Umpikuja

Mikä suhteessä on päällimmäisenä ongelmana? Miksi suhteenne on umpikujassa?
Ihmiset antavat tänäpäivänä liian helposti periksi ja ovat niin mukavuudenhaluisia,etteivät jaksa selvittää pienimpiäkään parisuhteen kriisejä. Älkää te antako heti periksi vaan koettakaa selvittää asianne, vaikken tiedäkkään mikä suhdettanne vaivaa, voin sanoa, että aina kannattaa yrittää...Lapsennekin takia! Tsemppiä :)

Aivan kuin mieheni kirjoittamaa...Hänelle voisin sanoa, että nyt on myöhäistä itkeä.
Mutta koita sinä selvittää asiat vaikka ammattiauttajan avulla.

uskomaton ! Jos luulet että läheisyys ja hellyys = seksi et kyllä paljon ajattele. Minä olen nainen ja jos mies tarjoisi mulle vain koko ajan seksiä niin suhde ei kyllä kestäisi.Ihmettelen että olitte niin pitkään yhdessä ja nostan hattua naisellesi !

Minulla on vähän sama tilanne... suhteemme on täysin umpikujassa, ollut jo pitkään, mutta silti olen yrittänyt jotenkin jaksaa päivästä toiseen... (enkä tiedä että onko se kannattavaa????)
Eroakin olen miettinyt mutta se on jäänyt koska ajattelen että lapset tarvitsevat isäänsä, ja että he eivät nää häntä ollenkaan jos erotaan, mutta tiedän että jos hän todella rakastaa lapsiaan niin hän järjestää aikaa heidän kanssaan... Ja onhan sitä omaakin elämää ajateltava ettei tarvii sanoo että on heittäny ns. hukkaan monta vuotta elämästään, vain riutumalla huonossa suhteessa lasten takia..... ja jos suhde on todella huono, niin lapsetkin kärsii siitä tavalla tai toisella, sillä he ymmärtävät enemmän kuin arvaammekaan!!!!

Onko suhde oikeasti umpikujassa, vai onko syy sinun tai hänen henkilökohtaisissa lukoissa? Välillä suhteessa täytyy tukea toista ja antaa toiselle, kun tämä ei jaksa. Ja toisinaan toisin päin. Välillä on sitten niitä hyviä aikoja, että molemmat ovat läsnä toisilleen.

Miksi ette pysty keskustelemaan asiasta? Pystyisittekö kirjoittamaan kirjeitä toisillenne ja kertomaan asioita siinä? Koittakaa mahdollisimman "minä"-muodossa, eli syyttämättä toista kertoa siitä, miltä itsestä jokin asia/elämä tuntuu. Sitten toinen voi rauhassa lukea sitä, miltä toisesta tuntuu. Antakaa anteeksi, jos on anteeksiannettavaa älkääkä muistelko menneitä. Koittakaa nähdä toisessa ne hyvät asiat ja olla kiitollinen niistä ja korostaa niitä.

Ei tuon tarvitse mikään loppu tai umpikuja olla, vaan vaikeudethan kuuluu parisuhteeseen ja niiden tarkoitus on se, että molemmat oppivat ja kasvavat ja sitä kautta suhde on entistä lujempi ja toinen entistä rakkaampi. :)