Mitä teette, jos tutustumisen alkuvaiheessa saatte nettituttavan kuvan eikä se miellytä? Menettekö silti treffeille katsomaan, millainen mies/nainen on livenä? Voiko kuva olla syy siihen, että ette tapaa toista ollenkaan? Miten silloin selitätte tilanteen?
Yksi kaverini on sanonut miehille, joiden ulkonäkö ei kuvan perusteella ole napannut, että he eivät ole oikein hänen tyyppiään. Jokaikinen on vetänyt herneet nenäänsä. Eikö tämä ole hieman kohtuutonta? Miksi pitäisi lähteä treffeille, jos jo etukäteen tietää, ettei toisen ulkomuoto miellytä tippaakaan? Pakkeja ei ole kiva saada, mutta jos niiden antaja edes yrittää olla kohtelias, toisen osapuolen ei pitäisi suuttua.
Yksi kaverini on sanonut miehille, joiden ulkonäkö ei kuvan perusteella ole napannut, että he eivät ole oikein hänen tyyppiään. Jokaikinen on vetänyt herneet nenäänsä. Eikö tämä ole hieman kohtuutonta? Miksi pitäisi lähteä treffeille, jos jo etukäteen tietää, ettei toisen ulkomuoto miellytä tippaakaan? Pakkeja ei ole kiva saada, mutta jos niiden antaja edes yrittää olla kohtelias, toisen osapuolen ei pitäisi suuttua.
Vastaukset 23
Vanhimmat
tuli tuosta sun kirjoituksesta mieleen että arvostetaanko liikaa ulkonäköä ja onko kuvat ollu kasvokuvia vai vartalokuvia? Jotenkin tulee pinnallinen kuva jos sen perusteella lopettaa tutustumisen.se saattaisi pitemmän päälle olla tosi hyvä kumppani vaikka sen kasvot ei alkuun mielyttäisikään.
Näin yli kolmekymppinen tavallisen näköinen mies ajattelee.
En tiedä, millaisia kuvia se kaverini on saanut. Itse olen kyllä sitä mieltä, että ulkonäkö on osa sitä kokonaisuutta, josta kiinnostutaan ja johon ihastutaan. Tuntuu vähän ihmeelliseltä, että tavallisennäköiset miehet kyllä voivat ihastua hyvännäköisiin naisiin, mutta jos hyvännäköinen nainen etsii hyvännäköistä miestä, niin sehän ei sovi ollenkaan ja tekee naisesta pinnallisen.
Ulkonäkö on tottakai osa kokonaisuutta ei sitä varmaan kukaan kielläkkään, mutta arvostetaanko sitä liikaa koska se on asia joka muuttuu ajan myötä kuten muutkin asiat ja ominaisuudet.
Tietysti riippuu siitä hakeeko hetken seuraa vai pitempää suhdetta, olisin sitä mieltä että jos hakee pitempää suhdetta niin pelkkään ulkonäköön ei pitäis tuijottaa niin paljoa.
Ei mun mielestä se oo sukupuolesta kiinni toi pinnallisuus vaikka monesti asian näin annetaankin ymmärtää. on ne miehetkin pinnallisia jos hakevat vain hyvännäköistä naista ja tavallisen näköinen ei kelpaa.
Tälläinen "vaatimattomamman" näköinen nainen ei edes ajattele iskevänsä mitään adonista.
Vastaavan ulkonäön omaava mies kyllä ajattelee resurssiensa riitävän kaunottarelle.
Tietysti poikkeuksiakin on,joskus "kaunotar ja hirviö" löytävät toisensa.
En minäkään,joka lukisin itteni tavallisen näköisiin miehiin, oleta resurssieni riittävän kaunottaren iskemiseen, joten olenkin tyytynyt kaltaisiini, enkä ole sen suhteen katunu.Tosin tällä hetkellä olen ilman kumppania ja haenkin itselleni sopivaa naista pidemmäksi aikaa ja siinä ei ulkonäkö ole kovin ratkaisevassa asemassa.
