Tässä alla on keskustelua rahanjaosta parisuhteessa. Oma asiani liittyy samaan asiaan.
Olen itse opiskelija ja seurustelen työssäkäyvän miehen kanssa, joka ansaitsee ihan hyvin. Meillä on pulmana se, että jos muuttaisimme yhteen, niin opintotuen asumislisäni loppusi ja näin ollen yhteenmuuttaminen tuntuu mahdottomalta, sillä pelkällä opintorahalla en tule toimeen enkä pysty käydä töissä niin paljoa, että voisin maksaa puolet asumismenoista.
No, ongelmana on myös se että mitä minä sitten oikein maksaisi jos muuttaisi miesytäväni luokse. Hänellä on omistusasunto, josta hän maksaa yhtiövastiketta, yhtiölainaa, asuntolainaa ja niiden korkoja. Mielestäni minun ei ei tarvitse todellakaan maksaa niitä korkoja ja jos oikein tarkkoja ollaan niin ei sekään olisi oikein, että maksaisin kokonaan yhtiövastikkeen - se tulisi mielestäni maksaa puoliksi. Miesystäväni mielestä minun tulisi maksaa yhtiövastike kokonaan.
Miten toimia tässä tilanteessa. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta muuttaa yhteen, kun asumistuki loppuisi ja menot kasvaisivat järkyttävästi :-(
Kuinka kauan oikein joudumme asua vielä erillään 2- 3 vuottako ennen kuin valmistun ja saan töitä.
Onko oikein olettaa, että mies maksaisi reilusti yli puolet asumismenoista ja muista kustannuksista. Hänellehän ei lisää kustannuksia tulisi, mutta minulle kyllä tulisi aivan liikaa. Olen tähän mennessä asunut hänen luonaan epävirallisesti - virallisesti asun soluasunnossa, johon minulla on varaa. Haluaisin kuitenkin asettua johonkin aloilleen jne - nyt on "hieman" koditon olo. On aivan eria asia virallisesti yhdessä kuin vain epävirallisesti. Jos oikeasti asuu yhdessä on silloin minulla oikeus osallistua pikkuasioihin (jos esim maksaa sähkölaskun jne) kuten siihen käytänkö saunaa, pakastinta, miten sisustaa ja varsinkin siihen, että en halua että miesystäväni äidillä on avain hänen asuntoon jne. Voisin siis asettua kunnolla taloon - tuntea olevani kuin kotona.
Olisi kiva kuulla kommentteja varsinkin teiltä, jotka elätte tässä tilanteessa, että toinen opiskelee ja toinen on töissä tai sitten miten jaatte ne asumiskustannuksen omistusasunnossa, jossa on vielä velkaa jne
Olen itse opiskelija ja seurustelen työssäkäyvän miehen kanssa, joka ansaitsee ihan hyvin. Meillä on pulmana se, että jos muuttaisimme yhteen, niin opintotuen asumislisäni loppusi ja näin ollen yhteenmuuttaminen tuntuu mahdottomalta, sillä pelkällä opintorahalla en tule toimeen enkä pysty käydä töissä niin paljoa, että voisin maksaa puolet asumismenoista.
No, ongelmana on myös se että mitä minä sitten oikein maksaisi jos muuttaisi miesytäväni luokse. Hänellä on omistusasunto, josta hän maksaa yhtiövastiketta, yhtiölainaa, asuntolainaa ja niiden korkoja. Mielestäni minun ei ei tarvitse todellakaan maksaa niitä korkoja ja jos oikein tarkkoja ollaan niin ei sekään olisi oikein, että maksaisin kokonaan yhtiövastikkeen - se tulisi mielestäni maksaa puoliksi. Miesystäväni mielestä minun tulisi maksaa yhtiövastike kokonaan.
Miten toimia tässä tilanteessa. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta muuttaa yhteen, kun asumistuki loppuisi ja menot kasvaisivat järkyttävästi :-(
Kuinka kauan oikein joudumme asua vielä erillään 2- 3 vuottako ennen kuin valmistun ja saan töitä.
