Nyt tarvittaisiin varsinkin naisten (koska he sen parhaiten tietävät) mielipiteitä asiaan, jota toisinaan olen miettinyt. Siis onko mielestänne hyvä, jos mies kysyy aina kun mahdollista naisen mielipidettä (siis molempia koskevissa asioissa) ja ottaa sen myös huomioon? Vai onko parempi, jos mies on ehkä jopa hieman itsekäs ja tekee joskus päätöksiä omin päin, vaikka tietäisikin naisen olevan asiasta eri mieltä?
Järki sanoisi että ensimmäinen vaihtoehto on parempi, mutta välillä tulee miettineeksi että onko se aina niinkään.
Järki sanoisi että ensimmäinen vaihtoehto on parempi, mutta välillä tulee miettineeksi että onko se aina niinkään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lisään vielä vähän selvennystä, kun kysymyksen pointti ei välttämättä tuossa ole ihan selvä. Noilla päätöksillä tarkoitan lähinnä ihan pieniä ja arkisia juttuja, isompia asioitahan täytyy ilman muuta harkita yhdessä.
Siis ärsyttääkö se jos mies on "liian" huomaavainen ja kysyy naisen mielipidettä monissa asioissa?
.. tarkennettuun kysymykseen (kaikkihan tietävät jokaisen persoonan ajattelevan eri tavalla), että itseäni ainakin ärsyttäisi, jos mies olisi aina kysymässä kaikesta. Vähiten minua kiinnostaa mies, joka ei osaa itse päättää mistään! Rohkeita tekoja vaan! Yritystä ja "munaa peliin"!
vaan se että on itsekäs ja minä ainakin kaipaan huomaavaisuutta ja siinä on minusta enemmän munaa kuin itsekkyydessä..nuorempana ajattelin toisin mutta vanhemmiten kaipaan sopuisuutta ja olen kyllästynyt machoilijoihin.
... että mielestäni ehdottomasti tilanteesta riippuen "joko tai". Jos asia todella koskee kumpaakin, on epäreilua tehdä päätös ilman naisen mielipidettä. Jos taas asia on vähäpätöisempi tai jos naisen mielipide on jo tiedossa (tai jos kyse on ihanasta yllätyksestä) voi päätös ollakin miehen vastuulla mutta seurauksineen.
Kyllä hyvässä parisuhteessa, jossa asioista keskustellaan avoimesti, tulisi tietää, milloin asiasta voi yksin (nainen tai mies) päättää ja milloin ei. Jos et osaa päättää, kannattaa aina keskustella lisää ja yrittää kommunikoida ylipäätään enemmän! :)
..kyse parisuhteesta, niin yleensä sitä parempi juttu, mitä enemmän myös sen kumppanin mielipiteitä huomioidaan. Toi on kyllä sit täysin (!) tilanneriippuvaista aina tuo, että missä määrin sä voit olla ns. "itsekäs" ja päättää asioista kysymättä kumppanin mielipidettä, ja missä sen toisenkin mielipiteen kysyminen taas olis tarpeellista. Jokaiselle parille muotoutuu aikaa myöten oma tapansa toimia.
Tietyn itsenäisyyden säilyttäminen parisuhteessakin on kuitenkin tärkeää. Riippumatta siitä, että elät suhteessa, sä olet yhä myös yksilö. Älä unohda tätä.
mielipide kysytään; parisuhde on kahden kauppa. ..ja minua loukkaisi ettei minun mielipiteelläni olisi merkitystä vai haluaistko että nainenkin päättää kaiken itse vaikket sinä haluaisi. Silloin kyse on jostain muusta kuin parisuhteesta!! Ja sanoisin että ero tulee mitä pikkimmin tai sitten kulissiliitto .jos ei olla valmiita yhteisiin päätöksiin!!!.
Samaa mieltä että tärkeistä asioista sovitaan yhdessä. Mutta arkisissa asioissa rajansa kaikella. Jos asia koskee molempia, esim yhteisestä ajankäytöstä, huonekalun ostamisesta tai vastaavasta on hyvä huomioida molempian mielipiteet. Mutta hermot kyllä menis jos toinen olisi kokoajan kyselemässä vaikka mitä laittaa päälle, voiko ostaa itelle herkkuja kaupasta, saako käydä kaverilla, mitä ohjlemaa katotaan telkkarista, monelta syödään.... todella rasittavaa. Eli pitää olla omat mielipiteet. Ei nainenkaan jaksa aina päättä kaikista asioista.
