Näin on. Kyllä naisen paikka on kotona, ei työelämässä. Miksikö olen tullut siihen tulokseen? Työpaikalla - ennen kersan syntymistä – ENNEN NIIN MUKAVAT NAISET eivät osaa keskustella enää mistään muusta kuin:
1. Vaipan imukyky, vaippamerkit ja niiden hintaerojen vertailu
2. Minkä uuden sanan terhakka, ja maailman IHMEELLISIN muksu taas oppi
3. Mitä laittaisin kotona ruuaksi – se viikon visaisin niksi - ja mitä uusia allergioita lapselle on taas ilmaantunut, taas sillä on korvatulehdus. Voi, voi pitää viedä lääkäriin
4. Kersa oppi konttaamaan, seisomaan, heilumaan, jne – Voi jukupätkä
5. Miten järjestää lapsen päivähoito, tuttu täti kyllästyi, ja lopetti, tähän hätään ei löydy uutta
6. Miten voi jättää lapsen päiväkotiin, ja kuinka kamalia lastenhoitajia siellä nykyään on
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ennen sentään juteltiin jostain MUUSTAKIN: päivän uutisista, työpaikan juoruista, juhlista, kuka on nähty kenenkin kanssa, voisitko auttaa mua tämän työtehtävän kanssa, lähdettäiskö työpäivän jälkeen lasilliselle tai kahville parantamaan maailmaa.Ja meillä oli niin mukavaa yhdessä.
Mutta ei. Lapsen saatuaan niin mukavat työkaverit muuttuvat kireiksi, soittelevat kotiin, hoitopaikkaan, miehelleen. Ja jolleivät soittele, niin uraputken ja perheen hyvinvoinnin yhdistäminen kiristää työkaverisi pinnan äärimilleen. Hän tiuskii, kiukuttelee väsymyksestään (muksu ei taaskaan viime yönä nukkunut, onkohan tulossa hampaita …), jos on esimiesasemassa kyttää alaisiaan ja valittaa turhasta.SUURENMOISTA tuo lapsen hankinta.
Kyllä, minulla ei – luojan kiitos ole muksua – enkä sitä aio tehdäkään. Jos sitä joskus vielä harkitsinkin, niin nyt viimeistään olen päättänyt, että en pitkän ja väsyttävän työpäivän päätteeksi jaksaisi kotona enää hoitaa mitään muita kuin itseäni. Että seuraavana päivänä jaksaa taas mennä töihin. Pidän kovasti lapsista ja heidän kanssaan olostaan, mutta luojan kiitos minun ei tarvitse katsella niitä muutamaa tuntia kauempaa. Pelkään että minusta tulisi jatkuvasti pahalla päällä oleva mummo, äiti, ja esimies.
Jos tekisin lapsia jäisin kotiin, missä naisen paikka nykyään tuntuu olevan: meidänhän pitää tehdä tilaa fiksuille ja koulutetuille miehille, ja turvata heidän toimeentulonsa. Naisen paikka on kotona hyvänä äitinä – siksihän nainen on luotukin: lisääntymään ja täyttämään maa.
Mutta minä en tee, enkä kotiin jää. Sillä minusta töihin on mukava tulla – ja jutella niiden kanssa, joilla ei näitä ’ylimääräisiä’ kotiongelmia ole töihin kannettavaksi.
Muuten minulla ei ole mitään lapsia vastaan, pikemminkin heidän ESIMIESASEMASSA OLEVIA äitejään ja mummojaan vastaan paremminkin: Seuraavan kerran kun kotona on ongelmia, Älä kasaa pahaa oloasi syyttömään työkaveriin, tai alaiseesi. Itsehän olet lapsen ja perheen valinnut, kai tiesit etukäteen, että ei elämä lapsen kanssa ole ruusuilla tanssimista ?
