täydellisesti.
Mulla taas ongelmana on se, että nuoremmat miehet kiinnostuu. Ikää itsellä kohta 25v., ja viimesimmät poikaystävät olleet 1-3 vuotta nuorempia.
"Mulla taas ongelmana on se, että nuoremmat miehet kiinnostuu. Ikää itsellä kohta 25v., ja viimesimmät poikaystävät olleet 1-3 vuotta nuorempia."
Niin? Missä se ongelma on? Älä vaan väitä, että kolme vuotta nuoremmat miehet on kakaroita? Huhhuh...
Olen huomannut saman, aina onnistun kiinnostumaan miehestä, joka seurustelee. Kerta toisensa jälkeen. Masentavaa.
Viimeisin ihastukseni asustaa toisella paikkakunnalla, olen häneen töiden parissa tutustunut ja pikkuhiljaa häneen ihastunut. En tiedä seurusteleeko hän vai ei.., mutta en uskalla ottaa selvääkään. Jotenkin helpompaa turruttaa tunteensa pikkuhiljaa ja unohtaa, kuin taas vain todeta, että tyyppi on varattu.
Mahdollisesti kerran hänet vielä näen töiden merkeissä, ennen kuin elämä vie toiseen suuntaan. Mutta mitä luultavimmin jätän ottamatta selvää hänen mahdollisesta kiinnostuksesta ja onko hän edes vapaa... Ei kykene.