Mies oli luvannut olla viikonlopun selvinpäin ja minun ja pojan kanssa. Viinan kanssa titraaminen on hänelle muutenkin siinä ja siinä, että onko se ongelma vai ei.. viimeisin selvä viikonloppu on varmasti yli puoli vuotta sitten...
Niin, oltiin anoppilassa, hänen kotipaikkakunnallaan ja hän sitten oli kavereillaan kyläilemässä ja tuli iltasella "kotiin" saunomaan. Ajattelin, että kiva nyt voi alkaa se viikonlopun viettäminen perheen kesken. Vaan ei.. puki vaatteet päälle ja ilmoitti lähtevänsä, josta en voinut olla sanomatta, koska oli lupaillut olevansa selvinpäin. Ei auttanut... loppujen lopuksi löytyi sata ja tuhat syytä sen takia, että hänen on päästävä...
Lähti ovet paukkuen, ei tullut yöksi kotiin, ei ilmoittanut mitään, aamupäivällä käveli muina miehinä takaisin... ei sanonut mitään. Minä ja poika vietettiin siis viikonloppu anoppilassa, mies jossain muualla.
Minunko tässä nyt pitäisi rueta TAAS kyselemään ja osoittamaan kiinnostusta... Hän varmaan mielessään miettii, ettei tehnyt taas mitään väärin. Ei olla puhuttu nyt eilen sitten mitään, koska yleensä se olen aina minä joka riidan jälkeen lähestyy, en aio olla tällä kertaa.
Enpäs nyt kyllä tiedä mitä tekisin.. jatkanko puhumattomuutta niin kauan, että mies tajuaa mitä tuli taas tehtyä??
kommentteja...
Niin, oltiin anoppilassa, hänen kotipaikkakunnallaan ja hän sitten oli kavereillaan kyläilemässä ja tuli iltasella "kotiin" saunomaan. Ajattelin, että kiva nyt voi alkaa se viikonlopun viettäminen perheen kesken. Vaan ei.. puki vaatteet päälle ja ilmoitti lähtevänsä, josta en voinut olla sanomatta, koska oli lupaillut olevansa selvinpäin. Ei auttanut... loppujen lopuksi löytyi sata ja tuhat syytä sen takia, että hänen on päästävä...
Lähti ovet paukkuen, ei tullut yöksi kotiin, ei ilmoittanut mitään, aamupäivällä käveli muina miehinä takaisin... ei sanonut mitään. Minä ja poika vietettiin siis viikonloppu anoppilassa, mies jossain muualla.
Minunko tässä nyt pitäisi rueta TAAS kyselemään ja osoittamaan kiinnostusta... Hän varmaan mielessään miettii, ettei tehnyt taas mitään väärin. Ei olla puhuttu nyt eilen sitten mitään, koska yleensä se olen aina minä joka riidan jälkeen lähestyy, en aio olla tällä kertaa.
Enpäs nyt kyllä tiedä mitä tekisin.. jatkanko puhumattomuutta niin kauan, että mies tajuaa mitä tuli taas tehtyä??
kommentteja...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ettekö pysty keskustelemaan asiasta? Onko miehesi minkä ikäinen? Kyllä miehesi pitäis tietää tehneensä sinua kohtaan väärin..ja lastanne kohtaan myös!! Meillä käynyt ihan samoin montakin kertaa...
Juu, mies täyttää tänä vuonna 29, että pitäisi jo ikää olla ihan tarpeeksi tajuamaan mitä on tehnyt.
Minä pystyisin keskustelemaan asiasta, jos hän nyt yhden ainoan kerran aloittaisi... ettei se aina menisi siihen, että minä annan periksi... en jaksa enää sitä, että ihan kaikki mitä se tekee, niin on kuitenkin aina minun vastuulla riidan selvitteleminen ja asioiden hyssytteleminen.
viedä mennessään. Sitä kun on saatava ja se ajaa kaiken edelle. Paha homma. Pyydä miehes oleen kuukausi selvinpäin. Jos pystyy sen tekeen, niin ei ole hätää. Puhukaa!