1. Vaipan imukyky, vaippamerkit ja niiden hintaerojen vertailu
2. Minkä uuden sanan terhakka, ja maailman IHMEELLISIN muksu taas oppi
3. Mitä laittaisin kotona ruuaksi – se viikon visaisin niksi - ja mitä uusia allergioita lapselle on taas ilmaantunut, taas sillä on korvatulehdus. Voi, voi pitää viedä lääkäriin
4. Kersa oppi konttaamaan, seisomaan, heilumaan, jne – Voi jukupätkä
5. Miten järjestää lapsen päivähoito, tuttu täti kyllästyi, ja lopetti, tähän hätään ei löydy uutta
6. Miten voi jättää lapsen päiväkotiin, ja kuinka kamalia lastenhoitajia siellä nykyään on
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ennen sentään juteltiin jostain MUUSTAKIN: päivän uutisista, työpaikan juoruista, juhlista, kuka on nähty kenenkin kanssa, voisitko auttaa mua tämän työtehtävän kanssa, lähdettäiskö työpäivän jälkeen lasilliselle tai kahville parantamaan maailmaa.Ja meillä oli niin mukavaa yhdessä.
Mutta ei. Lapsen saatuaan niin mukavat työkaverit muuttuvat kireiksi, soittelevat kotiin, hoitopaikkaan, miehelleen. Ja jolleivät soittele, niin uraputken ja perheen hyvinvoinnin yhdistäminen kiristää työkaverisi pinnan äärimilleen. Hän tiuskii, kiukuttelee väsymyksestään (muksu ei taaskaan viime yönä nukkunut, onkohan tulossa hampaita …), jos on esimiesasemassa kyttää alaisiaan ja valittaa turhasta.SUURENMOISTA tuo lapsen hankinta.
Kyllä, minulla ei – luojan kiitos ole muksua – enkä sitä aio tehdäkään. Jos sitä joskus vielä harkitsinkin, niin nyt viimeistään olen päättänyt, että en pitkän ja väsyttävän työpäivän päätteeksi jaksaisi kotona enää hoitaa mitään muita kuin itseäni. Että seuraavana päivänä jaksaa taas mennä töihin. Pidän kovasti lapsista ja heidän kanssaan olostaan, mutta luojan kiitos minun ei tarvitse katsella niitä muutamaa tuntia kauempaa. Pelkään että minusta tulisi jatkuvasti pahalla päällä oleva mummo, äiti, ja esimies.
Jos tekisin lapsia jäisin kotiin, missä naisen paikka nykyään tuntuu olevan: meidänhän pitää tehdä tilaa fiksuille ja koulutetuille miehille, ja turvata heidän toimeentulonsa. Naisen paikka on kotona hyvänä äitinä – siksihän nainen on luotukin: lisääntymään ja täyttämään maa.
Mutta minä en tee, enkä kotiin jää. Sillä minusta töihin on mukava tulla – ja jutella niiden kanssa, joilla ei näitä ’ylimääräisiä’ kotiongelmia ole töihin kannettavaksi.
Muuten minulla ei ole mitään lapsia vastaan, pikemminkin heidän ESIMIESASEMASSA OLEVIA äitejään ja mummojaan vastaan paremminkin: Seuraavan kerran kun kotona on ongelmia, Älä kasaa pahaa oloasi syyttömään työkaveriin, tai alaiseesi. Itsehän olet lapsen ja perheen valinnut, kai tiesit etukäteen, että ei elämä lapsen kanssa ole ruusuilla tanssimista ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinulla ei ole lapsia, etkä aio hankkiakkaan...
Näin ollen, et tule koskaan ymmärtämään miten oman lapsen saaminen muuttaa ihmistä, samalla tulet myöhemmin oppimaan, kuinka yksinäistä elämäsi tulee olemaan ilman jälkikasvua.
"Älä koskaan sano, ei koskaan.",
saatat joskus vielä joutua perumaan sanomisesi. :)
Onneksi ei ole - eikä TODELLAKAAN tule olemaankaan.
Ymmärrän, kyllä että lapsen saaminen muuttaa ihmistä, mutta PITÄÄKÖ siitä kärsiä kaikkien muidenkin, jos siitä ihanasta pallerosta tulikin koliikki -huutaja?
Miksi olisin yksinäinen? Onko sinulla taas elämässäsi muuta sisältöä kuin se jälkikasvu? Minun mielestäni se taas on aika köyhää ...
