Meidän suhde oli ns. kuollut eli vailla mitään hellyydenosoituksia tai romantiikkaa. Seksiäkin oli todella harvoin, koska vaimollani oli aina "pää kipeä" tms. vaivaa. Itse yritin luoda romanttisia hetkiä, mutta vaimo ei niistä innostunut. Olin jo varma, että avioero tulee pian.
Sitten työpaikalla aloitin suhteen erään naisen kanssa ja firman kurssilla päädyimme sitten sänkyyn. Pamautin tämän vaimolleni päin naamaa ja odotin kuoliniskua suhteellemme, mutta ei kun mitä: hän heräsi juttelemaan ja pohtimaan suhdettamme. Hän huomasi, etten olekaan epätoivoinen, heikko mies vaan kelpaan muillekin. Pian hän alkoi muistamaan minua ja rakkautemme roihahti uudelleen. Nyt lempemme leiskuu ja olemme onnellisia.
Suosittelen avointa pettämistä kaikille jotka kaipaavat suhteeseensa piristystä.
Sitten työpaikalla aloitin suhteen erään naisen kanssa ja firman kurssilla päädyimme sitten sänkyyn. Pamautin tämän vaimolleni päin naamaa ja odotin kuoliniskua suhteellemme, mutta ei kun mitä: hän heräsi juttelemaan ja pohtimaan suhdettamme. Hän huomasi, etten olekaan epätoivoinen, heikko mies vaan kelpaan muillekin. Pian hän alkoi muistamaan minua ja rakkautemme roihahti uudelleen. Nyt lempemme leiskuu ja olemme onnellisia.
Suosittelen avointa pettämistä kaikille jotka kaipaavat suhteeseensa piristystä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mun mies petti minua ja lopetti itse suhteen siihen perään!Minä olisin ollut halukas jatkamaan!Mutta hän ei!Ja nyttemmin hän on tämän kanssa jonka kanssa petti minua! Että ei se aina niin hyvin mene kuin teillä!
mieheni pettäs niin lentäs kyllä pihalle ku leppäkeihäs. Siinä ei enää mitkään juttelut auta.
Jos ukko kehtais mua pettää niin ulos lentäis kuin leppäkeihäs! Ei pettäminen ole oikein!
jos minun akka pettäis niin lentäis kuin liitokeihäs hääähähäähähäähähä
hankeen pystyyn päälleeen hhehhehehe
Leppä......höhöhähähääh
Meille vaimoni kanssa näyttäisi käyneen vähän samalla tavalla. Tosin sillä erotuksella, että se oli hän joka harrasti salarakkautta eikä tarkoituksenaan ollut siitä koskaan kertoa.
Kävi kuitenkin niin, että hän siitä kärähti ja meille tuli melkomoinen kriisi n. puoli vuotta sitten. Lähemmäksi eroa ei voi parisuhteessä päästä, siinä jamassa oltiin. Mutta jotenkin päädyttiin kuitenkin vielä yrittämään yhteisen ladun hiihtämistä. Ja toden totta, suhde on saanut uutta eloa, jos se nyt ei mikään mallisellainen olekaan niin ei nyt niin huonokaan. Tuo vieras eli kolmas pyörä tahtomattaan lähensi meitä vaimon kanssa, vaikka aluksi näytti siltä että se erottaa lopullisesti.
Silti en tällaista "metodia" suosittele kellekään, tosin eihän tätä minulta kyselty ja silti siihen jouduin soppaan mukaan. Kyllä ne ongelmat on paljon helpompi ratkoa puolisoiden välillä ilman kolmansia osapuolia, oli miten vaikeista asioista tahansa kyse. Pettäminen jättää kuitenkin niin syvät arvet sieluun ja muuttaa suhtautumista koko elämään ja siihen toiseen osapuoleen niin paljon, ettei todellakaan ole sen arvoista. Tuskinpa sille pettäjällekään pitkässä juoksussa. Jos haluaa siippaa vaihtaa, niin liitto pitää ensin purkaa ja sitten vasta alkaa uuteen suhteeseen.
Olen samaa mieltä, kokemustakin, pettäminen parantaa parisuhdetta. Mutta jonkinasteinen tampio sitä täytyy olla, että antaa suhteensa mennä sellaiseen jamaan, että herätys löytyy vasta syrjähypystä. Mutta aika tyhmähän keskivertoihminen onkin... Pääasia, että joku herättää tajuamaan suhteen jaman, koska kaikki me, emme ole suhteessa periaatteella, ei tämä ole kuitenkaan ikuista. Vaan jotkut haluamme pitää suhteistamme kiinni niin hyvinä kun huonompinakin aikoina.
