Näitä musta-valkoisia juttuja kun lukee täällä, niin vaatii vahvat suodattimet rilleihin.
Kuinka se syy on AINA siinä X:ssä, joka ei täällä pääse sanomaan mielipidettään. Syy ei ole koskaan kirjoittajassa.
EX on AINA ainoa syyllinen, perin juurin paha
Täällä vastauksia kirjoittavat tuntuvat uskovan aina tänne kirjoittavaa ex:n syyttelijää ja antavat ohjeita kyseenalaistamatta kirjoittajan mielipiteitä.
Tuntuu, kuin se EX olisi suuri, yhteinen, kollektiivinen paha (vrt. saataana) joka vainoaa aina kaikkia ja kaikkialla.
Kuinka se syy on AINA siinä X:ssä, joka ei täällä pääse sanomaan mielipidettään. Syy ei ole koskaan kirjoittajassa.
EX on AINA ainoa syyllinen, perin juurin paha
Täällä vastauksia kirjoittavat tuntuvat uskovan aina tänne kirjoittavaa ex:n syyttelijää ja antavat ohjeita kyseenalaistamatta kirjoittajan mielipiteitä.
Tuntuu, kuin se EX olisi suuri, yhteinen, kollektiivinen paha (vrt. saataana) joka vainoaa aina kaikkia ja kaikkialla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Exä muuttuu päivässä huonossa ihmiseksi, ei osaa kasvattaa lasta, häiriköi, on hullu, jopa huora, ym vastaavaa! Koskaan vika ei ole siinä perheenrikkojassa. Ennen niin ihana vaimo muuttuu jopa ex miehenkin silmissä hirviöksi. Ja sen on aikaan saanut tämä katala naispaholainen, joka sotkee ensin oman elämänsä ja sitten toisten, vain sen takia että muillakaan ei saa olla onnea!
Mutta kun ymmärtää mistä heidän katkeruus johtuu, niin antaa tuulen vain puhaltaa, kyllä se aikanaan loppuu.
On vain paha, jos ei omia virheitään pysty myöntämään, ja kunnioittamaan muita ihmisiä, on heidän oma elämänsäkin aika vaikeeta.
Exät ovat tehneet miehistä miehiä, joita nyxät nyt tavoittelee, kato valmiiseen pöytään on helppo tulla.
Höpsistä. Kyllähän sinä tiedät että sinun ja miehesi avioliitto oli ohi vuosia ennen kuin miehesi tapasi naisen johon rakastui. Aviolittonne ei ollut juridisesti ohi mutta käytännössä. Riitelyä, toisen vähättelyä, haukkumista, ilkeää arvostelua, ehkä turhaa oluen juontiakin jonka seurauksena sanainen arkku kertoi totuuksia. "Lasten takia" sellaisen ylläpito oli ennemminkin lapsille kidutusta. Minkälaisen mallin kuvittelit antavasi lapsille, jotka kyllä huomasivat ettet arvostanut heidän rakastamaansa isää. Kun miehen mitta tulee sellaista täys hän lähtee. Sen seurauksena entinen vaimo ei enää tyydy jäkättämiseen vaan alkaa häiriköksi. Ei ole tervettä, eikä normaalia, ja on turha syyttää miestä joka ei jäänyt sinun solvattavaksi. Eikä mainitsemallasi "naispaholaisella" ole mitään tekemistä teidän avioliittonne kanssa. Sinä et omalta osaltasi huolehtinut teidän hyvinvoinnista, eikä ehkä mieskään. Se on myöhäistä nyt. Vai olisitko ollut valmis "aloittamaan alusta", alkaa vuosien jälkeen osoittamaan miehelle hellyyttä ja rakkautta? Rehellisesti...
Kukaan tasapainoinen ihminen ei syytä ulkopuolista tekijää oman elämänsä sotkemisesta. Jokainen sotkee elämänsä itse, jos on sotkeakseen.
Minä taas koen ex-mieheni syrjähypyn pelastuksena. En ymmärtänyt itse lopettaa avioliittoa vaan pidin typerää kulissia yllä. Olin kiukkuinen koska mies ei arvostanut minua enkä minä häntä. Piikittelyä ja sellaista. Ei seksiä, mikä varmasti teki olostani entistä pahemman.
