Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan syvästi ja toinen heistä uskoo ja toinen ei usko, niin onko tämä uskova sitten onnellinen kun hän pääsee taivaaseen mutta joutuu jättämään rakastetunsa helvettiin? Tai miten on jos äiti uskoo mutta lapset eivät usko? Voiko tämä äiti olla hyvillä mielin taivaassa kun hän tietää että hänen rakkaat lapsensa ovat samaan aikaan kärsimässä helvetin tulessa?
miten käy rakkaudelle taivaassa
Kysymysmerkki?
22
957
Vastaukset
- poika
"...ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut..."
- kysymysmerkki?
Siis mikäs vastaus tämä nyt on? Viittaako tämä "kaikki entinen on kadonnut..." siihen että ihmisen muistot pyyhitään pois? Vai miten tämä kaikki tapahtuu? Miksi tähän ei tule kunnon vastausta? tai kysytään näin että jos itse olet uskova, mutta lapsesi ei ole, niin etkö sinä yhtään kärsi silloin taivaassa kun tiedät että lapsesi on helvetissä?
- eiza
hei.
aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon.
Olen monesti juuri miettinyt sitä että, jos ja kun meillä on murhe täällä maan päällä läheisistämme, jotka eivät ole uskossa. Niin miten voimme sitten vain iloita siitä että itse olemme päässeet taivaaseen??!! en mä ainakaan ole sellainen ihminen että iloitsisin toisten ihmisten menetyksistä tai siitä että mulla menee paremmin.
no, ehkä mä en ole ymmärtänyt tarpeeksi hyvin mitään, jotta olisin tätäkään ratkaissut.
t.minä pitkästä aikaa- mamabeard
Kiva tavata pitkästä aikaa.
*mamabeard tervehtii* - eiza
mamabeard kirjoitti:
Kiva tavata pitkästä aikaa.
*mamabeard tervehtii*joo. terve vaan.
En ole täällä ehtinyt "lorvimaan" yhtään. (enkä muuten oikeassakaan elämässä oikein missään - paitsi töissä)
hei. olis kiva saada tee-seuraa! Otappa tuohon karvaisempaan osapuoleeni yhteyttä ja sopikaa koska voisit tulla teelle! :) olit kuulemma jo melkein käynytkin, vai?
t.eiza
- stb
Minä kanssa olen tuota joskus miettinyt, ja mietin kun luin avauksesi. Sitten tuli tälläinen ajatus mieleeni, että ehkä taivaassa todella ei muista niitä henkilöitä jotka eivät taivaaseen päässeet. Raamattu puhuu että kun Jumala antaa jonkun synnin anteeksi, "ei Hän sitä enää muista". Me ihmiset monesti kyllä muistelemme omaa mennyttä syntiäämme mutta ei Jumala. Ajattelin että saattaisi olla samalla tavalla tämän asian kanssa. Koska jos me taivaassa muistamme jonkun ystävän tai sukulaisen joka ei sinne päässyt, niin miten me todella voisimme siellä iloita niinkuin Raamattu sanoo että tulemme iloitsemaan (eikä siellä ole kyyneleitä *enää* oleva)? Ja taivaassa sitä keskittyy iloitsemaan niiden täällä tuntemien henkilöiden kanssa, ja Jeesuksen!
- kysymysmerkki?
Niin että mitä syntiä ihminen tekee silloin kun häön rakastaa? Jos kerran homma toimii samalla periaattella...
- stb
kysymysmerkki? kirjoitti:
Niin että mitä syntiä ihminen tekee silloin kun häön rakastaa? Jos kerran homma toimii samalla periaattella...
eihän rakkaudessa mitään syntiä ole, Jumalahan on rakkaus. Mutta miten tällä kysymyksellä on tekemistä sen kanssa mistä alun alkaen oli kyse, eli miten voi olla taivaassa iloinen jos tuttava on helvetissä...
- tutkija 71
Onko seriffinä joku lapsi. Miksei allaoleva kommentti pysy. Perusteluja !
*********************************************
Ei voi olla hyvillä mielin. Koska lapset voivat periä isältä esim tiedemiehen geenit. Samalla tavalla elämä voi jakautua samassa perheessä uskoviin ja ateisteihin. Eli tieteen harjoittaminenkin voi kolkuttaa kolmesti.