Meillä mies täyttää 31 tänä vuonna..Yhä vaan itsekäs ja lapsellinen toisinaan..Minä myös annan yleensä meillä periksi, koska mies ei osaa keskustella asioista. Jos minä en puhuisi asioista, niin aika hiljasta olisi..Kyllästyttää tosiaan!!
ettei mieheni ole ainoa varpaidensa tuijottelia maan päällä, mutta miten sinä jaksat?? Minusta tuntuu, että nyt saisi jo loppua!!!
No, suoraan sanottuna en jaksakaan! Meillä tilannetta hankaloittaa vielä sekin, että asumme kaukana kaikista sukulaisista ja miehestä ei paljon avuksi ole lasten hoidossa. Meillä on kaksi lasta, nuorempi vuoden vanha vasta...Kummankin olen yksin hoitanut..ei miestä niin jaksa sekään kiinnostaa..
aika katkeraksihan tässä vuosien mittaan on tullut..
Onkohan miehellä työpaineita tai muuta stressiä, jota hän purkaa veli viinalla viikonloppuisin? Siitä tulee helposti tapa, ellei halua tai tunne voivansa itse vaikuttamaan elämänsä ongelmien syntyyn ja kehitykseen. Viina on monelle kanava rentoutumiseen ja arjen unohtamiseen, mutta perimmäinen kysymys on, että MIKSI se ylipäätään pitää unohtaa ja miksi ei voi etsiä muita kanavia stressin tms. purkamiseen?
Syyksi elämänmuutokseen ja uusien vaihtoehtojen etsintään luulisi riittävän sen, että parisuhde ja perhekin jo kärsivät siitä yhdestä pinttyneestä tavasta.
Pura kiukkusi johonkin muualle ennen kuin lähestyt miestäsi, sillä hyökkäys ja syyllistäminen vaan tukevat miehesi tarvetta paeta todellisuutta.
Pyri lähestymään häntä vaihteeksi asiallisesti ja ilman tunteilua. Sano, että haluaisit jutella hänen kanssaan ja toista se pyyntö niin kauan, että hän suostuu siihen.
Vaikka kiukkuisenakin.
Sitten kerrot hänelle miltä hän sinun, läheisimmän, silmissä jo näyttää pinttyneine tapoineen, osoita, että olet HUOLISSASI hänestä, lapsesi isänä ja elämänkumppaninasi, ja unohda läksytys tai kostaminen.
Jos sinä et enää reagoi hänen käytökseensä tai reagoit siihen aina samalla tavalla, hän pääsee kaikesta kuin koira veräjästä eikä mikään muutu.
Uhkailu ja pelotteleminen (esim. erolla) ajavat hänet vain syvemmälle syyllisyyteen ja toivottomuuteen sekä vastahyökkäykseen, joka taas provosoi sinua vastaamaan samalla mitalla jne jne.
Se rinki pitäisi nyt rikkoa asenteen ja käytöstapojen muutoksella. Sinä tiedostavana ja välittävänä ihmisenä voit tehdä sen ehkä sutjakammin, kuin tällä hetkellä niin ongelmainen miehesi.
Hänelle tie on paljon mutkikkaampi, sillä hänen pitäisi ensin haluta kartottaa hiukan elämäänsä ja pysähtyä miettimään sitä, miksi viina vie ja voisiko sen "harrastuksen" tilalle kehittää jotakin palkitsevampaa.
Sen inspiraation muutokseen hän saattaa ehkä saada nimenomaan sinun, läheisimpänsä, muuttuneesta asenteestasi.
Mä jätän sut- lauseeseen on helppo vastata.
Mä välitän ja olen huolissani susta- lause pistää hiukan ajattelemaan, ennen kuin vastaa.
Eli ei sun miehesi ole huvikseen tai tahallaan ilkeä ja välinpitämätön perhettään kohtaan. Hänen valintojensa takana piilee paljon monimutkaisemmat syyt, ja ne pitäisi tiedostaa ja selvittää. Vasta sitten lähtee todellinen muutos käyntiin.
