Olen huomannut, että olen erittäin mustasukkainen. Tuntuu etten enää jaksa näitten tunteitten kanssa. Aina mietin, että milloin mieheni löytää uuden ja paremman. Enkä voi sietää puheita jos hän kertoo, että joku nainen on hänestä kiinnostunut. Joka kerta jos hän vilkaisee muita naisia niin minun on pakko huomauttaa.
Miten päästä näistä tunteista eroon?
Miksi en voi vain tajuta ettei ketää ihmistä voi omistaa. Jos joku toinen nainen kehuu miestäni niin miksen voi olla ylpeä siitä, että mieheni kelpaa muillekin.
Miten näistä tuntemuksista voisi päästä eroon ja alkaa luottamaan?
Kiellän olevani mustasukkainen ja peittelen sitä, siksi on vaikea puhua näistä mieheni kanssa. Ja hän on sellainen hissukka ettei tykkää muutenkaan kovin jutella. Asiallisia vastauksia kiitos :)
Miten päästä näistä tunteista eroon?
Miksi en voi vain tajuta ettei ketää ihmistä voi omistaa. Jos joku toinen nainen kehuu miestäni niin miksen voi olla ylpeä siitä, että mieheni kelpaa muillekin.
Miten näistä tuntemuksista voisi päästä eroon ja alkaa luottamaan?
Kiellän olevani mustasukkainen ja peittelen sitä, siksi on vaikea puhua näistä mieheni kanssa. Ja hän on sellainen hissukka ettei tykkää muutenkaan kovin jutella. Asiallisia vastauksia kiitos :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hankala vastata kun itsekin painiskelen saman ongelman kanssa, mutta lohdutuksena voin sanoa ettet suinkaan ole ainoa mustasukkainen nainen!
myönnän,olen sairaalloisen mustasukkainen.välillä jopa paranoidi:)mut kyl mun mies mua ärsyttääkin.olispa kiva olla välinpitämätön,vahva,hyvän itsetunnon omaava nainen!se olis tosi cool ;)eikä agressiivinen epävarma kiukkupussi..joka vihaa suurinpiirten kaikkia maailman naisia ja kokee ne uhkaksi.eipä tämä itsellekään ole kivaa.
En ole mikään asiantuntija, mutta minusta tuntuu, että mustasukkaisuus on itsetuntokysymys. Eli jos on huono itsetunto, niin ajattelee, että kaikki muut on parempia, ja näin ollen pelkää menettävänsä kumppaninsa "paremmilleen".
Itsetuntohan rakentuu pääasiassa lapsuudenkodissa, eli jos sinua ei arvosteta ja huomioida tarpeeksi, tai mahdollisesti jopa verrataan toisiin ja tietenkin sinä olet aina se huonompi, niin siinähän on ainekset mustasukkaisuuden syntymiselle.
Mietipä olisiko sinun kohdallasi juuri tästä kyse, niin voit itsekin aika pitkälle korjata asiaa, vaikka toteamalla ensialkuun, että sinä olet yhtä arvokas, hyvä ja erinomainen ihminen kuin kaikki muutkin. Ja kun oikein tarkkaan katsot itseäsi, ehkäpä pikkuisen parempikin;) Sillä ei kuka tahansa ihminen vaivaudu pohtimaan tällaisia asioita: Olet siis hyvä ihminen!
miehesi sinulle jos muut naiset ovat vilkuilleet??? On näemmä huomannut että olet mustis vaikka näätkin vaivaa sen peittääksesi, ja käyttää sitä nyt aseena saadakseen yliotteen sinusta. Nyt kiireesti joku kehiin, hyvä ystävä, sisko, äiti, naapurin muija tai kuka tahansa, joka voisi osallistua samoihin illanistujaisiin tms. tilanteisiin, jolta saisit neutraalin arvion siitä, onko jotain edes tekeillä... Pettäviä miehiäkin kun on, mutta ei välttämättä juuri sinun miehesi, vaan noiden puheiden ja vilkuilujen tarkoitus tod.näk. vain vallankäyttö.