En peru sanojani - sillä olen onnellisesti pääsemässä sterilisaatioon :)) Aivan piakkon !! Tuskin maltan odottaa ...
Eläkeläisenä, kun kaikki tai suurin osa ystävistäsi ja sukulaisistasi on jo kuolleet, voi tulla mieleen, että se lapsen hankinta olisikin voinut olla hyvä ajatus.
Näin minä ajattelen, minun elämässäni ei ole mitään tärkeämpää, kuin perheeni.
Raha, omaisuus, työpaikka, kaikki nämä ovat yhdentekeviä, kun kuolee, ei saa mukaansa mitään noista.
Lapset kuitenkin jatkavat elämää ja elämistä.
Jos mielestäsi minun elämäni on köyhää, niin kerroppa mikä oman elämäsi tekee mielestäsi niin rikkaaksi? :)
Teet kuten tahdot, mutta olen kertonut nyt oman näkökantani, onnea elämääsi. :)
Lasten hankkiminen ei ole mikään takuu sille, että vanhuudesta ei tule yksinäistä. He tulevat muuttamaan mihin haluavat ja jättävät vanhempansa.
Vanhempi poikani on muuttanut ulkomaille. Nuorempi poika on vielä kotona, mutta sitä ei vielä tiedä, mistä hän tulee oman paikkansa löytämään,
En tarkoittanut, että olisi mitään takuuta.
Tarkoitin sitä, että kun et hanki lapsia, ei ole edes sitäkään mahdollisuutta.
Usein yhteydenpito vanhempiin harvenee lasten aikuistuessa, tämä on normaalia.
Lasten saadessa omia lapsia, yhteydenpito omiin vanhempiin alkaa monesti tihentyä.
Jos elämän sisältö on, kuten tämän ketjun aloittaja sen kertoo:
"päivän uutisista, työpaikan juoruista, juhlista, kuka on nähty kenenkin kanssa, voisitko auttaa mua tämän työtehtävän kanssa, lähdettäiskö työpäivän jälkeen lasilliselle tai kahville parantamaan maailmaa."
Niin ei ole paljoakaan sisältöä elämässä.
Jos elämän sisältö on, kuten tämän ketjun aloittaja sen kertoo:
"päivän uutisista, työpaikan juoruista, juhlista, kuka on nähty kenenkin kanssa, voisitko auttaa mua tämän työtehtävän kanssa, lähdettäiskö työpäivän jälkeen lasilliselle tai kahville parantamaan maailmaa."
Niin ei ole paljoakaan sisältöä elämässä.
-Hei, annoin VAIN MUUTAMAN ESIMERKIN mistä MUUSTAKIN VOISI keskustella, mutta jos kaiken elämäni sisällön luettelisin, ei se mahtuisi tänne :D
Niin varmaan riittäisi lisää esimerkkejä elämästäsi, mutta tämän ollessa työpaikkakiusattujen palsta, voisit siirtää keskustelun oikealle palstalle, koska tänne se ei kuulu. :)
Lapseton elämä on itsekkyyttä. :)
Toinen asia on sitten se, jos ei saa lapsia, mutta näin ei tapauksessasi ole...
Aloitusviestisi on sovinistinen...
"NAISET KOTIIN LAPSIA HOITAMAAN"
Tarkoitus oli herätellä niitä kakka -juttuja töissä jaanaavia naisia hoksaamaan, kuinka tylsiä ja useimmiten kiukkuisia työkavereita (tai pomoja) he ovat.
He tuskin lukevat "Työpaikkakiusaaminen" palstaa.
Kuten jo sanoin, aihe ei sovi tälle palstalle.
Lue täältä:
http://forums.cjb.net/mobbinfo-about105.html
"Henkiseksi väkivallaksi määritellään toiminta, joka rajoittaa ihmisen yhteistyömahdollisuuksia, vahingoittaa sosiaalisia suhteita ja mainetta, huonontaa ammatti- ja työtilanteen laatua, vaarantaa terveyden sekä tähtää ihmisen jättämiseen työyhteisön ulkopuolelle."
