tuntee tai ajattelee, kun jättää lapsensa kahdenkymmenen vuoden jälkeen, ja valitsee itsellensä uuden elämän, jossa hoitaa ja välittää toisen lapsista enemmän kuin omistaan, olisiko psykiatrin paikka?
Mitä äiti
daddy cool
222506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
jatkuvasti. Eihän niitäkään olla kallonkutistajalle roudaamassa, selkään vaan taputellaan, hyvä hyvä.
menen ja taputan selkään, kiltisti teet...
"..kahdenkymmenen vuoden jälkeen,"
Miten kaksikymppisen lapsen voi "jättää"?? Tarvitseeko parikymppinen lapsi vielä hoitoa? Oho.
Ei sillä ole merkitystä onko lapsi 2 vai 20 vuotta.Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitoa.Jos toinen vanhemmista poistuu perhepiiristä kullä se tuntuu parikymppisestäkin pahalta.Varsinkin jos on ennen ollut kaikenlaisia yhteisiä juttuja jotka sitten uuden elämän ja uuden onnen myötä jää pois.Surutyönsä se vaatii ja kyseessä on eräänlainen hylkääminen.
kakskytvuotta yhteensä yhdessä ja lapsia kun on kaikkiaan kolme, en rupee ikiä kertoo, kuiteskin lapsia ja sillä selvä
Hei! Yhdessä tapauksessa, jonka tiedän, äiti pelkäsi lapsen isää niin, että ei tiennyt muuta vaihtoehtoa. Mies oli useamman vuoden pahoinpidellyt kyseistä naista (vetänyt mm letistä alas rappuja) . Lapseen hän ei ollut kertakaan kajonnut.
Älkää suhtautuko ivallisesti tai huumorilla tähän alkuperäisen esittämään kysymykseen.
Tiedän mitä on sivusta seurata lasten tuskaa kun toinen vanhemmista päättää ottaa ittelleen uuden elämän.
Meillä sen teki mies 52v.Ilmoitti vaan että "elämäs pitää olla muutakin tämä" ja niin muutti omilleen.Oli ollut aina hyvä isä.Sanoi alkuun,että "en minä lapsiltani katoa mihinkään.Oon niille jatkos parempi isä ku koskaan ennen."
Niin sitten paljastui suhde toiseen naiseen.Yhteyttä lapsiinsa ei ole pitänyt.Lapset on jo lähes aikuisia,eli ei tartte maksaa elatusmaksuja,ei ole tapaamisviikonloppuja.
Uusi nainen on jo ilmoittanut,että on v.maisia tenavia.Vaikka ei ole heitä tavannutkaan.Näin oli isä tyttärelleen kertonut kun kerran oli ollut tilanne,että lapset olivat olleet menossa isänsä luo,mutta olivat peruneet kun olivat kuulleet,että nainen on siellä.
Nyt asuvat jo yhdessä puolen vuoden seurustelun jälkeen.Niin muuttui miehen arvomaailma kun rakastui.Tuntuu tosiaankin ,että tämä ei ole se sama mies jonka kanssa olin naimisissa 26 vuotta.
On vaan niin raastavaa nähdä kuinka lapset kaipaavat isäänsä,mutta isä nyt vaan seurustelee...
Keskusteluapua tarvit varmaan sinä ja ehkä lapsetkin. Hyvä, että puhut täällä, mutta oisko joku ystävä, jolle voisit kertoa.
Mutta toivon, ettet katkeroidu. Katkeruus on sellainen taakka, ettei sitä kenenkään kannata ruveta kantamaan. Sinulla on kuitenkin se onni, että sulla on lapset.
jopa on paatosta!! Tässä taitaa entinen puoliso kaivata enemmän kuin lapset..statusta Kulissitko kaatuivat?
