Kertokaapa normaalit ihmiset, kannattaako pelimiehille olla kateellinen? Tai ehkä kateus on väärä sana, ihailu voisi olla parempi...
Tuntuu, että sellaisilla miehillä ei voisi asiat olla paremmin. Heidän elämänsähän on täydellistä. Ainakin siltä se tuntuu lähes täysin kokemattoman miehen mielestä (kerran seurustellut, hyvin lyhyen aikaa).
He ovat naisten kanssa kohtaamisissa jatkuvasti: saavat pitkiä katseita, kauniita hymyjä, voivat aloittaa seurustelemaan heti kun haluavat, voivat antaa ja saada rakkautta, seksiäkin. Eli he kelpaavat naisille.
Muutaman mutkan kautta päästään sitten varsinaiseen kysymykseen: miten on, voiko pelimiehillä ja -naisilla olla elämässään mitään ongelmia? Itse en usko.
Oma elämäni on muuten kaikinpuolin kunnossa, ainoastaan sosiaaliset kuviot ja hyväksytyksi tuleminen vastakkaisen sukupuolen toimesta ovat minulle täysin vieraita asioita. Toisin sanoen, jos itselläni onni potkaisisi edes joskus, olisi elämäni täydellistä. Tottakai oletan, että se on juuri sitä niilläkin ihmisillä, joille on annettu mahdollisuus ihastua ja rakastua, ja olla ihastumisen ja rakastumisen kohteena.
Mielipiteitä?
Tuntuu, että sellaisilla miehillä ei voisi asiat olla paremmin. Heidän elämänsähän on täydellistä. Ainakin siltä se tuntuu lähes täysin kokemattoman miehen mielestä (kerran seurustellut, hyvin lyhyen aikaa).
He ovat naisten kanssa kohtaamisissa jatkuvasti: saavat pitkiä katseita, kauniita hymyjä, voivat aloittaa seurustelemaan heti kun haluavat, voivat antaa ja saada rakkautta, seksiäkin. Eli he kelpaavat naisille.
Muutaman mutkan kautta päästään sitten varsinaiseen kysymykseen: miten on, voiko pelimiehillä ja -naisilla olla elämässään mitään ongelmia? Itse en usko.
Oma elämäni on muuten kaikinpuolin kunnossa, ainoastaan sosiaaliset kuviot ja hyväksytyksi tuleminen vastakkaisen sukupuolen toimesta ovat minulle täysin vieraita asioita. Toisin sanoen, jos itselläni onni potkaisisi edes joskus, olisi elämäni täydellistä. Tottakai oletan, että se on juuri sitä niilläkin ihmisillä, joille on annettu mahdollisuus ihastua ja rakastua, ja olla ihastumisen ja rakastumisen kohteena.
Mielipiteitä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Pelimiesten ja -naisten elämässähän voisi nimenomaan nähdä tyhjiön siinä, ettei kukaan ihminen merkitse oikeastaan mitään. Ymmärrettävää kadehtia, jos ajattelee, että he löytävät rakkauden tuosta vaan, mutta sitähän he eivät nimenomaan löydä. Vain merkityksettömiä pieniä suhteita, pettämistä ja särkyneitä sydämiä. Ja tietysti usein heillä on myös huono maine.
On tietty myös niitä, jotka evat "erilaisia" pelureita, ottavat rennosti ja turhia tulevaisuutta tuskailematta ja kun se oikea osuu kohdalle, niin jäävät siihen, mutta tuskin sinun kannattaa omaa tilannettasi liikaa murehtia. Kadehtiahan voi, mutta älä ala rypemään siinä :)
Tarkennan sen verran, että tottakai jos saisin valita, ollakko pelimies vai yhden naisen mies, tottakai valitsisin tuon jälkimmäisen. Kunhan joskus elämässäni olisin edes jompikumpi...
En vain voi olla kuvittelematta, miten helppoa elo olisi, jos olisi suotu riittävä ulkonäkö, sulavan puhemiehen taidot, tai mitä naisten kiinnostuksen herättämiseen sitten tarvitaankaan.
Pelimiesten ja naisten elämänhän on oltava tosi turvallista. Jos päätyy suhteeseen, ja suhde loppuu, niin kuitenkin tietää, että edelleen on paljon naisia/miehiä, joille kelpaa.
