Tapasin kuukausia sitten ihanan miehen. Mies asui vielä avovaimonsa kanssa ja heillä on yksi alle kouluikäinen lapsi. Olemme puhuneet alusta asti avoimesti toisillemme ja tiesin koko ajan mikä oli tilanne. Alussa yritin ajatella järkevästi ja pakoilla tunteitani. Nyt tosi asia on kuitenkin se, että olemme hyvin rakastuneita toisiimme. Tavattuamme, mies muutti samalla viikolla pois ja asuu nyt muualla. Heidän suhteensa on ollut ohi jo kauan, ratkaisevan liikkeen mies teki kuitenkin vasta nyt, minut tavattuaan.
Olen ajatellut paljon hänen entistä naistaan ja kehoittanut poikaystävääni ajattelemaan hänen tunteitaan. Nainen ei tiedä kuitenkaan minun olemassaolostani.
Uskon, olevani ihminen, joka yrittää ajatella mahdollisimman paljon toisia ihmisiä. Siksi on ehkä parempi, ettei entinen vielä tiedä meistä.
Joka tapauksessa pointtini on se, että nyt lapsen äiti kiristää poikaystävääni lapsella. Se on todella surullista. Hän on suuttunut erosta ja kostaa asian lapsen kautta. Poikaystäväni kaipaa lastaan sanoinkuvaamattoman paljon ja tekee pahaa katsella hänen pahaa oloaan.
Alkuun he tekivät suullisen sopimuksen lapsen hoidoista, mutta nyt lapsen äiti ei enään anna tavata lasta. Hän uhkailee oikeudella ja vaikka millä. Lapsen isä, poikaystäväni ei haluaisi mennä asiasta oikeuteen asti tappelemaan.
Joten, olisiko kenelläkään mitään neuvoa antaa? Yritän tukea poikaystävääni, mutta samalla en haluaisi, että hän kärsii vielä takiani jos nainen saa tietää meistä.
Mihin kannattaisi ottaa yhteyttä?
Minusta on järkyttävää, että viatonta lasta käytetään näin sumeilemattomasti hyväksi omien sotkujen selvittelyssä.
Poikaystäväni on valmis hoitamaan lasta vaikka kuinka paljon, ja maalaisjärjellä ajateltuna luulisi lapsen äidin olevan tästä vain hyvillään, mutta ei.
Tiedän, että ero tekee kipeää ja en halua loukata ketään. Joskus kuitenkin elämää on jatkettava vain eteenpäin, kaikesta huolimatta. Ehkä aikakin auttaa haavojen paranemisessa.
Joten, mitä tälläisessä tapauksessa tulee tehdä?
Olen ajatellut paljon hänen entistä naistaan ja kehoittanut poikaystävääni ajattelemaan hänen tunteitaan. Nainen ei tiedä kuitenkaan minun olemassaolostani.
Uskon, olevani ihminen, joka yrittää ajatella mahdollisimman paljon toisia ihmisiä. Siksi on ehkä parempi, ettei entinen vielä tiedä meistä.
Joka tapauksessa pointtini on se, että nyt lapsen äiti kiristää poikaystävääni lapsella. Se on todella surullista. Hän on suuttunut erosta ja kostaa asian lapsen kautta. Poikaystäväni kaipaa lastaan sanoinkuvaamattoman paljon ja tekee pahaa katsella hänen pahaa oloaan.
Alkuun he tekivät suullisen sopimuksen lapsen hoidoista, mutta nyt lapsen äiti ei enään anna tavata lasta. Hän uhkailee oikeudella ja vaikka millä. Lapsen isä, poikaystäväni ei haluaisi mennä asiasta oikeuteen asti tappelemaan.
Joten, olisiko kenelläkään mitään neuvoa antaa? Yritän tukea poikaystävääni, mutta samalla en haluaisi, että hän kärsii vielä takiani jos nainen saa tietää meistä.
Mihin kannattaisi ottaa yhteyttä?
Minusta on järkyttävää, että viatonta lasta käytetään näin sumeilemattomasti hyväksi omien sotkujen selvittelyssä.
Poikaystäväni on valmis hoitamaan lasta vaikka kuinka paljon, ja maalaisjärjellä ajateltuna luulisi lapsen äidin olevan tästä vain hyvillään, mutta ei.
