Kysymys siis kuuluu,jos ei olisi lainkaan nopeurajoituksia vaunuille,niin kuinka kovaa te ajaisitte vaunu perässä maantiellä??
Riitäisikö teille esim:100km/h? vai ajaisitteko kovempaa? laittakaa vastauksia tulemaan,Kiitos.
Riitäisikö teille esim:100km/h? vai ajaisitteko kovempaa? laittakaa vastauksia tulemaan,Kiitos.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllä se satanen olisi aika passeli mulle!
on parhaimmillaan n. 90 km/h.
Johtuu ilmeisesti vaihteiston välityksistä.
Max. nopeus olisi 100 km/h. Sitä en lähtisi nykyisellä yhdistelmälläni ylittämään.
Olen törmännyt tohon 90km nopeuteen niin manuaali
vaihteisella kuin autommatilla, vetoauton painaessa n.2500kg.Meno vaivatonta niin 1 akse-
lisella kuin telillä, vaunujen painot n.850-1300kg.Kokeillut vetoa myös henkilöautolla olo
kuin matkustajalla"mieluiten kapteenina"ei jän-nitystä tienpäälle koska matkoilta niitä kyllä
löytyy muutenkin.Toisekseen väitän, Vaunut/Autot
eivät ole rakennettu suurempia nopeuksia varten.
Katsokaa materiaali vahvuuksia,ovet-väliseinät,
n.10-12mm,sitä >100:n ryskytystä ne ei kestä
pitkän päälle.
Erittäin edullisissa olosuhteissa menee tasaisesti sataa, mutta kyllä henkilöauto/vaunu yhdistelmän turvallinen nopeus on max mittarinopeus yhdeksänkymmentä. (tod n 85)On kokemusta,alamäki ja mittarissa 120 kun vaunu riuhtaisi varoittamatta yhdistelmän rajuun heiluriliikkeeseen.Onneksi ei vastaantulijoita ja selvittiin ympäriinsä lenneillä tavaroilla vaunun sisällä. Painavalla maasturilla tilannne on varmasti toinen.
Ei siinä paljoa painava maasturikaan auta, kun alamäessä kovalla vauhdilla sitten tuuliselle peltoaukeaukealle pukkaa, niin kyllä alkaa 120 lasissa sivutuuli tuntua!
Me lomailemme varsinaisen ruuhkakauden ulkopuolella, ajellaan enimmäkseen pikkuteitä jo maisemienkin vuoksi, joten nopeusrajoituksetkin jäävät näillä teillä usein alle satasen ja teiden tukkona ei kuitenkaan olla. Toistaiseksi meille on riittänyt, että noudatetaan niitä kylteissä olevia rajoituksia ja lain meille sallimaa ylintä nopeutta. Jos nopeuksia nostetaan, niin harkinnalla ja hyvissä olosuhteissa voidaan kovempaakin vauhtia harkita. Maltti on kuitenkin valttia.
120km tunnissa,ohitustilanteessa saattaa nousta 10--20km väliaisesti.
yhdeksääkymppiä.
tuntuu monen auton vääntö osuvan kivasti siihen
paikkeille.
mulla oli aikasemmin 740:nen. ja ei saanu ennen isoo nousuu päästää alle 75 km/h.
mutta jos sai pidettyä 85-90 km/h. ni meni kun tyhjää vaan.
vaununa oli hobby 535.
Niinkuin edellisetkin kertoivat tärkeintä on oikea tilanne nopeus. Itselläni oli vielä vuosi sitten vaunu joka oli suunniteltu saksalaisten sallimaan 100Km/h. Vedin sitä tila-autolla ja mukavin vetonopeus oli n.90-100Km/h riippuen tuulesta ja tien laadusta. vaunussa oli ALKO D-alusta joka on erityiseisen mukava vetää eikä tunne sivutuulta niin paljon kun perinteiset suoraakseliset. Joten vastauksena "kyllä" jos kalusto ja olosuhteet sen sallivat, ja painotus sanalla olosuhteet.
Kun tuolla lomaliikenteessä tulee vaunu tai m-auton perään niin niillä vauhti nousee kunnes lopahtaa taas 70-80 välille. sitten mennään ohi niin tullan metrin välillä perässä n.90-95. Itse ajan ns. rekkavauhtia ei ole tullut näiden kanssa ongelmia jonon teosta. Itsellä vetoautossa on kyllä tehoa että 2,8 pefletit jää kyllä toiseksi kiihtyvyydessä vaikka mulla on teli jäljessä. Vaunut kyllä on kestäneet hyvin kun 3 vuoden välein vaihtaa ja käyttää pohjoismaalaisia. polttoaine kulut ei paljon mulla nouse vaikka pitää vähän nopeampaa vauhtia. Nytkin on 2,5m leveä. Keskikulutus vaunulla 10,5-12,5 litran välillä ja ilman vuanua n.9 litraa keskikulutus.
