Nuotiolla puuttunut ei juttu miss Hurtti vanhus istui vaan...

Avaapa nettisivu http://www.gutenberg.org/etext/12757 , sieltä löytyy Mannisen suomennoksen teksti

Hannipali kirjoitti:

Avaapa nettisivu http://www.gutenberg.org/etext/12757 , sieltä löytyy Mannisen suomennoksen teksti

Lue lisää

Wikisource palautti suomenkielisen tekstin pienemmällä vaivalla: http://wikisource.org/wiki/Vänrikki_Stoolin_tarinat#Hurtti_ukko

Lainaan tähän koko tekstin sieltä, ruotsista suomeksi kääntänyt Paavo Cajander 1918:

" Nuotioll' ei hurtti vanhuksella
jutun puutett' ollut milloinkaan;
usein yöhön istui valvehella,
kertoellen muistojaan,
nysääns' yhä sytytellen vain
ja sen kohta taasen unhottain.

Kolmas Kustaa hänest' oli miesi:
"Venään rouvaa vastaan ylpeää
urheasti taistella hän tiesi;
aika toinen se kuin tää;
kuningas ol' altis vaaroihin,
kallis nyt on henki marskinkin."

"kunnian ja velvoituksen teiltä
jos ei herrat olis väistynyt,
käsist' ei ois voitto mennyt meiltä;
petos Kustaan surmas nyt.
Karvaan palkan maailmalta saa,
sääli kuningasta uhkeaa."

"Anjalassa puhui leppyisesti
kapinoitsevalle joukollen;
korpraal' Luoti häntä salaisesti
nykäis: 'Joko laukaisen?'
'Älä', vastas' suopeasti hän.
'Malttakaamme, vasta nähdähän."

Näinpä laski iloisella miellä
tulen ääress' ukko juttujaan,
punaisena poski hohti vielä,
harmaa oli tukka vaan;
nuoremp' oli Kustaan aikoihin.
Tullut nyt ol' Oravaisihin.

Yötä hongikossa synkeässä
ennen tappelua vietettiin.
Harva vaan nyt unta sai, mut tässä
Hurtti vaipui nukuksiin;
muulloin aina valppain valvomaan
ennen muita meni nukkumaan.

Hetken iltaa oli istuskellut
hongan juuressa hän levähtäin,
nysääns' sytytellen valitellyt
sodan käyvän nurin päin;
sanoi ruvenneensa miettimään,
kuinka paon saisi päättymään.

Näinpä sanat sattui: "Opetettu
kylliks on jo meitä taantumaan,
pohjaan päin jo ennen juoksutettu;
sinne taaskin samotaan.
Kurjaks toivoksemme pako jää,
lempo tiesi, mihin päättyy tää."

"Huomenna, kun mennään taistelohon,
alkakohon silloin tapa uus.
Kellä halu, ajoon suostukohon,
Hurtin loppuu malttavuus;
hävettää jo häntä alkaa nyt,
ettei aikaa sitten väsynyt."

"Vanhoillansa ukko neuvon keksi:
ajona ei mieli ollakkaan;
paras temppu paon vasteheksi
pysyminen paikallaan;
ken sen tempun oikein oivaltaa,
kaikki juoksemiset jättää saa."

Kädet laski ristiin rinnoillensa
ukko, näin kun oli lausunut,
hongan juureen nukkui hiljallensa,
missä oli istunut,
luottain oivaan temppuhunsa vaan:
ettei pakenisi milloinkaan.

Suomen joukko, taas kun joutui ilta,
viime taisteluns' on taistellut,
voima mennyt Suomen sankarilta,
toivokin jo rauennut;
niinkuin laine lutohon särkynyt
taantumaan käy sotajoukko nyt.

Missä kulki, kuului heike'inta
tuskaa, huolta, huokausta vaan:
rauhatonna virui joka rinta,
hurtti vaan on levollaan;
missä rivit lyötiin hajallen,
siihen vanhus vaipui unehen.

