Opiskelukaverini (keski-ikäinen nainen) kertoi seuraavaa. Hän tekee töitä 8-16 päivisin ja sen jälkeen opiskelee iltaisin tullen kotiin vasta noin 20-21.00 Aviomies ei sillä välin tee edes ruokaa lapsille, vaan vaimon on opiskelemasta tultuaan vielä tehtävä ruokakin perheelle. Ei edes auta se että ruokaa on valmiina jääkaapissa, joten heillä syödään vasta illalla. Lapset napsivat vain jotain välipaloja. Isäntä itse kyllä lähtee harrastuksiinsa tms. En ollut uskoa korviani. Onko tällaisia idioottimiehiä todella olemassa. Itse en kyllä katsoisi päivääkään tuommoista ukkoa!
Miehellä vain
oma elämä
91411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oma elämä, kun kerran opiskelee iltaisin.
Minusta on edesvastuutonta molemmilta vanhemmilta, että lapset saavat ruokaa vasta noin myöhään. No, enempi on isän vika, jos ei valmista ruokaa saa lapsille laitettua.
Miestä ei voi pelkästään syyttää - niin mielelläni kuin heitä aina tilaisuuden tullen sättisinkin:)
Ratkaisevaa minusta tässä on se, ovatko he yhdessä sopineet, että on ok, että nainen lähtee iltaopiskelemaan (ei vissiin ihan suomen kielen mukainen verbi, hih). Olisi nimittäin pitänyt. Ei parisuhteessa voi tuollaista yksin päättää. Ei toinen voi toista velvoittaa huolehtimaan kaikesta ja sitten itse lähteä - opiskelemaan, harrastamaan tai kuka nyt mitäkin. Yhteinenhän se perhe on ja molempien vastuulla.
Vaimo nyt käyttää iltansa opiskeluun - hän on itse päättänyt vapaa-aikansa käytöstä niin. Jos isäntä päättää harrastaa, miksei sitä hänelle suotaisi.
Yhtä hyvin mies voisi sanoa, ettei kattele tuollaista naista, joka on kaiket illat poissa perheensä luota.
Tämä ihan vaan toisena näkökulmana.
Itsekin melkein kolme vuotta työn ohessa opiskelleena ja perheellisenä voin kertoa kuinka meillä meni tuo aika. Kerroin miehelleni opiskeluhaaveistani jo monta vuotta ennen kuin ko. koulu alkoi ja hän kypsyteltyään ajatusta hyväksyi sen. Keskustelimme jo silloin siitä, kuinka rankkaa se tulee olemaan kaikille osapuolille ja hän lupasi tukea minua hoitaen illoin lapsiamme. Koulu alkoi ja olin erittäin väsynyt, mutta väsynyt oli myös mies. Parisuhteemme oli kovilla, ja tunsin syyllisyyttä siitä että koitin parantaa ammattiosaamistani niin itsekkäästi. Mies hoiti kyllä kotitöitä, mutta silti ei arvostanut koulunkäyntiäni. Onneksi opiskelu on nyt ohitse ja menestyksekkäästi onkin, ainoa mitä pitää nyt parsia on parisuhteen tila. Arvostan erittäin paljon hänen panostaan kuitenkin, vaikkei sitä henkisellä puolella aina tullutkaan niin paljoa. Ilman häntä en olisi onnistunut. Tsemppiä kaikille perheellisille iltaopiskelijoille, ja ymmärtämystä heidän puolisoiltaan, koulu kestää kuitenkin vain aikansa mutta parisuhde (toivottavasti) läpi elämän, ja elämänlaadun parantamiseksihan sitä oppia haetaan mm. paremman työpaikan ja palkan muodossa, joka koituu myös koko perheen iloksi.
Eli meillä on toisin päin. Minä (mies) opiskelen iltaisin yliopistossa. Varsinkin viime syksy ja tämä kevät on ollut aika raskasta aikaa, kun on aika paljon kursseja. Ajattelin vain että tekisin mahdollisimman paljon niin olisi nopeammin ohitse.
Vaimo on itsekin töissä iltaisin 18 -19 joten aika myöhään tulee hänkin kotiin. Monesti olen jo ennen häntä kotona, mutta minä teen sitten kotona opiskelutehtäviä.
Lisäksi tässä on vielä pahempi ongelma, eli meillä on takan pari epäonnistunutta raskautta. tämän viimeisen jälkeen minulle ilmoitettiin että ei halua enää jatkaa, koska en osallistunut näihin keskenmenoihin oikealla tavalla. En kait sitten osallistunut, ja oikeastaan ei ollut mahdollistakaan, koska hän taisi purkaa tuskaansa helistin.fi:n keskustelualuiella. Yritin kyllä keskustella, mutta siitä ei tullut mitään. Kysymyksiini "Onko joku hätänä?" tai "mitä mietit, haluatko keskustella?" sain vain vastaukset: Ei ole mitään, olen vain väsynyt.
Siis miten helevetissä voit auttaa ja ymmärtää elää mukana jos ei keskustella.
Miten eteenpäin? En haluaisi antaa periksi, mutta mitä tässä teet.
mahdollisesti jonkinlaisesta marttyyriäidistä... vain hän osaa tehdä ruokaa, vain hän ja hän... miksei delegoi kotihommia miehelleen ja lapsilleen...
Parempi ote pitäisi olla mieheen.. myös niin, että sitä saa mitä tilaa. Mies järjestykseen tai ulos.
Annathan miehellesi mahdollisuuden tehdä asiat omalla tavallaan, esim. nyt vaikka tiskaus (kunhan nyt tiskaa tietysti)? Jos hänestä tuntuu että moitit häntä jostain työstä jonka hän kuitenkin on tehnyt, niin ei häntä varmaan toiste huvita sitä hommaa tehdä. (Tyyliin astiat jäi taas vähän likaiseksi...)
Ainahan sitä voi yrittää syyllistää naista siitäkin, että mies on laiska.
Vaikka ko.pariskunta olisi sopinut naisen opiskeluista tai ei, miehen toiminta on mielestäni edesvastuutonta. Vaikka hän ei esim.suvaitsisi naisen opiskelua, pitää lapset silti ruokkia. Ei vaimolle voi lasten kautta kostaa. Tai jos hän on luvannut tukea vaimoaan opiskeluissa, ei tuommoinen toiminta ainakaan sitä tue. Omaan napaan ei aina pidä tuijottaa. Kengän kuva vain miehelle persuksiin.
tärkeämpiä kuin mikään opiskelu tai harrastus.
tämä on varmaan joku yhden miehen mielenosoitus.
totta kai niistä harrastuksista pitää joustaa että
lapset saa huolenpitoa.jokainen mies osaa tai ainakin oppii tekemään ruokaa kun vain haluaa. minäkin opin kun opettelin.itselleni ei ainakaan omaa perhettä tärkeämpää ole eikä tule. vaimokin
on tyytyväinen kun teen safkaa vaikka ollaan kaikki
kotona