Mies tapasi toisen naisen, rakastui, muutti kotoa, jätti lapset minulle, meni naimisiin toisen naisen kanssa, saivat lapsen. Minua se vitutti ihan hirveästi ja tein sen myös miehelle selväksi. Vaadin häneltä vastuuta ja tekoja sen sijaan että pakeni.
Tyttäreni suuttui minulle kerran ja huusi suoraa tekstiä minusta ja elämänasenteestani ja "kehotti ryhdistäytymään". Ensin suutuin hänellekin että on muka isänsä puolella minua vastaan, mutta mietiskelin asioita itsekseni. Minulla oli päähänpinttymä että kun kerran on naimisiin menty niin siitä ei erota.
Minulle oli jo nuorena hyvin tärkeää saada lapsia avioliitossa, joten ehkäpä en ollutkaan aivan tarkka siinä vaiheessa kun miestä "hain". Olinhan toki rakastunut mieheeni kun menimme naimisiin, mutta kieltäydyin ymmärtämästä, että olimme kovin erilaisia jo silloin. Kemia ja "rakkaus" ei ole ikuista, ellei ole jotain mikä lähentää sisäisestikin. Katkerin hampain ensin syytin miestä ettei hänkään miettinyt namisiinmenoa järkevästi. Pata kattilaa soimaa.
Vähitellen hyväksyin että teimme molemmat virheen, vaikka lapsemme eivät ole virhe. Ja olihan meillä monia onnellisia ja hyviä vuosia ennen kuin jokin alkoi mennä vikaan. Vuoden verran käsittelin itsekseni näitä asioita, kävin juttelemassa työn kautta terapeutillekin ja lopulta hyväksyin että meidän oli parempi erota ennen kuin mitään pahempaa tapahtui.
Vähitellen lakkasin vihaamasta ex miestäni hänen teostaan. Sattuihan se, mutta nyt ymmärrän häntä. Olen sen jälkeen antanut hänen elää rauhassa. En ole kiinnostunut heidän elämästään. Lapsemme ovat jo aikuisia ja asuvat kukin tahoillaan. Välillä käyvät minun luona ja välillä isän luona. En halua kuulla miten isän luona menee. Ajatus edelleen ahdistaa vaikka hyväksyn tämän. Olen miettinyt olisinko ollut onnellisempi ja tyytyväisempi jonkun toisen kanssa. Tai jos olisimme eronneet ajoissa olisin vielä voinut rakastua uudelleen. Katkeruus poltti mieleni niin etten voi päästää ketään lähelleni. Terapeutin mielestä olin riipuvainen ex mieheni läheisyydestä ja olemassaolosta. Kielsin sen pitkään, mutta luulen että niin oli silloin. Ero ahdisti jo sen takia. Siinä ei enää ollut kyse rakkaudesta.
Kunpa sinäkin joskus hyväksyisit ja saisit asiat oikeisiin suhteisiin. Helpottaa omaa elämää, mutta myös lasten elämää. Heitä ahdistaa katsella katkeraa äitiä. Ainakin minun tyttäreni teki asian selväksi muuttaessaan pois kotoa. En osannut aavistaa että hän koki asian niin ennen kuin sanoi.
Voi kuule, minä tusin olevani rakastettu, ja toivon että niin tunsi miehenikin! Ei meillä ollut koskaan vieraita suhteita kummallakaan yhdessä ollessamme. Olimme täydellinen perhe omassa mittakaavassamme, vaikka puutteitakin oli ja vikoja, eivät ne koskaan haitanneet, ne olivat pientä rinnastettuna siihen, mitä meillä oli. Eikä yhteiselämä todellakaan ollut ohi, vaan se oli vakavassa kriisissä!!!
Meillä oli iso perhe, suuri omakotitalo, molemmilla autot, neljä lasta, ystäviä, molempien vanhemmat vanhemmat, miehellä vaktuinen työ, minulla mahdollisuus hoidella kotia ja lapsia kotona ym. Se oli meidän unelma jota elettiin, se oli meille kaikki! En todellakaan ollut valmis luopumaan siitä.
