Lasten hankkiminen/hankkimatta jättäminen ei kohdallamme ole ajankohtaista vielä vuosiin,mutta mieltä kaihertaa silti eräs ongelma..Elän mielestäni erittäin onnellisessa parisuhteessa rakastamani miehen kanssa,joka tuntuu vain joka päivä oikeammalta minulle.Alkuun en oikein osannut nauttia tästä,ajattelin sen kuuluvan alkuihastukseen.Myöhemmin olin onnellinen siitä,kuinka kauan "alkuhuuma" voikaan kestää.Kun vuosia kului,suhde vain parani.Nyt ajattelen,etten halua ketään ylimääräistä sotkemaan onneamme,vaikka mieheni on tehnyt selväksi haluavansa lapsia sitten joskus.Minusta tuntuu oudolta kuulla tuttujen ja kavereiden tehneen lapsensa pääsääntöisesti hyvinkin lyhyen yhdessäolon jatkeeksi..Onko kenelläkään siis kokemuksia suhteesta joka tasaantuu vasta pitkän ajan kuluttua niin paljon,että siinä olisi tilaa lapselle?
Lapsi kolmas pyörä?
...
102864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
»Nyt ajattelen,etten halua ketään ylimääräistä sotkemaan onneamme..»
No huhhuh. Onko oma lapsi jonkun mielestä "ylimääräinen"
sitä sanotaan itsekkyydeksi..
Sivusta seuraamani peri on jo saanut lapsen, mutta aika iäkkäänä oli vasta se aika kun vaimo luopui perheen vaimon, lapsen ja kai lemmikinkin roolista ja halusi äidiksi.. siihen asti hän korvasi miehelleen kaikki nuo muut asiat ja vei kaiken huomion. Olisi ollut suorastaan julmaa laittaa vauva sinne kilpailemaan isänsä huomiosta ja kun se vauva ei varmaan olisi "palvonut" äitiään..
No, toisaalta aika kypsytti vaikeuksien kautta hänet äidiksi, mutta muistan monta jo iäkästä henkilöä naapurustosta joilla varmasti samankaltainen tilanne ja niihin suhteisiin ei todella ylimääräisiä mahtunut.. onnelliselta vaikuttivat asiain tilaan..
Meitä on niin monenlaisia ihmisiä ja kukin elää ja on tavallaan..
"Itsekkyys" vahingoittaa ja ketä?Eikö ole ennemminkin epäitsekäs teko olla hankkimatta lapsia?Miksei rakkautta ja huolenpitoa voisi tarjota jo olemassa oleville ihmisille,onko pakko tehdä uusi?Näistä asioista olisi mielenkiintoista saada aikaan rakentavaa keskustelua ilman haukkumista,syyllistämistä ja vanhojen kaavojen toistoa.Täällä se ei tosin taida onnistua,vaikka varmasti paljon fiksuja ihmisiä ja elämänkokemusta löytyy.
ei se itsekkyys vahingoita varmasti ketään. Toisaalta taas jos tuollaiseen tilanteeseen tulisi lapsi ennen aikojaan niin se voisi olla lapselle todella traumaattista?
Mielestäni on kahdenlaista itsekkyyttä tässä asiassa; toinen on itsekäs eikä hanki siksi lasta ja toinen hankkii lapsen itselleen. Eihän lasta hankita siksi että lapsi saa elämän tai mummosta tulee mummi tms syistä vaan koska minä tai sinä haluat lapsen! Täysin itsekästä ja omien halujen tyydyttämistä koko lasten hankinta. Toisaalta ei se ole mielestäni epäitsekästä ettei hanki omaa lasta vaan kyse on lähinnä motiivista. Jos sen sijaan auttaa katulapsia ties missä niin lapsettomuus on epäitsekäs mikäli sama panos sijoitetaan noihin autettaviin. Lisäksi kukaan ei halua uhmaikäistä kolmevuotiasta tai murkkua pahimmillaan vaan kaikki hankkivat nimenomaan vauvan ja kuinka vähän aikaa se lapsi onkaan vauva?
Lienee edelleen ihan perusvietti haluta niitä jälkeläisiä? Ja huonosti tässä kävisi jos ei haluttaisi ja on käymässä.. muistaakseni edelleenkin lapsiluku on alle kaksi suomalaisissa perheissä mikä tarkoittaa että nuppiluku maassa vähenee. Siitä on omat seuraukset sitten aikanaan..
Ajattelitko että voisit helliä jonkun toisen lasta? Pitääkö sen lapsen tulla luoksesi toiselta puolen maapalloa että voit hoivata ja helliä vai oletko valmis menemään auttamaan muihin maihin niitä puutteessa olevia?
Tarkenna ihmeesä mikä on ajatuksesi!