Nukkui, niinkuin muisto Kustavista
ois jo mennyt hänen mielestään,
nukkui unta nyt niin rauhallista,
mit' ei viime yönäkään,
luottain oivaan temppuhunsa vaan:
ettei pakenisi milloinkaan. "

Hannipali kirjoitti:

Wikisource palautti suomenkielisen tekstin pienemmällä vaivalla: http://wikisource.org/wiki/Vänrikki_Stoolin_tarinat#Hurtti_ukko

Lainaan tähän koko tekstin sieltä, ruotsista suomeksi kääntänyt Paavo Cajander 1918:

" Nuotioll' ei hurtti vanhuksella
jutun puutett' ollut milloinkaan;
usein yöhön istui valvehella,
kertoellen muistojaan,
nysääns' yhä sytytellen vain
ja sen kohta taasen unhottain.

Kolmas Kustaa hänest' oli miesi:
"Venään rouvaa vastaan ylpeää
urheasti taistella hän tiesi;
aika toinen se kuin tää;
kuningas ol' altis vaaroihin,
kallis nyt on henki marskinkin."

"kunnian ja velvoituksen teiltä
jos ei herrat olis väistynyt,
käsist' ei ois voitto mennyt meiltä;
petos Kustaan surmas nyt.
Karvaan palkan maailmalta saa,
sääli kuningasta uhkeaa."

"Anjalassa puhui leppyisesti
kapinoitsevalle joukollen;
korpraal' Luoti häntä salaisesti
nykäis: 'Joko laukaisen?'
'Älä', vastas' suopeasti hän.
'Malttakaamme, vasta nähdähän."

Näinpä laski iloisella miellä
tulen ääress' ukko juttujaan,
punaisena poski hohti vielä,
harmaa oli tukka vaan;
nuoremp' oli Kustaan aikoihin.
Tullut nyt ol' Oravaisihin.

Yötä hongikossa synkeässä
ennen tappelua vietettiin.
Harva vaan nyt unta sai, mut tässä
Hurtti vaipui nukuksiin;
muulloin aina valppain valvomaan
ennen muita meni nukkumaan.

Hetken iltaa oli istuskellut
hongan juuressa hän levähtäin,
nysääns' sytytellen valitellyt
sodan käyvän nurin päin;
sanoi ruvenneensa miettimään,
kuinka paon saisi päättymään.

Näinpä sanat sattui: "Opetettu
kylliks on jo meitä taantumaan,
pohjaan päin jo ennen juoksutettu;
sinne taaskin samotaan.
Kurjaks toivoksemme pako jää,
lempo tiesi, mihin päättyy tää."

"Huomenna, kun mennään taistelohon,
alkakohon silloin tapa uus.
Kellä halu, ajoon suostukohon,
Hurtin loppuu malttavuus;
hävettää jo häntä alkaa nyt,
ettei aikaa sitten väsynyt."

"Vanhoillansa ukko neuvon keksi:
ajona ei mieli ollakkaan;
paras temppu paon vasteheksi
pysyminen paikallaan;
ken sen tempun oikein oivaltaa,
kaikki juoksemiset jättää saa."

Kädet laski ristiin rinnoillensa
ukko, näin kun oli lausunut,
hongan juureen nukkui hiljallensa,
missä oli istunut,
luottain oivaan temppuhunsa vaan:
ettei pakenisi milloinkaan.

Suomen joukko, taas kun joutui ilta,
viime taisteluns' on taistellut,
voima mennyt Suomen sankarilta,
toivokin jo rauennut;
niinkuin laine lutohon särkynyt
taantumaan käy sotajoukko nyt.

Missä kulki, kuului heike'inta
tuskaa, huolta, huokausta vaan:
rauhatonna virui joka rinta,
hurtti vaan on levollaan;
missä rivit lyötiin hajallen,
siihen vanhus vaipui unehen.

Nukkui, niinkuin muisto Kustavista
ois jo mennyt hänen mielestään,
nukkui unta nyt niin rauhallista,
mit' ei viime yönäkään,
luottain oivaan temppuhunsa vaan:
ettei pakenisi milloinkaan. "

Lue lisää

Löysit koko runon kaikkine säkeistöineen.

Laulussa kerrataan joka säkeistön lopussa kaksi riviä.

Kiitokset! Otan itselleni tulosteen. En ole koskaan tutustunut noin laajaan tekstiin.