Tiedätkö, että kyllä se sattuu ja se sattuu pitkään, ei se koskaan unohdu ei koskaan, että menettää kaiken mitnkä eteen on tehnyt työtä.
Ihminen joka ei rakasta, eikä välitä eikä yleensäkään tunne mitään, ei tietenkään voi ymmärtää ihmistä jolle perhe on elämässä se tärkein ja kaikki.
Se että meille tuli kriisi, ei koskaan pitänyt tarkoittaa sitä, että perheemme hajoaisi! Meillä on ollut niitä ennenkin ja aina ollaan selvitty. Tämä kriisi oli ehkä se vaikein, mutta rukoilin että selviäisimme siitäkin. Mieheni sanoi, että ei ole koskaan rakastanut ketään niin paljon kuin minua eikä tule rakastamaankaan.
Eikä siihen tarvittu kuin yksi epätoivoinen nikkonen hädän hetkellä, joka rynnisti lohduttamaan murtunutta perheenisää oikealla hetkellä, säälimään, auttamaan ja kannustamaan jättämään koko paska perhe taakseen ja aloittamaan oman elämän, niin se oli siinä! Tunnen syvää vihaa naikkosia kohtaan, jotka tuollaista tekevät, että antaisivat miesten rauhassa toipua eikä käyttäisi hyväkseen avuttomassa tilnteessa olevaa miestä. Olin täysin varma että selviäisimme, mutta kun sain mieheltä itse kuulla, mitä oli kännipäissään surullisena tehnyt, sanoin että tekee elämälleen nyt mitä haluaa, likaista miestä en takasin ota.
Lapsiani rakastan niin paljon, että heidänkään takia mieheni ei ole enää tervetullut kotiin, vaikka kuinka sattuu!
Lasteni eteen teen kaiken, kun isä ei siihen kykene. Lapseni rakastavat minua, ja tietävät mitä isä on tehnyt ja miksi ei ole täällä. Kyllä heistä oli paha katsella minua, mutta eivät ole muuttaneet suhtautumistaan minuun millään tavalla. Enhän minä ole pahaa tehnyt enkä heitä jättänyt, olen edelleen heidän luona. Pahan on isä tehnyt, ja siksi suhtautuminen häneen heillä on muuttunut. Siitä olen ylpeä. Minua he tukevat, mutta isää kovin usein eivät halua nähdä. Sekin minua lohduttaa.On meilläkin vanhin jo muuttanut aikoja sitten pois, mutta ei meidän takia, läheiset välit yhä aivan kuin ennen.
Kyllä minä olen onnistunut vanhempana, eikä mulla ole mitään kaduttavaa.
En koskaan hyväksy tapaa, jolla isä jätti perheensä, mutta pikkuhiljaa on alkanut ällöttää, että miten ihmeessä olenkin voinut joskus rakastua moiseen ihmiseen?!
...."Lapsiani rakastan niin paljon, että heidänkään takia mieheni ei ole enää tervetullut kotiin, vaikka kuinka sattuu!..."
Tätähän sopii miettiä kuka rakastaa ketä.
Kuule Lissu, palaa nyt taas takaisin vaikka sinne Uusperhepalstalle haukkumaan niitä naikkosia, jotka vievät miehen onnellisesta liitosta. Jätä edes yksi palsta rauhaan.
Itse olen exä, eikä mieleenikään tulisi syyttää erosta mitään naikkosia. Syy oli ja on siinä eroavassa parissa!
Ohh, onko joku ihan siis oikeasti tosissaan sitä mieltä että "naikkonen" on vienyt miehen onnellisesta liitosta??? Ettei olisi harhaluuloja tällä luulijalla....lienee ollut ainoa joka piti sitä liittoa onnellisena... ;) taikka ei tuntenut miestään, miehellä kai ollut muitakin naisia siinä sivussa. Omapa on elämänsä, jos ei hahmota todellisuutta niin menee elämä hukkaan. *syvä huokaus*
Tämän palstan "paras" esimerkki exän mustamaalajista lienee nimimerkki "Kyllikkivirolainen". Ei taida täydellisempää ihmistä maa päällään kantaa. Täydellistä elämää sotkee vain entinen vaimo, joka on oikea naispaholainen...