Kuinkahaan moneen eroon on syynä tai osasyynä alkoholi? Tulipa tässä vaan mieleen..
Itse harkitsen asumuseroa aviomiehestäni, joka juo todella usein ja saan aina pelätä häntä humalassa. Saattaa yhtäkkiäseltään suuttua, alkaa huutamaan ja haukkumaan humalapäissään vaikka en olisi tehnyt mitään. Hän on luvannut muuttua niin monta kertaa että... Mitään muutosta ei varsinaisesti ole tapahtunut. Hän kuvittelee että muutama selvä päivä jotenkin sitten hyvittää tai korvaa ne humalapäivät. Haluaisin vielä niin yrittää, varsinkin kun meille on lapsi tulossa. Tulevaisuus pelottaa. Onkohan muita samanlaisessa tilanteessa olleita tai olevia?
Itse harkitsen asumuseroa aviomiehestäni, joka juo todella usein ja saan aina pelätä häntä humalassa. Saattaa yhtäkkiäseltään suuttua, alkaa huutamaan ja haukkumaan humalapäissään vaikka en olisi tehnyt mitään. Hän on luvannut muuttua niin monta kertaa että... Mitään muutosta ei varsinaisesti ole tapahtunut. Hän kuvittelee että muutama selvä päivä jotenkin sitten hyvittää tai korvaa ne humalapäivät. Haluaisin vielä niin yrittää, varsinkin kun meille on lapsi tulossa. Tulevaisuus pelottaa. Onkohan muita samanlaisessa tilanteessa olleita tai olevia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä varmaankin monella on eron syynä alkoholi. Mielestäni myös mieheni käyttää alkoholia liian usein ja välillä myös liian paljon. Joka viikonloppu juo vähintään mäyräkoiran ja välillä myös viinapullon ja joskus myös viikolla kaljottelee. Hänen mielestään alkoholi ei ole hänelle mikään ongelma. Minä vaan en enää jaksa katsella häntä juoneena. Asummenkin tällä hetkellä erillään. Luulin, että hän viisastuisi ja huomaisi liian juomisensa, kun halusin, että muuttaisimme erilleen. Mutta ei ole tahti muuttunut, eikä ainakaan vähentynyt. Minun ei kuitenkaan tarvitse sitä katsella.
Minunkin mieheni haukkui minua humalassa ja nimitteli millon miksikin. Jos nyt jo saat pelätä miestäsi, niin tuntuu kyllä siltä, että ei tilanne siitä ainakaan parane. Mieheni oli aikaisemmin yleensä humalassa ollessaan aika leppoisa, mutta viime kuukausina hän on jopa lyönyt minua muutamana kertana. Pelkosi ei ainakaan tee tilannettasi helpommaksi.
Hei!
Ikävä tilanne sinulla, kuten niin monella muullakin!
Uskon vahvasti että alkoholi on hyvin monen parisuhteen ongelmakivi ja se pääsyy eroon.
Kamala tilanne sinulle, mikäli kerran odotat yhteistä lastanne. Yritä ajatella omaa sekä lapsen parasta ja pohdi miten voisit jaksaa tulevaisuudessa paremmin niin ettet voi huonosti.
Onko helpompaa olla miehen kanssa joka juo usein ja sellaisella tavalla joka rasittaa sinua ja siinä samalla yrittää hoitaa ja kasvattaa tasapainoista lasta vai olisiko kenties helpompaa olla yksinhuoltaja, jolloin voimiasi ei kuluisi miehen alkoholin nautintojen seuraamiseen.
Tilanne on varmasti hankala, etenkin mikäli teillä on paljon myös hyviä hetkiä miehen ollessa selvä.
Nykyisin kun työelämäkin on vaativampaa ei tietenkään toivoisi kenenkään olevan yksinhuoltaja, mutta uskon itse kuitenkin että se on varmasti parempi tila kuin alituinen pelko ja huoli perheestä miehen juomisen vuoksi.
Itse olen kokenut ehkä elämäni raskaimman vuoden vuosi sitten eli 2005. Se oli hyvin raskas ja vaati osansa myös terveydestäni (fyysisestä). En suosittele kenellekään uhraamaan omaa hyvinvointia toisen vuoksi, se ei voi olla sen arvoista. Tätä samaa yritän itselleni hokea ja olen luvannut itselleni että mikäli joudun samanlaisten asioiden kanssa tekemisiin teen siitä lopun. On pakko.
