Kertokaa nyt naiset, että mistä ihmeestä minun pitäisi etsiä sitä mukavaa, täysjärkistä naista jonka kanssa olisi hyvä olla niin kotisohvalla kuin maailmaa kiertäen ja matkustaen? Olen jo aikoja sitten tajunnut että nainen ketä etsisin käy todennäköisesti harvoin baareissa, eikä itsekkään sieltä mitään odota löytävänsä. Mutta missä ihmeessä voin tutustua naisiin muualla kuin baarissa? Työpaikkani miesvoittoinen, ja mielestäni muutenkin huono idea työromanssit. Jostain kaupan jonosta tai kirjastosta iskeminen ei kyllä Suomessa onnistu vaikka mitä väitettäisiin, ikävä kyllä. Harrastuksina lajeja joissa ei niissäkään naisia tapaa. Ei ole helppoa.. Jatkuvasti saa täälläkin lukea kun naiset samaa ongelmaa manaavat ettei kunnon miehiä löydy, joten jossainhan teidän naisten on oltava? Kertokaa nyt heti se piilopaikka missä olette!!! :-) Täällä kun olisi todella hyvä mies tarjolla.
mistä etsiä?
mörkö
434323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Käyn töissä jossa vain naisia. Viikot käyn kursseilla, vain naisia. Työmatkoilla näen vain unisia naisia, miehet kulkevat autoilla. Baareissa käyn joskus (pari kertaa vuodessa), näkee vain kännisiä miehiä eikä kiinnosta.
Istun kotona, katson telkkaria ja kuuntelen musiikkia ja haaveilen rakkaudesta. :)
olen/ko? tavannut todella paljon ja erilaisia ihmisiä mutta kaukana on se tai liian lähelläkin voi olla? antaisi edes jonkinlaisen vinkin olemassa olostaan?välillä ajattelen olenko liian paljon kokenut/nähnyt että sellaista ei ole joka pärjäisi minun seurassani ja pystyisi omillaan ymmärtämään/hyväksymään minut sellaisena kokonaisuutena kuin olen?myös hänen pitää voida/pystyä olemaan juuri sellainen kuin on ja (kertomaan avoimesti/ rehellisesti mitä hänen elämäänsä ja hänen kokemuksiinsa/arvomaailmaansa kuuluu? tai onko hän millainen ihmisenä/persoonana? olisi kiva oikeesti tietää millaisia suunnitelmia hänellä on tulevaisuuteen itsensä/elämänsä kanssa?minulta voi kysyy mitä vain?samaa odotan toiseltakin?lisäksi odotan puhetta enemmän tekemisiä elikäs minua saa pyytää esim. ulos elokuviin ,syömään,teatteriin,autolla ajelemaan,teelle/kahville johonkin?ym.mutta jos halua toiseen tutustuu oikeesti pitää olla rohkea/utelias reilu,rehellinen,avoimin mielin mennä eteenpäin,kommunikointi taitoinen,olla oma itsensä sekä tiedostaa mitä suunnilleen etsii/hakee?ja tietyistä perusasioistakin pitää pystyy pitämään kiinni!!! lisäksi eduksi lasken tietynlaisen elämisenkoulun joka auttaa ymmärtämään/punnitsemaan tietyllä tavalla moraaleja/arvoja/syitä asioiden välillä tai niiden kulkua? olen oikeesti myös paljon kuullut/nähnyt monenlaisia asioitakin?joskus sitä kysyy hiljaa itseltään että miksi asiat ovat niin erilailla ihmisten välillä? vaikkakin perusarvojen pitäisi olla kaikille samanlaisia?vai onko ruoka ja puhtaus,koti,välittämisen perustarpeet samat?ym.mutta kun katsoo hetken eteensä tajuaa että me todellisesti saamme omaan elämäämme niin paljon "elämisen eväät" omilta juuriltamme elikäs vanhempien/sukulaiset/tuttavat/lähipiiri ja sieltä esimerkkien,mallien,kaiken sen kohtelun,arvostuksen,välittämisen,tärkeänä pidettynä olemisen,kannustuksen,hyväksynnän,luottamuksen,kommunikoinninperusteet,uskon ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kun olemme pieniä lapsia! ym.sen kautta siihen mihinkä emme oikeesti pysty vaikuttamaan!!! ..tai kuinka meitä on kohdeltu ja pidetty lapsena tai kasvavana ihmisenä?voisin kertoo että minä olen nyt 33v. yksin elävä/asuva sinkkuna oleva mies mulla kaksi(heillä