Veeran pohdinnat kuitenkin on aika yleisiä,varsinkin mitä nuoremmista ihmisistä on kysymys.
Minä olen sen verran vanha täti että ikäiseni mies tuskin välittää siitä mitä kaverit sanovat "tyttöystävän" ulkonäöstä.
Parikymppisille tuollaisetkin asiat voivat merkitä paljon.
Miksi asiaa muuten kyseltäisiin täällä, täysin tuntemattomilta ihmisilta, joiden mielipiteiden ei pitäisi merkitä yhtään mitään.
Itselläni on joka kerta käynyt niin, että viestittely on loppunut kuin seinään, kun olen kuvan lähettänyt. Ja kyseessä ei ole ollut kertaakaan mikään varsinainen deittailu, toisen kanssa on vain tullut juteltua, ja jossain vaiheessa nainen on halunnut nähdä kuvan. "Että näkee, minkänäköisen ihmisen kanssa kirjottelee". Kertaakaan en kuvaa ole takaisin saanut. Kumma juttu sinänsä, et pidä itseäni niin rumana sentään, ettei kanssani voisi edes kirjoitella. Noh, kaipa se on sitä nykyajan tasa-arvoa, tai jotain...
En tiedä, elämmekö eri maailmoissa, eri ikäluokassa kenties. Mutta ainakin täällä päin missä minä asun (e-suomessa), tuo väitteesi ei missään nimessä pidä paikkaansa.
Kaipa täällä on niin paljon valinnanvaraa, että "vaatimattomamman" näköisille naisillekkaan ei juuri mikään kelpaa.
täti.
Tämän ikäisillä ihmisillä on maanvetovoima tehnyt jo tehtävänsä.
Erot kaunotarten ja rumilusten välillä tasoittuvat.
Jos naama ei "sytytä" niin ei välttämättä kannata kieltäytyä jutusta, sillä kuva valehtelee myös yllättävän paljon. Jos naama on kuin oikealla lehmällä niin silloin ei moni varmaan innostu. Mutta jos on suht. normaali naama niin suosittelen kyllä tutustumista vaikka ei heti tykkäisikään. Ihmettelen vain niitä naisia joilla on ruma naama kuvassa mutta haluavat komean miehen. Luonnossa ihminen on hieman erilainen kuin kuvissa ja siksi ei pidä tehdä nopeita johtopäätöksiä.
Nimenomaan, kuva ei kerro koko totuutta. Jotkut vain eivät ole valokuvauksellisia, toiset ovat. Ehkä se on joku psykologinen juttu osaltaan, jotkut ovat "luonnollisempia" valokuvissa, jotkut jännittävät, eivätkä välttämättä näytä "omalta itseltään". En tiedä onko näin, kunhan pohdiskelin sunnuntaipäivän ratoksi...
Luonnossa ihmisessä on liikettä ja jotkut tosiaankin jännittävät valokuvissa oloa. Ehkei tietoisesti mutta usein käy niin että ollaan jäykän oloisia kuvissa. Luonnossa sitä on normaalisti vähän rennompi. Itsekään en aina näytä ihan omalta itseltäni kuvissa, mutta jotkut kuvat ovat kyllä onnistuneita. Toiset ihmiset taas onnistuvat joka kuvassa mutta niin ei ole kaikilla.
on laittanut profiiliinsa sen parhaan otoksen itsestään tai sitten kuvaa on muokattu.mutta oli kuva millainen tahansa,se on vain kuva.mikä ei välttämättä kerro siitä ihmisestä muutakuin sen,miltä hän noin suurinpiirtein näyttää.
mutta jos etsii vain pelkkiä kuoria,eli ulkonäkö on kaikkein tärkeintä,siinä toisessa ihmisessä,silloin kuvalla on suuri merkitys.
