Hei! Eilen sitten oli minulle ensimmäiset nettitreffit ihan livenä :) Olimme miehen kanssa kirjoitelleet jo pidempään ja kirjoittaessa kumpikin tuntui juuri sille mitä haimme ja olimme aina hakeneet, puhelinnumerotkin oli vaihdettu... Noh tapasimme, minusta hän vaikutti ihan mukavalle ja asialliselle miehelle ja antoi ymmärtää, että hänelläkin voisi kiinnostaa?!Ja minä olisin kyllä ollut valmis tapaamaan toisenkin kerran, eihän sitä yhdellä kerralla ainakaan minä tiedä, onko tämä sitä jotain vaiko ei.. kun toista ei tunne yhtään..
Mutta sitten sain viestiä, että ei ehkä hänellä sille tunnukkaan, että kiinnostaisi...Ei tohtinut ilmeisesti sanoa paikan päällä ja ujoltakin vaikutti.. Itse olen ollut jo aika pitkään sinkkuna, mikä minulle riittäisi kyllä todellakin!Ja olisi mukava saada jo se ikioma elämäni mies elämääni...:) Ja kun nyt minulla tuntui sille, että nyt natsaa... mutta kyllähän se olisi ollut aika epätodennäköistä, ensimmäisillä treffeillä saada se lottovoitto... Mutta kyllä se silti hiukan masentaa, varsinkin kun takkiin tullut oikeassa elämässä aika useasti...Jospas ensi kerralla onnistaisi...
Noh, en vielä kuitenkaan menetä toivoani, jospa se olisi sitten seuraavalla kerralla parempi tuuri?? Kai minä sitten myös ihastuin siihen "haavekuvaan" ja toisen ajatuksiin, kenen kanssa kirjoiteltiin...Vaikka tuntuuhan ne takapakit aina, tuntuu kuin olisi jätetty, vaikka yksillä treffeillä käyty... eivät ole kivoja tuntoja. Joo tänne vähän kirjoittelin tuntojani ulos, ehkäpä se hiukan helpottaakin...
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia ja onko sitten myöhemmin sattunutkin se napakymppi oikeasti, alkuvaikeuksien jälkeen? Helpottaisi joitain kannustuksia kuulla? Kuinka tärkeää miehille on ulkonäkö, mielestäni olen enemmänkin semmoinen "tavallinen" kuitenkin ihan nättikin, jotkut sanoneet (kauneushan on silti katsojan silmissä..). Itselläni lähempänä 3-kymmentä se ulkoinen kauneus ei ole enää se ratkaiseva tekijä.. en halua edes mitää "kiiltokuvapojua", sen tietää miten siinnä on käynyt, kenties noussut päähän... tms.
Semmoinen tavallinen suomalainen mies olisi hakusessa, jos niitä on vielä ja rehellisiä semmoisia, joille ei ole ulkoiset asiat pääasia...Ensikerralla kuvat kyllä vaihdetaan puolin ja toisin, kantapään kautta oppii näköjään elämässä :)
Mutta sitten sain viestiä, että ei ehkä hänellä sille tunnukkaan, että kiinnostaisi...Ei tohtinut ilmeisesti sanoa paikan päällä ja ujoltakin vaikutti.. Itse olen ollut jo aika pitkään sinkkuna, mikä minulle riittäisi kyllä todellakin!Ja olisi mukava saada jo se ikioma elämäni mies elämääni...:) Ja kun nyt minulla tuntui sille, että nyt natsaa... mutta kyllähän se olisi ollut aika epätodennäköistä, ensimmäisillä treffeillä saada se lottovoitto... Mutta kyllä se silti hiukan masentaa, varsinkin kun takkiin tullut oikeassa elämässä aika useasti...Jospas ensi kerralla onnistaisi...
Noh, en vielä kuitenkaan menetä toivoani, jospa se olisi sitten seuraavalla kerralla parempi tuuri?? Kai minä sitten myös ihastuin siihen "haavekuvaan" ja toisen ajatuksiin, kenen kanssa kirjoiteltiin...Vaikka tuntuuhan ne takapakit aina, tuntuu kuin olisi jätetty, vaikka yksillä treffeillä käyty... eivät ole kivoja tuntoja. Joo tänne vähän kirjoittelin tuntojani ulos, ehkäpä se hiukan helpottaakin...
