Moi kaikki...
Mulle kävi sillalailla pahasti että minä ja mun bestis erottiin... se oli viime kesäloman n. puolessa välissä, ellei aikaisemmin. mulla pää-asiassa ei ole muita kamuja.kyllä mulla on KAVEREITA!siis niitä mulla riittää, mutta ei mulla oo muutaku muutama ystävä joilla on jo omat bestikset. se mun "ex"-bestis jätti mut koska halusi ola OMAN ex-bestiksensä kanssa. Se MUN ex-bestis myönsi mulle että se oli mun kanssa vain koska ei ollut ketään muuta. nyt mä olen siis yksin. mä kaipaan ystäviä,kavereita ja sitä tunnetta, että tietää olevansa tärkeä. mä pidin mun ja mun ex-bestiksen ystävyyttä vakaana ja tärkeänä. sitä se ei nähtävästi sille ollut...
ja kaiken lisäksi mä tutustuin yhteen jätkään netin kautta. ollaan oltu yhteydessä jo kuukausia (about 5) ollaan soiteltu ja tekstailtu sekä mailailtu). eräänä iltana se sanoi että se tapasi erään mailikamun jonka kanssa oli mailaillut 6kertaa. ja se tyttö oli kuulemma "tosi kaunis" mun sydän siis murtui... me ollaan vielä yhteydessä, mutta ei me enään olla niin rentoja kun jutellaan... me vaan kysellään kuulumisia. ennen se oli sellasta vähän...kiihkeempää(?)...
eli kaiken idea tässä on: mä olen yksin kaikki tapahtu niin äkkiä enkä mä enään edes huomannut kuinka kaikki kaikkos mun viereltä, bestis,rakkaus... mä monesti mietin itsemurhaa, mutta en mä sitä tee. mä mietin vaan...miten kaikki muuttuis jos mä kuolisin, menisin siis pois... välittäiskö kukaan... mä kaipaan ystävää...SIIS todella kaipaan mä vaan lorvailen päivät pitkät ja mikään ei kiinnosta. ja mulla taitaa olla syömis häiriökin. äidille oon maininnut, että mä oon vähän yksinäinen bestiksen lähettyä,mut se van säälii... eikä se hyödyttänyt mitään...
onko kukaan muu vailla ystävää? onko kukaan pohtinut asioita tosi vakavasti? jos on nii kirjottakaa ihmeessä... mä olisin ikionnellinen jos joku välittäisi vastata...kiitos
Mulle kävi sillalailla pahasti että minä ja mun bestis erottiin... se oli viime kesäloman n. puolessa välissä, ellei aikaisemmin. mulla pää-asiassa ei ole muita kamuja.kyllä mulla on KAVEREITA!siis niitä mulla riittää, mutta ei mulla oo muutaku muutama ystävä joilla on jo omat bestikset. se mun "ex"-bestis jätti mut koska halusi ola OMAN ex-bestiksensä kanssa. Se MUN ex-bestis myönsi mulle että se oli mun kanssa vain koska ei ollut ketään muuta. nyt mä olen siis yksin. mä kaipaan ystäviä,kavereita ja sitä tunnetta, että tietää olevansa tärkeä. mä pidin mun ja mun ex-bestiksen ystävyyttä vakaana ja tärkeänä. sitä se ei nähtävästi sille ollut...
ja kaiken lisäksi mä tutustuin yhteen jätkään netin kautta. ollaan oltu yhteydessä jo kuukausia (about 5) ollaan soiteltu ja tekstailtu sekä mailailtu). eräänä iltana se sanoi että se tapasi erään mailikamun jonka kanssa oli mailaillut 6kertaa. ja se tyttö oli kuulemma "tosi kaunis" mun sydän siis murtui... me ollaan vielä yhteydessä, mutta ei me enään olla niin rentoja kun jutellaan... me vaan kysellään kuulumisia. ennen se oli sellasta vähän...kiihkeempää(?)...