Työtovereidesi lapsikeskustelut eivät täytä kiusaamisen edellytyksiä. :)
Vaihda siis palstaa...
Entä jos esimiehesi 'jahtaa' (kiusaa) työpaikalla vain sen vuoksi, että kotona muksu valvottaa kaiket yöt? Miksi mukavasta pomosta on yht'äkkiä äitiysloman jälkeen tullut ilkeä uhkailija? Eikö se ole myös kiusaamista?
Esimies voi monessakin tapauksessa olla se kaikista kamalin kiusaaja ...
Toiminta täyttää nämä ehdot, niin tee valitus asiasta työsuojelupiiriin. :)
"Työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan työtovereiden välisiä, esimiehen ja alaisen välisiä tai esimiesten välisiä ristiriitatilanteita, joissa kiusattu alistetaan: yksi tai useampi henkilö hyökkää järjestelmällisesti joko suoraan tai epäsuoraan kiusattua vastaan pitkän ajan kuluessa. Kiusaamisen tavoitteena ja/tai seurauksena on kiusatun” erottaminen” työyhteisöstä.
Tilastollisissa tutkimuksissa ”pitkään jatkuvaksi ja järjestelmälliseksi kiusaamiseksi” määritellään vähintään kerran viikossa vähintään puoli vuotta yhtäjaksoisesti tapahtuva kiusaaminen."
Voi se ihminen ilman muksujakin muuttua ja sitäpaitsi voi niitä muksuja tehä vaikka sitte seuraavassa elämässä jos huvittaa.
Yleinsä ne joilla on muksuja ja on vaikeuksia niiden kanssa luulee voivansa määrätä muut ihmiset tekemään samoin yrittäen pitää tätä tois arvoisena itseensä nähden. Kateutta on monenlaista.
Voi se elämä joskus olla ihan kivaakin muksujen kans.
Tiedän yhen tyypin jolla on perheongelmia esim muksujen suhteen niin hän luulee voivansa kehua itseään aikuisemmaksi tähän toiseen nähden. Tietenkin se on sellaista että hän ehottelee itseään nuoremmalle että otat ja aikuistut puhumattakaan hänen henkisestä tasostaan.
Älkää hyvät ihmiset tehkö muksuja jos teistä todella tuntuu ettei motivoi. Muiden pillin mukaan ei kannata elää.
Kuinka monta kertaa vielä monistat tuota viestiäsi?
Ja kotiin jäämisestä: ilomielin, kunhan turvaat edes minimitoimeentulon. Toisaalta, kyllähän töissä on mukava vaihtaa kuulumisia toisten "lapsellisten" kanssa, kun sen ylikireän, lapsettoman uraohjusesimiehen kanssa ei voi puhua yhtään mistään...
Toivottavasti tarpeeksi monelle palstalle, että nämä työssä väsyneenä kiukuttelevat äidit lukevat, millaisiksi ovat muuttuneet :)
Minimitoimeentulon lisäksihän saat lapsilisät sun muut, ja eikös se sanonta enää nykyään pidäkään paikkaansa; että kyllä uusi lapsi rahaa tupaan tuo?
Jos luit viestini huolella, kritisoin lapsellisen uraohjusmiehen käytöksestä.
vastuu lapsista kuuluu myös isälle.Miehet laittaa nykyään ruokaa ja muuta..ei naiset enää nyrkin ja hellan väliin sovi!Kyllä oman lapsen kaikki vaiheet pitäs miehiäkin kiinnostaa.Lapset kasvaa nopeaan ja muuttaa pois kooa..sitten mietitään millainen vanhempi olinkaan?kasvatinko edes itse lastani vai ympäristökö sen teki??
teinkö lapseni kanssa mitään kivaa koskaan..muuta kuin hermoilin..osasinko keksiä lapselle tekemistä kun se oli pieni?ikään kuuluvaa tekemistä..autoinko kotiläksyissä..saatoinko nukkumaan..vai olinko töissä..tai humalassa..pubissa..??siinnäpä vasta miettimistä jokaiselle vanhemmalle.Itse olen lasten kanssa aina läsnä!kuuntelen ja autan.. jne.Kyllä päivähoito suomessa hyvä on..eikä naisen kannata jäädä kotiin.Tarvitsee aikuistakin seuraa.