Eli eikai heillä edes voi olla sydänsuruja, kun seuraavalla viikolla on jo uusi heila kainalossa. Saatoin myös sanoa aikaisemmassa viestissä väärin, en sentään usko että tällaiset miehet ja naiset rakkautta löytäisivät tosta vaan, mutta ihastumaan he pystyvät varmasti. Ja saavat myös vastakaikua usein. Rakkautta en usko olevan olemassakaan.
Ehkäpä lähes täysin kokemattomana en pysty ymmärtämään, mitä tarkoitat merkityksettömillä pienillä suhteilla? Eikai sellaisia ole olemassakaan. Ihastuminen, hellyys, seksi... eivät kai nuo ole mitään pieniä asioita?
Jotkut myös, varmaan kaltaiseni miehet ja naiset, väittävät, että pelurimiehet ja -naiset olisivat jotenkin epävarmoja ihmisiä. Siihenkään en jaksa uskoa. Näin miehen näkökulmasta: jos saat aina haluamasi, toisin sanoen olet naisten mielestä jonkin arvoinen, vaikuttaa se varmasti itseluottamukseen ja itsetuntoon. Luulisi, että tällaiset ihmiset päinvastoin ovat harvinaisen tyytyväisiä, onnellisia, iloisia, ulospäinsuuntautuneita, ystävällisiä jne.
Noh, turha kai näitä asioita on pohtia. Parempi kai olisi ollut vetää pää täyteen tänäänkin, niin olisi aika kulunut rattoisasti. Asiasta kolmanteen, olisiko juuri sinulla jotain vinkkejä, mitä tehdä viikonloppuisin, kun silloin aikaa on liikaa, mikä taas johtaa siihen, että näitä tällaisia asioita tulee murehtineeksi?
Urheilu ja musiikki ovat hyviä ajanviettotapoja, mutta niitäkään kun ei oikein jaksa 15 tuntia päivässä tehdä... Voisipa olla töissä 7 päivänä viikossa... :D
Aika tyhjä arpa olo pärjätä monissa asioissa ja olla ihan mukava tyyppi, mutta sitten olla vain jatkuvasti yksin kun ei omista kunnollista viehätysvoimaa vastakkaisen sukupuolen silmissä eikä ole liiemmin puheliaisuuttakaan. Tässä tilanteessa se pelimiesroolikin olisi pienempi paha.
Tuntoja purkaa aika hyvin tämä joillekin ehkä tuttu sarjakuva:
http://kvantti.tky.fi/in/1.shtml
(nuolista pääsee selaamaan lisää)
En usko, että sellaisia miehiä onkaan ketkä löytää haluamiaan naisia kuin tuosta vaan. Itse oon sosiaalinen ja voin sanoa, että puheenlahjoja on suotu ainakin jonkun verran ja ulkonäkö on ihan kohtuullinen.
Baareissa kävis flaksi, jos ei olis minkäänlaista vaatimusta tason suhteen. Se mitä on ollu mun arki, niin oon ollu monesti pari kuukautta tai puoli vuottakin kiinnostunu jostain oikeasti mielenkiintoisesta tytöstä joka ei kuitenkaan oo lämmenny.
Luulen, että pelimiehet erottaa muista miehistä se, että niille kelpaa melkein kuka vain. Fiksuja, vapaita ja kauniita naisia jotka kiinnostuu myös itsestä on nimittäin vaikeaa löytää. Jos joku pystyy iskemään näitä ilman ongelmia, niin sitten minäkin haluan tietää :)
Yhden illan panot baarista tytön kanssa keneltä en haluais ees puhelinnumeroa on asia erikseen.
Älähän kadehdi. Treenaa ja löydä itelles kiva tyttö vaikka lenkkipolulta. Sano sille, että moi, oon nähny sut pari kertaa ennenki täällä. Käytkö useinki lenkillä? Haluaisitko joskus lähteä yhdessä :) Ja siitä se lähtee.
Tsemppiä!
Treenaaminen ei tosiaankaan ole mikään ongelma minulle. Jos mitään kaupassakäynti-kävelymatkoja yms. hyötyliikuntaa ei lasketa, urheilen 2-4 tuntia päivässä. Mitä muutakaan tekisin?