Onko oikein olettaa, että mies maksaisi reilusti yli puolet asumismenoista ja muista kustannuksista. Hänellehän ei lisää kustannuksia tulisi, mutta minulle kyllä tulisi aivan liikaa. Olen tähän mennessä asunut hänen luonaan epävirallisesti - virallisesti asun soluasunnossa, johon minulla on varaa. Haluaisin kuitenkin asettua johonkin aloilleen jne - nyt on "hieman" koditon olo. On aivan eria asia virallisesti yhdessä kuin vain epävirallisesti. Jos oikeasti asuu yhdessä on silloin minulla oikeus osallistua pikkuasioihin (jos esim maksaa sähkölaskun jne) kuten siihen käytänkö saunaa, pakastinta, miten sisustaa ja varsinkin siihen, että en halua että miesystäväni äidillä on avain hänen asuntoon jne. Voisin siis asettua kunnolla taloon - tuntea olevani kuin kotona.
Olisi kiva kuulla kommentteja varsinkin teiltä, jotka elätte tässä tilanteessa, että toinen opiskelee ja toinen on töissä tai sitten miten jaatte ne asumiskustannuksen omistusasunnossa, jossa on vielä velkaa jne
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oma kokemukseni on joka suhteessa ollut että on yhteiset rahat, joskus on tilanne ollut se että minä työssä ja mies työttömänä, tällä hetkellä taas minä opiskelen ja mies on töissä. Hyvin on toiminut mutta ehkä se on aika paljon luonteesta kiinni. Tiedän kyllä ihmisiä jotka kynsin hampain pitävät kiinni ansaitsemistaan rahoista joka sinänsä on ihan ok, mutta itse olen tälläistä hippikommuunimeininki-tyyppiä...:)
miehen kuuluu maksaa naisen menot jos kerran rakastaa häntä oikeasti....
.. puuttumatta alkuperäisen viestin sisältöön, ei mielestäni ole oikeus näinä tasa-arvon aikoina olettaa että mies automaattisesti on joku pankki jolta nainen voi vaan käydä hakemassa rahaa "koska mies rakastaa".. Kyllä ne kulut pitäisi tasata parhaan mukaan ainakin siinä suhteessa jossa itse aion elää.
Naisethan ovat luomakunnan kuningattaria, eikä miehet vain ymmärrä että heille pitää kuulua kaikki mikä miestenkin on, ilman muuta. Ja muista, että annat kaiken pois osoittaen naisellesi mitä suurinta kiitollisuutta, että hän armollisuudessaan suostuu ottamaan lahjasi vastaan. Näinhän se menee.
Jos nainen ja mies ovat yhdessä, ja mies maksaa kaikki naisen menot, niin minkäs se siitä naisesta tekeekään?
Niinkuin laulussa sanotaan, voi rakkaus kestää puoli tuntia kerrallaan...
joo. Tuttavani alkoi seurustella yhden tytön kanssa, joka juuri oli aloittanut opiskelut. Tyttö muutti tuttavani omistusasuntoon eikä jakanut edes yhtiövastiketta, muista menoista puhumattakaan. Tykkäsi soitella puhelimella opiskelukavereilleen paljon ja usein. Seurustelua kesti tasan kaksi vuotta kuten opintojakin...Kyllä naisenkin pitäisi rakastaa...
Poikaystäväni muutti äskettäin luokseni ja on opiskelija. Hän käy töissä silloin kun ehtii. Mielestäni on selvää, että kerran asuntolainan olen ottanut, sen itse myöskin maksan ja silloin asunto todella on MINUN.
olemme sopineet niin, että poikaystäväni maksaa tietenkin oman vesirahansa ja joka toisen yhtiövastikkeen. Muut laskut jäävät oikeastaan minulle, mutta minusta on ihan selvää, että se maksaa, kummalla on rahaa. Tyhjästä on paha nyhjästä.
Kun poiaystäväni valmistuu, saatan minä puolestani aloittaa opiskelun, tai ties vaikka jäisin kotiäidiksi ja silloin puolestaan mies on se elättäjä ja minun ansiostani on saanut aikanaan rauhassa keskittyä opintoihinsa saadakseen sen hyvin palkatun työnsä.