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia ja onko sitten myöhemmin sattunutkin se napakymppi oikeasti, alkuvaikeuksien jälkeen? Helpottaisi joitain kannustuksia kuulla? Kuinka tärkeää miehille on ulkonäkö, mielestäni olen enemmänkin semmoinen "tavallinen" kuitenkin ihan nättikin, jotkut sanoneet (kauneushan on silti katsojan silmissä..). Itselläni lähempänä 3-kymmentä se ulkoinen kauneus ei ole enää se ratkaiseva tekijä.. en halua edes mitää "kiiltokuvapojua", sen tietää miten siinnä on käynyt, kenties noussut päähän... tms.
Semmoinen tavallinen suomalainen mies olisi hakusessa, jos niitä on vielä ja rehellisiä semmoisia, joille ei ole ulkoiset asiat pääasia...Ensikerralla kuvat kyllä vaihdetaan puolin ja toisin, kantapään kautta oppii näköjään elämässä :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
itse olen vähän yli kolmekymppinen mies ja minä en ainakaan etsi missiä itselleni vaan nimenomaan tavallisen näköistä ja kokoista naista.Tietysti kauneus on katsojan silmässä vai miten se sanonta menikään.Jos muistelee menneitä omalta kohdaltani niin seurustelin 10 vuotta viime kevääseen asti hyvän näköisen ja vartaloisen naisen kanssa niin muistan nuorempana haaveilleeni vielä kauniimmasta naisesta mutta nyt vanhempana sitä arvostaa sisäistä kauneutta entistä enemmän.Yksi huolen aihe varmaan on jos on missin näköinen ja kokoinen nainen kumppanina nii se että sellainen nainen saa huomiota ja tarjouksia baareissa ja muissakin tilaisuuksissa ja menettämisen vaara on suurempi.
Toisinaan tuntuu että vastakkaiselta sukupuolelta vaaditaan aivan liikaa, haetaan sitä ainoaa oikeaa eikä hyväksytä kohtuullisen hyvää vaihtoehtoa.Jonka kanssa saataisi olla pidemmän päälle tosi hyvä olla.
Eräs asia mikä minua askarruttaa näissä netti haku systeemeissä ja mtv3:n tekstitv:n hakupalstoissa, kun niissä on ilmoitus johon vastaa niin harva vastaa takaisin.Tulee mieleen että ollanko tosissaan liikkeellä toisaalta miksi haaskata rahaansa jos ei olla tosimielellä liikkeellä.
Olisin kiitollinen jos naispuoleiset vastaisivat tähän aprikointiin
sytytä.
Vika ei ole sinussa eikä myöskään hänessä jonka kanssa treffeille menit.
Se että netissä tuntuu synkkaavan ei takaa sitä että tosielämässä tuntuisi samalta.
Eihän meistä kukaan halua suhdette kaikkien kanssa jotka koemme miellyttäviksi.
Harmittavaa tässä tietysti on kun treffipalstojen kautta tutustutaan ihmisiin, useimmat hakevat "sitä oikeaa".
Välillä tapaa ihmisiä joihin haluaisi tutustua paremmin ystävinä mutta näillä foorumeilla se ei käy.
Joko tai asetelma on liian voimakas.
Niin minäkin ajattelin nuorempana, olen myöskin suurinpiirtein sinun ikäisesi, mutta nainen.. Sen lisäksi, että niillä "komeilla miehillä" voisi olla noussut se komeus hattuun, on myöskin näitä naisia melkovarmaan mankumassa perään... Vaikka itsestähän se siitä miehestä riippuu, miten sen tilanteen hoitaa..
Siksipäs minäkin haluan sen "minun silmää" miellyttävän nmiehen, tavallisen suomalaisen miehen :) Minun silmissäni hän voi olla komea, toisen ei, eli kauneus katsojan silmissä ja sisäinen kauneus on kuitenkin minulla ratkaisevin asia jota arvostan :)
Pienet yksityiskohdat sen tekevät minulle, silmät, nenä tms. myöhemmässä vaiheessa näistä ulkoisista näkökannoista.