Jatkuva pelko ja jännitystilat eivät johda lopulta hyvälle polulle. Jotain tapahtuu lopulta jonka myötä on ymmärrettävä että ikävistä asioista on päästävä eroon. Ei ole mukavaa mikäli saa kumppaninsa vuoksi vatsahaavan tai jonkin kroonisen kehon toimintahäiriön.
Se on jo selvä merkki siitä että taakka on liian suuri.
Eikö kumppani ole sitä varten, jonka kanssa voisi olla läheisin, joka olisi rakas ja jolle sinä olisit rakas, jolle voisit puhua lähes poikkeuksetta kaikesta, johon voisit luottaa eniten.
Alkoholi ja mies.
Paska yhtälö.
Itse olen varmaan juuri sellainen mies ollut kuten miehesi.
Kun alkoholista ei ole tullut oikeaa ongelmaa vielä,mutta siihen on riippuvuus suhde josta ei pääse eroon.
Mies ei itse asiaa tiedosta,koska sehän on miehinen tapa kaikilla muillakin.
Tälläinen mies ei lopeta juomistaan,ei varmasti.
Kun kunnon alkoholisti kieltää olevansa alkoholisti,riippuvainen kieltää asian ongelmassa olon samalla lailla.
Aivot ottavat kaikki puheet vastaan pikkumaisena vittuiluna,ja itse ONGELMA ei mene jakeluun.
Tyypillistä on aina luvata vähentää tai lopettaa,se on ongelmasta keskustelun välttämiseksi noin sanottua.
Itse erosin pikku kännäilyjen takia kahdesta liitosta,vaikka tiedostin ettei viina anna eikä ole antanut minulle mitään hyvää silti sitä otettiin ..,ja miksikö??
SIKSI että sillä haettiin sitä nuoruudessa viinasta saatavia hyviä fiiliksiä ja hyviä elämyksiä.
Vaikkei niitä enää saanutkaan sitä otti kännit aina sen toivossa.
Sitten olin elämäni tienhaarassa ja oli pakko valita toinen tie loppu elämäkseni.
Jätin viinan,en ole olut pullollista enempää juonut saman illan aikana sen jälkeen.
Elämän laatu parani,ajattelu maailmani selkeni,opin näkemään muitakin kuin itseni.
Nyt olen liitossa jossa menee hyvin.
Muutama kokeneen valistus:
Viinan juonti ei lopu muutoin kuin tekemällä siitä loppu!
Tässä onkin paras olla tiukka,sillä periksi ei saa antaa yhtään.
Ilmoitat ukollesi niin selvästi että hänen on se pakko ymmärtää,kerrot ettet halua kuulla lupauksia vaan nyt kaipaat tekoja.
Joko viina tai sinä!
Ukkosi valitsee tietysti sinut,mutta hän sanoo senkin vaan välttääkseen totuuden kohtaamista.
Toistat asiasi kerran vielä,jotta hän ymmärtää että olet tosissasi!
Sitten pidät tiukan linjan.
Jos hän lipsuu.
Toteutat uhkauksesi,ja lähdet!
Et kuuntele enää yhtään selityksiä,vaan lähdet!
Tälläinen on ainoa tapa toimia oikein,jos myönnyt kerrankin se on sama ukollesi kun antaisit luvan jatkaa.
Tällä tavoin menetät ukkosi,tai parhaassa tapauksessa kuukausien päästä ovellasi seisoo muuttunut mies.
Tämä on ainoa tapa saada mies oikeasti tilanteeseen jossa on pakko valita.
Jos mies valitsee viinan,hän pilaa omaa elämäänsä mutta sinä et joudu pilamaan omaasi hänen päätöksien vuoksi.
Olipa mukava lukea kirjoituksesi.
Ei siksi, mitä olit joutunut kokemaan, vaan siksi että uskalsit ottaa VASTUUN omista teoistasi ja TUNNUSTAA ongelman ITSELLESI ja VALITSIT sitten oikein.
Olen miettinyt tuota riippuvuusasiaa ja tuo mitä sanoit "nuoruuden salakuljetuksesta" ehkä on yksi motiivi. Jos ihminen toistaa jotain, vaikkakin vahingollista asiaa, hän SAA siitä jotain sillä muuten sitä ei tekis. Tästä sais pitkän kirjoituksen, mutta en nyt siitä enempää.