... jollei siellä työpaikalla osaa sitten toisille - aiheettomasti - olla kiukuttelematta, ja alaisiaan simputtamatta. Kotiin vaan, ja lisää muksuja väsäämään - tilaa miehille, ne ei kiukuttele töissä läheskään niin usein kuin nää nykyajan ura-naiset :(
Jospa pomoni valita saisin ...
mahdatko kenties olla työkaverini...sinä tekopirteä keski ikäinen vartalosi menettänyt lapseton ,niin ihanassa pari suhteessa elävä?
kun on elämä NIIN IHANAA JA KUN OLLAAN NIIN ONNELLISIA KUN ei ole lapsia kun voi tehdä sitä ja tätä.. ja kun on niin kiva koti ja autokin jota ei lapset ole sotkeneet..kun ei haluta lapsia kun ollaa NIIN ONNELLISIA JA BAILATAAN--HOOH TYLSÄÄ..
kuitenkin hiukan taitaa kyrpiä kun jollakin voi olla lapsi ja kaikki muukin ja aidosti pirteä mieli JA kun on vielä kiva persekin ja tytö luistaa ja puhekin on välillä jossakin muussa kun omassa navassa? olethan sinäkin varmaan mukava..niinkun on omalla tavallaan tämä minunki työkaveri..mutta sulla kireä vanhapiika on sama ongelma..äläkä hanki lapsia jos ei siltä tunnu, mutta älä hyvä ihminen kärsitä sillä tiedolla muita.lapset ovat maailman ihanin asia--ja tosi nainen pysty tekemään nämä kaiki sinun luettelemasi asiat,,hahhaha.
Enpä mahda olla työkaverisi, koska en ole tekopirteä, en keski-ikäinen. Vartalokin on timmissä kunnossa - lenkkeilen ja käyn salilla ihan säännöllisesti - toisin kuin lapsenteolla kehonsa pilanneet rupsahtaneet rassukat ...
Ja tosiaan: anteeksi, jos olet kateellinen siitä että olemme onnellisia, ILMAN kallista kotia, ILMAN hienoa autoa, eikä edes bailata; meillä on ihan mukavaa viettää iltaa joko kaksin, tai tuttavapariskuntien (ihan lapsellistenkin !!) kanssa.
Kenellä olet nähnyt sen aidon pirteän mielen viime aikonina työpaikalla, kerropa mullekin se paikka, haen sinne välittömästi !!
En myöskään ole kireä vanhapiika, vaan - kuten sanoin, ihan siinä onnellisessa parisuhteessa elävä, muusta asioista elämäänsä sisältöä saanut Nykyaikainen Normaali Nainen :)) Hih-hih ...:D
Varmaan sinä olet se sama nainen joka vuosia sitten huomasit ettet ehkä tule saamaan omia lapsia. Juoksit vuosia erilaisissa hedelmöityshoidoissa ja ilman tulosta. Ainoastaan menetit suuria summia rahaa näissä hoidoissa ravatessasi ja pian huomasitkin olevasi jo liian vanha tekemään lapsia. Nyt jo vaihdevuodet läpikäyneenä ja katkeroituneena sinun on hyvin vaikea kuunnella työpaikallasi kun joku toinen voi nauttia äitiyden onnesta ja pohtia eri vaippalaatuja. Sinun mielestäsi vain sinunlaisillasi lapsettomilla, katkerilla ehkä naimattomilla olisi oikeus työntekoon! Tunnistitko tästä itsesi?? Ja näitähän riittää..!
Ihan ulkopuolisena tähän viestiin, sanoisin, että aika pahasti sanottu niille joille ei oikeesti ole lapsia tullut. Oli sitten juossut hoidoissa tai ei - niin täytyypä sanoa, että kylläpä olit fiksu. Hyvä tietää, miksi tänä päivänä adoptiolapset lisääntyvät.