Omasta kokemuksesta sanon, että jos välittömästi aivan heti näet kuvasta että kaveri ei ole sinun tyyppiäsi, älä turhaan tapaa. Kyse ei ole siitä onko komea tai ruma tms. vaan siitä mikä sinun OMAA SILMÄÄ MIELLYTTÄÄ. Jokaisella meillä on (ja saa olla) omat mieltymykset. Sananlaskukin sanoo että kauneus on katsojan silmässä eli yks tykkää yhdestä toinen toisesta..
Jos et ole ihan varma etkä osaa sanoa kuvan perusteella, niin suosittelen tapaamista.
Parisuhteessa olennainen asia on se, että tykkää toisen ulkonäostä.
Tätä ajoin takaa. Ei ole niinkään kyse siitä, onko toinen ruma vai hyvännäköinen vaan siitä, onko hän minun tyyppiäni. Aina sitäkään ei toisaalta kuvasta näe. Jos esimerkiksi olisin tutustunut ex-mieheeni netin kautta, ja hän olisi lähettänyt kuvansa, en ehkä olisi tavannut häntä. Jotkut ihmiset eivät vain onnistu valokuvissa.
Anyway, jos kuva ei nappaa, toisessa kai pitäisi olla edes jotain, minkä vuoksi mennä treffeille. Vai onko kukaan mennyt nettitreffeille, vaikka ei ole tuntenut toiseen mitään erityistä mielenkiintoa?
Siinä olen samaa mieltä jonkin kirjoittajan kanssa, että kuvan antajassa täytyy olla joitain mielyttäviä piirteitä, jotta kiinnostus omalta puolelta herää. Mutta, aina se kuva ei todellakaan kerro paljon siitä kokonaisuudesta,joka siellä toisella puolella odottaa.
Itselleni kävi tässä taannoin niin, että sain sellaisen tavallisen miehen kuvan. Ehkä pikkaisen juro oli ja pientä vatsakumparettakin olin näkevinäni. Menin kuitenkin treffeille ja kas - mies oli komea kuin mikä! Suoraryhtinen ja sutjakka kuin mikä. (Kuviteltu vatsa olikin toppatakin tuotosta.) Ilta tuli rupateltua, mutta itse mies ei ollut yhtään miellyttävä. Jotenkin kova ja mielestäni jostain syystä pelottava. Se siitä komeasta ulkomuodosta!
Ei tosiaan kannata tavata, jos kuva ei nappaa. Itsekin kirjoittelin satunnaisesti n. 1/2 vuotta aivan ihanan miehen kanssa. Kuvia oltiin vaihdettu keskenämme, useitakin. Koitin pitää mielen avoimena ja ajattelin kovasti miehen kaikkia muita hyviä puolia, sillä miehen ulkonäössä ei ollut sitten mitään, joka itseäni olisi innostanut. Uskottelin jopa itselleni, että ehkäpä ne kuvat (kaikki 5!) valehtelevat ja mies on todellisuudessa ihan mukavannäköinen (emmehän me kaikki ole kovin kuvauksellisia). Sätin itseäni mielessäni pinnallisuudesta ja pitkän harkinnan jälkeen suostuin treffeille.
Olimme aivan kuin eriplaneetoilta. Baarissa, jopa baarimikko virnisteli ja kommentoi nettitreffeistä, kun kävin hakemassa juomani (oli todistanut ensitapaamisemme ja tyrmistyneen ilmeeni ;). Pinnistelin jopa treffien aikana ja koitin etsiä piirteitä joihin voisin ihastua. Seuraavan päivän mies lähetteli ihastuneita tekstiviestejä ja sähköposteja. Päätin olla aikuinen ja pistin asiallisen sähköpostin, jossa ilmoitin, että ulkonäkösi ei nappaa, ollaan kavereita. Kuten kaikki varmaan arvaavat, sen jälkeen satoi vähemmän ihastuneita viestejä...mutta ainakin opin sen, että olen pinnallinen paska ja en aio käydä enää yksilläkään treffeillä ilman ettei kumppanin habitus mielytä minua. =)
kannata , jos kuva ei nappaa-
mäkin uskottelin itselleni muutaman kerran(että ei se mitään tuo ulkonäkö),
mutta ei napannut ja miksi teeskennellä ,jos ei sytytä?
