Liian aikaisin

Itse olen seurustellut 5 kk. Olemme harrastaneet seksiä ja se on taivaallisen ihanaa. Pystymme puhumaan avoimesti AIVAN KAIKESTA. Meillä arki astui kuvaan noin 2 kuukautta sitten, kun tuleva avokkini halusi miettiä suhdettaan minuun ja omia tulevaisuuden haaveitaan. Kävimme läpi raskaan kriisin, tosin täysin ilman riitoja ja selvisimme siitä. Nyt teemme muuttoa saman katon alle.
Jos olisin sinun tilanteessasi.... en olisi muuttanut yhteen. Kirjoituksesi perusteella juttu vaikuttaa todella hataralta.
Itse olen ollut kaksi kertaa naimisissa, viimeinen
liitto kesti 16 vuotta. Avokkini tapasin harkinta-ajan aikana, mutta tämä avoliitto on enemmän järjen kuin tunteiden tai halujen sanelema juttu.
Mieti hyvä ihminen, en tiedä minkä ikäinen olet, mutta älä satuta itseäsi suhteella jolle et välttämättä ole valmis.

astui kuvaan muutaman kk:n seurustelun jälkeen. Asuin seurustelumme alussa toisella paikkakunnalla töiden takia, viikonloput olin kotipaikkakunnallani mutta viikot menivät erossa. Kun muutin takaisin pysyvästi kotiin astui arki meidän suhteeseen. Muutaman kuukauden jälkeen mieheni muutti töiden takia toiselle paikkakunnalle ja näimme edelleen vain viikonloppuisin. 5kk:n jälkeen hän ei enää jaksanut vaan etsi töitä kotipaikkakunnaltamme ja muutti tänne takaisin.

Muutamaan otteeseen olimme eroamassa mutta huomasimme ettemme voi elää ilman toista, olimme vaikeuksien kautta kasvaneet kiinni toisiimme. Rakkaus on vain syventynyt välillämme, olemme olleet yhdessä hieman yli vuoden josta asuneet yhdessä n. 4kk.

Toinen meistä käy vuorotöissä joten yhteistä aikaa ei viikolla tunnu löytyvän, mutta meille molemmille riittää se, että saamme nukahtaa samaan vuoteeseen ja aamulla herätä oman kullan vierestä. Kun olemme asuneet eripaikkakunnilla olemme oppineet arvostamaan pieniä asioita elämässä. Toisen läheisyys ei ole itsestään selvyys ja olemme todella onnellisia siitä, että saamme herätä aamulla samasta sängystä!

Jos epäröit suhdetta mieti tarkkaan onko se oikea ratkaisu sinulle. Yhteen muuttaminen on iso asia, mielestäni nykyään ihmiset muuttavat liian helposti saman katon alle. Minulle oli todella suuri kynnys lyödä hynttyitä yhteen, koska olin tottunut itsenäiseen elämään. Muuttopäätös muovautui ajan kanssa, en moneen viikkoon käynyt kotona joten päätimme irtisanoa minun asunnon kun emme siellä ikinä olleet.

Rohkeutta päätöksiin!

mulla on ollut just sama tilanne, ku missä olet nyt.5 kk ja saman katon alle.Yhtäkkiä alkoi ahdistamaan aivan hulluna, tuntuu et haluan äkkiä miehen ulos tästä kämpästä jne..kuitenkin onneksi harkitsin ennen kuin sanoin mitään peruuttamatonta ja sanoin että ahdistaa.ehdotin aivan suoraan että jos ei pikkuhiljaa olo parane niin muutetaan erilleen. se parani siitä että sain sanottua. tajusin että on tässä vielä onneksi henkireikää jäljellä. pitää vain ajatella että jos ei toimi nii sitten erotaan. oon nyt lopettanu asian vatvomisen ja miettimisen onko tämä liian aikaista jne..elän päivän kerrallaan ja katson miten asiat suttaantuu. antaa mennä hyvin niin kauan kun menee. avoin keskustelu ja oma henk.koht. vapaus asioihin on toiminu ainakin mun kohdalla.toivottavasti löydät itsekin ratkaisun =)