En henkilökohtaisesti suosittele suoraan kaikille tällaista tapaa.
Se riippuu aivan ihmisestä, ihmisistä, heidän omasta suhteestaan ja asenteista ym.
Joillain se saattaa toimia, toisilla ei.
Asiasta saattaa jäädä pidempikantoisia juttuja, jotka tulevat vasta myöhemmin ilmi eri reaktioina.
Mutta hyvä jos se teidän suhteenne pelasti.
Meillä miehen syrjähyppy tuhosi liiton ja hajoitti perheen. Että siitä vaan kokeilemaan käykö niin vai näin...
Kyllä te ne itse tuhositte eikä mikään pettäminen! Pettäminen ei hajota liittoa, koska se voi hajota ilmankin!
Luin joskus psykologin kirjoitusta pettämisestä. Hän sanoi, että jos pettäminen ei tuo suhteeseen hyvää, se on ollut turha. Silloin kannattaa pettäjän ajatella suhdettaan puolisoonsa.
Vaikka pettäminen ei tuli ilmikään, niin pettäjän pitäisi haluta tehdä puolisolleen enemmän ja korvata pettämistään. Tällöin suhde saa uutta puhtia.
Tästä siis tulee se parannus. Pettäjä on henkisesti tyydyttämätön. Romantiikka, jännitys, uutuudenviehätys jne ajaa vieraasee suhteeseen. Jos syy on joku muu, pettäminen ei auta.
Näitä kannattaa miettiä ja punnita vaihtoehtoja elämässään. Mikään ei ole mustavalkoista.
Romantiikka tai uutuudenviehätys ajoi tosiaan minutkin toisen syliin, vaikka aviossa olenkin.
Kun ei ole kovin monen miehen kanssa ollut, niin nyt on yhtä kokemusta rikkaampi, ja tietää mitä toisella on "tarjota". Oma mies tuntuu taas hyvältä ja ihanalta. Tietää että on itse vielä kiinnostava. Eikä se "vieraan" kanssa oleminenkaan aina helppoa ole, pitää sovitella aikataulut, eikä seksi sitten onnistukaan kiireessä tai muuten...
Olet ehkä yhtä kokemusta "rikkaampi", mutta onko se nyt itseisarvo kerätä kaikenlaisia kokemuksia.
Itselläni ei ole kokemuksia esim. alaikäisistä, enkä ajatellut paikata tätä puutetta. Myöskin heroiiniriippuvuuden olen ajatellut jättää väliin jne.
Toinen on tuo ainainen virsi vähäisestä suhteiden määrästä. Jos ensimmäinen suhde tuntuu hyvältä, niin miksei siihen voi ihan hyvin jäädä? Kaikkia ihmisiä ei kuitenkaan ehdi kokeilemaan. Huvittavinta on, että ne, jotka vannovat kokemusten keräämiseen nimeen, usein haikailevat juuri sen ensimmäisen seurustelukumppanin perään.
Mitä omaan tilanteeseesi tulee, niin en pitäisi kovin terveenä, että joudut hakemaan pettämisellä virikettä suhteeseesi. Kyllä toimivassa suhteessa sitä kumppaniaan haluaa enemmän kuin mitään.
Olen täysin samaa mieltä! Kirjoitit juuri ne ajatukset, joita itsekin mielessäni pyörittelin.
Minun mieheni lähti toisen naisen mukaan vaihtelun halusta ja siihen varmaan liittyi myös tämä erilaisten kokemusten hankkiminen. Lapsellista ajattelua. Itselleni ei ole itseisarvo hankkia mahdollisimman monta seksikumppania elämäni aikana, vaan jo 20 vuotta kestänyt avioliittoni olisi ollut vaalimisen arvoinen ja mies seksikumppanina olisi riittänyt.
Sitäkin ihmettelen, että miksikähän tälläistä ihmistä, joka haluaa käydä surutyönsä kunnolla läpi ennen uuteen suhteeseen ryntäämistä, katsotaan kieroon. Jopa ex-anoppi on yrittänyt saada minua "metsästämään" miehiä ja niitä uusia kokemuksia?! Olisinko minä muka sitten jotenkin parempi ihminen ja ns. "normaalimpi" ihminen.Ehkä se on niin että lapsille omistautunutta seksittömässä elämässä elävää pidetään vähän outona, vaikka se olisi oma valinta.
Ja jos taas pieniäkin väljähtymisen merkkejä löydät.... niin pettämään. Ihana avioliitto sulla!!!!
Että pettäminen parantaa? Kyllä sekin huuma kestää hetken. Parisuhteen eteen on tehtävä työtä, joka päivä.