Rakkautta vanhempiin ei voi kuitenkaan muuttaa mikään, olipa sitten uskova äiti ja ateisti lapsi. Taivaassa tavataan jos sellainen on.
Kristinusko opettaa tietenkin muuta.- stb
kun olen sen kertaalleen poistanut, ja sinä jatkat saman viestin lähettämistä, sitä kutsutaan massapostitukseksi joka on sääntöjen vastaista. Odotan että luet tämän vastaukseni ja sitten juttusi lähtee taas roskiin.
- TuTkiJa71
stb kirjoitti:
kun olen sen kertaalleen poistanut, ja sinä jatkat saman viestin lähettämistä, sitä kutsutaan massapostitukseksi joka on sääntöjen vastaista. Odotan että luet tämän vastaukseni ja sitten juttusi lähtee taas roskiin.
kysynkin perusteluja onko tuossa viestissä jotakin, mikä ei sovi palstalle.
Massapostittaja en ole, ellet tee sitä itse mahdolliseksi jatkuvilla poistoillasi. Perustele mikä sisällössä aiheuttaa jatkuvan poiston. - stb
TuTkiJa71 kirjoitti:
kysynkin perusteluja onko tuossa viestissä jotakin, mikä ei sovi palstalle.
Massapostittaja en ole, ellet tee sitä itse mahdolliseksi jatkuvilla poistoillasi. Perustele mikä sisällössä aiheuttaa jatkuvan poiston.halaut tietää miksi poistin viestisi alunperin? Lyhyesti: se oli asiaton. Se miksi poistan viestiäsi uudelleen ja uudelleen on se, että lähetät saman vietin uudelleen ja uudelleen jonka alunperin poistin. Sitä kutsutaan massapostitukseksi. Onko se niin vaikea ymmärtää?
- TuTkiJa71
stb kirjoitti:
halaut tietää miksi poistin viestisi alunperin? Lyhyesti: se oli asiaton. Se miksi poistan viestiäsi uudelleen ja uudelleen on se, että lähetät saman vietin uudelleen ja uudelleen jonka alunperin poistin. Sitä kutsutaan massapostitukseksi. Onko se niin vaikea ymmärtää?
Luulen että ymmärryksessäni ei ole mitään vikaa.
Mikä tässä viestissä oli asiatonta. Tämä kiinnostaa myös ylläpitäjää, koska tässä on Eniron asiakkaista kysymys. Riittää oma perusteltu vastaus. Kiitos.
Huomaa nyt ettet ole kotiseurakunnassasi vaan
bittiavaruudessa. - Kysymysmerkki?
stb kirjoitti:
halaut tietää miksi poistin viestisi alunperin? Lyhyesti: se oli asiaton. Se miksi poistan viestiäsi uudelleen ja uudelleen on se, että lähetät saman vietin uudelleen ja uudelleen jonka alunperin poistin. Sitä kutsutaan massapostitukseksi. Onko se niin vaikea ymmärtää?
Niin minun mielestäni tuossa tutkijan kommentissa ei ole kyllä mitään asiattomuutta. Siinä yritettään edes jollain tavalla järkeen perustuen selittää koko touhua.
- poikalapsi
stb kirjoitti:
halaut tietää miksi poistin viestisi alunperin? Lyhyesti: se oli asiaton. Se miksi poistan viestiäsi uudelleen ja uudelleen on se, että lähetät saman vietin uudelleen ja uudelleen jonka alunperin poistin. Sitä kutsutaan massapostitukseksi. Onko se niin vaikea ymmärtää?
Moposi on näemmä taas karannut. Ikävä on huomata, ettet osaa pitää omia luulojasi erossa siitä, millä perusteilla poistelet viestejä.
Ihmisten syyttäminen massapostittajiksi omien poistojesi takia on törkytouhua. Massapostitus on sitä, että sama viesti postitetaan usiella palstoille. Kun asiatta poistettu viesti palautetaan asialliselle paikalleen, e on eri toimintaa - se on omien oikeuksein valvomista keskustelijana.