Eli se maksaa kumpi tienaa perheessä. Näin se vaan menee.
Parhaiten toimii, kun maksat vastikkeen ja osallistut joskus joihinkin muihin kustannuksiin (vesi yms..)
Olin samassa tilanteessa aikoinani. Tosin miehellä ei ollut omaa auntoa.
Jaoimme kaikki yhteiset menot tulojen suhteessa, eli jos minä tienasin 20 % taloutemme rahoista, maksoin 20 % menoistakin. Minullehan siis jäi vähemmän omaa rahaa, mutta mielestäni se oli ihan reilua, koska en yhtä paljon ansainnutkaan kuin hän.
Mielestäni on miehen asia hoitaa lainan lyhennykset ja korot, koska hän on valinnut asumismuodokseen omistusasumisen.
Koska asuimme ennen eri osoitteissa, niin hoidimme omat taloutemme erillään toisiltamme. Ok, se lienee selvä. Tilanne muuttui hieman, mutta vain hieman, kun muutimme yhteen. Vanhat asunnot pistettiin myyntiin ja uuden asunnon omistamme puoliksi 50/50. Vaimoni sai aavistuksen enemmän asunnostaan kuin minä, joten minulla on enemmän lainaa. Asia hoituu ihan ok tällä tavoin. Muut kulut hoidamme niin, että yhteiset menomme jaamme puoliksi (koska kulutammekin ne puoliksi, tämäkin on reilua) ja omat menomme ovat omia menojamme. Ei ole tarvinnut riidellä maksuista sen kummemmin. eikä tarvi käydä vahtimassa tiliotteita tms.
Itse kysyin eilen vähän samaa asiaa toisesta näkökulmasta. Ilmeisesti olet tutustunut keskusteluun.
Ehdottomasti ei ole oikein että maksat puolet kuluista. Se olisi oikein jos sinulla olisi samat tulot. Silloinkaan sinun ei pidä osallistua lainojen lyhennyksiin. Pääperiaate on että kun muutetaan yhteen niin molemmat voittavat. Kummankin käteen jäävä summa, pakollisten menojen jälkeen, pitäisi olla suurempi tai vähintään sama tai suurempi kuin ennen muuttoa.
Jos suhde on vakava ei myöskään ole kohtuutonta että miesystäväsi maksaisi avustusta sinulle. Samassa taloudessa asuvilla pitäisi olla sama elintaso. Jos toisella ei ole tuloja niin talouden elintaso vääjäämättä laskee.
Maksat enemmän sitten kun itse ruvet ansaitsemaan.
Älä missään nimessä suostu siihen että sinun käytettävissä olevat tulosi pienenevät.
Minusta sinun osuutesi asumiskustannuksista tulisi olla puolet yhtiövastikkeesta, koska laina on poikaystäväsi ja asunto tulee myös joskus olemaan hänen. Et sinä tule saamaan siitä mitään, vaikka maksaisitkin niitä lainanlyhennyksiä ym. korkoja jne..
Opintotuen asumislisää saat 80% vuokran asumismenojen suuruudesta, aina 1275mk:an asti, (joka on 1020mk), ja siitä ylimenevään osaan ei saa asumislisää. Ja opintoraha on henk.koht. (jonka varmaan tiesitkin..)
Minä olen myös opiskelija ja asun avoliitossa mieheni kanssa. Meillä on vuokra-asunto, josta vuokra on 425e/kk, joka jaetaan tasan molempien kesken, eli minun osuus on 212,5e/kk, johon saan opintotuen asumislisää 170e/kk. Loppuosan (eli 42,5e/kk) maksan opintorahalla.
Jos muutat yhteen poikaystäväsi kanssa, niin tee vuokrasopimus hänen kanssaan, jossa on kerrottu paljonko on sinun "vuokraosuutesi" asunnosta ja miksi. (KELA:ssa pyytävät, että voivat laskea uuden asumislisän.) Kannattaa neuvotella poikaystäväsi kanssa mikä olisi kohtuullinen summa sinun "tulojasi" ja asumiskustannuksia ajatellen..
