Ollaan tapailtu yhden miehen kanssa useita kertoja ja puhuttukin ohimennen erilaisten asioiden yhteydessä yhteisestä tulevaisuudesta. Aistittavissa molemminpuolista aitoa kiinnostusta. Emme ole kuitenkaan sanaakaan puhuneet siitä, että seurustelemmeko vai tapailemmeko me edelleen.
Muuttuuko suhde jotenkin merkittävästi jos alamme nyt "virallisesti" seurustella?
Pelkään vähän asian esille ottamista tämän miehen kanssa, koska en halua olla liian kiirehtiväinen ja sitoutuva. Hiljaa hyvä tulee kuitenkin! Kiinnostaisi kuitenkin tietää missä tässä suhteessa menemme.
Olisin kiitollinen jos kirjoittelisitte kokemuksianne. Siis siitä miten suhteenne on muuttunut tapailusta seurusteluksi. Kiitos. :)
Muuttuuko suhde jotenkin merkittävästi jos alamme nyt "virallisesti" seurustella?
Pelkään vähän asian esille ottamista tämän miehen kanssa, koska en halua olla liian kiirehtiväinen ja sitoutuva. Hiljaa hyvä tulee kuitenkin! Kiinnostaisi kuitenkin tietää missä tässä suhteessa menemme.
Olisin kiitollinen jos kirjoittelisitte kokemuksianne. Siis siitä miten suhteenne on muuttunut tapailusta seurusteluksi. Kiitos. :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Erwin Schrödingerin kuuluisan vertauksen mukaisesti sinulla kuulostaa olevan suhde, jonka luonne aktualisoituu vasta kun sitä tutkitaan. Te sekä seurustelette että ette-seurustele, mikä jatkuu siihen asti kunnes jompi kumpi teistä selväsanaisesti ottaa suhteenne luonteen puheeksi.
Joka kerta kun olen itse ottanut asian puheeksi, on käynyt ilmi että emme seurustele. Yleensä naisella on myös ollut varsinainen seurustelusuhde, tai sellainen on löytynyt hyvin pian sen jälkeen kuin suhteemme luonne on selvitetty. Mielestäni on parempi tietää, kuin elää epätietoisuudessa. Toivo siis parasta, mutta varaudu pahimpaan.
Täytyypi toivoa, ettei tässä tapauksessa käy erään englanninkielisen sananlaskun tapaan "uteliaisuus tappoi kissan". S'on fifti-fifti.
voi voi, olen mieshenkilö ja olen itse täsmälleen samassa tilanteessa erään naisen kanssa. raastaa suorastaan mieltä kun ei osaa tehdä itse ratkaisua asian suhteen ja samallapa emmin myös tätä viimeisen viestin "uteliaisuus kissan tappoi" -teoriaa...
kirjoittakaahan ihmiset kokemuksianne ko. aiheesta, jotta me nyt samassa tilanteessa painivat voimme ottaa oppia..
sanon vielä sen verran, että omasta mielestäni odottelu ja miettiminen vain ikävästi pitkittää tilannetta ja on pahimmassa tapauksessa pelkkää ajanhukkaa. mikäli toiminta taasen on nopeaa, on riskinä juuri se, että se todellakin on jo _liian_ nopeaa.
Minäpä olen nainen ja myöskin samassa tilanteessa..
Mietin koko ajan, että missä kohtaa mennään ja mitä on tulossa. Helpoitenhan siinä pääsis, ku kysyis suoraan, et missä mennään. Mutta itse en ole "uskaltanut" kysyä.
Olen kyllä järkeillyt tilanteen moneen otteeseen. Elikkä molemmat olemme puhuneet toisistamme ystäville ja tuttaville, olemme päivittäin yhteydessä useamman kerran, näemme mahdollisuuksien mukaan ja suunnittelemme tulevia tekemisiä/ menoja. Joten kai se jonkinlainen suhde sitten on.. =)
Mutta kyllä se silti raastaa mieltä, kun asiasta ei ole puhuttu ääneen.. Mut toivottavasti menee sitten sen kaavan mukaan, et hiljaa hyvää tulee.
