Olen mietiskellyt erästä ilmiötä parisuhteessa, johon olen joutunut rakastuneena ja ei-rakastuneena.
Jälkimmäisessäkin tapauksessa olen kyllä pitänyt naisosapuolesta. Suhteet, jossa olen vain pitänyt toisesta, ovat kestäneet pitempään, jopa yli viisi vuotta (avioliiton kesto näinä aikoina). Rakkaussuhteet tahtovat jäädä kahteen vuoteen, korkeintaan. Oma epäilykseni perimmäisestä ongelmasta suhteen kestossa on kiteytynyt siihen kokemukseen, että ollessaan varma rakkaudestani, nainen jostain kumman syystä alkaa jatkuvasti esittää uusia vaatimuksia ja rajoituksia omaan elämääni, kuten harrastuksiin nähden. Lopulta tulee kuitenkin vastaan raja, milloin ei enää voi luopua päätäntävallastaan ja se merkitsee eroa.
Kuitenkin olen rakastanut ja uskon olleeni rakastettu. Niissä tapauksissa taas, joissa en ole ollut rakastunut, en ole alunperinkään luopunut mistään itselleni tärkeästä naisen hyväksi. Osaltaan siksi nämä suhteet ovat kestäneet paljon pitempään. Jossain vaiheessa on sitten tullut muita syitä, kuten se, etten rakasta tarpeeksi, mitä en kyllä ole alussakaan väittänyt.
Jos olisi jotenkin mahdollista se, että rakastaisi naista, ilman että hän rupeaa rakentamaan muuria vaatimuksista miehen itsenäisyydelle, kuten ennenaikaan oli, olisi ehkä avioliitoillakin vielä mahdollisuuksia.
Jälkimmäisessäkin tapauksessa olen kyllä pitänyt naisosapuolesta. Suhteet, jossa olen vain pitänyt toisesta, ovat kestäneet pitempään, jopa yli viisi vuotta (avioliiton kesto näinä aikoina). Rakkaussuhteet tahtovat jäädä kahteen vuoteen, korkeintaan. Oma epäilykseni perimmäisestä ongelmasta suhteen kestossa on kiteytynyt siihen kokemukseen, että ollessaan varma rakkaudestani, nainen jostain kumman syystä alkaa jatkuvasti esittää uusia vaatimuksia ja rajoituksia omaan elämääni, kuten harrastuksiin nähden. Lopulta tulee kuitenkin vastaan raja, milloin ei enää voi luopua päätäntävallastaan ja se merkitsee eroa.
Kuitenkin olen rakastanut ja uskon olleeni rakastettu. Niissä tapauksissa taas, joissa en ole ollut rakastunut, en ole alunperinkään luopunut mistään itselleni tärkeästä naisen hyväksi. Osaltaan siksi nämä suhteet ovat kestäneet paljon pitempään. Jossain vaiheessa on sitten tullut muita syitä, kuten se, etten rakasta tarpeeksi, mitä en kyllä ole alussakaan väittänyt.
Jos olisi jotenkin mahdollista se, että rakastaisi naista, ilman että hän rupeaa rakentamaan muuria vaatimuksista miehen itsenäisyydelle, kuten ennenaikaan oli, olisi ehkä avioliitoillakin vielä mahdollisuuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinhän siinä ylensä käy, että ruvetaan herkästi muuttamaan toista ja toisen tapoja, niin että ne tuntuisivat itselle hyviksi.
Itse olen ihastunut mieheen, josta tiedän, etten edes pystyisi muuttamaan/ rajoittamaan häntä. Ja miksi tahtoisinkaan häntä mennä muuttamaan mihinkään suuntaan!? Olen ihastunut häneen tällaisena ja en haluaisi missään nimessä muuttaa mitään hänen tapoja, harrastuksia ym.. Koska ei hän silloin olisi se sama ihminen, johon ihastuin jos häntä yritäisin muuttaa toisenlaiseksi.
Ehkä tähän pätee myös tuo ikäkysymys!? Itsekkin ehkä sortunut tähän muuttamisjuttuun silloin 18 vuotiaana jollain tapaa. Nyt ikää sellaset kymmenen vuotta enemmän. Ehkä toisille se ikä tuo järjen mukanaan.. :)
Harmi, ettet ole omaltakaan osaltasi kyennyt ylläpitämään suhteitasi tuota pidempään. Se olisi kyllä mahdollista, sillä ei me kaikki naiset mahduta noihin kahteen kategoriaan, jotka kirjoituksessasi esittelet.
Pidemmässä liitoss nuo "alun oikut" pikkuhiljaa karisee itse kultakin, mutta siitähän sinulla ei valitettavasti ole vielä kokemusta.
Rakastuneena sitä antaa enemmän periksi toisen vaatimuksille, kun on tarve miellyttää toista. Ja jos päättää heti kättelyssä, ettei ole rakastunut kumppaniinsa, tulee väkisinkin rikkoneeksi unelman rakkusliiton mahdollisuudesta, ja se ruokkii väistämättäkin välinpitämättömyyttä, puolin ja toisin.
Väittäisin siis minäkin, että tuo toisen määräily- ja rajoittamistarve liittyvät yleensä nuoruuteen ja epävarmuuteen. Pelätään, että rakkaus "lopsahtaa" jos ei olla koko ajan kylki kyljessä, vaan saadaankin toteuttaa itseä vapaasti harrastuksissa ja kaveripiirissä.
Sellainen epävarmuuskaan ei kuitenkaan kestä iänkaiken.