Lenkillä itseasiassa käyn 4 kertaa viikossa, enkä ole siellä oman ikäisiäni naisia tainnut koskaan nähdä. Pitäisikö sitten lähteä vaikka Helsingin keskustaan juoksemaan? Yhtälailla, salillakaan ei pahemmin naisia käy. Väärä kuntosaliko lienee...?
Moi!
Se, että näkyykö oman ikäisiä tyttöjä lenkillä riippuu siitä, että missä juoksee ja milloin. Ei kannata käydä lenkillä yhtä aikaa salattujen elämien tai miljonääri-jussin kanssa eikä myöskään mennä ties mihin pusikkoon.
Kokeilepas helsingin keskustan eteläosan rantoja tai erilaisia pururatakeskuksia vaikkapa lauantaipäivänä, niin jo on kumma jos ei ketään näy :)
Kaipa sitten pitäisi joskus kokeilla... Pitäisi vain sitten osata erottaa "deittailu" ja lenkkeily toisistaan. Lenkkeilen ihan vain täällä lähiökaduilla ja pururadoilla. Jotenkin vain tuntuu hankalalta matkustaa 20km, että pääsee lenkille helsingin keskustaan. Ja lenkin jälkeen taas 20km että pääsee kotiin. En tiedä onko siinä mitään järkeä? Tällä hetkellä olen töissä, eli pakostakin vasta illalla pääsee kuntoilemaan arkena. Viikonloppuisin treenaan yleensä jo päivällä, luistelemassa, pyöräilemässä jne. saatan käydä iltasella vasta.
Mä oon varmaan huono antaan neuvoja vapaa-ajan viettämiseen, kun ei meinaa sellasta olla. Vuorotöissä olen ja periaatteessa lopun ajan nukun, syön, käyn lenkillä, oon kavereitten kans ja tietty baareilen ja löhöilen sit krapulassa sohvalla ja tuijotan tv:tä.. Niin ja pitäis koulustakin valmistua jossain välissä..
Niin ja muuten, niillä särkyneillä sydämillä tarkotin, että pelurit jättää niitä jälkeensä, ei siis niinkään särje omaansa. Tunnen aika monia pelureita, joskus tuntuu, että olen ehkä itsekin taipuvainen moiseen käytökseen. Mutta sanoisin, että pelureilla se epävarmuus on vähän piilevämpää, kuin "avoimesti ujoilla". Sillä periaatteella, että jätä ennenkuin tulet jätetyksi tai toisinaan taustalla on useita epäonnistuneita ihastuksia ja petollisia kumppaneita, mitkä on lopulta saanu pelurin "sydämen" kovettumaan ja varsinkin eräs ystäväni vaikuttaa olevan koko ajan liikkeellä jonkinlaisella kostomeiningillä. Eli koska häntä on satutettu, miksi hän ei saisi satuttaa muita. Aivan turhaa yrittää selittää hänelle mitään domino-nappuloista ja ketjureaktioista.
On tietenkin monenlaisia erilaisia pelaajia, eikä kukaan taida ihan tarkalleen tietää sääntöjä..
Onko ne sydänsurut sitten niin hirveitä asioita? En jaksa uskoa. Tottakai ne saattaa pari päivää vaivata kenties, mutta sitten taas uutta matoa koukkuun ja seuraavalla viikolla on uusi mies/nainen seurana.
Kokemusta ei ole, mutta olen silti jostain syystä varma, että iso kasa epäonnistuneitakin suhteita on parempi kuin ei suhteita lainkaan. Ei voi olla mikään pieni voimavara ihmiselle, jos tietää että voi aina ihastua uudestaan, ja tietää myös, että on ihmisiä, joiden ihastumisen kohteena saa olla.
Kai minä sitten menen tuohon "pelinaisen" kastiin. Lyhyesti: pojat ovat aina olleet kiinnostuneita minusta, ihastun melko helposti, tapaan miehiä helposti ja toivun (suurestakin) rakkaudesta melko helposti. Nykyään tosin olen ollut varattu jo pidemmän aikaa ja täysin tosissani tässä suhteessa, mutta tiedän että vaikka suhde loppuisi, selviäisin. Vanha totuus kun on, että yksinkin voi elää.