Missä mättää, ettekö voi ihan yksinkertaisesti puhua asiaanne keskenänne selväksi, miten on, onko kyse seurustelusta vai muusta.
Ei vaikuta kovin lupaavalta, jos perustavaa laatua olevia kahdenkeskisiä kysymyksiä pitää julkisilla palstoilla kysellä, eikä pohtia yhdessä. Minusta perin outoa.
Avatkaa suunne ja puhukaa asioista! Vain keskustelemalla syntyy yhteys. Miksi jättää arvailun varaan, kun voi puhua ?
Kyllä se vaan niin on, että suu auki, niin sillä se selviää... pientä humoria peliin ja "alatsä olee?=) Varaudu molempiin vastauksiin..
Koin tämän vaikean hetken, joka ei ollut vaikea huumorin takia ja sain myöntävän vastauksen. Kissa kuoli, mutta ei tämän asian johdosta, ja kaikille ei käy niin :)!
käyneenä voin sanoa, että kannattaa. Itseasiassa kävimme keskustelun kahdesti koska ensin sanoin, ettei seurustella vaan voi tapailla muitakin. Tyhmänä tyttönä en halunnut vaikuttaa liian innokaalta, vaikka tiesin kuitenkin että pidän miehestä valtavasti... :) Asia jäi kuitenki vaivaamaan ja kahden päivän päästä otin asian uudestaan esille ja rupesimme seurustelemaan.
Suhde on muuttunut huomattavasti syvemmämmäksi ja intiimimmäksi, itsekkin olen ihmetellyt miten se on mahdollista noin pikku keskustelun jälkeen. Mutta kai se on sitä kun tietää varmasti mitä on toisilleen niin on helpompi olla. Kannattaa käydä keskustelu, mutta tosiaan varautua kumpaankin vastaukseen...
Itse alussa oli vähän samanlaista. Puitiin, että pitäisikö meidän yrittää ja jne. Sitten meni jokunen päivä ja alettiin läheisämmiksi toisillemme, missään vaiheessa ei puhuttu "no niin, nyt sitten ollaan yhessä". Olin aika epävarma ja pohdin sitä sitten kavereitten kanssa (jotain jo viikko menny) ja sitten kysyin, että mites se meidän suhde, että ollaanko vai eikö olla. No, mies oli fiksuna ajatellu, että siirrytään heti "seurusteluvaiheeseen", eikä mitään löpinöitä.
Suosittelen kysymistä, mutta jos olet epävarma niin odota vielä vähän aikaa.
jos asiaa ei tiedä niin kysyy. Mitä mieltä toinen on ja mitä mieltä olet itse asiasta? Vastaapa ensin sinulle tarkoitettuun kysymykseen.Omakohtainen kokemukseni sanoo 9 kuukauden seurustelun jälkeen kertaakaan emme ole keskustelleet asiasta, että onko tämä seurustelua, kai se oli sitä heti alkuunsa. Useamman kerran olen sen sijaan kuullut miesystäväni tutuilta kun hän alkaa esittelemään minua nähdessäni heidät ensi kertaa, että kyllähän minä tämän olen tiennyt, sinähän sanoit alkaneesi seurustelemaan. Joten se vain alkoi ei siitä mitenkään sovittu. Ainoastaan meillä on puhuttu pettämisasiasta ja siitä voiko luottaa toiseen, ei siis ollenkaan siitä että seurustellaanko me. Se kuullostaakin ihan omituiselta. Kai nyt jotain sellaisia asioita tulee normaalisti esiin mistä sen huomaa muutenkin, varsinkin jos yhteisestä tulevaisuudestakin jo puhutaan.
vähän asian vierestä mutta kuinka tyhmältä se tuntuukin kertoa jollekkin tutulle joka kysyy että kuinka kauan olette olleet yhdessä ja sitten itse alkaa änkätä ettei me vielä kun tapaillaan vaan..