Itse ajattelin, kun sinne treffeille menin, että ulkonäkö on sivuseikka minulle, vaikkei olisi minkään näköinen, haluan tutustua kuitenkin mieheen ja sitten katson mille tuntuu, sen vuoksi en tee pakkeja... Mutta toisin kävi, sain itse pakit... aikoi tuo vielä kirjoitella, mutta eipäs ole kuulunut, normaalisti olisi jo kirjoittanut moneen kertaan.. Noh hänen menetys... Tsemppiä sinullekkin sen "oikean" etsimiseen :))
minäkin noita treffipalstoja; kovasti haetaan seuraa ja jopa elämänkumppania, mutta kun ollaan kirjoiteltu muutama rivi jo alkaa selittely että on niin kiire sinne ja tonne ettei sitä aikaa sitten tahdokaan löytyä. kävinpä treffeillä tosi mukavan miehen kanssa, harratsukset ja jutut kävivät yhteen, jopa halattiin lopuksi, sovittiin että kirjoitellaan ja tavataan pian taas; annas olla kun ehdottelen niin on kova kiire joka rintamalla. Miksi ei voi sitten sanoa suoraan ettei halua, ole kiinnostunut? Ihmettelen vaan.....
samaa minäkin ihmettelen kun syytä koittaa kysellä niin tollasta ympäripyöreää saa vastaukseksi.Olis paljon parempi kun sais suoran vastauksen jos ei kiinnosta.
Toinen asia mika minua edelleen kummastuttaa on tämä vastaamattomuus, kun laittaa vastausviestin niin siihen harvoin saa viestiä takas
Itse kannatan sitä linjaa, etten pyydä vastausta enkä pakota itseäni kannanottoon vielä treffeillä, vaan vastauksen jatkohaluista voi antaa tekstarilla tai sähköpostitse tapaamisen jälkeen. Olen käynyt paljon treffeillä ja alunperin odottanut, että joku "kolahtaa" heti samantien. Nyt olen luopunut näistä kolahtamistoiveista sen jälkeen kun luin väitteestä, että vain pieni osa pitkistä toimivista onnellisista parisuhteista olisi syntynyt "rakkautta ensi silmäyksellä" tilanteesta.
Haluan sanoa nyt alkuperäiselle kirjoittajalle, ettei torjutuksi tulemisia pidä ottaa henkilökohtaisesti epäonnistumisina, vaan on jatkettava samantien matkaa ja järjestettävä uusia treffejä. Mikään ei ole niin mahdoton kuin se suo, johon uppoaa, jos alkaa surra torjuntoja. Todennäköisesti mies ei ole tuntenut sinua vielä kovin hyvin ja siksi hän ei tiedä mitä on tullut torjuneeksi. Hän on torjunut oman mielikuvansa, eikä sinua ihmisenä.
Hienoa tekstiä Ullis1.
Itse olen treffaillut jonkin verran.
Oikeaa ei vielä osunut kohdalle tällä "sinkku periodilla."
Pakkien tullessa ajattelen aina, että en voi pakottaaa ketään ihastumaan itseeni.
Joko niin tapahtuu tai sitten ei.
Kun on tapaamisen ajan vielä rehellinen oma itsensä, jää treffeistä hyvän mieli.
Kiitos Ullis1 hyvistä kommenteista,oli ihan mukava lukea tekstiäsi ja tsemppaavaa, vaikka kyllä se hiukka vielä tuntuu.. :) Niin, kyllä minäkin ajattelin, että "se mies kyllä nyt käveli onnensa ohitse..." eipäs olisi tiennyt kuin hyvän naisen olisi saanut... (pikkaisen itsekehua :) ?)
Josko joku toinen mies sitten haluaisi tutustua minuun syvemmin ja sen sitten huomaisi? Kun en minäkään oikein usko noihin kerralla kolahtamisiin... Tiedän "oikeassa" elämässä ihmisiä, jotka ovat tunteneet vuosikausia, tuntematta kolahdusta... Ja sitten myöhemmässä vaiheessa ovatkin alkaneet seurustella ja menneet naimisiin jne..
Mutta kiitos sinulle vielä kerran, uusia treffejä kohden mennään (kunhan nuo treffit ensin aukeaisi ja toivottavasti löytyisi se treffiseura...) ja kaikille muillekkin. Toivottavasti kovin monia kertoja ei tarvitsisi pettyä, itsellä silti vähän taipumus ottaa henkilökohtaisesti, vaikka varmasti asia on niin kuin sanoit, että torjunut mielikuvansa...