Eiköhän se siitä lähe sujumaan. Mutta todellakaan ei ole kohtuullista vaatia sinua maksamaan yhtiövastiketta kokonaan, vaan puoliksi!!!
Jospa tästä ois sulle ees jotain hyötyä..!!!
Niin, tässä on vielä pieni mutta. En nimittäin tule saamaan asumistukea koska miesystäväni ansaitsee vuodessa reilusti yli sen rajan, jolloin asumistuki loppusi minulta. Kelahan ottaa huomioon puolison tulot ja puolisoksi katsotaan samassa taloudessa erisukupuolta oleva henkilö. Kela katsoo samassa asunnossa asumisen silloinkin avoliitoksi, vaikka olisin mieheni alivuokralainen. Minä en siis tulisi saamaan minkäänlaista asumistukea, mikä on aika ikävä juttu. No, minulle jäisi sitten maksettavaksi puolet seuraavista: yhtiövastike, sähköt, netti, kotivakuutus, Hesari jne. Kummatkin on tähän asti maksanut oman osuutensa ruuasta, kodinpuhdistusaineista jne ja niin se sujuu myös sittenkin virallisesti muutettaisiin yhteen. Varmaan jos jotain isompia ostoksia tulisi eteen, niin kyllä miesystäväni joutuisi varmaan ostamaan ne, sillä minulla ei olisi varaa sellaisiin kuten joidenkin huonekalujen hankkimiseen. Kotitöitä teemme tasapuolisesti.
Todella paljon kiitoksia muuten kommenteista. Olen saanut rauhassa ajatella asioita ja löytänyt ehkä uusiakin näkökulmia, mitä ei tullut aiemmin mieleen.
Ootko kysyny KELA:sta? Siis sitä, että ottaako ne avoliitoksi, vaikka sanosit, että olet "vain" alivuokralainen?
Hankalia ne on nuo tuommoset.. Varsinkin ku KELA:lla tuntuu olevan omat käsityksensä ja lakipykälänsä joka asiasta..
Noh, jospas se siitä.. Mutta tuli mieleen, että sinähän asut jo epävirallisesti miehesi kanssa.. Ehkä kaikkein paras ratkaisu sinun rahatilanteesi kannalta olisi, että asut epävirallisesti miehesi kanssa, kunnes opintosi ovat ohi..???
P.S: Ainiin ja vielä semmonen, että muistaakseni puolison tuloraja on 15200e/vuosi..
Juu, kyllä Kelasta olen asiaa kysynyt. Vaikka ei olisikaan kyse avoliitosta tai edes seurustelevasta parista, niin Kela katsoo automaattisesti, että kyseessä on avoliitto. Kela tekee myös käsittääkseni harvoin jotain poikkeuksia ja silloin pitäsi olla esim. miehen ja naisen välinen ikäero pitäisi olla todella suuri, jotta kela olettaa, että kyseessä ei ole avoliitto. Niin, ja miesystäväni tulot ylittävät ainakin kaksinkertaisesti sen tulorajan 15200e/vuosi.
Niin, totta se on että paras ratkaisu rahallisesti on se, että epävirallisesti asun miehen "nurkissa" kunnen opiskelut on loppu, mutta alkuperäisessä viestissäni kerroin syyn tähän miksi haluaisin asua virallisesti. Tälläisiä syitä ovat esim. pakastimen, saunan jne vapaa käyttö - siis kun maksaisin puolet sähköstä niin voisin käyttää myös niitä ilman lupaa kyselemättä. Tällä hetkellä pakastinta ei käytetä, koska mieheni ei sitä tarvitse ja se kuluttaa vain turhaa sähköä. En rupea sitten ainakaa laskuja makselemaan joka paikkaa - miehelle puolet sähköstä omat solukämpän laskut. Muutenkin sitä haluaisi enemmän osallistua sisustamiseen ja asettua paremmin paikalleen. Olisi rasittavaa asua epävirallisesti mieheni luona, kun joutuisin miettimään sitä, että en kuluta ainakaan liikaa sähköä, että miesystävälleni ei tule ylimääräisiä kuluja. TUntuu vain tyhmältä maksaa laskuja soluasunnosta, kun voisi maksaa niitä laskuja miesystäväni kanssa asumisesta - hän säästäisi rahaa ja hyvässä tapauksessa ehkä minunkaan menoni eivät hirvesti kasvaisi jos saisi sovittua sen miten laskut maksetaan. Mielestäni minun kuuluisi maksaa puolet yhtiövastikkeesta, puolet sähköstä, netistä jne ja sitten on vielä Hesarit jne jotka mieheni luultavasti kyllä joutuu maksamaan yksin
Miten Kela voisi uskoa valhetta, kun se ei usko tosiasioitakaan! Koska kyseessä on avosuhde eikä alivuokralaisuus, kysymyksessä olisi huiputus! Kukaan avopari ei olisi avopari jos Kela antaisi tässä säännössään periksi! Ei Kelan virkailijoilla ole aikaa tarkistella millainen yhdessä asuvien todellinen suhde on!