myös isosiskokin ei minun)pientä poikaa jotka eivät asu luonani vaan äidillään!tosin heitä näen säännöllisesti ja pidän välit/yhteyden poikiini todella kiitettävästi/niin kuin heihin vain pystyn !sekä myös hengisesti olen läsnä ja välitän/rakastan lapsiani! mutta minulla itselläni oli täysin alkoholisti isä joka jäi matkalle koko elämäkseen juomisen lumoihin unohti näkemään meidät minut ja vanhemman siskoni(olemassa olon)..kunnes kuoli n.alle vuosi sitten!!!joo niin se vai on ...lisäksi meidän äiti on sairaseläkkeellä oleva (psyykkisistä syistä)hän ei ole omaa isäänsä nähnyt koskaa ja ei näin olle ole täysin varma onkko hänellä edes sisaruksia missään? tiedossa ei tosin ole mutta kaikki mahdollista ? joo mummu elikäs hänen äitinsä kuoli .2vuotta sitten aikais yllättäen vanhuutta ja ikää oli n.89 1/2vuotta hänellä ei ollut lääkitystä/sairauksia ...veimme mummun äidin kanssa yhtenä la-iltapäivänä terveyskeskukseen johon hänet otettiin sisään ja hänen piti seuraavana päivänä päästä pois!!!su-puolenpäivän aikaan äitimme ilmoitti mummu on kuollut!!! niin se vain on elämä aikas arvoituksellistakin..?melkein samalla tavalla minun ja vanhemman siskoni meidän isämmekin kuoli !näin hänet elossa viimeisen kerran to-iltapäivästä ja ma-aamulla siskoltani tuli viesti että isämme oli kuollut..soitin samantien siskolle ja varmisti vielä asian..tässä oli tälläistä realiteettia ja tosi elämää..mutta jotta toiseen pystyy suhtautumaan pitää osata myös kuunnella toista ja olla läsnä sekä laskeutua hieman hänen tasolleen..mutta elämä jatkuu ja uudet kujeet/uudet päivät..mitä lieneekään tuovat..mutta kysynkin haluisitko minuun tutustuu tai jatkaa kertomalla mitä sinulle kuuluu elämääsi todellisesti? hyvää päivän jatkoo [email protected] myös kuviani treffit palstalla samalla nimimerkillä....
samaa minäkin olen miettinyt, että missä tapaisi sen mukavan miehen. En ole etsimällä etsinyt, kun se ei vaan onnistu. En käy kapakoissa.
Työpaikkasuhteet ovat mielestäni erittäin huono ajatus.
Niin, että ei ole helppoa; ja kuka sanoi, että sen helppoa pitäisi ollakaan :).
ongelma mistä monent valittaa, ehkä aisa onkin niin että väkisin etsimällä sitä ei niin helposti löydäkkään ?
Itsekin samaa tarinaa täälläkin hehkuttanut että missä ne oikeat naisihmiset ovat ? Niitä todellakin löytää kun astuu vaan ovesta ulos ja pitää silmät auki ! Eri juttu on sit vaan että ohittaako hänet pelkän katseen kera vai pysähtyykö kohdalla ja sanoo et moro :o)
Sekä miehiä että naisia. Mulla on vaan niin et kun tapaan kiinnostavan miehen, on se jo varattu, enempi tai vähempi. Kenenkään väliin en taho sotkeutua. Siinä vaan satuttaa itsensä.
sano ruattalainen :o) Tuo samainen probleema tuntuu olevan tälläkin suunnalla mut sukupuoli vaan on eri.
Tosi juttuhan on kyllä se että jostain kumman syystä juuri nuo varatut kiinnittävät mielenkiinnon ? Taitaa johtua siitä että heidän kasvoiltaa paistaa tyytyväisyys ja positiivisuus eli he esiintyvät omana itsenään eivätkä tekeydy miksikään muuksi. Tuon havainnon olen tehnyt myös itsekin, huomasin tuon seikan itsestänikin ku edellisen kerran seurustelin vakavammin.
Minä joka aikaisemmin en ole saanut naisilta kuin pienen sivumulkaisun niin kerran ku olin kyseisen daamin kanssa ravintolassa yhdellä keikalla musaa kuuntelemassa ja meillä oli todella kivaa keskenään. Siinä illan ohessa lähdin sit käppäileen kohti huusia ja matkalla satuin vaan huomaamaan että kolme vastaan tulevaa naisihmistä loi minuun viettelevän katseen ja yksi jopa äityi flirttaileen.