Tiedän, että ero tekee kipeää ja en halua loukata ketään. Joskus kuitenkin elämää on jatkettava vain eteenpäin, kaikesta huolimatta. Ehkä aikakin auttaa haavojen paranemisessa.
Joten, mitä tälläisessä tapauksessa tulee tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elikkä mikäli poikaystäväsi on tunnustanut isyyteensä tai lapsi on syntynyt avioliitossa, pitää käydä tekemässä sopimus lastenvalvojan luona sosiaalitoimistossa. Siellä määrätään tapaamisoikeudet ja elatusapu. Yhteishuoltajuudessa isä saa yleensä joka toinen vkl lapsen luokseen ja arkisin 1 ilta. Kesälomalla 1 viikko ja joulut vuorovuosin. Näistä voi tietysti joustaa, mikäli yhteisymmärrystä löytyy. Ehkä teidän tilanteessa kannattaisi antaa tilanteen rauhoittua ennen sossuun menemistä, äiti tuntuu olevan kovin katkera, ja saattaa käyttää lasta kilpenään tapaamisneuvotteluissa. Sopimus kun tehdään niin sitä on vaikea enää jälkikäteen muuttaa, koska jos muutetaan tapahtuu muistaakseni käräjillä (vaikea prosessi). Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, voimia!
Kirjoitit; "Uskon, olevani ihminen, joka yrittää ajatella mahdollisimman paljon toisia ihmisiä. Siksi on ehkä parempi, ettei entinen vielä tiedä meistä.
"
Olisit ensin miettinyt ennen kuin tuhosit perheen!
-Hienostippa ajattelet toisia ihmisiä, hänelläkin on oikeus tietää kuka rikkoi taas yhden perheen jakamalla rasiaa sellaiselle jolla menee "huonosti" suhde, ei näin hyvät ihmiset ratkota perheongelmia.
miehessä EI TIETENKÄÄN OLLUT MITÄÄN SYYTÄ, vieteltiin pois "hyvästä" parisuhteesta ja perheestä. Kuolen nauruun...
Ketään ei ole todellakaan vietelty yhteen mistään parisuhteesta pois. Se suhde on kuulemma ollut ohi jo aikoja sitten. Jos yrityksistä huolimatta ei onnistuta yhdessä niin turha sitä mielestäni on jatkaa. Ja sitä paitsi toinenkin puolisko, lapsen äiti, oli samaa mieltä suhteen lopettamisesta, jossakin vaiheessa, mutta nyt näyttävästi katuu.
Kyllä tämä rankalle kaikista tuntuu. En itsekkään tähän ihan pinnallisista syistä ryhtyisi. Eiköhän sitä miehiä riittäisi muutenkin. Aina vaan ei voi itse määrätä, kehen ihastuu ja kenen kanssa juttu toimii.
Kiitos muille asiallisista viesteistä.
Lapselle pitää saada täysin selväksi ettei ero johdu hänestä. Lapset aina olettavat syyn olevan heissä itsessään, eikä se asia selvene jollei sitä sanota heille selvästi ja usein.
Tämä pitää ehdottomasti hoitaa, varsinkin jos äiti käyttää tilannetta väärin.
Loppuun tilanteeseen ei minulla ole hyviä neuvoja.
Jälleen kerran yksi perhe on mennyt rikki! Mitä te ihmiset ajattelette kun otatte varatun miehen? Ette ainakaan sitä että silla voi olla perhe joka luulee että kaikki on hyvin! Minun mieheni lähti toisen naisen matkaan aivan yllättäen. Siihen saakka minä ja lapseni luulimme että kaikki on hyvin ja olemme onnellisia. Ex-mieheni väittää että en anna tavata lasta vaikka lapsi on itse sanonut että ei ole valmis tapaamaan isäänsä. Nyt ollaan menossa oikeuteen sen takia. Miksi te ihmiset että ota huomioon lapsia jotka joutuvat kärsimään siitä että perhe hajoaa kun toinen vanhemmista lähtee yllättäen pois ja varsinkin toisen matkaan. Lapsillakin on tunteet!!!! Ei niitä välttämättä käytetä koston välineenä. En minä ainakaan käytä vaikka ex-mieheni niin väittääkin. Ajatelkaa lapsia välillä ne kärsii kaikkein eniten!