Saattaapa hyvinkin kaivata entinen puoliso.Onko se väärin tai kiellettyä tai turhaa jos tunteet ei lopukaan samaan aikaan kun toinen päättää ottaa uuden elämän.Ja uuden naisen.
verta nenästä yksilö, hae jo diapam purkkisi ja mene vaikka kaappiin, älä tule ivaamaan tänne
kuule sinä daddy cool, ei kuka sinua ivaa, vaan asia on näin, että 20v.nuori on jo itsennäinen ja aloittanut oman elämään, hänellä on omat ajatukset ja mielipiteet, oma tahto!(ainakin pitäis olla) Toivon, että hänkin olis äitin puolesta onnellinen, että äiti uskalsi lähteä ja aloitta uuden elämän, nii voisit sinäkin tehdä, äläkä surkuttele, Uskon että äitin ja tyttären suhde siitä vaan vahvistuu. Onnittelut ja hyvä jatkoa!
että lukisit vastaukseni tuolta aikaisemmin, lapsia on kaikkiaan siis kolme 12-19v, en itke vanhimmaistani, vaan kaikkia kolmea, lapsi on lapsi vaikka 60 v, minä ainakin pidän vanhempieni kanssa monin eri tavoin yhteyksiä, vaikka en heidän leipää syökkään, tai kukkarolla käykkään..
* ei pahalla*
Oikeus oman elämään, mutta lapset on äitille aina lapsia onx he 20 tai 40v. ja lapsiallakin on oma elämäntie kuljettava, eriasia ymmärtävätkö he äitin tekemisiä, jos ei nyt, sit ainakaan viimestään kuin saavat itse lapsia.
Olet katkera, kuin exä jatkaa oma elämä ja on onnellisempi, kuin Sinun kans!
Kuule Daddy C,oliskohan nyt niin, että olet hämmästynyt siitä, että exäsi pärjääkin ilman sua ja vielä paremmin, kun ei oo enää talustusnuorassasi!Ja siihen taitaa liittyä vielä sekin, että lapsellasikin on hyvä olla isäpuolensa ja sisarpuoliensa kanssa. Ymmärrettävää, että olet katkeroitunut, mutta eikö lasten hyvinvointi ole pääasia?
en olis niin varma, miksi se kokoajan sitten vaan surkuttelee itteensä ja haukkuu mua kaikille meidän entisille yhteisille tutuille?
Onko se pärjäämistä, jos unohtaa omat lapsensa?
Yhteishuoltajuuskin kun meillä vielä on olemassa...
Se että meitä miehiä parjataan aina siitä, ettemme pidä lapsiimme yhteyttä, kääntyykin päälaellensa myös osalla naisista, ehkä se äidin vaistokin on katoavaa, kun oma selviytyminen on tärkeämpää, eli pärjäätte hyvin kun unohdatte lapsenne, niinkö?
Olen itse todellakin tyytyväinen omaan elämääni, en vain kestä seurata lapsieni henkistä kärsimystä, kuitenkin oma äiti on äiti lapsillensa, vaikka voissa paistas...
Miksi muodostetaan rintamalinjoja naiset/miehet?
Seisotaan yhdessä rintamassa, vanhempina lasten puolesta.
Kerro se myös kaikille Suomen sossuille ja oikeusasteille;) , nehän tasapuolisesti :)))) antaa miehille siihen mahdollisuuden:DDDDDD
No kumma juttu, ettet ymmärrä, mitä tarkoitan.
En usko kuitenkaan että toivot minun lapsilleni pahaa, vaikka olen äiti ja nainen, et edes sen takia että naiset useimmiten haluavat ja saavat lapsensa luokseen asumaan.
Enhän minäkään omia lapsiani anna heidän isälleen, en edes puoleksi, kun ei lapset kerran halua. Lapset on 10 ja 15 v. Mies sen takia ei suostu tekemään sopimusta lasten asuinpaikasta, elatusmaksuista eikä tapaamisista.
Silti olen hankkinut uuden kodin lyhyen kävelymatkan päästä ja annan lasten käydä isällään niin usein kuin haluavat ja joka toinen viikonloppu.
( tähän vois joku komentoida, että itsekäs noita-akka pitää joka toinen viikonloppu vapaata ja on oikeus ja kohtuus, että isä ei maksa, kun kerran lapset on niin paljon isällä. Siitä vaan vapaasti, jos se jonkun tuskaa helpottaa. ) Mulla kuitenkin on paha olla, kun lapset on poissa, varmaan helpottaa kun toivun.
