Olenpa tässä sinkkuna oloni aikana huomannut kummallisen asian. Laitoin profiilini tuonne treffipalstalle, ihan vaan uteliaisuudesta, tyyliin: Eihän sitä koskaan tiedä. Olen kirjoitellut muutaman miehen kanssa, mutta ketään en ole tavannut.
En asu ihan kaupungissa ja viihdyn talossani. Yleinen asenne tuntuu olevan sellainen, että mies tarjoaa naiselle paikkaa mihin muuttaa. Siis talo on valmiina, mutta vailla emäntää. Edellinen miesystäväni oli kovasti sitä mieltä, että ainahan talon voi vaikka vuokrata ja sitten muuttaa hänen luokseen.
Taloni ei todellakaan ole mikään kartano, mutta pidän siitä. Pihaan on rakennettu koiratarhat ja pihaa olen rakentanut vuosia.
Ilmeisesti siis saan heittää hyvästit ajatukselle, että asuisin vielä miehen kanssa. Toisaalta päivä päivältä alan pärjätä paremmin tämän torppani kanssa. Täytyy ruveta tosissaan opiskelemaan remontointia, sillä aina vanhassa talossa on jotain tekemistä. Pieniä korjauksia osaankin jo tehdä.
Oikeastaan tarvitsenko sittenkään miestä? Tätäpä täytyykin miettiä ;)
En asu ihan kaupungissa ja viihdyn talossani. Yleinen asenne tuntuu olevan sellainen, että mies tarjoaa naiselle paikkaa mihin muuttaa. Siis talo on valmiina, mutta vailla emäntää. Edellinen miesystäväni oli kovasti sitä mieltä, että ainahan talon voi vaikka vuokrata ja sitten muuttaa hänen luokseen.
Taloni ei todellakaan ole mikään kartano, mutta pidän siitä. Pihaan on rakennettu koiratarhat ja pihaa olen rakentanut vuosia.
Ilmeisesti siis saan heittää hyvästit ajatukselle, että asuisin vielä miehen kanssa. Toisaalta päivä päivältä alan pärjätä paremmin tämän torppani kanssa. Täytyy ruveta tosissaan opiskelemaan remontointia, sillä aina vanhassa talossa on jotain tekemistä. Pieniä korjauksia osaankin jo tehdä.
Oikeastaan tarvitsenko sittenkään miestä? Tätäpä täytyykin miettiä ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla on hieman samanlainen tilanne, siis sinkkuna ja talollisena. Ja mä olen kallistumassa siihen ratkaisuun, että ilman miestä voi olla ihan hyvä olla. Oma tupa - oma lupa! Ja remontointia pitäis tehdä täälläkin, mutta nainen luultavasti kykenee opettelemaan sitä siinä missä mieskin, siis eihän kaikki miehetkään ole puuseppiä syntyessään! Lähinnä ajattelinkin nyt vain kertoa, että oli mukava lukea itsenäisen naisen ajatuksia, itse sain lisäkannustusta valitsemalleni "uralle" kirjoituksestasi. Hyvää jatkoa sinulle!
Eihän sitä lehmääkään hankita jos haluaa vain lasin maitoa!
Entä jos suhde menee poikki niin silloin sun kohdalla se on mies joka lentää pihalle. Ei kiitos, oman valtakuntani haluan säilyttää.
ettehän te miestä hae vaan TIMPURIA remotteihin
ei ihme jos kukaan ei tule ku joutus viel lystistä maksaa
No just joo. Niin tyypillistä miesten ajattelua. Ei mikään ihme, että tuollainen vielä sinkkuna kulkee. Sitten kun suhde menee poikki ja nainen lentää pihalle, niin eipä sekään sitten oikein ole. Just tuollaista "naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä" ajattelua.
Sitä paitsi kuka oikeesti ottaisi jonkun äijä pyörimään nurkkiinsa sen takia, että saisi jonkun remonttia tekemään. Eiköhän niitä remonttireiskoja saa ihan rahallakin jostain...
Heh..tutultapa kuulostaa :)
Etsiskelin kanssa tuossa isäntää jokin aika sitten. Nikkarointi ja muut arjen askareet, teknisetkin, sujuvat kyllä itseltäkin, mutta muuten normaalina heterona olisi ihan mukavaa, että sitä arkea olisi jakamassa passeli mies.
Yleinen ihmettelyn aihe oli, mihin sinä miestä tarvitset...heh, no jos mies ei sitä tiedä, niin ehkä se sitten niin on ettei moista taida tarvita mihinkään *virn*
toisaalta taas, tuntuu että vähänkin sivummassa asuminen säikyttää naiset pois. Vaikka kai sitä normaalia nikkarointia kaupungissa asuvakin joutuu tekemään. Missäspäin akka vaikutat ?
kyllä sinä löydät varmaan vielä sen oikean miehen itselle mutta pitää olla varovainen ton kirjotuksen perustella olet olet järki nainen ja elämän haluinen toivotaan kaikkea hyvää sinulle
Hei
En eilen ehtinyt käväistä katsomassa, onko tähän aloittamaani ketjuun tullut vastauksia. Oltiin parin kaverin kanssa retkeilemässä koiravaljakoilla.
Oli kiva huomata, että en ole ainoa tässä tilanteessa oleva. Kiitos kannustuksista. Eron jälkeen vuoden pelkäsin, että joudun lähtemään tästä talosta. Mietin jo valmiiksi, mitkä koirista myyn eteenpäin ja mitkä pistän kuoppaan. En olisi takuulla saanut vuokralle taloa silloin 7 koiran kanssa. Ostin talon omakseni reilu pari vuotta sitten ja oli upeaa huomata, että elämä oli jälleen raiteillaan. Tässä syitä, miksi en talostani halua luopua. :)
Eipä ole peukku keskellä kämmentä minullakaan. Tein pintaremonttia tupaan juuri syksyllä ja seuraavaksi on vuorossa kammmari. Nyt on vaan pitänyt kiirettä tuon harrastuksen takia. Eli en todellakaan etsi pelkkää timpuria remontoimaan.
Isompiin remontteihin voin palkata jonkun.
Terveiset kaikille itsenäisille vahvoille naisille, joiden kädessä pysyy myös vasara. Pidetään lippu korkealla! Toisaalta myös tiedän sen tunteen, kun yöllä yhtäkkiä herätessään huomaa kaipaavansa tuhinaa viereltään. Silloin käännän kylkeä ja otan tyynyn kainaloon.
Keväisiä kelejä kaikille sinkuille!
Lohduttavaa lukea näitä teidän kirjoituksia ja huomata, että muutkin naiset ovat samassa tilanteessa. Olen kokenut olevani jotenkin omituinen ja liian 'vahva' kun pärjään vasara tai kirves kourassa ja elelen ilman miestä vuositolkulla.
Ehkä olen vain sitten sattunut kohtaamaan sellaisia kumppani-kokelaita, joille on ollut kova pala, että nainen osaa miesten hommia...enkä kyllä sitten huoli mitään uunoakaan, joka ei itse pärjää missään. Ajatuksenkin pitää kulkea...
Vaikeaa on tämä miehen etsintä!
Vaikken taloa itse omistakaan, en halua muuttaa jonnekin miehen vuoksi. Minulla on lapset ja oma elämä tällä paikkakunnalla missä nyt elän.
Sitä minä nyt ihmettelen, että tänne sivulle löysin galleriasivullani käyneen miehen perässä!?