Treffit olivat onnistuneet, nainen haluaa tavata uudestaan, minä välttämättä en. Ei vaan ollut toivomani olotila hänen kanssaan. Yllättävää, että meni näin päin, että hylkijänä toimin minä ja pitkän yksinäisyysjakson jälkeen haluan jatkaa näin, vapaudessa, toisenlaista naista etsien, tämä hoikka rimpula ei ollut makuuni =)
Joka tapauksessa treffit vaikutti muhun niin, että heräsin äsken ja silmät ristissä olen edelleen, en saa enää unta. En halua loukata tuota naista ja eikö se ole aina loukkaavaa sanoa, ettei halua tavata toista? Hän oli ihan perusmukava, mutta kun haen jotain muuta ja keskustelultamme olisin toivonut "enemmän" kuin pelkkää pinnallisuutta.
Pikkaisen hävetti olla treffeillä 104,8 kiloisena, odotin etten kelpaisi, koitin parhaani mukaan hymyillä. Siksi yllätti naisen osoittama halukkuus tavata uudestaan vaikka mielestäni emme sovi yhteen. Ei vaan ollut hyvä olla hänen seurassaan, tosin syy voi olla itsessänikin, hyväksyn itseni kun olen omassa seurassa ja kavereiden kanssa, mutta naisen kanssa treffeillä ollessa en hyväksy itseäni sellaisena kuin olen.
On tosi yksinäinen olo ja siihen heräsin. Nukuttaa, mutten saa unta. Oli liian aikaista mennä treffeille, yksinäisyys ja kiihkomielisyys ajoivat mut treffeille jo nyt. Pidimme voimassa 9.4.2006 tapaamisen, hänellä on 6.4.2006 muuta tekemistä, siksi pieni siirto. Aion kyllä mennä treffeille hänen kanssaan uudestaankin vaikka ei se taida mun yksinäisyyttäni poistaa.
On yksinäistä yksinäisempi oli siis tosi yksinäinen. Silti en tunne sitä, olen kuin poissa itsestäni. Pettynyt itseeni, toivoin liikaa treffeiltä, jotain ihmettä tai ihmeellisyyttä, mutta jäi kokematta. Se vaan merkitsee paljon viihtyykö toisen kanssa vai ei, kummallista miten mukavankaan naisen/miehen kanssa ei välttämättä viihdy, vai kuinka, kellään mitään sanottavaa mulle näihin sanoihin?
Tosi ontto olo treffeistä jäi. Toivottavasti hän ei ota yhteyttä, itse en ainakaan ota ensimmäiseksi =)
Joka tapauksessa treffit vaikutti muhun niin, että heräsin äsken ja silmät ristissä olen edelleen, en saa enää unta. En halua loukata tuota naista ja eikö se ole aina loukkaavaa sanoa, ettei halua tavata toista? Hän oli ihan perusmukava, mutta kun haen jotain muuta ja keskustelultamme olisin toivonut "enemmän" kuin pelkkää pinnallisuutta.
Pikkaisen hävetti olla treffeillä 104,8 kiloisena, odotin etten kelpaisi, koitin parhaani mukaan hymyillä. Siksi yllätti naisen osoittama halukkuus tavata uudestaan vaikka mielestäni emme sovi yhteen. Ei vaan ollut hyvä olla hänen seurassaan, tosin syy voi olla itsessänikin, hyväksyn itseni kun olen omassa seurassa ja kavereiden kanssa, mutta naisen kanssa treffeillä ollessa en hyväksy itseäni sellaisena kuin olen.
On tosi yksinäinen olo ja siihen heräsin. Nukuttaa, mutten saa unta. Oli liian aikaista mennä treffeille, yksinäisyys ja kiihkomielisyys ajoivat mut treffeille jo nyt. Pidimme voimassa 9.4.2006 tapaamisen, hänellä on 6.4.2006 muuta tekemistä, siksi pieni siirto. Aion kyllä mennä treffeille hänen kanssaan uudestaankin vaikka ei se taida mun yksinäisyyttäni poistaa.
On yksinäistä yksinäisempi oli siis tosi yksinäinen. Silti en tunne sitä, olen kuin poissa itsestäni. Pettynyt itseeni, toivoin liikaa treffeiltä, jotain ihmettä tai ihmeellisyyttä, mutta jäi kokematta. Se vaan merkitsee paljon viihtyykö toisen kanssa vai ei, kummallista miten mukavankaan naisen/miehen kanssa ei välttämättä viihdy, vai kuinka, kellään mitään sanottavaa mulle näihin sanoihin?
Tosi ontto olo treffeistä jäi. Toivottavasti hän ei ota yhteyttä, itse en ainakaan ota ensimmäiseksi =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voihan se olla että odotitte ja jännititte molemmat liiaksi sitä tapaamista ja kumpikaan teistä ei ollut oma itsensä. Kannattaisi ehdottomasti koittaa vielä se toinen kerta. Missä mahdoitte olla treffeillä? Menkää ensikerralla jonnekin mahdollisimman rentoon paikkaan, ei mitään hienoa ravintolaa tai meluisaa baaria. Miten olisi vaikka keilaus tai muu sellainen molemmille yhtä vieras tai tuttu paikka jossa voisi olla helpompi rentoutua. Onhan se totta että vaikka kirjoittelu ja ajatukset kohtaisivat paperilla (lue ruudulla) ei se takaa fyysisten kemioiden pelaamista. Äläkä hyvä mies nyt ainakaan siitä syystä epäile yhteensopivuuttanne jos nainen on vähän laihemman puoleinen. Itse olen ainakin huomannut että minua fyysisesti enemmän miellyttävät miehet ovat usein olleet aika mulkkuja sitten muuten. Ja uskon aika pitkälle ettei se ulkokuori ratkaise vaan se mitä on siellä päässä ja sydämessä (ei nyt ihan hirveän ruma kyllä silti saa olla). Koitahan pärjäillä ja nythän voisit ottaa sen dieetin kanssakin vähän rauhallisemman suunnan kun ei ole enää treffeille kiire laihduttaa.
Sinulla on selvästi liian suuri pelko hyväksyykö toinen sinut. Tutussa seurassa saat olla oma itsesi eikä sitä tarvitse miettiä. Entäpä jos tutustut tuohon naiseen paremmin, olosi voisi alkaa mukavammalta, kun ei tarvitse miettiä hyväksyykö toinen sinut tai ei.
Kannattee ilman muuta tutustua naiseen vielä paremmin. Voihan olla että teillä alkaakin synkata, sillä ei kaikki suhteet tokikaan ala "rakkautta ensi silmäyksellä"-tyyliin. Tai sitten voi olla, ettei teillä synkkaa, mutta tuskin ylipainosi siihen vaikuttaa, ellet itse tee siitä liian isoa numeroa.
Lisäksi omatuntoasi voisi pönkittää muutaman kilon painon pudotus, jonka ehdit kuukaudessa ihan hyvin tehdä.
sähän olet päässy alle 105.BRAVO!
Katso ryhdikkäästi eteenpäin tavoitettasi ja sen jälkeen se riumu repee.