Suuri aukko sivistyssessä mut kertokaa te kysyisten bändin taustat......... hyvät levyt jne..
rainbow: dio
kostaja
111225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Helpoimmin löydät tiedot hakusanoilla netistä.
Pistän tähän kuitenkin jotain. Ritchie Blackmore perusti Rainbown 70-luvun puolivälin tienoilla lähdettyään Deep Purplesta. Mukana oli jo tuolloin pieni suuri mies Ronnie James Dio, joka myöhemmin teki menestyksekkään oman uran Dio-nimellä. Rainbown eka lp "Ritchie Blackmore´s Rainbow" (1975) oli tuon ajan kovimpia hard rock levyjä, jonka loiste ei ole himmennyt vieläkään. Levy pitää sisällään hienoja klassikkokappaleita, kuten Man on the silver mountain, Catch the rainbow, Sixteenth century greensleeves ja Still I´m sad. On ehdottomasti vieläkin ostamisen arvoinen levy, jos ei levyä jo ennestään omista.
Seuraava levy ilmestyi miehistön vaihdoksen jälkeen ja oli nimeltään Rising (1976). Levy oli tiukempaa tykitystä ja piti sisällään erittäin hienoa kitarointia a la Blackmore. Vaikka levy onkin yleissoinniltaan kohtalaisen raskas, jopa raaka, on sille ominaista vankka melodisuus. Edesmennyt Cozy Powell rummuissa olikin iso piristysruiske Rainbown soundille. Dion tuttu ja voimakas laulu kuuluu tällä levyllä entistä voimakkaampana. Dio pitää vieläkin keikkaohjelmistossan osaa tämän levyn kappaleista.
Seuraava levy oli livelevy On Stage (1977). Siinä tulee bändin tiukka lavaosaaminen erittäin hyvin esiin.
Long Live Rock´n´ Roll näki päivänvalon vuonna 1978. Miehistö vaihtui osittain Cozy Powellin ja Dion vielä jatkaessa menestyksekästä musisointiaan. Erittäin hyvä kokonaisuus ja osa tämänkin levyn raidoista on Diolla keikkasetissä vieläkin mukana.
Nämä neljä lp:tä ovat omasta mielestäni bändin hienoimpia tuotoksia ja ovat vieläkin ostamisen arvoisia (kuten kaikki muutkin Rainbown levyt!). Tämän jälkeen tuli hieman toisenlaista Rainbow´ta, joka ei sekään ollut huonoa. Bassossa oli Roger Glover (Deep Purple)ja solistin vakanssia hoitelivat ensin Graham Bonnet ja sitten Joe Lynn Turner. Turnerin mukanaolo teki Rainbow´sta muutakin kuin vain hard rock-yleisöä kiinnostavan ja bändi saikin pari isompaa hittiä aikaiseksi. I Surrender, Can ´t let you go ja Street of dreams soivat radioasemilla varsin tiuhaan niin ulkomailla kuin Suomessakin. Nyt ei radioissa soi enää muu kuin paska ja usein vieläpä hajun kera.
Rainbow´lta tuli vielä muutama levy eri miehityksillä. Mutta mikä hienointa, Rainbow ei tehnyt yhtään huonoa levyä. Ei edes keskinkertaista. Uusissa levyissä oli aina tietty varmuus ja tae siitä, että kuulija sai juuri sitä mitä oli tilannutkin: sitä aitoa ja osaavaa Ritchie Blackmoren luotsaamaa maailman parasta Rainbow´ta!
ei ole mitään lisäättävää! dio,gillan ja blackmore on rock-jumalia.
Tuli mieleen juttu tuolta vuosikymmenten takaa. Ritchie oli 70-luvulla testaamassa uusia vahvistimiaan Marshallin tehtaalla. Samassa testihuoneessa oli aluksi muutamia tehtaan uusia "valkotakkisia", eli vahvareita suunnitelevia insinöörejä. Ritchie pisti styrkkarit täysille ja rupesi luukuttamaan. Parin sekunnin kuluttua äijät lähtivät huoneesta vauhdikkaasti takin liepeet heiluen, sillä miehillä ei korvat ja luonto kestäneet Rikun äänekästä soittoa.
Jim Marshall odotti hihitellen oven ulkopuolella, koska tiesi miten kovaa RB soitti testatessaan uusia pelejä. Inssit kysyivät kauhuissaan Jim Marshallilta, että onko tuo mies hullu, kun soittaa noin kovaa? JM vastasi , että ei ja paineli huoneeseen Ritchien seuraksi :)
Kostaja kiittää pitkistä tarinoista....
Tuli mullekin mieleen yksi juttu Ritchiestä. Katoin jonkun vanhan Deep Purple videon jossa äijä löi kitaran paskaksi kameraa vasten. Joku oli sanonut Ritchielle ennen keikkaa että jos aikoo kitaroita hajotella niin tekee sen että kameralla saa kuvattua hyvin.
Tuo kameran hajoitus johtui siitä, että Riku oli sanonut ettei hänen, ja yleisön väliin saa tulla yhtään kameraa.
No sitähän ei yksi kameramies uskonut, ja kärsi seuraukset.
EN ARVOSTA VAIKKA OLIS UNIVERSUMIN PARASBÄNDI. rAINBOWIN KAVERIT EI OLE KEKSINYT MITÖÄ MITÄÄN MUSIKAALISESTI HYVÄÄ.pASKA BÄNDI MUN MIELESTÄ OSAAHAN SITÄ KUKA VAAN TEHDÄ POPsiikka. mä en AINAKAAN VALITSE BÄNDEJÄ SEN MUKAAN KUIN SUOSITTUJA NE ON. KOSKA MUN EI TARVITSE.
En minäkään valitse bändejä sen perusteella kuin epäsuosittuja ne on. Koska mun ei tarvitse. Niin ja osaahan sitä heviä kuka vaan tehdä kun ei tarvitse osata laulaa eikä soittaa oikein. Sä et muuten taida edes tietää mitä musikaalisuus tarkoittaa ?
tutustua myös R J Dion aikaiseen Black Sabbathiin!! Heaven and Hell -levy esimerkiksi on aivan loistava!! Ronnie James Dio oli mun mielestä paras laulaja, mitä Black Sabbathissa on koskaan ollu, vaikka kaikkien mielestä Ozzy on ainoa oikea BS:n laulaja.
Dion "Holy Diver" ja "Last in Line" ovat kyllä laskettavissa klassikoiksi. Saattaapi toki omalla silloisella teini-iällänikin olla osuutensa asiaan; aika kultaa muistot ja niin edelleen. No ei - hyviä lättyjä ne oikeasti ovat. Piste.
myös Ian Gillanin soololevyjä ja jamivideoita,hyvää kamaa.
voidaan kai sanoa että ilman deep purplea ei olisi ollut tai tullut rainbowta ja dio-oo.
mulle henkilökohtasesti Blackmore on aina ollut ja tulee olemaan se kitaristien väinämöinen,joka pystyy millon vaan soittaan suohon uudet kepittäjät.tätänykyä mieshän puuhaa keskiaikasen musan parissa,mutta ei mikään ihme kun saanu niin hyvännäköisen naislaulajan siihen hommaan,eipä tarvi kiskoo enää miehiä hiuksista kun voi raastaa muijaakin.(blackmore ja gillan ovat ennen tapelleet niin että hiuksissa on roikuttu)