Mutta onneksi en ole sosiaalintäti, enkä ratkaise toisten ihmisten lasten huoltoasioita.
lainaus magrat.... "Enhän minäkään omia lapsiani anna heidän isälleen, en edes puoleksi, kun ei lapset kerran halua. Lapset on 10 ja 15 v." Tuosta paistaa vaan läpi se, ettet olisi vaan manipuloinut lapsia heidän isäänsä vastaan, eroprosessi kun on katkera aina, ja näin usein sitten tapahtuu. Meillä oli paljon eron jälkeen sama tilanne, pääsin asumaan kävelymatkan päähän exästä ja pojasta, ja poika kävikin sitten mun luona päivittäin.Poika oli n. 10 v. silloin. Tuohon edelliseen; olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä tuosta, että miksi näitä naiset/miehet rintamalinjoja rakennetaan, olenhan itsekin toitottanut siitä paatokseen asti:( Kysymys oli vain siitä, kun nämä sossutantat eivät vieläkään ole oppineet sitä, että on myös hyviä isiä lähivanhemmiksi! siitä tämä tunteenpurkaukseni johtui, eikä se kohdistunut sinuun magrat... Tämän kun sossut ja oikeus ymmärtäisivät, niin siitä ei seuraisi kuin hyvää: miehet joisivat, löisivät vähemmän ja erotkin varmaan vähenisivät, ei varmaan huonoja asioita?? Tästä lisää täältä: http://www.freeforum101.com/forum/viewtopic.php?t=9&mforum=miehet missä kirjoitan nimimerkillä stimorol
Vastaan tässä samalla osittain viestiisi tuossa toisessa foorumissa.
Lasten isä ei sano, että manipuloin, hän sanoo, että vieraannuttaminen on alkanut.
Mutta oikeasti meidän perheessä vieraannuttaminen alkoi, kun vauvojen koliikki-itku alkoi. Kun kysyin isältä hoidatko vauvaa vai tiskaatko, arvaat minkä valitsi. Minäkin arvasin jo silloin kun kysyin, mutta ajattelin, että ainakin saadaan tiskit pois. Oltiin tyhmiä ja nuoria molemmat.
Mutta olen huolissani poikieni, tulevien isien puolesta.
Yhteiskunta tukee äitiyttä selvästi enemmän kuin isyyttä, mutta isän pitäis heti ymmärtää vauvanhoidon merkitys, sitä ei saisi mistään syystä luovuttaa pelkästään äidille.
Toisella kierroksella monet isät ymmärtävät paremmin. Ehkä elämä on muuttunut liian nopeasti, meidän sukupolvemme ei pysynyt mukana. Perinteinen isänmalli, jonka opimme omilta isiltämme, ei enää riitä.
minkä avioliiton aikana rakensimme ja perheen eteen teimme molemmat, on muuttunut avioeron myötä sellaiseksi painajaiseksi, etten ikinä olisi mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia, koska HEIDÄN elämään avioero toi niin suuren muutoksen ja henkisen, sekä elämänarvojen murskautumisen, koska lapsen ajatusmaailmassa ISÄ ja ÄITI ovat ne läheisimmät ihmiset, joihin pitäisi luottaa ja turvautua kun siihen on tarvetta, mutta kuinkas sen teet kun äitikin tai isä on vain kännykässä oleva nimi ja numero?
Ehkäpä nuorten mielenterveydelliset ongelmat ja lisääntynyt alkoholin ja huumeiden käyttö kertoo karulla tavalla totuuden meille vanhemmille.
Mitä lopulta avioero tuleekaan maksamaan yhteiskunnalle?
Emme jaksa enää nykyisin parisuhteessa, vaan lannistumme ja otamme eron, kun siltä tuntuu, se on tämän päivän muoti-ilmiö, joka on tullut jäädäkseen.
Tämä kuulostaa varmaan katkeralta, ja sitähän se osittain onkin, sillä en aio itse enää mennä naimisiin, enkä kokea toista kertaa tätä kaikkea siihen liittyvää negatiivistä elämän paatosta.
Elän ja kasvan lasteni kanssa, sekä toivon heille parempaa elämää, minkä itse heidän kanssaan olen joutunut kokemaan pitkän, täysin murskautuneen ja hajonneen parisuhteen kautta.
En lyönyt, pettänyt, alistanut, syyllistänyt, henkisesti kiristänyt, vaan menetin yrittämisen kautta omaisuuteni ja terveyteni, sekä lopulta elämänkumppanini, kun häneltä loppui usko huomiseen kanssani...
Kiitokset kaikille kommenteista ja hyvää kevään odotusta :)