Kiitos pitkästä kommentistasi. Tilanne on kuitenkin nyt se, että yhteisiä harrastuksia tai rentoutumiskeinoja ei ole, kun miestäni mikään ei kiinnosta.
Olen aina ollut itse se, joka on alkanut asioita selvittämään riitojen jälkee.. nyt koin, että ainoa vaihtoehto tapojeni muuttamiseen on tämä "mökötys", vaikka hyvä vaihtoehto se ei missään nimessä ole. Ajattelin, että nyt olisi hänen jo aika tajuta ja ottaa se vastuu...
En ole häntä syyllistänyt, enkä ole uhannut jättää.. olen suoraan sanonut, että olen huolissani.. mutta mikään ei tunnu auttavan..
hän on varmasti puhumatta minulle niin kauan kuin kuvittelee tehneensä taas oikein tai pikemminkin hän ajattelee, ettei hänen tekemisissään ollut mitään väärin. Kuitenki tällä kertaa en aio antaa periksi. Nyt tuli mitta täyteen...
Se on kylläkin patti tilanne, jos kumpikin vain odottaa tahoillaa, että toinen tekisi työt...
Mitä sinä toivot, että sen mököttämisen aikana tai ansiosta tapahtuisi?
Sitä, että mieheni tajuaisi sen, ettei aina voi odottaa ja olettaa että annan anteeksi kaikki sen tekoset tuosta vain... niinkuin ikävä kyllä on päässyt turhan monesti tapahtumaan. Kuten kirjoitin aiemmin... keskustelisin mielelläni, mutta tällä kertaa vain jos mieheni tajuaisi tehdä sen aloitteen ja tajuaisi sen, että hänen on myös kannettava vastuunsa tässä avioliitossa...
Mitä sinä sitten teet, jos hän EI, tälläkään kertaa, tule puolitiehen vastaan ja tee aloitetta keskusteluun?
Kai minä sitten aloitan keskustelun, mutta teen selväksi sen, että vaihtoehtoja on hänelläkin enää kaksi. Joko kantaa se vastuu itsestään ja omasta perheestään tai sitten jatkaa sitä elämäänsä yksin.
Nyt tuntuu siltä, että mitta on jo niin täynnä. Anteeksi olen antanut monet sekoilut, huumekokeilut ja pettämisen.. nyt vain on pinna jo niin tiukilla, että pienetkin vastoinkäymiset kasvavat itselleni vuoriksi...
Paljonpa oletkin jo anteeksi antanut, joten en nyt enää yhtään ihmettele asennettasi.
Sinä teet niin kuin sinusta on oikein, juuri nyt, juuri tässä elämäntilanteessa, ja sinä pystyt siihen, koska et ole ongelmainen, kuten miehesi on. Sinulla on myös lapsi, joka osaltaan lisää tarvetta elämän tasapainottamiseen.
Rajansa kaikella. Todellakin.
vain hiljaa,enkä puhuisi mitään.Ja just niin kauan että miestä alkais jotenkin edes häiritsemään.Ja jos ei alkais,niin siinäpä sitten on oikein miesten mies :D
Kun tuntuu siltä,ettei siitä huutamisesta ja puhumisestakaan ole mitään hyötyä,niin kannattaa olla ihan hiljaa!Vaikka ukko pyöri siellä jaloissa,niin keskityppä vain lapseesi,äläkä kiinnitä MITÄÄN HUOMIOTA MIEHEESI!Jos nyt ihan pakko on sille jotain sanoa,niin vastaa tai kysy ihan neutraalilla äänellä.Tiedän yhen miehen joka harrastaa samanlaista häippäilyä ja ryyppäämistä.Ja on todella lapsellista käytöstä!Mitä ihmeen sisältöä 3kymppinen "aikuinen" mies edes hakee niistä ryyppyreissuistaan!!??Ihan uskomatonta.Mut kokeile tuota välinpitämättömyyttä,veikkaisin että siittä olisi jotain hyötyä.Nimimerkillä kokemusta on!
Meiläkin menee viikonloput miehen juodessa... Nykyään hän tekee myös ettei tule yöksi kotiin vaan jatkaa pe-la ns putkeen, mistään välittämättä....