"Perusviettien" mukaan ei tarvitse elää nykyään vaan käyttää ihan omaa järkeään. Ei täällä tarvitse elää kenenkään ehdoilla eikä minkään entisaikojen kaavan mukaisesti. Ennen oli pakko tehdä pirtti täyteen kakaroita, valinnanvaraa ei juurikaan ollut monilla.
Ja seurauksia ei tarvitse kenenkään ajatella sillä nykyäänkään ei enään työtä riitä kaikille. Kyllä ylikansoittuneista maista väkeä saadaan jos tarvitaan. Ei tämä suomalainen rotu nyt niin ihmeellistä ole että siitä pitää jonkun huolta kantaa sen lyhyen elämänsä aikana mitä kenelläkin on.
Hellimistarpeita varten voi hankkia kumppanin ja vaikka eläimiä. Ihan sairasta tuo itsekkyys väittely. Jokaisella on oikeus olla itsekäs ja tehdä elämässä sellaisia valintoja jotka itselle sopivat. Eihän täällä tarvitse elää ketään muuta varten kuin itseensä varten jos niin haluaa.
Kyllä tiedät sen sitten, kun olet valmis saamaan lapsia ja äidiksi.
Älä huoli.
Me olimme mieheni kanssa yhdessä 9 vuotta, ennen kuin olimme kypsiä, että "joku tulee sotkemaan elämämme". Ei ole vielä tullut, mutta elokuussa sitten toivottavasti tulee ;-)) Totesimme vaan design-sohvalla maatessa, että nyt meni elämä tylsäksi :-) Lasta ei todellakaan saada tylsyyttä täyttämään, mutta tuli tunne, että on aika siirtyä eteenpäin. Ikääkin on jo molemmilla yli 30 v. ja monta vuotta tehty uraa ja matkusteltu ympäri maailmaa...
Jos kuitenkin haluatte lapsia jossain vaiheessa, niin tehkää se/ne ennen kuin täytät 35-vuotta, niin ei mitään hätää. 35-vuotta sen takia, että sitten riskiraskauksien ja kromosomihäiriöiden riski kasvaa.
Onko lapsen tekeminen pakollista?
Onko se pakollista puolison mieliksi, vaikka itse ei haluaisi?
Meidän kulttuurissamme naisillakin on valta päättää omasta elämästään ja lasten tekemisestä tai tekemättä jättämisestä.
Herran jestas, euhän täällä ole muuta pakkoo kuin kuolla silloin kun kutsu tulee.
Vain naisilla onkin valta päättää lapsen tekemisestä tai lapsettomuudesta. Miehille tehdään väkisin lapsia vaikka moni ei niitä välttämättä haluaisikaan tai lapsi tulee väärälle naiselle.
Meillä on ollut aika lailla samanlainen suhde kuin teillä, eli "alkuhuuma" kesti pitkään, monia vuosia, eikä mitään kyllästymistä tai muuta ole tullut vieläkään. Nyt reilun seitsemän vuoden jälkeen kuitenkin tuntuu siltä, että on lapsen aika. Olemme nyt saaneet elää sen suuren rakkaden ja kuherteluvaiheen kunnolla, ja on aika siirtyä eteenpäin. Nyt vaikka lapsi tulisikin (toivottavasti tulee), ei todellakaan jää harmittamaan, että jotain tärkeää olisi jäänyt elämättä tai kokematta.
Meillä on tilanne kuitenkin hieman erilainen, olemme nuoria, mutta lapsi on suunnitelmissa piakkoin. (täytän 23, kihlattuni 22) Ollaan oltu kihloissa ja asuttu yhdessä pian 3 vuotta..
Kihlattuni haluaisi lapsen. vaikka heti. (minullakin on ollut kuumetta.)
mutta..minusta taas tuntuu että jos jätän pillerit pois, se lapsi on heti siinä ja meillä ei ole enää yhteistä aikaa eikä saada koskaan olla kahdestaan.
(no ainakin se 9kk menee.. kai siinä ajassa sitten tottuis?)
En ajattele sitä lasta kolmantena pyöränä, mutta en kuitenkaan ajattele sitä semmoiseksi luonnolliseksi jatkumoksikaan.. ehkä parisuhteemme ei ole vielä kypsä? Tai sitten minä en ole vielä kypsä äidiksi. Kuitenkaan en haluaisi odottaa, sillä mitä tahansa voi tapahtua ja myöhemmin voi kaduttaa..
Toisaalta onhan se aika ihanaa kun oma rakas puhuu vauvasta kyyneleet silmissä.. kuinka ihanaa se sitten on kun on semmonen oma pieni... seuraavaksi miettii onko itsessä jotain vikaa kun ei osaa haaveilla.