Meidän välimatka on toisistamme noin 200km. Näemme Noin kerran kuukaudessa ja olemme sillon vkl yhessä... Olemme seurustelleet reilut puoli vuotta. Miehelläni on paljon naispuolisia kavereita joihin hän on tutustunut jo ennen minua. Mutta kaikki hänen kaverinsa on sellassia joihin hän on tutustunut baarissa ja esitetään suunilleen parasta kaveria kun hyvä jos edes tuntee, mitä nyt pari kertaa nähnyt... Mieheni yrittää kovasti salata viestit jos joku akka tekstaa sille... Eikä kerro mitä viestissä lukee... Ja monesti kun soitan hänelle ja yritän kysyä kuulumisia niin sanoo olevansa aina sen saman kaverin kanssa kahvilla (miespuolinen) että ei voi puhua ja sit lopettaa kiireisesti ja sen jälkeen soittaa parin tunnin päästä takas... Ei aina mut tosi useesti! Ja moni niistä akoista on jotain sen säätöjä että on ollut jotain pientä juttua... Eikä mieheni sitäkään kertonut mulle kun sain selville muualta. Ja mä en yhtään tykkää et sillä on sellassia kavereita... Mut en mä voi kai pakottaa sitä unohtamankaan kavereita... Ja myös niistä on kuvia koneella! Hän on myös yrittänyt valehdella monesti niissä mutta olen aina saanut selville totuuden! Ja toinen asia on hänen exä... Olen kieltänyt kokonaan pitämästä yhteyttä exäänsä... Mä en todellakaan voi hyväksyä sitä että mieheni näkis exäänsä ja on siihen yhteydessä mut tiedän että mnesti hän kuitenkin kirjottaa hänelle ja aina epäilen että mieheni näkee häntä...! Tää on tosi sekava viesti varmaan mut kertokaa että mitä mieltä olette tästä... Voiko mieheeni luottaa... PS: hän kyllä sanoo rakastavansa minua ja että olen ainut nainen hänen elämässään... Mutta nehän on vaan sanoja... On meillä myös hyvät hetkemme mut ollaan nykyään riidelty aika paljon, enimmäkseen johtuen niistä sen naispuolisista kavereista kun melkein päivittäin tulee viestejä ja aina eri muija... Niitä on ainakin tähän mennessä joku 30 velehtelematta!!!!! Aina epäilen hänen pettävänsä minua!!! Vai voiko tämä luottamus johtua siitä että edellisessä suhteessa luotin mieheeni 100% ja eron jälkeen sain tietää että hän oli pettänyt minua... ja luottamus kaikkos kokonaan!!!
Turhaan mustasukkainen/luotanko ???
Nimetön
111819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kerran tein myös väärin ja menin lukemaan salaa hänen viestejään... Tiedän että se ei ole oikein mutta en voinut vastustaa kiusausta...! Sielä oli monelta akalta jotain viestejä ja oli myös jotain sellassia että vois luulla näiden ihmisten olevan kiinnostunut miehestäni!!! Myös hänen exältä oli viestejä, jossa hän muisteli niitten entisiä aikoja!!! huh en tiedä enää mitä teen!!!
jos olisin sä.mun mies tekee samanlaisii juttuja mut osaa vissii peitel paremmin.ja sit haukkuu mua ku olen niin mustis.vaik faktaa on.ja sekin kertoo jo paljon jos toinen piilottelee puhelintaan.mä olen kans sitä mieltä et ei saisi olla mitään salattavaa.jos on rehellinen.ja jos ei pysty olemaan rehellinen niin jättäis sitten.mä sit inhoon tollasta kieroilua.eikä minkään baari säätöjen kans kuulu kaverata.se nyt vaan on sopimatonta ja loukkaavaa.
ja on pakkokin jos toinen valehtelee.mistäs sitä muute sais tietää?ei mua ainakaa haittaa jos mun mies lukee mun viestejä.ei salattavaa.
Jos ei suhteessa ole täyttä avoimuutta asioissa niin ei kyllä mielestäni ole järkeä jatkaa. Jo on miehellä otsaa jos pimittää sulta asioita. Joko täytyy tapahtua täydellinen muutos tai sitten kyllä lopettaisin sinuna, koska ilmeisesti miehesi ei ole kovin tosissaan suhteenne kanssa. Itse kerron aina naisyställeni kaiken ja suhteessamme ei koskaan salata mitään. Miksi pitäisi?
T: mies 23v.
Kokemuksesta voin sanoa, ettei kannata luottaa. Poikkeuksia tietty on mutta minulla oli ihan samanlainen juttu, sananmukaisesti. Varmasti oli "ystävä" kimpussa (pussailees miestä ym..), kun en ollut paikalla. Mies ei itse "lähennellyt" naisia mut eipä vastustanutkaan, ku joku nainen kävi "kiinni". Kerran vaan satuin paikalle ku yks roikkus kimpus jne.. Ero oli vaikee ja sattus helvetisti mut jonkin ajan kuluttua pääsin eroon ja olin todella helpottunut erosta. En ainakaan minä olisi jaksanut kovin pitkään sitä seurata, saatikka loppuelämää. Mies yritti kyllä saada minut takasin mut onneks siinä vaiees järki voitti ja sanoin ei.
Nyt on puolisen vuotta erosta ja nyt uusi mies ehkäpä elämässäni.. =) Ja hänelle ei viestejä satele toisilta naisilta!
Luulen, että teet itsellesi vain palveluksen, jos annat äijän mennä. Eihän tuossa ole järjen hiventäkään. Olette seurustelleet sitäpaitsi vasta puolisen vuotta ja näette kerran kuussa. Luuletko todellakin, että juttunne voisi kestää kaiken tuon kertomasi perusteella?
Hanki itsellesi mies, johon voit oikeasti luottaa. Niitäkin nimittäin on. 200 kilsaa ei ole kovin pitkä matka, mutta henkisesti se tuntuu olevan teillä miljoona kilometriä.
Oikeasti. Tee itsellesi palvelus ja lähde läiskimään ja jätä moinen epävarma suhde. Teet itsesi vain hulluksi miettimällä äijää ja sen puuhastelua. Ei kenenkään kunnollisessa suhteessa olevan pitäisi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja noin epävarmaksi. Eli todennäköisesti äijä viuhuu siellä muitten muijien kanssa ja sitten rauhoittuu yhdeksi viikonlopuksi, kun tulet paikalle. Mielestäni toi on ihan selvä asia.
Mitä me hyödytään tästä tilityksestäsi? Miksi sä edes roikut siinä jätkässä. Yksinkertaisesti sä vaan jätät sen. Ei se sen vaikeampaa ole!
Ei jättäminen ole aina niin yksinkertaista. Toisessa voi olla vikoja sekä ei välttämättä kumppaniinsa luota silti voi olla kovia tunteita häntä kohtaan. Helppoa se sinun on tuo sanoa "ei se sen vaikeampaa ole" kun et itse ole tuossa tilanteessa.
toi jos mikä kuulostaa niin mun elämältä. mä lähdin siitä paskasta ja tuntuu paljon paremmalta. nyt se vaan hömpöttää sitä nykyistään ihan samalla tavalla kun mua joskus, heh heilläkin on toista sataa kilsaa matkaa toisistaan ja ovat olleet yhdessä yli puoli vuotta.( ties vaik olis mun entinen ukko ) ja varmasti on suoltanut vaikka mitä paskaa meikäläisestä mutta itse tekeytyy pulmuseksi ja unelmien mieheksi. hänen käyttäytyminen ei johdu mitenkään susta vaan siitä että hän on luonteeltaan jo sellainen. mun tekis joskus mieli kertoo sille nykyiselle että olet liian sinisilmäinen ja satutat itseäsi hänen kanssaan. kyllä sä vielä keksit miten saat selville kaiken. se sun ukkos narahtaa joskus vielä pahemman kerran ja huomaat lyöneesi kätesi paskaan. olen pahoillani että kohtalotovereita löytyy niin paljon..mäkään en luota enää kehenkään..mun olis pitänyt lähteä jo monta vuotta aikaisemmin. viis vuotta oltiin yhes ja kumpa olisin tullut lopullisesti järkiini jo kahden vuoden jälkeen.
On kokoajan paha olla ja mietin aina mitähän mieheni juuri nyt tekee ja on kokoajan suuri epäilys siitä... En pääse varmaan koskaan pois tästä ellei hän unohda niitä akka kavereitansa ja lopettaa salailun!!! Olen kuitekin sen verran nuori vielä että mulla on vielä aikaa paljon löytää uusi ja parempi mies... ( Mutta myös on ajatus siitä että entä jos olen väärässä kaikessa ja hän ei ole tehnyt mitään väärää ja kaikki hänen sanomansa on totta) Menettäisin lähes täydellisen miehen itseltäni turhaan!!! MIEHENI ON MIELESTÄNI LÄHES TÄYDELLINEN JOS HÄNELLÄ EI OLISI NIITÄ AKKA KAVEREITA JA SALAILUJA NIISTÄ!!! Mut mieheni mielestä hänellä pitää saada olla jotain yksityisyyttä... Että toki on kavereita joiden kanssa on omat salaisuutensa ja pitää antaa kaverille luottamus mikä ei välttämättä tarvii olla sillon mun tietoisena mut sellassia ne ei kuitenkaan voi olla... sen tiedän... Että jos hänen kaveri kertoo jotain minkä kieltää kertomasta niin ei sellaisia sillon myös levitellä eteenpäin...!
Siis oikeesti mieti, te olette seurustelleet puolisen vuotta ja sul on jo nyt noin paha olo. Tottakai jokaisella täytyy olla yksityisyytensä jossain määrin, mut jos se on tollasta salailua niin... Mä kun aloin seurustelemaan, olin aivan onneni kukkuloilla että tässä se oikea nyt on ja teen kaikkeni jotta se kestää. Kunnes luottamus alkoi pikkuhiljaa menemään..ukko reissuhommis ja aina alko työ ym. huvireissujen jälkeen naiset viestittelemään ja soittelemaan..sitten alkoi se muiden kanssa baarissa nyhjääminen vaikka minä olin mukana..ja aina kaikki laitettiin kännin piikkiin ja anna anteeks, en mä enään. Mä narauttelin häntä tämän tästä yhdestä sun toisesta jutusta..olin tyhmä kun annoin aina vain anteeksi ja uskoin siihen että kyllä tämä tästä.. elämässämme tapahtui kaikenlaisia muitakin ikäviä tapahtumia joiden olisi luullut yhdistävän meitä, sairauksia, kuolemantapauksia.. mikään ei saanut häntä tajuamaan mitä meillä olisi voinut olla. Aloin olemaan aikas lopussa ja minun oli pakko myöntää itselleni että hän ei siitä miksikään muutu. Pakkasin kamani ja lähdin..ei se helppoa ollut. Mutta eipä tarvitse enää murehtia kokoajan, että mitähän seuraavaksi. Sen vain sanon sinulle että luota vaistoihisi. Niin minäkin kamppailin aluksi ja luulin kuvittelevani olemattomia kunnes oli pakko myöntää että totta se kaikki oli. Äläkä haaskaa enempää aikaa, koska se harmittaa jälkikäteen. Jos se tyyppi haluaa sinut HÄN tekee kaikkensa sen eteen, että ei menettäsi sinua!!!