Itse olen samaa mieltä, että naiset puhuvat liikaa perheistään työpaikalla - mutta akat ovat semmoisia. Eihän heillä ole lasten tulon jälkeen enää omaa elämää. Elämää ei ole kuin lasten kautta - joten keskustelut ovat sitä kakka-pissa-vauvanruoka-pilttibona-pursotetta. Ymmärrettävää. Kannattaa vaihtaa työpaikkaa miesvaltaiselle alalle, jos ei jaksa akkalaumaa.
Elämä on.
Saisin lapsia - siksi mulla on kierukka; tosin ei enää kauaa sillä pääsen onneksi sterilisaatioon :D
Kuka hullu juoksisi jossain hedelmöityshoidoissa - ainakaan normaalin palkan omaava nainen, ei mulla sellaiseen olisi varaa - eikä kyllä kiinnostustakaan.
Milloinkas oikeastaan SINUN MIELESTÄSI nainen on liian vanha tekemään lapsia? Mulla niitä vuosia olisi (jos kakaroita haluaisin) vielä ainakin 20 v. jäljellä :D
Vai alkaako vaihdevuodet jo 25 vuotiaana? Apua, en ole huomannut itsessäni oireita - työkavereissani olen kyllä: joillakin ne kestävät jopa yli 20 vuotta, olen nähnyt ... Huh!
Luitkohan sen kirjoitusen ihan oikein? Minun mielestäni kirjoittaja ajoi miesten asiaa (ja ihan aiheellisesti:), naiset kotiin muksuja väsäämään ja kiukuttelemaan. Miehet on paljon mukavampia työkavereita !!
Miehillä on omat oikkunsa, mutta kyllä naisen (kaiketi hormonitoiminta, eri yksilöillä) joskus tekee työkaverin päivästä yhtä helvettiä: Naiset valittaa ja kiukuttelee useimmiten työpaikalla toisilleen. Ja vielä aivan turhan takia.
Jätettäis ne kotiasiat kotiin ja tehtäis töissä sitä mitä pitääkin, tulis paljon enemmän tulosta. Tottakai sosiaalinen kanssakäyminen ja tauot kuuluvat asiaan, mutta joskus niistäkin tekee mieli jäädä pois, kun näkee että työkaverilla on taas 'ne päivät'
Kerropa, mistä otan noin vain sen uuden työpaikan? Jos sulla on tiedossa paikka, missä on hyvä henki, ja työasiat hoidetaan töissä - kotiasiat kotona. Olisin erittäin kiinnostunut hakemaan tällaista paikkaa.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä. Töissä tehdään töitä, ja ne kotiasiat voisi puida samanhenkisten kavereiden kanssa.
Ei tuputtaa omia asioitaan, jollei kiinnostusta. Töitäkin ehtis tehdä enemmän, kun ei tarvitsisi jännittää, millä päällä kolleega taas on.
Olen huomannut että ihmisistä, varsinkin naisista tulee todella v-mäisiä íhmisiä vähitellen, jos heillä ei ole lapsia. Useat heistä ovat sitä jo alle kolmekymppisinä, siis varsinkin juuri ne jotka vannovat etteivät koskaan tee lapsia ja aikovat tehdä sterilisaation.
Uskon että syy tähän on se oma napa, kun ei aivoja eikä elämää riitä jakaa kenellekkään muulle kuin itselle, ei edes kumppanille yleensä.
Ja mitä vaipoista ja lapsista puhumiseen tulee, se on tietysti eräs vaihe, joka myös muuttuu. Keskustelee vanhemmat kuule ihan mistä vaan siinä missä lapsettomatkin. Jokainen tietysti innostuu asioista, jotka ovat sillä hetkellä läsnä. Sinä varmaan puhut loppuelämäsi itsestäsi.
Luulen että tämä oli taas provosointia ja onnistui hyvin, näitä ihmisiähän todella löytyy, on hyvä muistaa vähän heitäkin! :)
Hyvää jakamatonta elämää!
t.lapsellinen ja lapseton