Minusta et ole ainakaan vielä koettanut tehdä "massapostittajaa". Tämä viestiksi niille, jotka luulevat, että olen liikkeellä omassa asiassani. - stb
poikalapsi kirjoitti:
Moposi on näemmä taas karannut. Ikävä on huomata, ettet osaa pitää omia luulojasi erossa siitä, millä perusteilla poistelet viestejä.
Ihmisten syyttäminen massapostittajiksi omien poistojesi takia on törkytouhua. Massapostitus on sitä, että sama viesti postitetaan usiella palstoille. Kun asiatta poistettu viesti palautetaan asialliselle paikalleen, e on eri toimintaa - se on omien oikeuksein valvomista keskustelijana.
Minusta et ole ainakaan vielä koettanut tehdä "massapostittajaa". Tämä viestiksi niille, jotka luulevat, että olen liikkeellä omassa asiassani.on tiukentanut sääntöjä, ja nyt on sääntöjen vastaista lähetellä samaa viestiä joka on aiemmin poistettu (joko sheriffin tai ylläpidon poistama). Jos et usko, kysy vaikka ylläpidolta.
- mamabeard
Vaikeita kysymyksiä tietysti on, ja kun niitä on saa myös kysellä, ei uskovan tarvitse laittaa päätä pensaaseen elämän realiteettien keskellä. Eikä lakaista niitä kysymyksiä maton alle. Saa ihan rauhallisesti ja levosta käsin kohottaa katseen Jeesusta kohti ja myöntää että tämä asia minua vaivaa, en ymmärrä ja olisi kiva saada selvitystä.
Joskus vaan katsomme siihen asiaan niin itsepintaisen kiinteästi, kouristuksenomaisessa uhmassakin, että emme näe ja kohtaa Jeesusta ollenkaan. Esimerkiksi esirukousaihe voi olla niin valtavana möykkynä sydämellä että rukoillessa tuijottaa vaan siihen aiheeseen sen sijaan että katsoisi Jeesukseen, ja mittasuhteet vääristyy.
Minusta Watchman Nee sanoo aivan oikein:
"Meille on suureksi avuksi ja varjellumme monesta hämäännyksestä, jos aina pidämme kiinni siitä tosiasiasta, että Jumala vastaa ainoastaan yhdellä tavalla meidän kysymyksiimme, nimittäin ilmaisemalla meille entistä enemmän Poikaansa."
Tämä ei tarkoita kysymyksesi sivuuttamista tai väheksymistä jotenkin helppohintaisesti että katso vaan Jeesukseen äläkä liikoja pohdi. Kyse on elämän asenteesta ja koemmeko että Jeesus on kanssani tämänkin kysymyksen keskellä. Silloin saamme oikeaa näkökulmaa siihenkin asiaan jota emme ymmärrä. Jumala voi antaa asiaan ymmärrystä niin että saamme ihan jopa järjelle kelpaavan vastauksen Häneltä tai sitten yksinkertaisesti koemme Hänen läsnäolossa että tämäkin asia on Jumalan käsissä vaikka en rajallisessa ymmärryksessäni sitä käsitäkään. Kuinka käsittäisinkään, enhän edes ymmärrä mitä on maallinen rakkaus ja tunnesiteeni, miltä ne näyttää taivaasta käsin, mikä niissä on vain tätä aikaa varten, mitä kaikki asioita tähän liittyy, millainen on iankaikkisuus, kuinka siellä koetaan jne.?
- - -
Kaikki nuo on mielenkiintoisia kysymyksiä mutta ei uskovan sisin
saa syvää tyydytystä tällaisten kysymysten vastauksista.
Kysymyksemme on rajallisia ja niinpä vastauksetkin on aina
rajallisia. Ne koskettaa asioita mutta itse syvällisin olemus
eli elämän sisältö on vain Kristuksen läheisyydessä koettavissa.
Ainoastaan Hän voi tyydyttää sisäisen kaipauksemme niin että
voimme mielekkäällä tavalla ja rohkeasti - mitään maton alle
lakaisematta - elää elämän arkipäivässä ja kaikki asiat kohdata
katsoen ikäänkuin silmiin Häntä, joka on elämän todellinen
täyttymys.
Kuten psalmintekijä sanoo: "onneni on olla Herraa lähellä".