Kun naiset puhuu ja valittaa vaikkapa miesten alkoholinkäytöstä ja miehet näyttävät ottavan siihen puolustelevan asenteen ja vähättelevät ongelmaa. Onkin erittäin tärkeää, kun miehet kirjoittavat ja puhuvat itse, varsinkin sellainen, joilla ongelma on ollut ja jotka siitä ovat selvinneet. Ehkä mies ymmärtää paremmin sittenkin toisen miehen puhetta, kun kyse on oman sukupuolen ongelmista. Sama toisinkinpäin. Tällaisia kirjoituksia miesten taholta tarvitaan enemmän. Ehkäpä nainenkin saa niistä kirjoituksista alustavan sanakirjan, joilla ymmärtää paremmin miesten kieltä :)
Hyvää jatkoa sinulle onnistuneen valintasi jälkeen.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanon jämäkästi, vilpittömästi ja kokemuksella: Älä jossittele ja funtsi enää, teepä just niin kuin edellinen kirjoittaja sanoi, pane uhkavaatimus ja PIDÄ SIITÄ KIINNI.
Perheessä ei ole kysymys vain yhden hyvinvoinnista ja pärjäämisestä. Perhe on useamman ihmisen yhteenliittymä, jossa kaikilla on oikeudet ja velvollisuudet. Kyse on kompromisseista, sopimuksista ja tarkoitus on, että kaikilla on maailmassa yksi paikka, missä voi olla oma itsensä, missä on turvaa ja tukea. Perhe ei ole diktatuuri, jossa yhden vuoksi muut voivat huonosti.
Kierre katkaistaan vain PÄÄTTÄMÄLLÄ.
Aluksi vaadi vaikka sopimus, että kuukausi ilman alkoholia. Se on vain PÄÄTÖS ja myös NÄYTTÖ, se on kierteen katkaisuyritys. Katso mitä sen jälkeen tapahtuu, jääkö ongelma siihen vai jatkuuko ja jos jatkuu, jatkapa sinä ja tuleva lapsesi elämää, jonka te ansaitsette, elämää ilman alkoholiriippuvaisen aiheuttamaa epävarmuutta ja pelkoa, ilman yhden aiheuttaman ongelman diktatuuria.
Alkoholistin elämässä ei ole varmaa mikään muu kuin epävarma.
Hän ei muutu ikinä yhtään miksikään muuksi. On rakkaudenteko häntä kohtaan, jos nyt eroat. Se voi olla sysäys sille, että hän tajuaa, että täysraittius on hänen kohdallaan ainoa vaihtoehto. Nalkutus tai Sinun tahtominen ei auta pätkän vertaa. Hänen on itse haluttava raittiutta.
Sanoisin, että juokse tyttö, juokse. Juopon rinnalla pilaat oman ja vauvasi elämän. Se on 101% varma asia.
Kysypä tätä asiaa tuolta Päihteet -> Alkoholi-palstalaisilta. Siellä ne kertovat Sinulle itse kaiken kokeneina, että miten se oikeen tulee menemään.
Voimia Sinulle!
Alkoholi toimii monella tasolla. Siitä voi olla iloa seurustelujuomana, tai sitten siihen paetaan.
Alkoholi liitetään useinmiten miehiin ja heidän 'ongelmiinsa', mutta kyllä se kelpaa naistenkin ongelmien 'ratkaisuksi'.
Tapaus omalta kohdaltani:
Lähestyessämme neljääkymmentä alkoi vaimossani tapahtua jotakin, jonka ainakin minä koin uhkaavana ja miksei pelottavanakin. Hän alkoi vetäytymään omiin 'ajatuksiina', tuijottamaan jonnekin kaukaisuuteen, ja aina yhä useammin töistä tullessaan poikkesi naapurikunnan viinakaupan kautta. Hän ei osallistunut mihinkään, ei edes puutarhanhoitoon tms. vaan alkoi yhä enemmän viettää aikaansa ystävättärensä luona, jopa siinä määrin, että ilmaantui usein kotiin vasta joskus aamuyön tunteina. Neljäkymmenvuotispäivänään hän totesi sisaruksilleen 'miten vielä näyttää että jotakin tapahtuu...'
Ja tapahtuikin. Hän kertoi menneensä isänsä mökille 'vähän selvittämään välejä tämän kanssa' ja sieltä tullessaan kertoi nauraneensa 'hullun lailla' koko matkan kotiin.
Vaimoni isä oli ollut alkoholisti yrittäen toimia opettajan virassa, minkä vuoksi perhe oli joutunut viettämään 'kiertolaiselämää' muuttaessaan alkoholiongelman vuoksi lähes kaksikymmentä kertaa eri paikkakunnille vaimoni lapsuuden aikana.
