Yli 10 vuoden yhteiselo loppui minun päätöksestäni 5kk sitten . Romahdin tunteideni painosta...rakastin, mutta kärsin ja mies ei huomannut sitä. Kerrottuani, että haluan erota, mies itki ja vakuutti muuttuvansa. En uskonut, tarvitsin aikaa omille ajatuksilleni, aikaa olla yksin. Mies sanoi ettei enää koskaan halua muita minun jälkeeni.Että olen hänen elämänsä rakkaus.
Kaksi kuukautta eron jälkeen hänellä oli toinen ja silti hän kävi minulle vakuuttamassa rakkauttaan. Eikä kertonut minulle toisesta naisesta, sain tietää sen muuta kautta. Ja se koskee, koskee jumalattomasti...koska rakastan yhä ;(
Paluuta entiseen ei ole. En voi muuttaa menneisyyttä, en voi enää sanoa sanomattomia sanoja. En voi sanoa, että rakastin, rakastin koko ajan. En, että kaipaan yhä vain.
Minä en ole voinut jatkaa eteen päin, en ole voinut aloittaa uutta suhdetta. Enkä tiedä pystynkö enää koskaan.
Olen matkalla pohjaan josta ei ole paluuta. Kyyneleet virtaavat nytkin kun kirjoitan. Haluaisin vain nukkua, nukkua kauan ja herätä huomaamaan että elämä jatkuu sittenkin. Nyt tuntuu että elämäni on tässä..kun pääsisi tuskasta irti.
Hajosin palasiksi...kunpa joku osaisi liimata palaset takaisin paikoilleen..
Miksi rakastua kun siitä ei seuraa kuin tuskaa!!!!!
Kaksi kuukautta eron jälkeen hänellä oli toinen ja silti hän kävi minulle vakuuttamassa rakkauttaan. Eikä kertonut minulle toisesta naisesta, sain tietää sen muuta kautta. Ja se koskee, koskee jumalattomasti...koska rakastan yhä ;(
Paluuta entiseen ei ole. En voi muuttaa menneisyyttä, en voi enää sanoa sanomattomia sanoja. En voi sanoa, että rakastin, rakastin koko ajan. En, että kaipaan yhä vain.
Minä en ole voinut jatkaa eteen päin, en ole voinut aloittaa uutta suhdetta. Enkä tiedä pystynkö enää koskaan.
Olen matkalla pohjaan josta ei ole paluuta. Kyyneleet virtaavat nytkin kun kirjoitan. Haluaisin vain nukkua, nukkua kauan ja herätä huomaamaan että elämä jatkuu sittenkin. Nyt tuntuu että elämäni on tässä..kun pääsisi tuskasta irti.
Hajosin palasiksi...kunpa joku osaisi liimata palaset takaisin paikoilleen..
Miksi rakastua kun siitä ei seuraa kuin tuskaa!!!!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aika parantaa, se on tuskaiselle laiha lohtu, mutta niin se vain on. Tunteet on niin tuskallisia, kun ne raastavat, mutta elämässä oppii ja jalostuu kokemuksista. Katkertoitumaan ei kannata alkaa. Ehkäpä ex:si ei kestänyt yksinoloa ja siksi niin nopeasti uusi kehiin, ei välttämättä kauan kestä. Tsemmpiä!
Kyllä se kestää kauan, koska ovat suunnitelleet yhteen muuttoa ;(
Ja se, jos mikä sattuu. Minulle ei annettu mahdollisuutta käsitellä tunteitani rauhassa. En saanut kaipaamaani yksinäisyyttä miettimiseen. Pyysin aluksi pari päivää aikaa olla yksin, sitä en saanut.Mies ei ymmärtänyt vaikka yritin selittää hänelle. Olen joutunut koko ajan taistelemaan tunteideni kanssa ja on pitänyt yrittää näyttää iloiselta lasten takia...Nyt en kestä enää, itku pääsee pienimmästäkin muistosta, pienimmästäkin sanasta...Hajoan ja mikään ei voi sitä estää... Nyt tiedän mitä tarkoittaa särkynyt sydän ;(
Niin, olisipa mies ajatellut nenäänsä pidemmälle ja ymmärtänyt asiaa myös lasten kannalta. Lasten ja myös itsesi vuoksi kannattaa hakea apua. Jos ei muuta, niin palvelevissa puhelimissa on kuunteleva korva, jos et kestä olla yksin tai ei ole kenelle puhua. Olen itsekin kokenut tunnemyrskyjä, tosi tuskaisia, niistä olen selvinnyt ja vahvistunut. Me naiset ollaan loppujen lopuksi tosi vahvoja, vielä sinäkin sen huomaat.