Siitä tilanteesta tulin siihen johtopäätökseen että tuo sen hetkinen elämäntilanne toi minustakin esiin sen tyytyväisyyden ja positiivisuuden mikä näkyi myöskin minun kasvoiltani. Muulla sitä tilannetta ei kyllä pysty selittämään :o)
Mutta missä niitä on? Kerro nyt ihmeessä minullekkin. Kuten Hossi tuossa totesi niin onhan ihmisiä ympärillä kun vain menee ulos ja pitää silmänsä auki. Mutta missä olisi se järkevä paikka jossa ihan oikeasti tutustua? Painotan edelleen sitä että tuosta vaan kadulla kiireessä toisen ihmisen pysäyttäminen tai kaupan jonossa flirttailu on niin harvinaista ja outoa Suomessa että en ihan helposti lähde ihmisiä siten pelottelemaan. Luulevat minua pian ihan oikeaksi möröksi :-)
sitä nyt pystyy ihan mitään tiettyä paikkaa osoittaan et mistä löytyy niitä ihania ja tavallisia naisihmisiä. Niitä on kuitenkin joka puolella ! Pitäisikö sitten joka kaupungissa järjestää jotain sinkkuiltoja mihin pääsyvaatimuksena olisi ainoastaan se että olet single ja liikenteessä tositarkoituksella. Ei mikään hassumpi idea mut kuka sen toteuttaa ?
Suomessa kuitenkin jos toppaat vastaantulijan tuolla kaupungilla ni voipi olla et saa hivenen epäileviä katseita et mikähän hiihtäjä tuo oikein on :o). Muutenkin on vaikea tulkita toisen ihmisen kasvoja kun ei nähdä mitään muuta ku parikytä senttiä kengän kärjistä etiäpäin. Minä ainakin katson vastaantulijoita suoraan silmiin ja luen niitä reaktioita mitä sieltä tapahtuu ! Jos nyt sen kauhun sekaisen katseen lävitse jotain edes huomaa ;o)
Pitäisikö kaikilla vapaana olevilla sinkuilla olla jokin leima otsassa et me löydettäs toisemme ?
Tuo on sitä positiivisuutta mikä ihmisestä loistaa! Siis sitä sisäistä kauneutta. Jos ajatukset ovat kovin ikäviä, se näkyy naamasta! Tokihan sisäiseen kauneuteen kuuluu paljon muutakin, mutta noin se kuitenkin menee :).
löytäisi uudelleen sen sisäisen kauneuden mikä tuossa edellisessä minun tilanteessani vallitsi ?
No ei sitä onneks löytää tarvitse kun kyllä se on tallella mut se tarvitsisi saada tuleen uudelleen esiin. Jokaiselta ihmiseltä se löytyy ja on kyllä kummallinen asia mitenkä se ihmisen ulkoista muuttaa kun tuon sisäisesti saavuttaa. Puhutaan melkein täysin eri ihmisestä silloin kun tuo määrätty harmonia saavuttaa sydämmen. Olotila on muutenkin sen verran loistava että se saisi vallita jatkuvasti, huolet ei paina ja huominen vaikuttaa aina vaan entistä paremmalta.
Juu, leima otsassa: "Haku päällä..." :)
No ei vainaskaan, itse en pitäisi pahana, jos joku tyttönen nykäisisi hihasta ja saisi kiinnitämään huomioni häneen.
Toisaalta kahviossa olisi ihan mukava tavata...
Naiset: Mistä teidät tavalliset naiset löytää, jos ei halua luuhata kaljakuppiloissa, rillutella viikonloppua päissään?
Siellähän se sisällä, se tunne. Viime kevään jälkeen luulin et talven tultua katoais, mutta kevät jatkuu yhä edelleen. Se onnellinen olotila. Eipä paljoa auta kun on raottanut sydämensä varatulle. Vaan hänpä ei tiedä, ellei sit aavista. Puhuttu ei sanaakaan. Oma olo vaan on sekaisin. Jännityksellä oottelen uutta kevättä. Voisko se tunne tästä vielä "parantua". :) (ps. olotilasta huolimatta ei ole onnistanut, ihmiset kyllä tuijottaa kun kuljen hymyillen).