Itse olen vapaa ja tuttavapiiri koostuu harrastusten takia lähinnä miehistä. Oikeasti, siinä ei tarvitse olla mitään takana jos vastakkaiset sukupuolet jokusen sanankin vaihtaa keskenään, ainakaan ellei miehesi sitten käytä sitä sinua vastaan.... Minulle ei ole mitään merkitystä onko juttu- tai harrastuskaveri mies tai nainen, ja joskus juuri sen takia saatan unohtaa että vaimon nähden ei ehkä pitäisi olla ihan yhtä tuttavallinen kuin tavallisesti, itsellä kun ei juolahtaisi mieleenkään varatun miehen kanssa muuta ajatellakaan. Mutta että, näistä tilanteista on varmasti harmia jos mustasukkaisuus on jo olemassa ja mies sitä vielä ruokkii...
Painin ihan samanlaisten ongelmien kanssa. Luulen avomieheni kuolaavan jokaisen naisen perään, jopa pomosta lähtien, jonka olen kyllä tavannut ja realistisesti ajateltuna ei-uhkaksi havainnut. Mutta. Aina nuo samat ajatukset vainoaa minuakin.
On neuvottu parantamaan itseluottamusta. (Enpä ole itse moiseen vielä kyennyt.) On neuvottu vain luottamaan, päästämään irti. Tiedostan, etten mahda sille mitään, jos mies jossain baarissa minua pettäisi ja jos niin tekisi ei hän olisi minun arvoinen. Jos mies on minun arvoinen, palaa hän myös vierelleni. Mutta. Taas on tämä piru ajatus koputtamssa takaraivoon.
Minun mustasukkaisuuskohtauksiini tehoaa (harvoin) ainoastaan se, etten anna tunteille valtaa, olen hetken hiljaa ja mietin tilanteen järjellä...Toivottavasti tästä vuodatuksesta oli edes jotain apua :)
Voimia :)
Helpotti kummasti lukea, etten ole yksin tämän tunteen kanssa.
Minun kohdallani ehkä tuo mustasukkaisuus osittain johtuu siitä, että ajoittain lapsuudessani koin turvattomuutta ja täten olen ilmeisesti niin takertunut mieheeni, että pienikin ajatus menettää hänet on mahdoton. Hän on myös paras ystäväni, ja tuntee minut parhaiten.
Pitää vain muistaa ettei ketään voi omistaa, ja jos hän pettää niin se on oma häpeensä.
Ei nämä ajatukset varmaan minnekkään katoa, mutta pitää vain yrittää olla ajattelematta liikaa.
Voimia kaikille :)
ongelma. Ainoa ero on se, että molemmat, minä ja mieheni, tunnemme olevamme riittämättömiä toisillemme ja pelkäämme toisen löytävän jonkun paremman.
Olemme usein puhuneet tästä ongelmasta, ja siitä miten naurettava se on, koska molemmat rakastavat toisiaan eivätkä voi kuvitellakaan katselevansa muita "sillä silmällä". Pelko ei ole jatkuvaa vaan välillä iskee sellainen tunne että "mitä tuokin minussa näkee, en riitä, en tee häntä tarpeeksi onnelliseksi".
Meillä molemmilla on todella huono itsetunto mutta yhdessä yritämme kohottaa niitä. Miestäni ovat kaksi edellistä naisystävää pettäneet, joten tämä vaikuttaa suuresti mieheni ajatuksiin. Hän onneksi ymmärtää etten ole kumpikaan näistä pettäneistä naisista ja että uskollisia naisia on olemassa. Itse en voisi kuvitellakaan pettäväni ketään.
Yritä puhua miehesi kanssa, vaikeaa se on mutta helpottaa huomattavasti sinun oloa! Ehkä hän osaa auttaa sinua parhaiten!