Miellän tämän Hurtti Ukon ehdottomasti joululaujen kirkkaimmaksi helmeksi joulun kruunussa. Enkä edes tiedä onko ko. biisi joululaulu. Jouluna sen kuitenkin suurimmalla todennäköisyydellä kuulee. Joulu sanaa ei taida sanoissa vilhtaa, mutta "det gamla dagarnas Jul" -fiilis siitä kuitnekin pursuaa, kuin riisipuuro mustassa padassa yli äyräiden.
Fanitan edelleen tätä, kun sen kymmen kunta vuotta sitten kuulin ensi kerran.
Collan ja Runeberg rulaa =D

Hannipali kirjoitti:

Wikisource palautti suomenkielisen tekstin pienemmällä vaivalla: http://wikisource.org/wiki/Vänrikki_Stoolin_tarinat#Hurtti_ukko

Lainaan tähän koko tekstin sieltä, ruotsista suomeksi kääntänyt Paavo Cajander 1918:

" Nuotioll' ei hurtti vanhuksella
jutun puutett' ollut milloinkaan;
usein yöhön istui valvehella,
kertoellen muistojaan,
nysääns' yhä sytytellen vain
ja sen kohta taasen unhottain.

Kolmas Kustaa hänest' oli miesi:
"Venään rouvaa vastaan ylpeää
urheasti taistella hän tiesi;
aika toinen se kuin tää;
kuningas ol' altis vaaroihin,
kallis nyt on henki marskinkin."

"kunnian ja velvoituksen teiltä
jos ei herrat olis väistynyt,
käsist' ei ois voitto mennyt meiltä;
petos Kustaan surmas nyt.
Karvaan palkan maailmalta saa,
sääli kuningasta uhkeaa."

"Anjalassa puhui leppyisesti
kapinoitsevalle joukollen;
korpraal' Luoti häntä salaisesti
nykäis: 'Joko laukaisen?'
'Älä', vastas' suopeasti hän.
'Malttakaamme, vasta nähdähän."

Näinpä laski iloisella miellä
tulen ääress' ukko juttujaan,
punaisena poski hohti vielä,
harmaa oli tukka vaan;
nuoremp' oli Kustaan aikoihin.
Tullut nyt ol' Oravaisihin.

Yötä hongikossa synkeässä
ennen tappelua vietettiin.
Harva vaan nyt unta sai, mut tässä
Hurtti vaipui nukuksiin;
muulloin aina valppain valvomaan
ennen muita meni nukkumaan.

Hetken iltaa oli istuskellut
hongan juuressa hän levähtäin,
nysääns' sytytellen valitellyt
sodan käyvän nurin päin;
sanoi ruvenneensa miettimään,
kuinka paon saisi päättymään.

Näinpä sanat sattui: "Opetettu
kylliks on jo meitä taantumaan,
pohjaan päin jo ennen juoksutettu;
sinne taaskin samotaan.
Kurjaks toivoksemme pako jää,
lempo tiesi, mihin päättyy tää."

"Huomenna, kun mennään taistelohon,
alkakohon silloin tapa uus.
Kellä halu, ajoon suostukohon,
Hurtin loppuu malttavuus;
hävettää jo häntä alkaa nyt,
ettei aikaa sitten väsynyt."

"Vanhoillansa ukko neuvon keksi:
ajona ei mieli ollakkaan;
paras temppu paon vasteheksi
pysyminen paikallaan;
ken sen tempun oikein oivaltaa,
kaikki juoksemiset jättää saa."

Kädet laski ristiin rinnoillensa
ukko, näin kun oli lausunut,
hongan juureen nukkui hiljallensa,
missä oli istunut,
luottain oivaan temppuhunsa vaan:
ettei pakenisi milloinkaan.

Suomen joukko, taas kun joutui ilta,
viime taisteluns' on taistellut,
voima mennyt Suomen sankarilta,
toivokin jo rauennut;
niinkuin laine lutohon särkynyt
taantumaan käy sotajoukko nyt.

Missä kulki, kuului heike'inta
tuskaa, huolta, huokausta vaan:
rauhatonna virui joka rinta,
hurtti vaan on levollaan;
missä rivit lyötiin hajallen,
siihen vanhus vaipui unehen.

