Haluaisin päästä alkuun laihdutuksessa, mutta se tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta.. :( olen laihduttanut jo 8kiloa, mutta takaisin on tullu 2kiloa koska "luovutin", ja jatkoin samaa malliin kuten ennen laihdutusta.. joka päivä syönyt lähelle 2000-2500kcaloria, itkettää.. :( haluaisin pistää elämän tapani remppaan ja oppia hallitsemaan itseäni ruoan suhteen! samoiten haluisin oppia tykkäämään ja nauttimaan liikunnasta :) olen yrittänyt kaiken maailman konsteja, olen viimisn 2viikon ajan joka päivä päättänyt että TÄNÄÄN se alkaa, ja kuinka ollakkaan jo ennen keskipäivää koko homma on mennyt solmuun.. voisko joku kertoa mulle kuinka voisin jälleen päästä alkuun? tahtoa on, mutta se ei tunnu riittävä.. :(
yleensä homma tössää siihen että vedän monta viiliä putkeen naamariini, syön popcornia kaksin käsin, vedän kinkkuja suoraan paketista ja 7 makupalaa.. ahminko? tiedän, ei saisi ostaa makupaloja, niitä ei olekkaan ollut jääkaapissa usein mut sillon kun niitä on tarjouksesta ostettu niin kaikki mennyt 3minuutin sisällä.. mulla ei ole edes nälkä niin syön vain koko ajan, tuntuu että pakko saada jotain syömistä.. :/ auttakaa minuu.
yleensä homma tössää siihen että vedän monta viiliä putkeen naamariini, syön popcornia kaksin käsin, vedän kinkkuja suoraan paketista ja 7 makupalaa.. ahminko? tiedän, ei saisi ostaa makupaloja, niitä ei olekkaan ollut jääkaapissa usein mut sillon kun niitä on tarjouksesta ostettu niin kaikki mennyt 3minuutin sisällä.. mulla ei ole edes nälkä niin syön vain koko ajan, tuntuu että pakko saada jotain syömistä.. :/ auttakaa minuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua ei itse laihdutus motivoi yhtään, ja jos ajattelisin vain laihduttavani, niin kyllä siinä mullakin kuukausien aikana häviäisi se motivaatio. Laihduttaminen kun on niin hidasta hommaa. Salitreeni ja siellä tulosten paraneminen on se mikä minua ainakin motivoi. Salilla tulokset paranevat alussa myös nopeammin. www.pakkotoisto.com
kuin edellinenkin kirjoittaja eli että älä ajattele laihduttavasi vaan asennoidu, että kyseessä on elämäntaparemontti.
Elämäntaparemontti tarkoittaa siis sitä, että muutat pysyvästi ruokailutottumuksiasi ja lisäät liikuntaa elämääsi. Pysyvästi. Opettelet siis entisen tylsän sohvaperunaelämän sijasta uuden terveemmän life stylen. Kokemuksesta voin sanoa, että se kannattaa.
Minäkään en aikaisemmin liikkunut kuin hädin tuskin kerran viikossa mummokävelyä/jumppaa eli siis käytännössä en yhtään. Nykyään hiihdän, lenkkeilen ja jumppaan viisi kertaa viikossa, koska saan siitä sisältöä elämääni. Siinä sivussa syön vähemmän ja laihdun. Laihduttaminen ei siis todellakaan hallitse ajatuksiani, vaan tapahtuu hitaasti mutta varmasti muun toiminnan ohella.
Laihduttamisen suhteen minulla ei ole enää mitään aikataulua (tyyliin kesäksi rantakuntoon), koska tiedän että minulla on loppuelämä aikaa laihtua. En kylläkään ihmettelisi vaikka sivutuotteena laihtuisin kesäksi, mutta tämä aikatauluasia ei siis enää hallitse ajatuksiani. En laihduta mutta laihdun...
Olen huomannut että ikä ja elämänkokemus tuntuvat vähän auttavan itsehillinnässä. Sitten pitää keksiä vähän konsteja.
Ruokapäiväkirja on toiminut itsellä.
Sallitut herkut on toinen hyvä konsti: laita valmiiksi tarjolle porkkanaa, lanttua, kurkkua yms. naposteltavaa.
Kupillinen kuumaa teetä tai maitoa auttaa myös silloin, kun ei ole ruoka-aika mutta tekee mieli.
Säännölliset ruoka-ajat ja etukäteen suunniteltu ei-liian-tiukka ruokalista auttavat itsellä syömisen hallintaa, sitten ei tule napsittua ruoka-aikojen ulkopuolella.
Ja kaikista näistä hienoista konsteista - ja elämänkokemuksesta - huolimatta olenpas itsekin vielä matkalla tavoitepainooni. Siihen on vaan tyytyminen, että opettelua se tämäkin homma vaatii, eikä kukaan osaa heti. Sitä tolkutan lapsillekin kun opettelevat hiihtämään, kaatuvat, itkevät ja haluavat lopettaa: "Kaatuminen kuuluu siihen opetteluun. Sitten vaan pitää nousta ylös ja jatkaa matkaa."
Kyllä se kuule siitä lähtee! Yksi juttu on se, että vanhan elämäntavan täytyy vituttaa tarpeeksi.
Toinen asia on, että täytyy olla armollinen itselleen.
Et kai ole vetänyt dieettiä liian tiukalle? Suuri osa laihduttajista syö liian vähän. 250-500 kcal vaje on aivan riittävä. Unohda 1200 kcal dieetti, se ei toimi. Yksilöllinen pitää olla. Sinun oma elämäntapasi on lähtökohta.
Liikunnasta opit varmasti tykkäämään. Kannattaa muistaa, ettei mitään muitakaan opeteltavia asioita opi hetkessä. Aloita vaikka yhdestä kivasta jutusta, jota teet vaikka kerran viikossa näin alkuun. Tärkeintä on, että nautit. Kalorikulutukset ja kunnonkasvut tulee vasta kaukana jäljessä. Kun tykkäät siitä mitä teet, jaksat tehdä sitä. Nimimerkillä entinen sohvaperuna, nykyinen hikiriippuvainen.
Kyllä tuo syömisesi ehkä hiukan ahminnalta kuulostaa. Lue kirja nimeltä Tunteet ja syöminen. Onko sulla kaikki ok? Meinaan, ei syömistä saa hallintaan jos on paha olla. Itseäni on terapia auttanut.
Pointti on, että elämäntaparemontti ei saisi olla mikään "itsekurijuttu", vaan sen pitäisi oikeasti tuntua hyvältä. Ja usko minua, se voi tuntua hyvältä! Nälkä ei saa olla, herkutteluakin ihminen välillä tarvitsee, laihdutuslomat on tärkeitä. Päivittäinen kalorimäärä ei saa olla liian tiukka.
Kyllä minä uskon, että pystyt siihen! Itselleni on ollut suuri apu sivustosta http://www.kutri.net/. Siellä on kalorilaskuri, toimintaohjeet repsahduksen varalle ja yhtä ja toista arvokasta tietoa. Kyllä sinä varmasti pääset alkuun, ja loppuunkin! Täytyy vain muistaa, että kiire ei ole, koko loppuelämä on aikaa, koska nyt laihdutetaan elämän viimeistä kertaa.
Tsemppiä!