Asumistukeen vaikuttaa tulorajojen lisäksi vuokran suuruus ja asunnonkoko. On mielestäni täysin mahdotonta edes ajatella saavansa asumistukea esim. kolmenhuoneen ja keittiön asuntoon, josta on "vuokrannut" esim. yhden huoneen. Neliövuokrakaan ei saa ylittää tiettyä summaa, joka on todella pieni.
Kyllä ymmärrän miksi haluat asua virallisesti miehesi kanssa. Mulla oli sama juttu.. Enkä voisi kuvitellakaan enää asuvani jossain muualla kuin avomieheni kanssa..
Sinä et sitten asumislisää saa, mutta opintorahaanhan ne puolisontulot ei vaikuta millään tavalla.
Noh.. Sulla on ilmeisesti kaks vaihtoehtoa:
a) Joko asut epävirallisesti miehesi "nurkissa" ja maksat soluasunnon menoja, vaikket siellä asu.
b) Tai asut virallisesti miehesi nurkissa, etkä saa sen enempää käyttörahaa kuin asuessasi soluasunnossa ja maksat miehellesi asumiskuluju sen mukaan minkä pystyt maksamaan.
Ei ole oikein hyvät nämä opiskelijan vaihtoehdot!
Kysymys ei ollut asumistuesta vaan opintotuen asumislisästä. Ja enkä myöskään sanonut KELA:n automaattisesti hyväksyvän tällaista esitystä. Kyseessä oli lähinnä ehdotus, että onnistuisko tämmönen..
Opintotuen asumislisään vaikuttaa puolison tulot silloin, jos ne ylittävät 15200e/vuosi. Asunnon koosta ei kukaan ole ainakaan minulle mitään sanonut.
Asumistukikäytäntö on vähän eri kuin opintotuen asumislisä.
Eikös sun kannattais (jos et ole jo) keskustella miehesi kanssa tästä asiasta. Kysyisit ett jos hän tosiaan haluaa sut luokseen asumaan, niin miten maksut hoidettaisiin. Aika turha sitä on täältä netistä kysellä. Jos hänelle vaikka kävisi että hän maksaa suurimman osan menoista! Aika mukavastihan hän tienaa (tai ainakin riittävästi) jos tulot on yli 30000e. Olisiko hän sitten valmis odottamaan sen 2-3 vuotta että valmistut ja menet töihin? Itse opiskelen ja poikaystäväni auttaa minua taludellisesti vaikka ei asutakaan yhdessä. Hänestä se on aivan luonnollista. Sanoisit vaan suoraan että haluaisin muuttaa virallisesti yhteen, mutta tilanne on tämä... ja selittäisit miten tilanne on. Ei sitä täällä kannata enempää pohtia... Ett näin tällä kertaa.
Juu, tässä on tullut ihan kivasti kommentteja. Olen kyllä miesystäväni kanssa keskustellut asiasta jokin aika sitten ja asia jäi silloin avoimeksi. Otankin asian esille uudestaa heti kun se on mahdollista (en ole voinut puhua tästä hänen kanssaan viime päivinä erään syyn vuoksi)ja halusin kuulla etukäteen muiden ihmisten mielipiteitä asiasta. Olen vain huomannut, että mielipiteet ko asiasta voivat olla hyvinkin erilaisia.