En minä sitten tiedä, mikä minussa vetää miehiä puoleeni seurustelumielessä. Olen aika avoin, aina ystävällinen ja helposti lähestyttävä, kai ihan nätti ja sporttinen, maksan itse menoni ja tapaan harrastuksissani (mm. kuntosali) paljon miehiä. Sydänsuruja on tietysti ollut (toivottavasti ei enää :=)), mutta pohjimmiltaan luulen sekä toipumisen että toisaalta kysyttävyyteni johtuvan siitä, että minulla on se kuuluisa "oma elämä". Eli siis harrastuksia, työ ja koulu sekä ystäviä molemmista sukupuolista ja vieläpä kaiken ikäisiä.
Joskus nuorempana sitä tietty otti sydänsurut vakavammin, mutta ensimmäisen pidemmän suhteen kariuduttua ja siitä toivuttuani tajusin että eipä se elämä niin kamalan kurjaa yksinkään ole. Jos tapaa jonkun mukavan ja alkaa tutustua, jutusta tulee jotain tai sitten ei. Jos siitä tulee jotain ja se kariutuu, muutaman viikon jälkeen voi minusta vallan hyvin etsiskellä jo uutta mukavaa kumppania. Helppo en silti ole siinä mielessä, että ei minulle kuka tahansa kelpaa. Nk. perusasioiden pitää olla kunnossa. Sen lisäksi täytyy tietysti olla sitä kuuluisaa kemiaa. :=)
Itsetunto on sinänsä kohdallaan, että tiedän hyvin vahvuuteni ja heikkouteni sekä ihmissuhteissa että muuallakin. Enkä ole yhtään epävarma itsestäni. Olen sitä mitä olen, tietysti tavoitteena muuttua paremmaksi mutta tämäkin tällä hetkellä kelpaa. :=)
"Vanha totuus kun on, että yksinkin voi elää."
Voi elää, mutta helppoahan se onkin, kun kuitenkin samalla tietää, että on mahdollista ihastua ja on mahdollista löytyy joku, jonka ihastuksen kohteena voi olla. On ihan eri asia elää aina yksin ja ainoastaan haaveilla, että ehkä joku päivä sitten...
Sama juttu, kun monet puhuu että sinkkunahan on hauska olla. Mutta kun kaikille se sinkkuna oleminen ei tarkoita sitä, että "saa tehdä mitä haluaa ja treffailla ketä haluaa". Toivoa saa aina, mutta siihen se jääkin.
JA MEE CITTARIIN...
En haluaisi vaihtaa naista koko ajan. Viimeinen mitä haluaisin, olisi sellainen lieroelämä mitä "pelimiehet" tai -naiset harrastaa. Paljon enemmän haluaisin kestävän ja rakkaudellisen liiton jonkun mukavan naisen kanssa.
-naisten logiikkaa. Ongelmia syntyy vaan siinä vaiheessa, kun minun pitäisi löytää se mukava naapurinpoika, kun oma habitukseni vastaa pelinaisen prototyyppiä, mutta sydän on naapurintytön. Melkoisen yksinäistä on kyllä.
Onnellinen elämähän on monen tekijän summa. Karkeestihan siihen liittyy sosiaalinen elämä, työpaikka, opiskelu, ihmissuhteet, terveys, vapaa-aika. Mutta kaikista eniten siihen vaikuttaa se mitä itse arvostaa ja haluaa. Joku tulee onnelliseksi irtosuhteista ja seksistä lähes vieraiden kanssa. Toiset eivät saa siitä mitään kiksejä vaan hellei onnellisuutta tuo pitkä perinteinen rakkaudellinen parisuhde riitoineen ja haleineen.
Pelimiehillä voi käydä flaksi naisten suhteen, mutta muutenhan ne saattavat olla hyvinkin hukassa. Ei kunnon ammattia tms. Täyttävät muita tyhjiöitään naisten kaatamisella. Toisaalta voi joku uramieskin olla pelimies, eipä se sitä sulje. Uramies ei halua vakavaa suhdetta ja tyydyttää vaikka baaripokauksilla seksi- ja suhde-elämäänsä.
Ite haluun perinteisen seurustelusuhteen johon kuuluu rakkautta, luottamusta, rehellisyyttä, tuttua seksiä, keskustelua, romantiikkaa. Eli en todellakaan ole kateellinen pelimiehille. Olen kateellinen kaikille onnellisesti seurusteleville ennemminkin.