"Päätin olla aikuinen ja pistin asiallisen sähköpostin, jossa ilmoitin, että ulkonäkösi ei nappaa, ollaan kavereita."
En tiedä mahdoitko kertoa asian ihan noilla sanoilla mutta: "ulkonäkösi ei nappaa, ollaan kavereita."
Miksi edes ehdotit kaveruutta ? Ensin törkeästi että "ulkonäkösi ei nappaa" ja sitten ehdotat kuitenkin kaveruutta ?!?!!
Pidin ja pidän ko. miehestä edellen, ihmisenä...kaverina...mutten mahdollisena kumppanina. Meillä oli tod. hyviä keskusteluja jne., mutta fyysinen puoli ei sytyttänyt. Eihän sillä ole väliä minkä näköinen ystäväsi on? =) Enkä tosiaan ihan noilla sanankäänteillä asiaa ilmoittanut, paljon hienovaraisemmin....mutta mies (joka oli ilmeisesti ollut ihastunut ihan tosissaan) suuttui ja emme ole enää yhteyksissä =/
Kerro kerro kuvastin.. haloo! Ei ihmistä voi arvostella pelkän kuvan perusteella, eihän siitä voi minkäänlaista mielikuvaa muodostaa! Monesti kuvat saattavat jopa vääristää ja luoda ennakko-odotuksia: positiivia tai negatiivisia jos niitä liikaa tuijottaa. Itse en henkilökohtaisesti mielelläni halua edes kuvaa ennen treffejä, koska muodostan mielipiteeni kokonaisuudesta. Minuun tekee vaikutuksen sellainen henkilö jolla on sana hallussa, pilkettä silmäkulmassa ja päässä muutakin kuin oikeanmuotoinen nenä!
njoo. oma kokemus tällaisesta 'sana hallussa, jutut kävivät yksiin'-tapauksesta olikin livenä kertakaikkisen tyrmistyttävä. vaikka ajatusmaailmamme tuntui olevan samankaltainen, ei live-tapaaminen olisi voinut olla kamalampi. en ole mikään pinnallinen ihminen, mutta jos treffeille mennäään, voisi olettaa, että sinne myös pukeudutaan ihan asiallisesti. en tosiaan tiennyt, että vastassa oli 80-luvun tyylille uskollinen heppu, likaiset verkkarit ja lenkkarit jalassa, peiliin ei varmaan ollut edes vilkaissut treffeille lähtiessään. että näinkin voi käydä. käytin sitten kaiken mielikuvitukseni, miten poistun tyylikkäästi takavasemmalle, ja niin myös tein. toki ilmoitin hänelle myöhemmin, missä meni vikaan, mutta erittäin diplomaattisin sanankääntein. ei siinä samanlainen ajatusmaailma enää paljon auttanut...
Itse intin koko ajan yhdelle nuorukaiselle, että näyttäisi pärstänsä webcamissa. En voi sanoa, että olisin ensimmäisellä kerralla ollut järin tykästynyt, en tosin enää aivan kunnolla muista ja jätkä näytti niin lyhyen ajan kuvaa. Taisin kyllä sanoa jotain, että ihan hyvännäköinen on. Kommenttina hän vastasi: "No niin, nyt se kamera kiinni!"
Olin aikaisemmin vähän ihastunut luonteeseen.
Jostain kumman syystä aloin kumminkin inttämään kameraa auki aina vain uudestaan. Hankimpahan sitten itsekin kameran.
Nyt puolitoista vuotta myöhemmin olemme pari ja minusta hän on yksi komeimmista miehenaluista, jonka olen kuunaan nähnyt. Lähettihän hän pari kolme kuvaakin ennen kuin raaski avata webbiksen, mutteivät ne niin sytyttäneet.