Mutta eteenpäin on pakko mennä, ei viitsisi jäädä surkuttelemaankaan, vaikka tuntui kuinka natsaavan kirjoituksissa jutut... se ei sitten kuitenkaan ollut sitä mitä haen ja onneksi vasta nyt kävi ilmi, ettei sitten pidemmän tapaamisen jälkeen, silloin olisi sattunut vielä enemmän...
"Todennäköisesti mies ei ole tuntenut sinua vielä kovin hyvin ja siksi hän ei tiedä mitä on tullut torjuneeksi. Hän on torjunut oman mielikuvansa, eikä sinua ihmisenä."
Aika mukavasti sanottu Ullis 1 :)
Näinhän se menee :)
Jokunen vuosi sitten, aika pian sen jälkeen kun olin eronnut, kävin muutamilla treffeillä noiden tv-chattien kautta.
Totuus on se, että ulkonäön todellakin pitää miellyttää toista. Kirjoittelin tekstiviestejä eräänkin miehen kanssa pidempään ja kun tapasimme, mietin koko ajan, että koska voin karata kotiin..
Nämä chattien komeat miehet olivat todella kaukana komeasta! (En yleistä, varmaankin vastaavia tilanteita löytyy naisista.) Nämä miehet kyllä yrittivät perään viesteillä ja uusia tapaamisia järjestää. Mutta ei kiitos!
En silti tarkoittanut, että pitää olla todella komea tai jotain.. Vaan siitä ulkonäöstä tarvii löytyä niitä piirteitä mistä itse pidät.. (Hymy, ilmeet, eleet, silmät.) Näitä ainakin itse tarkkailen miehestä..
Nyt alkuvuodesta tein profiilin tuonne treffit-sivuille ja ilman kuvaa. Viestejä on tullut paljon ja eräs mies, jolla kuvallinen profiili sai minut lähes heti treffeille. Siitä asti pidetty päivittäin yhteyttä ja useasti tavattu. Ihastuttu molemmin puolin.. :)
Hänen kuvansa profiilissa antoi vain osviittaa miehestä. Luonnossa paljon "söpömpi" vai pitääkö käyttää sitä komeampi sanaa..
Minä taas juuri poistin profiilini joka oli ollut siellä joitakin kuukausia. Ei ollut kuvaa, mutta mielestäni muuten hyvä profiili vaikka itse kehunkin.
Mutta viestejä ei tullut kuin muutama ja nekään ei johtaneet mihinkään. Yksi käyttäjä oli minun profiilini torjunutkin, eikä toiveitakaan, että kukaan olisi chattiin kysellyt/suostunut.
En tiedä missä vika, sillä profiilini oli kaikin puolin fiksu ja hyvin kirjoitettu. Ei liikoja vaatimuksia miehen suhteen. Eikä liikaa itsekehuakaan. Aion luovuttaa tämän foorumin suhteen, no hope.
Miehet valittaa etteivät saa vastauksia ja naiset puolestaan sanoo, että viestiä pukkaa. Niin minä varmaan sitten oli tosi poikkeus naisten joukossa. Ei tule viestejä, chatteja, ei yhtään mitään. Ne joiden sivuja kävin katsomassa, katsoivat kyllä ilmoani, mutta juuri kukaan ei ilmaissut minkäänlaista kiinnostusta. Lieneekö sitten jos olisin kuvan laittanut. Enpä viitsi enää panostaa.
....että treffipalstalla haetaan seuraa ja peräti elämänkumppania, mutta aikaa ei riitä edes yhden tapaamisen verran. Voisihan sitä sanoa suoraan ettei kiinnosta, kun tuhlata energiaa siihen mikä ei johda mihinkään. Kova kiire tuntuu olevan ja kamalasti tekemistä, yhdeltä kysyin suoraan mihin ajattelit minut laittaa elämässäsi kun koko ajan olet menossa?
Oli nimittäin itse ottanut yhteyttä minuun ja ehdottanut yhteydenpitoa.....
