Miten tässä käy... 2 vuotta olen elellyt kaukosuhteessa tytön kanssa, ja meillä on mennyt todella hyvin. Näemme toisiamme yleensä vain viikonloppuisin ja lomilla, ei aina silloinkaan (olemme molemmat opiskelijoita). Nyt viimeinkin olisi yhteenmuutto tiedossa, joskus kesällä siis. Ja nyt pelottaa että pystymmekö sopeutumaan täysin uuteen tilanteeseen? Mitä siitä tuleekaan kun kokoajan "joutuu" olemaan toisen kanssa?
Eli onko joitain jotka ovat olleet samassa tilanteessa joskus? Tai jotka ovat samassa tilanteessa nyt? Minkälaisia tuntemuksia on ollut? Onko kaikki mennyt hyvin?
Eli onko joitain jotka ovat olleet samassa tilanteessa joskus? Tai jotka ovat samassa tilanteessa nyt? Minkälaisia tuntemuksia on ollut? Onko kaikki mennyt hyvin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me olimme 2 vuotta ja risat kaukosuhteessa avomieheni kanssa. Toinen asui Tampereella ja toinen Helsingissä. Matka ei sinänsä ollut pitkä, mutta yhteisen ajan löytäminen ei ollutkaan helppoa. Mies opiskeli ja minä olin töissä. Kesäll aikaa vei miehen harrastus. Silloun matkustimme toiseen suuntaan, Harjavaltaan. Siellä olen kököttänyt pari kesää miehen harrastuksen (lentäminen) parissa. Välillä emme ehtineet yhdessä olla, kuin yöllä, mutta parempi sekin, kuin ei mitään. Marraskuussa päätimme muuttaa yhteen ja hyvin tämä on sujunut. Itse olen illat töissä ja avomies miten sattuu, ammattinsa takia. Emme näe toisiamme kovinkaan paljon, mutta ainakin meillä on yhteinen asunto ja elämä. Alkuun oli tosi outoa, kun ei voinut mennä ja tulle omien tottumusten mukaan, mutta kaikkeen tottuu. Olemme aloittaneet yhteisen harrastuksen, mutta silti toisella on omiakin menoja ja harrastuksia. Meille tämä järjestely sopii. Kaikki eivät tietenkään siihen pysty ja osa kavereistani onkin sitä mieltä, että hullu olen, kun tänne muutin. Olen kuitenkin onnellinen. Eikös se ole pääasia. =)
sama homma ja kuukausi sitten muutettiin yhteen. Miehellä ei muuta kiinnekohtaa tänne paikkakunnalle kuin minut, enkä pidä siitä. Tuntuu kuin olisin vastuussa hänen elämästään ja haluaisin pois tästä tilanteesta.
Meillä sinänsä eri tilanne, kun hän aloittaa opiskelut samalla paikkakunnalla kuin minä ensi syksynä. Eli hän muuttaa tänne muustakin syystä kuin pelkästään minun takiani. Sinänsä onni, että voidaan molemmat lukea haluamaamme alaa samassa kaupungissa.
Ihan järkevästi oot tätä asiaa ajatellu, koska voi olla että yhteenmuutto tuo paljon tilnteita eteen, joissa huomaatte että mahdatteko sittenkään "jaksaa" olla jatkuvasti saman katon alla.
Kun on tottunut että on se oma kulta, vaikkakin eri paikkakunnalla, niin sitä jaksaa viikotkin helpommin kun tietää että viikonloppuna näkee taas sen oman rakkaan. Eli kaukosuhteessa on hyvätkin puolet, mutta pakkohan sitä joskus on yhteenkin muutta. Sanon vaa että joko se toimii tai sit ei, eikä sille sitte mitää mahda jos ei toimi. Toivon että teil onnistuu yhteiselo...
Kerro miten kävi.
Yhteenmuutto on tietenkin jossain vaiheessa edessä, mutta tietenkin voisi kokeilla sellaista asiaa, että hän muuttaisi esim. johonkin soluun samaan kaupunkiin kuin minä, koska hän tulee tänne joka tapauksessa opiskelemaan ensi syksynä. Tosin olen miettinyt, että olisimme varmaan kuitenkin toistemme luona yötä lähes joka yö, niin parempi hommata se yhteinen sänky heti, vaikka se onkin aika hirveän iso muutos suhteessamme... toivottavasti ei liian iso muutos kerralla nieltäväksi...
Tulen kyllä tänne kertomaan miten tässä yhteenmuutossa oikein käy, mutta siihen kuitenkin on vielä monta kuukautta aikaa :)