eli kaiken idea tässä on: mä olen yksin kaikki tapahtu niin äkkiä enkä mä enään edes huomannut kuinka kaikki kaikkos mun viereltä, bestis,rakkaus... mä monesti mietin itsemurhaa, mutta en mä sitä tee. mä mietin vaan...miten kaikki muuttuis jos mä kuolisin, menisin siis pois... välittäiskö kukaan... mä kaipaan ystävää...SIIS todella kaipaan mä vaan lorvailen päivät pitkät ja mikään ei kiinnosta. ja mulla taitaa olla syömis häiriökin. äidille oon maininnut, että mä oon vähän yksinäinen bestiksen lähettyä,mut se van säälii... eikä se hyödyttänyt mitään...
onko kukaan muu vailla ystävää? onko kukaan pohtinut asioita tosi vakavasti? jos on nii kirjottakaa ihmeessä... mä olisin ikionnellinen jos joku välittäisi vastata...kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mie ymmärrän sua aika hyvin...mulle on sattunu vähän samoin..Hyvä kaveri on vähän niinku jättäny mut sen ex-bestiksen takia..ei kyl ole myöntäny mitään. Kurjalta tuntuu..tiedän siis miltä susta tuntuu. Ajattelin vain ilmoitella että on täälläö joku toinenkin jolla on sama fiilis ´päällä..
koitetaan jaksaa..:)
Mulla on käyny ihan saman lailla eli bestis "jätti"(ai ei ainakaan enään huomaa) se löys oman kullan.. Mun (ex) kullan kans meni poikki(se petti)ja sain tietää et tosi hyvällä jätkä maili kaverilla on tyttöysti...
Mut aina on mahdollisuuksii bestis voi yht äkkii huomata mut sillä mun ex jätkäkaverilla on menny jo poikki ja se mailikaveri silki voi mennä poikki sen nykysenkaa... Maailma on aina täynnä mahdllisuuksia!
Pitää vaan ajatella positiivisesti!
Moi yksinäinen...
Kiitos avoimuudesta.
Tuohon kirjeeseen olisin silmät kiiluen vastannut onnettomana teini-ikäisenä ja odottanut vastausta henkeäni haukkoen. Mulla oli ala-asteella tosi hyvä bestis, aikalailla itseni kaltainen ja kaikki meni kivasti. Kunnes todella pienestä väärinkäsityksestä kerran valehtelin hänelle, eikä olla sen jälkeen muka toisiamme tunnettu, häpesin niin kovasti. silläkin oli heti uusi oma bestis.
Siitä lähtien olen vain odottanut että olisin aikuinen aikuisten maailmassa, kun lapset on niin julmia ja yks´ookoosia. Masennuin ja ruokahalutkin meni viimeistään sun ikäisenäs kun vieläkään kukaan ei välittänyt kattoa mun hassun kuoren sisälle, vaan kaikilla oli jo joku oma piiri johon minä en ikinä päässyt. Ihastuin epätoivoisesti yhteen tyttöön siinä toivossa että ehkä jos kaikkeni annan peliin niin ehkä minusta lopulta tulee tärkeä jollekin. No iteeänsähän siinä vaan repii. Ei se halunnut muuta kuin ajanvietettä kai...
Silloin olin kyllä todella yksin. Nyt kun olen vaihtanut maisemaa, ei kotikaupunkiin ole jäänyt mitään taakse, paitsi perhe, ei mitään muuta. Yksin aloitin nyt tyhjältä pöydältä aikuisena. Elämä elää taas. Asun kimpassa elämänkumppanini kanssa jo toista vuotta. Olen korvaamaton, ja hän myös.
Nettideittailua en oikein tajua. Kokeilin sitä yhden jätkän kans, kunnes sen toinen kimma rupes uhkailemaan mua mustasukkasena. En voinut loukkaantua, nauratti vain tilanteen koomisuus. Haaveilinhan vakavasta ihmissuhteesta enkä imartelusanoista tietokoneruudulla.
Pohdin yksinäisyyttä nytkin kun rakkaani on vain pari päivää käymässä kotonaan...