Älä luovuta, kysy rohkeasti uudestaan, kirjoita hänelle sähköposti, selitä miltä sinusta tuntui ja anna ymmärtää että haluaisit tavata vielä kerran, niin hänkin saattaa kertoa huomasiko sinussa jotain joka häntä häiritsee, tai jospa on ujo ja sie niin kaunis ja luulee ettei mitään mahiksia. Älä luovuta nuin helposti
...mutta ilmeisesti tällä miehellä ei sitten kolahtanut tms., harmi vaan kun menivät ne kolahdukset ristiin, mutta en anna tämän lannistaa, vaan kunhan nuo treffisivut aukeaisivat, niin uusia tuulia katselemaan... Vaikka aika ajoin semmoinen riipaisu tuntuukin sisimmässä, meidän kirjoittelut kyllä niin hyvin jo natsasivat yhteen ja hän tuntui juuri sille mitä olin hakenutkin koko aikuis elämäni, mutta todellisuudessa hän oli ilmeisesti ujohko ja en minäkään mikään suurin juttelija ihan heti alussa ole. Jokin meni ilmeisestikin sitten vikaan?! Kun tuntui minustakin muulle hänen ajatuksensa..
Mutta oudolle se vaan tuntuu, että toinen tekee 2 tunnin tapaamisen perusteella tuollaisen päätöksen...En mielestäni käyttäytynyt sopimattomasti tms, Mutta lohduttakoon minua se, että hän on käynyt jo useammilla treffeillä eikä ole sitä kolahdusta tai kemiaa tuntenut.. :( että siis syy ei välttämättä yksin ole minussa... Toivottavasti :)
Meitä ei sitten ilmeisestikkään oltu tarkoitettu yhteen ja ehkä se "joku" minuakin jossain odottelee? Ja missä "häneen" törmään,jos täällä netissä tai lenkkipolulla.. vielä en ole toivoani menettänyt kuitenkaan kokonaan... 3 vuotta jo olen ollut sinkkuna, mutta koska esim. baareissa kuljen hyvin vähän, kokeilin tätä nettiä. Eipäs tiennyt tuo mies millaisen naisen ja onnen ohi käveli ;)
Kiitos sinulle airfoil lohdun sanoista ja muillekkin, eiköhän se tästä taas...
Mä luulen, että tämä mies on samanlainen treffailija, kun mä. Odotan heti suuria tunteita, ja kun niitä ei tule, niin ei myöskään treffaa uudestaan.
Toivotonta toimintaa tosiaan. Olen tainnut 10 treffit netin kauttakin läpi käydä, kaikki miehet ois halunnut jatkaa tapailuja, mä en. Mun häviö, ehkä. Tuli vaan mieleen, että onko tällä miehelläkin samanlainen tyyli...
Luulisin, että tämä mieskin odotti jotain sielujen salamointia ja kemioiden räiskähtelyä... Mutta aika pienihän se todennäköisyys on tosielämässä.... Minulla ainakin ne tunteet syvenee ajan myötä, tietty tietynlaista "värähtelyä" täytyy olla ilmassa, että toisesta kiinnostuu...Ja kyllähän meillä niissä kirjoituksissakin aika lämpimiksi ne juttelut kehittyivät... Noh, parempi onni ensi kerralla...
Harmi vaan tuntui, niin mukavalle ja sille mitä etsin tämä mies... Mutta minkäs teet...
miksi sinä luovutit liian helposti?
Kaipaan sinua...
Jari, tunnetaanko. Mistä olet???
Miksikä luovutin, en nyt viitsinyt väkistenkään toiselle itseäni tyrkyttää, minulle olisit kelvannut juuri omana itsenäsi, sellaisena kuin on...Ikävä on sinua... Vieläkin minä kaipaan ja oisin ollut valmis tämän ihmisen rinnalla kulkemaan, jos vain olisi ollut mahdollisuus :( ja näin ei ollut... ajatuksissa hän tulee edelleen päivittäin...
En usko, että olet HÄN, mutta jos tuntuu sinulle siltä, kerro jotain josta sinut tuntisin tai osaisin yhdistää...ja jos olet HÄN, tiedät numeroni...
Kenestä olen luopunut liian helposti.. Kuka kaipaa??? Jaritsu.
kaipaan sinua ja unelmoin...jostakin kauniista kanssasi.
En voi enempää kirjoittaa, mutta tulen uniisi ja silloin tiedät kuka olen.
Ihastuin sinuun...