Hyvä linja jos haluaa ottaa huomioon muttei kuitenkaan halua olla mielipiteetön on esittää asia tyyliin: haluaisin syödä tänään pastaa, sopiiko sulle? / ajattelin kattoa tänään lätkämatsin, eihän sulla oo mitään sitä vastaan?
Mutta tosiaan tilanteen mukaan ja siltä väliltä. Eli otetaan toinen huomioon mutta saa olla omatkin mielipiteet.
Tuossa ellu77:n viestissä oikeastaan tulee asia esille niinkuin sitä itsekin yritin sanoa.
Kuten tarkennusviestissäni sanoinkin, on selvää, että isommat asiat sovitaan yhdessä. Ei tulisi mieleenkään ostaa yhteiseen asuntoon huonekaluja kysymättä toiselta mitään. Idea olikin se, että tuleeko sellainen tunne, että toinen on kykenemätön omiin päätöksiin, vaikka kyse on vain (liiallisesta?) huomaavaisuudesta ja toisen mielipiteen kunnioittamisesta.
Tietenkin paljon on kiinni myös toisen osapuolen luonteesta, hänen itsevarmuutensa ja päättäväisyytensä vaikuttanee tähän asiaan myöskin aika paljon. Siis jos toinen on enemmän sellainen "ihan sama" -luonne, niin on varmaan parempi jos toinen tekee päätöksiä ja ikäänkuin "pitelee ohjaksia" enemmän. Muuten mikään ei etene jos kumpikaan ei saa päätöstä aikaan mistään.
Kyllä se kumppani ilmaisee missä sen sietoraja kulkee kaiken kyselemisenkin suhteen. Pitää vaan uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä valintoja.
Vaikka tässä mitä galluppia tekisit, et voi varjella itseäsi arjen yhteentörmäyksiltä, sillä teoria on eri juttu kuin käytäntö, ja käytäntöön vaikuttavat niiiiiiin monet asiat.
Eikö naisena pääse silloin paljon helpommalla jos tekee itse kaiken toisenkin puolesta? Jos toinen kyselisi pikku päätöksiin koko ajan mielipidettä, niin jättäisin sen mielummin kauppamatkoillakin autoon istumaan, kun kyselemään jokaiseen valintaan minun mielipidettä. Jos on kaksi ihmistä, niin saa olla kaksi erilaistakin makua, ei aina tarvitse toista miellyttää.
Riippuu elämäntilanteesta. Nuorina emme paljon kyselleet toistemme mielipiteitä. Meillä oli omat tilit ja omat menot (myös harrastusmenot). Elimme aika itsenäistä elämää parisuhteessa.
Kun oli pikkulasten aika, sovimme aivan kaikesta. Minulla oli hyvää tuuria siinä mielessä, että puolisoni jäi vajaan vuoden ajaksi työttömäksi ensimmäisen lapsen vanhempainloma-aikana. Itse lähdin siis töihin. Minun ei pitänyt kouluttaa miestäni siihen, että kotivanhemman kanssa on sovittava ihan kaikesta (myös ylitöistä ja työmaabileistä tms.), sillä joka kerta, kun itse menet toinen on sidottu kotiin. Itselleni asia oli itsestäänselvyys, mutta useimille miehille ei. Mieheni kyllä oppi asian oman kokemuksensa kautta ja huomioi minua (pyytämättä), kun itse olin pitkään kotona toisen lapsemme syntymän jälkeen.
Kun taas lapset kasvavat isommiksi ja ovat jo reippaita kokeneita koululaisia (jotka voi jättää vähäksi aikaa kotiin yksinkin), puolisoiden vapaus lisääntyy jälleen. Toisaalta siinä vaiheessa on usein kyllä kertynyt paljon yhteisiä harrastuksiakin, eli ei ehkä mennä omin päin enää niin paljon kuin voisi. On kivaa olla kaksin harrastamassa.