Tämän Isän ja tyttären välienselvittely näkyi seuraavana keväänä suhteessamme... hän ilmoitti haluavansa erota ja vievansä lapset mukanaan.
Asiat ovat kovin monimutkaisia, mutta silti minusta tuntuu, ettei hän koskaan löytänyt minusta sitä mitä etsi...isäänsä.
puhu paskaa.
Join 2 - 3 lekaa viskiä viikossa 20 v nyt ollu 15 vuotta raittiina.
Halusta se on kiinni.
Luin Tommi viestisi ja luulin tarinan päättyvän vieläkin pahemmin. Onneksi ei sentään niin käynyt. Juopot voivat tehdä mitä vain.
Hoida mielesi tasapainoon Al-Anon ohjelman avulla.
Minunkin puoliso jätti perheensä. Suru on ollut kova, mutta nykyään tunnen taas eläväni.
Lapset ovat kaupungilla. Vielä on hetki aikaa olla netissä ja sitten lähden töihin. Pyykkikone linkoaa. Radio soittaa Tahdon oikeesti olla sinun enkä vain leikisti rakastaa...
Kyllä elämä kantaa. Jotkut raitistuvat. Meidän tapauksessa ollaan jo melko vankasti raitistumisen tiellä katkaisuhoidon ansiosta.
Onneksi eduskunta sai järkevän lain voimaan. Pulloihin tulee varoitusteksti ja olutta ei myydä ennen 9 aamulla.
Exäni alkoholisoituminen johtuu monesta syystä.
Paljon oli vikaa myös viinan tyrkyttämisessä joka paikassa. Olen nähnyt tänä talvena noin viisivuotiaalla pikkupojalla oluttehtaan liivit päällä jäähallin edessä. Olivat menossa katsomaan matsia.
Minä juopon ex-aviovaimona säälin pojan äitiä.
Ehkä hän ei vain tajunnut mitä teki.
on? Suomi24? vai miten sen löydän?
jonka mahdollisen avioeron ratkaisee alkoholi.Poikamme 2,5 vuotta, mies juo viikonloput ja nyt alkaa riittää.Rakkautta riittää kyllä vielä, vaikka ainakin omat tunteeni tuntuvat pikku hiljaa viilenevän.Olen saanut "perinteisen" kasvatuksen, eikä meillä kotona kenelläkään ole juomisen kanssa ollut ongelmia,eli mielestäni tolkuton perskänni lähes joka viikonloppu ei kunnolliselle perheenisälle kuulu.Omasta mielestään miehelläni ei tietenkään minkäänlaista ongelmaa ole.Tälläkin hetkellä on teillä tietymättömillä, maanantaina taas kultaisin mies, siksi eropäätös tähän asti ainakin on antanut odottaa itseään.
Mukavaa kun olette jaksaneet vastailla ja kertoa omista kokemuksistanne. Todella surullista luettavaa silti...
Olen kyllä niin loppuunpalanut tästä miehen juomisesta, että ainoa vaihtoehto taitaa se, että laitan hänet valitsemaan. Kumpa vain löytäisin voimia siihen jostain... Asiaa ei todellakaan helpota se että selvinpäin mies on maailman ihanin ja meillä on paljon hyviä hetkiä. Ja todella rakastan miestäni! Raastaa kun hän lupaa olla hyvä isä lapselle ja hyvä aviomies, silti en jaksa uskoa että asiat tästä tarpeeksi muuttuisivat edes lapsen synnyttyä. Olen todella masentunut tämän kaiken takia.
Voi pikkunainen ja kohta äiti.
Sinulla on unelmia, sinän tahdot oman hyvän elämän. Huomaa SINÄ.... miksi sitten elämässäsi antaisit alkoholin määrätä ja toisen ihmisen alkoholikäyttäytymisen sitä, millainen elämäsi on.
Tee siitä yksiselitteisesti loppu.
Sinä itse olet oman kuningaskuntasi kuningas.
Rakasta vaan miestäsi, mutta rakasta sellaista miestä kun hän selvinpäin on. Siksi valintasi on nyt tärkeä, siksi sinulla on on oikeus ja velvollisuus vaatia häntä tekemään myös valintansa. Sinä ja miehesi olette TASAVERTAISIA, muista se. Se mitä hän vastaa ja valitsee, hän samalla vastaa siihen, kannattaako sinun häntä jatkossa rakastaa ja hänen varaansa elämääsi laskea.
Uskalla vaan, koko tulevaisuutesi odottaa nyt Sinun päätöstäsi.