Olet selvästi psykiatrisen hoidon tarpeessa . Halusit eroon nyt olet eronnut ole onnellinen olet saanut mitä olet halunnut . Kuvittelitko että miehesi itkee vuosia jälkeesi , hänpä ei ollutkaan mikään nössö . Otit riskin ja hävisit , ihan oikein sinulle . Jos joskus löydät miehen itsellesi pidä parempaa huolta .
Luulen että sinä se olet avun tarpeessa paljon enemmän kuin alkuperäinen, kun olet ilkeä ja tunteeton. Ilmeisesti katkera ihminen.
sanoin vaan niinkuin asia on . Hän se jätti täysin tunteettomasti miehensä joka itki ja pyysi armoa . Sitä niittää mitä kylvää , turha valittaa oma syy .
Mä en jättänyt miestäni tunteettomasti, siinä olet väärässä. Tiedätkö, minuun sattui päätöksen teko todella pahasti. Mutta siinä vaiheessa minulla ei ollut mitään vaihtoehtoja.
Ja ehkä olen hoidon tarpeessa, mutta tuntuu että niitä on muitakin..eli sinä.
Ja kuvittelinko että itkee vuosia jälkeeni? En, mutta uskoin ja luulin hänen rakastavan minua ja taisin olla väärässä. Koska, jos hän rakastaisi tai olisi edes rakastanut minua, hän ei olisi heti ottanut toista naista...ja ehkä olen ansainnut sen. Mutta, älä sinä tule minulle sanomaan että tämä on oikein minulle koska sinä et tunne minua etkä miestäni.
ei jätä toista noin vain . Ehkä sinun olisi pitänyt mennä hoitoon jo ennen eroasi ? Rehellisesti ainakin 50 prosenttia suomalaisista on terapian tarpeessa . Ja täällä kirjoittelevista 99,5 pros.
Et ilmeisesti arvostanut miestäsi tarpeeksi? Ja niin kauan kunnes hän löysi toisen..silloin sinua alkoikin kaduttamaan...Ja nyt kaipaatkin häntä.
Valitettavaa.
Itselläni on kai vähän sama tilanne kuin sinulla. Ajattelen niin, että koska minulla ei ollut hyvä olla suhteessa ja koska tiesin ettei mikään tule muuttumaan, tein ihan oikean päätöksen. Kukaan ulkopuolinen ei pysty näissä asioissa antamaan hyviä neuvoja, joten älä välitä noista viisastelevista kommenteista tällä palstalla. Jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija.
Tottakai on paha olla, olethan juuri eronnut pitkästä suhteesta. Saat olla surullinen ja ikävöidä. Anna itsellesi aikaa ja pidä huolta itsestäsi.
Voimia sinulle.
Mulle kävi täysin samoin, vaikea suhde oli lasten isän kanssa, ja olin niin loppu ettei ammattiapukaan siinä vaiheessa enään kiinnostanut, vaan halusin eron heti. Mies itki aikansa perääni, mutta kun ei saanut vasta kaikua, lopetti yrittämisen, ja alkoi seurustelemaan toisen naisen kanssa. Siinä vaiheessa vasta tajusin, mitä menetin. Sattui lujaa.
Nyt jo lähes kaksi vuotta eron jälkeen, osaa myös nähdä selvemmin, ei ne meän ongelmat ois mihinkäään hävinnyt, aika vaan kuultaa muistot.
Sun tilanne vaan voi olla eri, mieshän varmaan haluaa tehdä sua mustasukkaiseksi, tai ei kestä yksinoloa?
Toivon, että te pystyisitte ongelmanne selvittään. Ammattiapua pitäisi aina hakea, ennen kun luovuttaa. Helppo olla jälkiviisas...