Nukkui, niinkuin muisto Kustavista
ois jo mennyt hänen mielestään,
nukkui unta nyt niin rauhallista,
mit' ei viime yönäkään,
luottain oivaan temppuhunsa vaan:
ettei pakenisi milloinkaan. "

Lue lisää

On sitten vanhempi käännös kuin Mannosen.
Tää mun on se Paavo Cajanderin v. 1918.
Tämä on jo kuitenkin 47.painos, vuosi 1958
Mut käännös ihan sama, tietysti muuttumaton.

ja ilmeisesti sieltä saisi sävelmänkin, joka itseltäni on osin unohtunut.

Vanhoista koulun laulukirjoista löytyy vaikka mitä. Muistuu mieleen Siukosen, Pesosen ja Valistuksen laulukirjat kouluajoiltani. Niissä on sellaisia lauluja, joita ei enää juuri kuule. Osaavatkohan nykyajan koululaiset laulaa Hurtti Ukkoakaan?

Sinulla on todellinen aarre hallussasi, tuo Parviaisen "Sävelmistö koulun laulukirjaan". Olen hieman siitä kade:)

Frederiikka kirjoitti:

Vanhoista koulun laulukirjoista löytyy vaikka mitä. Muistuu mieleen Siukosen, Pesosen ja Valistuksen laulukirjat kouluajoiltani. Niissä on sellaisia lauluja, joita ei enää juuri kuule. Osaavatkohan nykyajan koululaiset laulaa Hurtti Ukkoakaan?

Sinulla on todellinen aarre hallussasi, tuo Parviaisen "Sävelmistö koulun laulukirjaan". Olen hieman siitä kade:)

Lue lisää

Täältä löytyy lauluun sävel kolmella säkeistöllä.
http://leporello.pp.fi/8010 Hurtti-ukko.mp3

Frederiikka kirjoitti:

Vanhoista koulun laulukirjoista löytyy vaikka mitä. Muistuu mieleen Siukosen, Pesosen ja Valistuksen laulukirjat kouluajoiltani. Niissä on sellaisia lauluja, joita ei enää juuri kuule. Osaavatkohan nykyajan koululaiset laulaa Hurtti Ukkoakaan?

Sinulla on todellinen aarre hallussasi, tuo Parviaisen "Sävelmistö koulun laulukirjaan". Olen hieman siitä kade:)

Lue lisää

kaikki vanhemmatkaan. Koulun käynnistäni on jo yli 50 vuotta aikaa, eikä meillä koulussa edes luettu kyseisestä ukosta!
En muista, että olisi Vänrikki Stoolin tarinoita ollut lainkaan luettavana.

Tellastiina kirjoitti:

kaikki vanhemmatkaan. Koulun käynnistäni on jo yli 50 vuotta aikaa, eikä meillä koulussa edes luettu kyseisestä ukosta!
En muista, että olisi Vänrikki Stoolin tarinoita ollut lainkaan luettavana.

Lue lisää

Vänrikki Stoolin tarinat-kirja kouluajoiltani on minulla vieläkin tallessa (tosin tällä hetkellä kateissa).
Kovasti siinä on reunamerkintöja ja sananselitystä, viimeksi kun sitä katselin huvitti, että sanan "väpsähtää" merkityksenkin oli opettaja ilmeisesti meille "suomentanut".
Kyllä sitä luettiin, paljonkin. Tunteellinen romantikko taisin olla jo silloin, koska pidin siitä ja siksi sen varmaan muistankin niin hyvin.

Frederiikka kirjoitti:

Vanhoista koulun laulukirjoista löytyy vaikka mitä. Muistuu mieleen Siukosen, Pesosen ja Valistuksen laulukirjat kouluajoiltani. Niissä on sellaisia lauluja, joita ei enää juuri kuule. Osaavatkohan nykyajan koululaiset laulaa Hurtti Ukkoakaan?