Olen sellainen sunnuntaivaunuilija ja 70 riittää hyvin, kun tuo näkö ja kuulokin on huomattavasti heikentynyt. Kalustokaan ei ole aivan uutta, vaikkakin lämpimässä tallissa olen niitä, autoa ja vaunua säilyttänyt ja hoitanut hyvin. Kumpainenkin on vuosimallia -76.
Mutta eihän tässä kiire mihinkään, mukava katsella maisemia jne.
Kivahan siellä lämpimässä tallissa...
Kyllä se niin on, että me seniorit olemme kiireettömiä ja osaamme nauttia matkustamisen ja perilläolon ihanasta tunteesta enemmän kuin uutuuttaan kiiltävistä turboista ja nelivedoista ja stressistä ja kiilailuista ja riidoista ja naapureille näyttämisestä.
Me osaamme elää ja nauttia yhdessäolosta. Osaamme jopa antaa tietä hätäisille väistämällä pysäkille ja taas jatkamalla. Elämä on opettanut, että edessä on tietä, mutta taakseenkin pitää osata katsoa ja oppia siitä.
Totta on, mitä kirjoitit. Minäkin reissailen mun papparaisen kanssa varsinkin kesäisin pieniä maaseututeitä, eikä meillä ole vähäisintäkään kiirettä minnekään. Sen verran nopeutta nostetaan, että suuriman vaihteen voi laittaa välillä päälle suorilla tienpätkillä. Välillä pysähdymme lammen rannalle kahvinkeittoon ja pulahdamme uimaan. Emme kovin pitkiä matkoja ajele yhteen menoon ja otamme tarpeen mukaan vaikka päiväunetkin.
Viime kesänä olimme liikkeellä tuomen kukinta-aikaan ja huristelimme ikkunat auki tukka hulmuten hyväntuoksuisten tuomipuistikoiden reunustamilla kyläteillä. Voi, kun oli leppoisaa.
Me ollaan papparaiseni kanssa tällainen uusiopari. Ja lisäksi täytyy sanoa, että ihanampaa papparaista ei ole olemassa.
Minä reissailen tuon vanhan lutuisen "luuskan" kanssa, itekin kun tällainen luuska olen. Ja NAUTIMME matkalla olosta ja perille pääsystä, molemmat kun on alkuperäiselle karavaanarille niitä elämän elämyksiä, joita sitten muistelee pitkän talven.
Ihanaa kun on muitakin elämästä ja liikkumisesta nautiskelijoita, joilla on aikaa liikkua ja myös pysähdellä kahvikupposen ääreen ja vaikka käpertyä lutuisen kumppanin kainaloon kesken päivän, muiden hikistellessä tuhatta ja sataa hermot riekaleina ja turbot kuumina, jotta pääsisi muutaman minuutin etuajassa kauas perille.
Viime kesänä koimme hauskan elämyksen kun uimme lammella ja toiselta rannalta pulahti hirviemo vasansa kanssa uimaan. Hiivimme hiljaa vaunulle ja seurasimme luontoelämystä piiiitkän tovin.
Ootteko muuten nähneet palokärjen soidinmenot? Kun on aikaa ilman kiirettä, sitäkin ihmettä ja lentotaituruutta voi ihailla ja .....
Mummut ja papat vaan reissuun, tiellä on tilaa, Muut menköön menojaan, me osaamme nauttia!
vaikka yrittäis.
Voi hittolainen, kun lukee noita leoosia juttuja, alkaa matkakuume painaa päälle. Eiköhän me lähdetäkin pian mussukan kanssa liikkeelle.
Ei lomalla ole aikaa kaikenmaailman lintuja tsiikaileen, hirvistä nyt puhumattakaan. Meikäpoika paahtaa heti kun alkometri sallii seuraavalle leirintäalueelle. Koppa täyttöön lähikaupasta ja sitten on mukava nauraa naapurin kanssa kaikenmaailman köröttäjille ja kertoa hurjimmat ohitukseni vaunu perässä.
Näin elää kunnon vaanari.
Nyt olette väärällä palstalla, rekkakuskit kirjoittelee omilla palstoillaan. Tuskin olet itse päässyt edes kokeilemaan matkailuautoa ta -vaunua. Hyvää yötä kaljakoppasi kanssa.
Mittarisi voi näyttää hyvinkin korkeita lukuja ja silti sitä lähdetään kotkottamaan tien päälle.