Olimme seurustelleet n. 4kk ja sen jälkeen muutimme yhteen. Sillä hetkellä tuntui oikealta vaihtoehdolta.
Nyt ollaan asuttu lähes vuosi yhdessä, ja hyvin menee. Alkuun kieltämättä pelotti, ku arki astui kuvioihin hyvin aikaisin, alko jo tuntumaan attä ihan liiankin aikaisin. Välillä ahdisti, ja mietitytti että miksi tuntuu siltä kun olisimme nykyään enemmän vaan kavereita, mutta kun yhdessä puhuimme ja hyväksyimme että arki on koittanut eikä sitä tarvitse pelätä.
Nyt romantiikka kukoistaa ja kaikin puolin menee mukavasti :)

Me muutimme nykyisen avokin kanssa 2 kk seurustelun jälkeen yhteen. Kovin on yksilöllistä tuo yhteenmuuttamiselle sopiva aika!

Sellaisen neuvon annan, että jos todella luotat mieheesi, yritä pitää se luottamus yllä! Itse aikoinaan epäilin exääni pettämisestä, vaikka siitä ei edes ollut mitään merkkejä, eikä kyseinen mies varmasti mitään kenenkään muun kanssa tehnytkään. Minulla se johtui varmasti siitä pelosta, että menettäisin hänet...

On toki ihan normaalia, että joskus tulee "mörköjä mieleen". Mutta jos "möröt" alkavat kiusata päivittäin voisi olla hyväksi antaa niille kyytiä :) Minullekin toisinaan tulee kaiken laisia ikäviä asioita ja ajatuksia mieleen vaikka kaikki onkin hyvin sekä kotona, työssä että suhteessa.

Hyvä psykiatri on painonsa verran kultaa. Psykiatri ei ole ahdistava kallonkutistaja joka tyrkyttää vain omia näkemyksiään vaan asiansaosaava ihminen, joka kuuntelee mitä hänen asiakkaallaan on sanottavana.

Tsemiä :)

Viestissäsi käy ilmi että välität ja luotat mieheesi mutta se mikä mättää onkin juuri se oma pää ja ajatukset...on erittäin normaalia että alussa jännittää ja pelottaa mutta luulisi sen menevän ajankaa ohi...ainahan se muutto pelottaa...ahditi inuakin kun muutettiin kultanikaa yhteen ja oltiin jo yhessä oltu 3,5 vuotta...okei punkkailin hänen luonaan harva se päivä jo ennen sitä tai hänen ja hänen isänsä kodissa mutta se meni ohi ja omaan kotiin oikein rakastu...avoin kommunikointi on tärkeetä mutta kun itse olen myös helposti masentuva ja kuvittelen vaikka mitä millonki(osittain johtuu lapsuudestani) niin voin sanoa että joskus kun epävarmuus ja pelko iskee niin se valtaa sut kokonaan ja samalla se yrittää ns. myrkyttää ne sun hyvätkin jutut ja siksi olekkin varuillasi ettet tee päätöstäsi epävarmuudesta ja pelosta koska se yrittää saada sut tekee just kaikki huonot ratkasut...puhu miehellesi kerro mitä pelkäät ja et sust tuntuu oudolta tää nopee muutto mutta kerro myös kuinka luotat häneen ja välität...luulisi hänen tajuavan...yritä vaa heittää ne huonot möröt pois ja sano että ne yrittää vaa rikkoo sulta sun hyvät asiat...psykiatreista sen verran et on aivan loisto tyyppei ja toisin päin ja itse sinä punnitset kannattaako sinne mennä vai ei...riippuu kuinka ne pelot ym...sua hallitsee mutta kehottaisin eke puhumaan miehesikaan ja luottamaan omaan itseesi enemmän koska ne pettämisjutut kumpuaa aika salee heikosta itsetunnosta tai sitten vanhoista vastoinkäymisistä...mä uskon että kaikki menee sulla ja miehelläsi hyvin ja voitat pelkosi ja ahdistuksesi ja elämänne jatkuu onneliisena ja välillä vähemmän onnellisena mutta pysyvänä eteenpäin niinku muutkin parisuhteet...toivotan onnea ja anaa ajan eka kulua ja tee päätöksesi varmuudesta ja oikeasti siitä mitä sinä haluat!!