Sinulla on todellinen aarre hallussasi, tuo Parviaisen "Sävelmistö koulun laulukirjaan". Olen hieman siitä kade:)

Lue lisää

noista nimistä. Hurtti Ukkoakan en muista...Sellainen musta paksu kirja oli harmoonin päällä, Virsikirja ja nuotit..tai jotain...siinä luki. toinen oli Suomalaisia kansanlauluja, tekijöistä ei tietoakaan.
Veljelläni joka on muutaman vuoden vanhempi oli ´pakkolukuna´Vänrikki S, me luimme Ahon; Rautatien.
En ole omia laulukirjoja tarvinnut koulutuksessa myöhemminkään, niin ei löydy kirjahyllystäni .

Todella vanhoja kirjoja muista aiheista löytyy. Ovat aarteita.

beessi kirjoitti:

Vänrikki Stoolin tarinat-kirja kouluajoiltani on minulla vieläkin tallessa (tosin tällä hetkellä kateissa).
Kovasti siinä on reunamerkintöja ja sananselitystä, viimeksi kun sitä katselin huvitti, että sanan "väpsähtää" merkityksenkin oli opettaja ilmeisesti meille "suomentanut".
Kyllä sitä luettiin, paljonkin. Tunteellinen romantikko taisin olla jo silloin, koska pidin siitä ja siksi sen varmaan muistankin niin hyvin.

Lue lisää

löytyi kirjahyllyst
Paavo Cajanderein suomennos
47. Painos, Kustannusosakeyhtö Otavan syväpainos
Helsinki 1958

Kovakantinen, käytössä "vähän" nuhraantunut, lyijykynämerkintöjä sivuilla sekä käyttäjien nimet musteella. Vieläkin joskus haetaan,luetaan ja kinataan, että "ei se noin mennyt...katotaan vaikka"

Lotta Svärd kirjoitti:

löytyi kirjahyllyst
Paavo Cajanderein suomennos
47. Painos, Kustannusosakeyhtö Otavan syväpainos
Helsinki 1958

Kovakantinen, käytössä "vähän" nuhraantunut, lyijykynämerkintöjä sivuilla sekä käyttäjien nimet musteella. Vieläkin joskus haetaan,luetaan ja kinataan, että "ei se noin mennyt...katotaan vaikka"

Lue lisää

silmiini, sinistä olen etsiskellyt...
Olisiko siniharmaa kuitenkin, ja selkä tummansininen, voi voinko muistaa niin väärin. Sama kirja kuitenkin, tai luultavasti sama, Cajanderin suomennos joka tapauksessa.
Nytkin etsiskelin ( tällä kertaa harmaata pikkukirjaa), mutta ei vain löydy. Hävitin aika tavalla kirjoja nykyiseen asuntooni muuttaessani, olisiko mennyt vahingossa poistokirjoihin, kyllä harmittaa.

Hurtig ukko oli mielestäni ruoveden komppanian uroita, joita jälkimaailma ei ole yhdistänyt vielä stoolin runoihin. Näitä komppanian miesten nimiä esiintyy muitakin olisiko stool voinut olla yksi heistä.

runonlaulaja 6 polvi kirjoitti:

Hurtig ukko oli mielestäni ruoveden komppanian uroita, joita jälkimaailma ei ole yhdistänyt vielä stoolin runoihin. Näitä komppanian miesten nimiä esiintyy muitakin olisiko stool voinut olla yksi heistä.

Lue lisää

Loviisassa Heikinkylässä olevaa torppaa pidetään Hurtti-ukon sotilastorppana. Pari kertaa sinne olen vahingossa osunut, hakemalla en löytänyt. Kuulunee jonkun yksityiseen pihapiiriin.

On minullakin esi-isänä muuan Hurtti-ukko, mutta sata vuotta vanhemmalta ajalta kuin nyt kyseessä oleva. Muitakin Hurtigeja on; se oli aika yleinen sotilasnimi aikanaan. Jokaisella oli eri sukunimi ennen sotilaaksi menoaan.

Juu,tulihan sitä. Kansakoulussa 50-luvulla oli meidän luokalla osattava Sven Tuuva-runo ulkoa. Muutenkin asiaan perehdyttiin: esim. Svenin isän mainittiin olevan viraton kersantti. Ope selitti hyvinkin tarkasti ettei sillä tarkoitettu virkaheittoa mikä olisikin ollut ihan eri asia.