Itse olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni tällä hetkellä omasta valinnasta sinkkuna. Mun elämä koostuu ihanasta työstä, harrastuksista ja ystävistä. Olen myös "löytänyt" itseni eli tiedän mitä haluan, miten saavutan ja mikä on suunta.
Haluan kyllä parisuhteen joskus, ja nyt pieni kaipuukin jo on, mut en pelkän onnen takia. Ei se elämä siitä auvoisemmaksi muutu et on kulta kainalos ja säännöllinen seksielämä. Täytyy yhden sijaan huomioida kaksi.
Siksi ehkä pelimiehet ja -naiset vaihtavatkin niin usein, ja eivät pysty ylläpitämään mitään suhdetta. Oma tyydytys tärkein, hakee sitä onnea suhteesta jne..
Tietysti ei voi kaikkia yleistää, jotkut nauttii pelimiehen,-naisen elämästään ja hyvä heille. Säälin vain uhreja..
Tarkoitat ilmeisesti tätä kansanosaa jotka saavat suunsoiton jälkeen loppuillasta lättyyn niin että kävelevät kaksi viikkoa takaperin, joista ei ole loppuen lopuksi mihinkään!
veikkaan, että tässa tarkoitataann nyt niitä 5% miehiä jotka pyörittelevät 80% vapaana olevista naisista.
Jokainen mies haluaa ainakin mahdollisuuden valita onko pelimies vai ei. Eli siis että edellytykset olisivat kunnossa joko "pyörittää naisia" tai ryhtyä vakavaan suhteeseen, oman valinnan mukaan.
Useimpien miesten on pakosta tyytyminen pitempiaikaiseen suhteeseen saadakseen seksiä ja läheisyyttä.
..että ainakaan minuun nämä "pelimiehet" ei kolahda, juuri siksi, että he kävelevät kuin prinsessat katseillaan omistaen.
Monet naiset tuijottavat heitä kuolaten, ja se tekee tuollaisista kundeista vielä etovampia.
Eli, ainakaan minun katsettani he eivät saa, eikä saa kyllä sänkyynkään kaadettua, sen verran ällöttäviä ovat muka pöyheine olemuksineen.
Harmi vain, että harvalla naisella (varsinkaan teineillä) on tuollaisista kokemusta..
Mies on mies ja pelimies on eri mies.
Ps. Jokaisella pelinaisella ja -miehellä on ongelmansa, kuten muillakin. Nämä vain yleensä elävät ulkonäköään ja itsekkyyttään.
Kaikki muu heille usein tuottaakin ongelmaa.
Musta pelimiehet on tunnevammasia. Voisin sanoa että aikoinaan minäkin olin. Turrutin itseni ja "harrastin" 1 illan suhteita pelkän seksin merkeissä. Nykyäänkin silloin tällöin sorru niihin mutta oikeestaan etsin hellyyttä enemmän kuin seksiä.
Kadehdin enemmän kestävän parisuhteen muodostaneita, mutta pelimiehet tulevat kakkosena. Olisi se parempaa kuin tämä yksinäinen ja puuttenalainen elämä. Moraalist viis!
Näin se yleensä menee.
20-30 vuotiaana sekoillaan ja 30 vuotiaana isketään kylän paras mimmi, jonka kanssa eletään onnellisena.
>Muutaman mutkan kautta päästään sitten >varsinaiseen kysymykseen: miten on, voiko >pelimiehillä ja -naisilla olla elämässään mitään >ongelmia? Itse en usko.
Kyllä olet aivan oikeassa. Kun naista tai miestä saa riittävästi, elämässä ei ole enää minkäänlaisia ongelmia.
...not.
Sittenhän niitä ongelmia vasta alkaakin tulla!
Ne ovat vain toisenlaisia kuin sinun ongelmasi.
Muutenkin tunnut kuvittelevan vähän liikaa ihmissuhteiden (etenkin lyhyiden) autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. Itse asiassa jatkuva pelaaminen voi käydä psyykkisesti aika raskaaksi.
Mulla on yksi kaveri joka todella on pelimies. Kyllä sillä naisia ympärillä pyörii ja erilaisia kavereita. Mutta kun kuulee sen ongelmista niin ne on aika kummallisia. Esim kaksi naista paksua yhtä aikaa, velkaa pankille niin kuin kavereille. Duunista on pois aika ahkerasti joten ongelmia on ja paljon.