En olisi enää tässä, kotona koneen ääressä, vaan siellä missä tapahtuu. Sama ongelma kumpaisellakin. Ollaan ilmeisesti eri kahviloissa, kaupoissa, kaupungeissa, busseissa ja ratikoissa jotta katseet kohtaisisivat. Silmät pipojen ja huppujen peitossa, tuulen suojassa.
otassa ja vilkkuvalo pään päällä ni kyl ainakin tulis huomatuksi et tuolla köpöttelee vapaana liihotteleva sinkku :o)
Joskus todellakin toivois et joku nainenkin vaikka potkasis polveen et hei tässä olen mut veikkaisin et vaatis vähintään kyllä pesismailaa ainakin minun kohdallani.
Kaffiot vois olla kyl ihan jees paikka mut useimmiten sinnekin kyl mennään jo seuran kanssa ja harva varmaankaan edes haluaa et joku tulee siihen jorinoillaan häiritseen. Baareissakin tietysti olis kyl yks mahis eikä sinne kuitenkaan aina tarvi päissään singahtaa, joskus voi yrittää nauttia illasta sillai sivistyneesti ;o) ? Kuulostaa kyllä mahdottomalta idealta mut voihan sitä yrittää, kaverit varmaan kyl ihmettelee it mikäs tolle on tullut ku kittaa pelkkää vissyä koko illan ja juttelee naisten kanssa mukavia. Sais kaverit ainakin uuden kettuilun aiheen loppu vuodeks :o)
fakta et ihminen on ulkoa sen näköinen mitä sisällä tapahtuu. Kyllä kaikki negatiivisuus ja agressiot heijastuvat myöskin siihen ulkoiseen olemukseen. Sinäkin sanot et oma olotila on tällä hetkellä sekaisin niin sekin saattaa ulospäin heijastua, ei ehkä noin näöllisesti mutta ehkäpä käytös on sen mukainen.
Toisen ihmisen mielenkiinnon herättäminen ei ole mikään helppo tehtävä suorittaa ja ei sekään onnistu ihan jokaisen vastaantulijan kanssa. Hän jonka kanssa hommat ei luonnannu ei mahdollisesti ollut oikeanlainen ihminen? Eiku uutta matoa koukkuun pyydystämään.
Et sinkkubaari (idea oli jonkun aikaisemman samaa pohtivan ajatuksesta). Paikka missä ei olis viunaa. Tärkeänä olis paikka jossa viettää useampikin tunti hyvää musaa kuunnellen ja istuskellen. Baarit menee kiinni aika aikaisin ja jos ei oo tilannut pariin tuntiin pitäs jo kävellä ovea kohti. Baarit on hiukka läpikulku paikkoja. Toisaalta vetääkö mesta asiakkaita jossa ei juoda eikä polteta ? kannattaako?
olla ihan kannattava idea tuollainen sinkkubaari. Ehkä kuitenkin tarjoilu puolta voisi hivenen olla lähinnä vaikka jotain viiniä ja ihan siis mietoja juomia mut perusidea olisi ihan pelkästään seurusteluravintola sinkkuihmisille. Todellakin vetääkö se sit sakkia ?
No kyllä minusta ainakin saisi sinne yhden asiakkaan. Minä ainakin pidän mielummin sellaisista seurustelu paikoista ku mistään metelibaareista missä jutteleminenkin onnistuu ainoastaan huutamalla.
Vaikka pössäkkäkekkuli olenkin niin kyllä se sais olla ihan savuton paikka.
Ruokaravintola vois olla ihan hyvä idea, tosin ei ruokailupakolla.. ;)
Elikkä semmoinen vilkas paikka, kaupungin sydämmessä, mistä näkee ihmisvilinää ja avara kaupunkinäkymä, se olisi minun makuuni
kyllä minä siellä kävisin, vaikka "hakevaksi" sinkuksi leimautuisinkin..
joo, koneen ääressä sitä tässä taas istutaan, kun välillä käydään ulkona kuntoilemassa...
Vääriä kahviloita ilmeisesti minäkin olen kiertänyt, tosin, jospa joskus katseet kohtaisivat... jossain..
hommat vireille ja kollekin kuppilan pitäjille ehdotuksia kehiin.
Kait tässä kaikki on jossain määrin niitä hakevia sinkkuja eikä se ole mikään paha juttu.
