tutustuin 1,5 vuotta sitten todella mukavan tuntuiseen naiseen.Hän asui lähellä ja meillä oli samanlainen päivärytmi (molemmat kotiäitejä).Olin todella iloinen, koska yhteisiä kiinnostuksen kohteita oli paljon ja lapsetkin viihtyivät hyvin yhdessä.Jossain vaiheessa huomasin, että lähes kaikki asiat mitä hänelle kerroin oli hänen omien sanojensa mukaan heillä paremmin.Hän arvosteli mieheni työtä ja elämäntyyliä, lapsieni harrastuksia, minun pukeutumistani ja ihan kaikkea .Kerran kun meillä oli mieheni kanssa ollut riitaa, kerroin siitä ystävälleni. Hän kehotti minua välittömästi eroamaan. Olin todella ällistynyt, koska kyseessä ei ollut kuin normaali riita, joita tulee jokaisessa perheessä.Tämän tapauksen jälkeen aloin ottaa etäisyyttä häneen ja kun aloin miettimään käymiämme keskusteluja, ymmärsin että hän oli valehdellut omasta elämästään lähes kaiken.Olin "tuntenut" hänet yli vuoden ja todellisuudessa en tiennyt hänestä mitään.Sain sitten myöhemmin kuulla monelta taholta hänen elämästään eri versioita ja myös sen miten epätasapainoinen ihminen olen ym.
Olen todella pettynyt itseeni.Oletin, että voin luottaa omaan vaistooni ja jos tyyppi tuntuu mukavalta, hän myös on sitä.En enää halua tutustua uusiin ihmisiin ja omia asioitani en kerro enää kenellekään.
Olen todella pettynyt itseeni.Oletin, että voin luottaa omaan vaistooni ja jos tyyppi tuntuu mukavalta, hän myös on sitä.En enää halua tutustua uusiin ihmisiin ja omia asioitani en kerro enää kenellekään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vittuillaksenikin kaiken. Luuleeko mun "ystävät" tosiaan että olen niin tyhmä ja naiivi etten tiedosta olevani kaikkien kateellisten ja pahansuopien läskiperseämmien kahvikeskustelujen kuuma peruna? Ja suorastaan nautin siitä.
Tuollaiseen mieheen en halua tutustuakaan!!!
Itsekin olen tuon tapaista kokenut ja toi on aika tavallista. Täytyy vaan heti alkuun "testata" ystävät et kehen voi luottaa. puhua vaan sitten luottamuksen ansainneille. Ilman ystäviä elämä on tylsää...