Kyllä hän lupaa yrittää olla selvinpäin, mutta totuus on kuitenkin aivan toinen!!!
Eikä hän näytä välittävän lapsistaan eikä minusta vaikka olen viimeisilläni raskaana, pääasia on että hän saa juoda ja rellestää viikonloput kuten tahtoo (pyörittelee siinä samalla ns pikku pilluja n. 17 kesäsiä ja itse on 30)
ei hän mitään myönnä tehneensä vieraitten kanssa, mutta minä tiedän sillä juttu kulkee ja tunnen mieheni.... valitettavasti....
Ite olen yrittämässä erota mutta kun se ei ole niin helppoa... eikä tässä auta kun katsoa päivä kerrallaan ja yrittää jaksaa... Joten TZEMPPIÄ sinullekkin!!!
Tarjoo hiukan pimppaa sille jos vaikka huolisi.
Se jos ei ole kivaa kotona niin helposti lahtee ulos.
Oletko nalakutttanut sille femakkoaatetta taai muuta moskaa?
On tää kyllä uskomatonta tää "Jos ei ole kiva kotona". Luuletko että tällä naisella on kivaa kotona?! Silti hän on siellä koska on vastuuntuntoinen aikuinen ihminen!! Sinä kuvittelet, että kotona pitää olla miehellä kivaa, tai sitten lähdetään muualle kivaa hakemaan. Ryyppäämään ja rälläämään ja pikkupilluja naimaan? Ja he ovat siihen oikeutettuja kun ei ole kivaa?
Mitäs jos nainen tekisi saman tempun!? Tuskin hänelläkään niin kauhean kivaa on. Jättäisi pojan iskän kanssa jä lähtis "vähän" bilettämään. Ja sanois vaan että kun ei ole kivaa niin minä menen.
Aitan taakse tälläset ukot ja reikä päähän.
tuntuu olevan se, että siinä kolmenkympin hujakoilla miehen menohalut kasvaa... Ite oon vähän yli kolkyt ja tehnyt kans samat liikkeet. Mut sitten rupesin miettimään sitä mitä kaikkea menetän jos en ryhdistäydy. Vaimolle kiitos pitkästä pinnasta.
Nykyään viikonloppuisin ku lapset menee nukkuun avataan se viinipullo yhdessä. Vaimokin ottaa muutaman lasin! Jutellaan ja tehään iltapalaa.
Ei muuta kun voimia sulle ja koita nyt herättää se äijä!!
itsellä samanlaisia kokemuksia poikieni(2 kpl) isästä.teki anoppilassa just samanlaisia "katoamistemppuja",milloin auttoi jonkun muutossa,milloin oltiin kavereiden kanssa katsomassa pesismatsia.aina alkoholi kuvioissa..ja muutaman vuoden kuluttua se olin minä,joka ajoi anoppilasta kotiin aina,ja mies pussikaljoineen vieressä..ja matkaa oli 380km.ja pienet pojat takapenkillä..eli jos lapsestasi ja itsestäsi yhtään välität,lähde liitostasi hyvän sään aikana.itse kärvistelin ihan liian kauan,ja päihteidenkäyttö "periytyi" eron jälkeen vanhemmalle pojalle,jolle se nyt ongelma.
Mitäs jos sanot sille suoraan, että se on ero kohta edessä, jos tollainen vittunaamailu ei lopu!
Miehesi ei selvästikään ole aikuistunut. Ei kanna vastuutaan puolisona ja isänä.
Käyttäytyy kuin poikamies. Selvästi on alkoholiongelma. Ja ehkä myös sitoutumisongelma. Itsekäs paskiainen.
Sun pitää pistää se seinää vasten tai se ei koskaan muutu.
Tai sit katselet tota niin kauan ku kestät. Jonain päivänä nimittäin et enää kestä. Sit kadut, että niinkin kauan annoit sen kävellä ylitses.
Se kohtelee sua tolleen, koska sä annat sen kohdella. Pane hanttiin. Sä ansaitset parempaa.