Oon itse liikunnallinen ja oon ajatellut aloittaa jonkin uuden, sosiaalisen liikuntajin. Samalla kun kunto kohoaa ja on hauskaa, voi koittaa katella itelleen kumppania... Mutta mikähän olis hyvä laji? Kiipeily kiinnostaa oikeasti ja ainakin siitä saisi hyvän ja haasteellisen harrastuksen... Ja ehkä miehenkin! Sinkkumiehet, mitä te harrastatte? Varatut miehet, ootteko löytäneet kumppania liikunnan parista? Minkä lajin ja miten tehdä aloite?
"Sinkkumiehet, mitä te harrastatte?"
Lukemista, piirtämistä, maalaamista, kitaran ja pianon soittoa ja musiikkia yleensäkin. Kaikki tapahtuu neljän seinän sisällä, että tapaamisiin:)
Tuota uutta liikuntaharrastusta olen minäkin miettinyt. Hauska yhteensattuma että tuota kiipeilyä olen minäkin ihan tosissani suunnitellut :-) Tällähetkellä harrastan lähinnä kuntosalia ja lenkkeilyä välillä. Kesää ja ulkoharrastuksia odotellessa..
Terve! Puhuit tosta kiipeilystä niin kolahti. Itse olen harrastanut kyseistä lajia miltein 15 vuotta mutta nyt on ollut n. 4 vuoden tauko ja huvittaisi aloittaa uudestaan rakas harrastus. Asun pääkaupunkiseudulla. Ilmoittele jos kiinnostuit...
kiinnostaa tutustua, itekin asun pääkaupinkiseudulla. Tosin itse joudun käymään ensin peruskurssin, sillä en ole aiemmin kiipeilyä harrastanut, vaikka olenkin muuten liikkunut monipuolisesti. Kuinka vanha muuten olet, ainakin liikuntataustasi perusteella taidat olla yli 30 v? Itse olen vasta 25, mutta ei se mitään...
minunkin minunkin lajivalikoima on ollut tähän mennessä vastaava, ja muutenkin vaikuttaisit tutustumisen arvoiselta, vaikka tuon kiipeilyn merkeissä... Missäpäin asustat ja minkä ikäinen olet?
... kuljet brahenkentän ohi perjantaina viiden aikoihin...
Niin, mörkö olen ja piilossa kivenkolossa :-) Nojoo, kivenkolo on tarkemmin Tampereella, ja ikää löytyy 27vee. Onkohan täällä edes mitään kiipeilyporukkaa missään? Pitänee selvittää.. Sinähän olit pk-alueelta vai?
En ole yli 30 v. Juuri täytin 27 v. Kiipeilyä olen harrastanut eri muodoissa n. 12 vuotiaasta lähtien mutta nytten n. neljään vuoteen en ole kiipeilyt juuri lainkaan. Olisi mukava tutustua vaikkapa ihan kaveri pohjalta jos vain kiipeily kiinnostaa sinua?
Budolajien parissa on paljon liikunnallisia, hyväkuntoisia sinkkumiehiä, ikähaarukka noin 20-30v. Pääkaupunkiseudulla esim. karate- jujutsu tms treeneissä on aika paljon treenaajia = mahdollisuudet bongaamiseen paranevat. Naiset vain mukaan!
Aion käydä tämän kuun aikana peruskurssin (tarkka aika ei ole vielä tiedossa) ja jatkaa kiipeilyä kiinnostuksen mukaan. Muuten liikuntavalikoimaani kuuluu pääasiassa juokseminen, hiihto ja kuntosali. Uskoisin kuitenkin innostuvani kiipeilystä, sillä kehonhallintaa vaativat lajit ovat aika haasteellisia. Oletko itse ajatellut alkaa taas kiipeilemään? Mitä muuta harrastat/olet harrastanut?
Mutta missä jatkettaisi mahdollisesti kirjoittelua/ miten tavattaisi/ tutustuttaisi?
Kirjoittele sähköpostiini niin kerron lisää...
[email protected]
ehkäpä kuljinkin, kun kävin Messukeskuksessa...
Mörkö, vaikka aiemmin luettelenkin näitä yleisä paikkoja, kuten kirjastot, työpaikan, lenkkipolut... niin tosiasia on että juoksisin karkuun, jos joku outo ihminen yrittäis tulla jututtaa lenkkipolulla. :) Työpaikalta jos joku pyytäisi treffeille niin en suostuisi. Kyl noi vaihtoehdot jää vähiin. Ei auta muuta, ku pyytää sua tässä treffeille... :)
Näin minäkin olen järkeillyt ja pelännyt asian olevan, että kotiovelta ne naiset pitää käydä hakemassa :-) Ja eikun randomilla ovikelloja pimpottelemaan..