Semmoista se on. Kun ei "sytytä" niin ei. Sille ei voi mitään ja pitäisikö voidakaan. Parempi se on, ettei ala väkisin tapailemaan jos toista osapuolta ei kiinnosta.
Itselläni on ollut noin 15 nettitreffit puolentoista vuoden aikana. Joukkoon on mahtunut kaikki tapaukset. Minua ei kiinnostanut toinen osapuoli, minä en kiinnostanut toista osapuolta ja kumpikaan ei ollut kiinnostunut toisistaan. Se menee vaan niin, kaikki ei voi olla kiinnostuneita kaikista. Aina ei "matchaa". Ja harvinaistahan se onkin, että eka kerralla.
Tiedän kokemuksesta, että se harmittaa jos itse on ollut kiinnostunut toisesta ja omasta mielestä jutut on menneet hyvin, mutta toisella osapuolella ei kiinnostusta olekaan. Mutta äkkiä se harmi hälvenee ja sitä siirtyy taas uusille urille. Ei kannata jäädä miettimään ja harmittelemaan yhtä, moni jo "jonossa odottaa" :)
Mulle kävi myös eka treffikumppanin kanssa niin, että olisin itse ollut kiinnostunut, toinen osapuoli oli vain muutaman tapaamisen verran, mutta ei sitten pitemmän päälle. Noin 4-5 kertaa tavattiin ja se oli siinä. En koskaan kysynyt syytä eikä se enää niin kiinnostanutkaan. Tulihan niitä sitten muitakin treffejä kiinnostavia ja vähemmän kiinnostavia. Ei niistä sitten ole kuitenkaan mistään kehittynyt mitään sen kummempaa. Se alkaa olla jo tässä kunnioitettavassa 40v iässä aika pienet nuo chancet.
Tässä iässä sitä on jo aika realisti, itsensä tuntien, että ei voi kaikkia miellyttää. On vain oltava oma itsensä, sitä joko kelpaa tai sitten ei. Pääasia, että itselleen kelpaa. Sekin on tullu havaittua, että ei se etsimällä löydy (ainakaan mulle). Tulee jos on tullakseen "luonnonmenetelmänä" - huonomminkin voisi olla.
Ei muuta kuin Onnea jatkoon - kyllä se vielä sieltä jostain tulla tupsahtaa :)
P.S Valitettavasti se päätös on joskus hyvinkin nopea, löytyykö jatkokiinnostusta vai ei. Sen vaan jotenkin tietää itse kukin.
kuka kumma sie olet kenestä olen luopunut, etten enää muistaisi... Yksi oli kyllä vehmeristä, mutta hän se lähti nostelee, häntä jäin kaipaamaan... Pistä sähköpostia galleriassa on osoite
Kun epätoivoisesti haluaa jonkun, niin sitä ihastuu heti ekoilla nettitreffeilläkin, varsinkin jos kirjoittelut on lähtenyt kivasti käyntiin. Mutta hei, Suomessa on paljon sinkkuja...todella paljon ja he hakevat seuraa. Sinullekin löytyy vielä se oikea ja toivottavasti ihan live-elämästä...tämä nettimaailma on utopiaa ja sirkusta. Tietysti on sellaisia, jotka löytävät kumppanin tätäkin kautta, mutta taitaa olla niin että kun tarpeeksi paljon haluaa jonkun lähelle, elämäänsä...niin sitä voi kuvitella rakastuvansa ja jopa rakastuakin tietysti, hm...itsekin rakastuin, mies ei. Minulla kesti lähes vuosi päästä hänestä eteenpäin elämässäni, hänetkin löysin netistä. Mutta nyt olen sattumalta löytänyt ystävän, ihan ulkona live-elämässä kun ulkoilutimme rannassa koiriamme...eikö olekin romanttista, kuin elokuvissa ?! Tämä tuntuu liiankin hyvältä...pelkään tipahtavani..ja korkealta, mutta yritän nyt vain nauttia, nauttia !! Hyvää kevättä kaikille ja rakastumisia ! :))
Kiitos, mukava ja lämmin kirjoitus:)
Onnea ja nauti !!:)
Kiitos sinulle :) Toivotaan ja onnea sinulle ja rakkaudellesi :) Eiköhän se vielä minullekkin se onni vielä käänny....