Toivon voimia ja tsemppiä!
erosin itsekin kymmenen vuotta kestäneestä suhteesta hieman yli kaksi vuotta sitten. meillä ei ollut lapsia, mutta ero oli silti raskain asia, mitä olen kokenut. minulla oli juuri samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla ja tuo itku on niin tuttu juttu... töissä sain hommani juuri ja juuri tehtyä, mutta kun astuin ovesta ulos vaikka ruokatunnilla, kyyneleet tulivat välittömästi. itkin kaupassa hyllyjen välissä ja vähän joka paikassa. en pystynyt nukkumaan enkä syömään, vaikka olin itse se suhteesta lähtenyt osapuoli. tajusin vain lopulta, että asiat eivät tule muuttumaan ja suhdetta ei ole järkevä jatkaa kummankaan kannalta.
pointti tässä jutussa on, että aloin saada itselleni tolkkua asioihin, kun aloitin käynnit psykologilla. arkailin yhteydenottoa mielenterveystoimistoon, mutta tein sen kuitenkin ja näistä viikottaisista vastaanotoista tuli henkireikäni. niiden ansioista tunsin, että voin olla vielä joskus onnellinen. itku kyllä jatkui kauan, mutta en enää pelännyt esimerkiksi hulluksi tulemista. parin viikon sairasloman jälkeen sain taas itseni kuntoon niin, että jaksoin tehdä töitä, vaikka nukkuminen oli vieläkin vähän katkonaista.
nyt tuosta kaikesta on jo tosiaan pari vuotta. ero ei ole unohtunut ja mietin sitä toisinaan vieläkin ainakin viikottain. mutta en kadu sitä tippaakaan. silloinen avomieheni on jo naimisissa. hän löysi kumppanin myös kahden kuukauden kuluttua siitä, kun vein omat tavarani pois yhteisestä kodista. se sattui valtavasti, vaikka itsekin tapailin samaan aikaan miestä. meidän suhteemme tosin perustui vain seksille, mutta lähti sitten muutaman kuukauden jälkeen kehittymään toiseen suuntaan ja nyt suunnittelemme häitä. en siis tietenkään kehota sinua hyppäämään uuteen suhteeseen (ja se varmaan tuntuisikin täysin mahdottomalta, tiedän sen). sen sijaan haluan kertoa, että entisen kumppanin uusi seurustelusuhde tuntuu pahalta. pahalta tuntui, kun kuulin että hän on menossa naimisiin, vaikka itsekin olin oman kumppanini kanssa jo keskustellut naimisiinmenosta. elämä vain on sellaista, että näitä asioita joutuu työstämään omassa mielessään, vaikka ulkoiset olosuhteet olisivat jo muuttuneet täysin toisenlaiseksi.
voimia sinulle ja älä epäröi pyytää apua!
Niin, itku tulee odottamatta. Ilman pienintäkään varoitusta. Ruoka ei maistu, uni ei tule. Toivoisin että voisin nukkua niin kauan, että tuska olisi poissa.
Ja se, etten olisi arvostanut miestäni, ei ole totta. Arvostan häntä, rakastan häntä.
Mutta eikö minulla olisi ollut oikeus saada samaa arvostusta takaisin? Eikö minulla olisi ollut oikeus tuntea joka päivä hänen rakastavan minua? Ehkä ei, ehkä halusin liikaa...Olisin vain halunnut hänen ottavan minut syliinsä useammin ja sanovan rakastan sinua. Muulloinkin kuin kesken rakastelun. Olisin halunnut hänen tulevan viereeni kun itkin, mutta hän ei edes huomannut itkuani.
Miten monta kertaa olisin halunnut hänen olevan vain vierelläni, ihan hiljaa...halaavan minua.
Miten monta kertaa sanoin hänelle että en jaksa ja hän ei kuunnellut.
Kaikesta huolimatta rakastan häntä.Ja jos voisin, menisin ajassa taakse päin ja sanoisin sanomattomat sanat hänelle.
En voi muuta kuin toivoa että hän tulee onnelliseksi.Ettei häneen satu.
Vaikka välillä tekisi mieli kirkua ja huutaa että minä olen täällä, tule takaisin. Mutta sitä en tee, minulla ei ole voimia siihen.
suhdetta ennenkuin olet saanut kunnon terapiaa . Koska voit jättää rakastamasi noin vain et ole rakkaan arvoinen .
Minä taas kunnioitan ihmistä, joka pystyy lähtemään suhteesta, kun on paha olla. Vaikka eron jälkeinen aika olisi pelkkää tuskaa, uskon, että ratkaisu on varmasti oikea, jos voimia sen tekemiseen rakastamisesta huolimatta on löytynyt.
Koskee se vaikka rakkaus ois loppu ja oma valinta. Kävin pohjalla. Sieltä ei ole muuta tietä kuin ylös. 13 vuoden jälkeen menee aika hyvin ja ootan uutta rakkautta. Katkeruus vei 10 vuotta. Se ei kannata. Hukkaan heitettyä elämää.
Mies löysi kyllä uuden "rakkauden" viikon sisällä.