"Ei auta muuta, ku pyytää sua tässä treffeille... :)"
Koska mennään? :-)
millon nähään... Unohtu vain sanoa, että ainakaan tää kiltti ei kovin helposti lähe tapaamaan ketään nettituttua... :) Että vaikeeksi käy... :)
Pakko myöntää ettet tapaamistasi kovin helpoksi ole tehnyt :-) Enpä kyllä toisaalta itsekkään lähtisi kovin helposti nettitreffeille, ties mitä sekopäisiä stalkkereita täältä peräänsä saisi :-)
... muuta. Tsemppiä kuitenkin etsintöihisi! :)
Hei Mörkö vaihda harrastuksiasi sellaisiin jossa tapaat myös naisia, kansalaisopiston kurssit?, teatteri, jamit, konsertit,liity kuoroon käyväthän monet naiset puttisaleillakin.
Itse jamien lisäksi talvisin hiihdän ja lumettomina aikoina sauvakävelen yksinäisiä harrastuksia kumpikin, usein kyllä teen lenkin naisysävieni kanssa.
helen
Harrastus, jossa saa liikuntaa ja ehdottomasti tutustuu vastakkaiseen sukupuoleen, on paritanssi. Eikä pidä säikähtää, ei vain jenkkaa ja humppaa: löytyy myös salsaa, argentiinalaista tangoa etc. Saa myös inhimillistä lämpöä ja läheisyyttä ;D Huomatkaa uusi sarja sunnuntaina, varmasti tulee tanssibuumi Suomeenkin
Tossa tulikin jo, että esim. erilaisilta iltakursseilta niitä naisia on hyvä bongata. Omat harrastukset on sen verta maskuliinisia, että niistä on turha naisia etsiä.
Mutta kun menet esim. työväenopistolle jollekin kielikurssille niin johan alkaa löytymään. Samoin tanssikursseilta, eikä välttämättä tarvi mennä millekään paritanssikursseille. Ja jos miehellä on sellanen itsetunto, että pystyy kurssille meneen, niin chänssit on sukupuolijakauman perustella sellaset, että oksat pois!
Toi ns. kadulla pokaaminen on suomessa tosiaan hankalaa. Miten viedä sellaista pelkkää silmäpeliä pidemmälle, varsinkin kun kontakti voi kestää vain muutamia sekunteja? Ihastumisen ja toisen positiivisten tunteiden aistimisen voi reagoida nanosekunnissa, mutta sitten hän onkin jo kadonnut ihmisvilinään.
Pitäisi keksiä jokin pukeutumiskoodi, salainen silmänisku tai kansainvälinen kädenheilautus sinkuille. Jos toinen tekee sen tietyn eleen, niin toinen tietäisi heti että kiinnostusta on ja lähestyä saattaa ilman kiusallisia tilanteita.
Pelkkä silmäpeli ei vielä riitä pelin aukaisuun. Olen muutaman kerran tehnyt sen virheen, että olen lähestynyt naista joka on silmäillyt minua esim. baarissa tai kirjastossa. Vastaus on tyypillisesti; "sori mä oon varattu". Eli kyseessä on omantunnon kohotus, mihin me kaikki varmaan sorrumme. Jollain salaisella merkkikielellä nuo egonpönkittäjät pitäisi saada erotettua potentiaalisista tapauksista.
Eli, jos olet sinkku ja mielellään vielä nainen, hieraise vasenta silmäkulmaasi kun näet minut niin lähestyn välittömästi ;)
Toi kurssijuttu on hyvä. Minäkin käyn kolmella kurssilla. Se siinä on paha et naisia tuppaa sielläkin olemaan enempi kuin miehiä. Samat kurssikaverit vuodesta toiseen ehkä hiukan vaihtoa löytyy kun uusia ilmoittautuu, mutta kolmannella vuodella tuppaa jo olemaan sielläkin samat immeiset. Et tainnut sit olla siellä kun tänään tunnilla useammankin kerran pyyhkäisin vasenta silmääni kun naurulta kyneleet valui, eikä kukaan ilmaantunut :) Hauskaa tunneilla kyllä aina on.
KUSI UKKO KUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUSTA