Olen kyllä sitä mieltä vakaasti että uskottomuus ON väärin ja olen yhden miehen nainen, mutta elämähän on yllätyksiä täynnä. Niinpä minullekin kävi niin että jo lähes 20 v uskollisena miehelleni olleena tielleni tuli toinen mies. Hän oli veljeni paras ja läheinen ystävä mutta minulla ei ollut aiemmin ollut hänen kanssaan mitään tekemisiä. Emme edes tunteneet toisiamme kunnes sitten kun veljeni kuoli ja tämä mies haki minulta lohtua ottamalla yhteyttä.
Kaikki alkoi siitä että vain kuuntelin häntä ja yritin tukea hänen surussaan siinä määrin kun itse pystyin, koska kuollut oli siis minun veljeni, surutyö siis minulla itsellänikin kesken.Meistä tuli ystävät.
Yhteydenpito jatkui miehen osalta, hän soitteli ja minä kuuntelin milloin mitäkin murheita. Miehellä oli itsellään epäonnistunut avoliitto meneillään.
Vähitellen kiinnyimme ja rakastuimme toisiimme vastoin periaatteitani.
Nyt kyseinen mies on lopettanut avoliittonsa ja löytänyt toisen naisen, jonka kanssa riitainen suhde. Minä siinä sitten vieläkin kuvioissa mukana. Mies rakastaa minua mutta sanoo rakastavansa myös tuota toista naista. Hän pitää minua edelleen myöskin kuuntelevana ystävänä ja kertoo minulle murheitaan tämän nykyisen naisensa kanssa. Kertoo yksityiskohtia myöden kaiken. Se repii minut rikki. Vaikea tilanne koska olen naimisissa (rakkaudettomassa ja lähes seksittömässä) mutta en uskalla tehdä eropäätöstä. Kuitenkin rakastan häntä, mutta onko minulla oikeutta vaatia miestä olemasta sen toisen kanssa? Eipä kai, tilanne on tosi vaikea. Mitähän mieltä muut tästä tilanteesta ovat..
Jos eroaisin, mies olisi heti valmis kanssani naimisiin. Olemme hyvin samanlaisia luonteeltamme mutta tapasimme liian myöhään.
Kaikki alkoi siitä että vain kuuntelin häntä ja yritin tukea hänen surussaan siinä määrin kun itse pystyin, koska kuollut oli siis minun veljeni, surutyö siis minulla itsellänikin kesken.Meistä tuli ystävät.
Yhteydenpito jatkui miehen osalta, hän soitteli ja minä kuuntelin milloin mitäkin murheita. Miehellä oli itsellään epäonnistunut avoliitto meneillään.
Vähitellen kiinnyimme ja rakastuimme toisiimme vastoin periaatteitani.
Nyt kyseinen mies on lopettanut avoliittonsa ja löytänyt toisen naisen, jonka kanssa riitainen suhde. Minä siinä sitten vieläkin kuvioissa mukana. Mies rakastaa minua mutta sanoo rakastavansa myös tuota toista naista. Hän pitää minua edelleen myöskin kuuntelevana ystävänä ja kertoo minulle murheitaan tämän nykyisen naisensa kanssa. Kertoo yksityiskohtia myöden kaiken. Se repii minut rikki. Vaikea tilanne koska olen naimisissa (rakkaudettomassa ja lähes seksittömässä) mutta en uskalla tehdä eropäätöstä. Kuitenkin rakastan häntä, mutta onko minulla oikeutta vaatia miestä olemasta sen toisen kanssa? Eipä kai, tilanne on tosi vaikea. Mitähän mieltä muut tästä tilanteesta ovat..
Jos eroaisin, mies olisi heti valmis kanssani naimisiin. Olemme hyvin samanlaisia luonteeltamme mutta tapasimme liian myöhään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
naisit vaikka kuinka ruma olisin jos aikaa olisi. mieti tätä. tilaisuus tekee varkaan. arki tulee useimmin kun juhla. kun on viinaa ei ole köyhä eikä kipeä. kun on tuskassa pienininkin oljenkorsi tuntuu hyvältä. ja lopuksi jäitä hattuun! nimimerkillä kokemusta on ei kannata turvautua /olla olkapää surussa joka kuitenkin loppuu kohta
ps. anna pirulle pikkusormi se vie koko käden.
voinhan olla ihan väärässäkin, mutta valitettavasti veljesi kaveri ja rakkautesi kohde kuulostaa minusta ihmiseltä, joka hyötykäyttää sinua. olet varmastikin empaattinen, ymmärtävä, aina valmis kuuntelemaan, hyvä tukemaan toista... mutta saatko itse mitään, antoiko hän sinulle tilaa surra veljeäsi (hänkö kaipasi lohdutusta enemmän?), voitko jakaa hänen kanssaan oman liittosi ongelmat? jos olet vain antava osapuoli, en usko hänen vilpittömyyteensä. ja vielä tilanteessa, jossa ekasta irtaantuu, tokan kanssa on ja sinulle näistä valittaa.
tietääkö ylipäätään sun tunteistasi? aavistaako ja siksi hyödyntää hyväntahtoisuuttasi? olet siinä aina varalla, vaikka muiden kanssa menisi poskelleen.
taidan olla skeptikko... selvitä omat tunteesi ja sitten hänen tunteensa sinua kohtaan. ole rehellisesti puolueellinen. itsesi puolella.
Mitä jos ihan järjen kanssa pohtisit suhdettasi tuohon edesmenneen veljesi ystävään... Ainakin kirjoituksestasi päätellen mies käyttää sinua vain psykologinaan ja roskapönttönä.
- "mies haki minulta lohtua"
- "vain kuuntelin häntä"
- "yritin tukea hänen surussaan"
- "minä kuuntelin milloin mitäkin murheita"
- "Hän pitää minua edelleen myöskin kuuntelevana ystävänä ja kertoo minulle murheitaan tämän nykyisen naisensa kanssa"
En yhtään ihmettele, että tuollainen suhde repii sinut rikki. Luultavasti miehen riitaisat suhteet johtuvat siitä, ettei hänellä ole minkäänlaista tunne- ja tilannetajua naistensa suhteen. On vain minä ja minä. Haluaisitko todella pistää hynttyyt yhteen tuollaisen riitelijän ja valittajan kanssa?? Seuraisiko siitä mitään hyvää? Mielestäni mies voi olla mieluummin parisuhteessa uskotonkin kuin tuollainen selkärangaton marisija. Epäilen, että mies kanssasi vähän aikaa oltuaan, lähtisi toisille naisille kertomaan miten hirveän kuollut tai riitaisa on yhteiselonne.
Niinpä niin..eipä kannata olla kenenkään kaatopaikka..otappas nyt järki käteen ja selvitä oma elämäsi ensin kuntoon ja sitten vasta uutta suhdetta kun kaikki haamut on lakaistu pois.
Pahennat vain miehen tilannetta. Ajattele hänen avovaimoaan..ei liene helppoa hälläkään. Miehen on itse tehtävä ratkaisut ja käytettävä AMMATTIAPUA..sitä saa helposti, vai haluatko olla hänen terapeutti?
Todennäköisesti mahdollinen suhteenne kuivaisi melko nopeasti kasaan. Nyt kaikki on hienoa, kun suhteenne perustuu psykologiseen symbioosiin. Mies saa jakaa surunsa sinun kanssaan, avautua sinulle ja näyttää sen herkemmän puolensa ilman miehistä kilpeä. Sinä taas saat jotain, mitä et omassa suhteessasi saa. Huomiota, joku pitää sinua kuuntelijana, hyvänä ihmisenä. Saat totetuttaa niitä naisellisia äidinvaistoja, pitää miestä henkisesti sylissä ilman miehistä kilpeä, ikään kuin pientä lasta kapaloituna vaaleanpunaiseen kääröön.
Kuitenkaan tästä ei ole parisuhteeksi. Kun arki koittaa, mies ei saakkaan enää miehisyyttään takaisin, kun on sen kerran menettänyt. Hän on kasvoton edessäsi, haavoittuva ja arka henkisesti. Sinä taas et enää olekkaan kapaloidun lapsen äiti. Sinä olet kokki, ruoanlaittaja, arkipäivän naama. Suhde ei enää perustukkaan haavoittunut mies/paikkaava nainen pohjalle, vaan arkipäivän askareisiin, mies/nainen pohjalle.
Hetki menee hyvin, sitten se menee pois. Tilalle tulee joku toinen paikkaava nainen. Sinusta tuleekin se viiltäjä. Mies hakee uuden paikkaajan haavoilleen. Hän paljasti vain sinulle paljaan rintansa, sinä viilsit puukolla. Hänen henkinen päänsä lepää nyt jonkun toisen naisen sylissä. Sinä jäät vain puukottavaksi kokiksi.