Päivänä muutamana itkin puhelimessa ystävälleni mieheni tekemisistä ja tekemättömyyksistä. Pelkään mm. jatkuvasti että hän pettää, koska on sen kerran tehnyt. Ystäväni siihen, että vaikka kuinka murehdit ja soittelet perään yms. et voi oikeasti vaikutta toisen ihmisen tekemisiin. se tekee just niin kuin tekee ja on aikuisena vastuussa päätöksistään. Ota tai jätä. toista ei ihan oikeasti voi muuttaa, vaikka moni täälläkin siihen tuntuu uskovan. Olen itse myös aikuisena ihan itse vastuussa mahdollisesta huonosta suhteesta. Jos kerran ei ole hyvä, niin voin äänestää jaloillani. Jos en niin tee, niin itsepä olen osani valinnut ja turha siinä rutista. Noiden asioiden iskostuttua päähäni on elämä ollut jotenkin keveämpää, kun tajuaa että todellakin vastaan vain omista teoistani ja päätöksistäni, muut tehkööt samoin.
Ajattelin vaan, että jospa joku muukin saisi ajatuksistani lohtua tai voimaa elämänmuutoksiin. Vaikka taisipa olla niin sekavaa tekstiä, etteisiitä mitään ymmärrä, sori vaan... :)
Ajattelin vaan, että jospa joku muukin saisi ajatuksistani lohtua tai voimaa elämänmuutoksiin. Vaikka taisipa olla niin sekavaa tekstiä, etteisiitä mitään ymmärrä, sori vaan... :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihmistä muuttaa sain vaimon kiinni pettämisestä ja jostakin syystä "annoin anteeksi".
Huomasin jossain vaiheessa ettei mikään oikein tunnu
miltään ja hermot menee pienestäkin asiasta.
Tapahtuneesta on jo pari vuotta ja ennen sitä olin kyllä rauhallinen ja muutenkin mukava,nykyään voisi kuvailla jopa vittumaiseksi.