Herraa lähellä olen koko elämäni kanssa, kaikkine ajatuksineni
ja kysymyksineni, saan puhua myös ne asiat jotka minua
suututtaa, saan kertoa senkin jos jokin asia tuntuu minusta
epäoikeudenmukaiselta enkä ymmärrä miksi Jumala toimii kuten
toimii, mutta kaikkine asioineni katson aina Jeesukseen enkä
anna Saatanan tulla tähän välille käyttämään näitä asioita
ja kysymyksiä estämään avointa yhteyttäni Herraan ja
turmelemaan elämääni.
- - -
Todelliset vastaukset ei ole siis älyllisiä pelkästään. Todellinen vastaus menee olemuksemme ytimeen ja paljastaa meille miksi mitäkin kysymme. Syvällisin vastaus on Jeesus jonka valossa näemme kysyvän itsemme todellisesti ja moni kysymys saa ikäänkuin vastauksensa jo pelkästään siinä kun vapaudumme kysymykseen liittyvästä lapsellisesta uhmasta.
On ihan turhaa asettaa Jumala syytetyn penkille, tökätä Häntä rintaan ja sanoa: vastaapa nyt, jos osaat. Jumala tahtoo antaa levollisen, turvallisen luottamuksen, ja se luottamus on Kristuksessa. Se on paljon suurempaa kuin jotkut irralliset vastaukset.
Kun luemme Uuden testamentin evankeliumikertomuksia ja
tarkkailemme Jeesuksen toimintaa niissä niin Hän tarttui yleensä
varsinaiseen ongelmaan, joka ei ollut lainkaan se mitä ihmiset
luuli. Esimerkiksi aviorikoksesta tavatun naisen kohdalla. Ei
fariseusten ongelma ollut että mitä me teemme tämän naisen
kanssa kun Mooseksen laki sanoo että hänet pitäisi kivittää mutta
toisaalta olemme roomalaisen hallinnon alla ja heidän mukaan
meillä ei ole lupa tappaa ketään. Lisäksi he tahtoi kiusata
Jeesusta ja osoittaa Jeesuksen väärämieliseksi Jumalan edessä:
jos Jeesus asettuu naisen rinnalle hän asettuu Jumalan antamaa
lakia vastaan ja osoittaa olevansa lain häpäisijä. Jeesus ei
ohittanut aviorikosta ja Jumalan lakia koskevaa ongelmaa mutta
ei myöskään jäänyt teologisen teoretisoinnin tasolle vaan katsoi
asiaa todellisuudesta käsin. Fariseusten kohdalla hän asetti
painopisteen naisesta fariseuksiin itseensä ja paljasti näiden
motiivit. Tuomiolla ei enää ollutkaan "tuo huora" vaan jokainen
joutui siinä omakohtaisesti miettimään mikä oli oikea syy että
raahasin naisen tähän, oliko syynä oikeamielinen närkästys kun
lakia oli rikottu vai oliko syynä jokin itsekäs ja omahyväinen
motiivi, jota hurskaasti peittelin lakiin vetoamalla? Kun tilanteen
varsinainen ongelma eli fariseusten asenne oli käsitelty Jumalan
valossa sitten Jeesus kääntyi naisen puoleen ja keskusteli hänen
ongelmastaan kahden kesken. Samaa mallia Jeesus toteutti usealla
eri tavalla, mm. rikkaan nuorukaisen tapauksessa, jossa Hän
sanoi että tämän pitäisi antaa omaisuutensa köyhille. No
mitä, onko omaisuus synti? Ei ole, mutta rikkaan nuorukaisen
kohdalla se oli epäjumala josta hän ei koskaan olisi suostunut
luopumaan edes Jeesuksen tähden. Tällä tavalla Herra menee
asioiden ja ongelmien ytimeen.
En voi antaa vastausta vaikeaan kysymykseesi...
Mutta yksi ehdotus minulla on. Että menisit tämän asian kanssa rauhallisesti Jumalan eteen ja lepäisit siinä, pyytäisit armoa kohdata omat ajatukset ja tunteet Jumalan valossa, löytääksesi sen mikä Hänen näkökulmasta on kohdallasi olennaisinta juuri nyt.
Ehkä tärkein kysymys ei sittenkään ole kuinka voin olla taivaassa jos ne joita maailmassa rakastin ei ole siellä? Ehkä tärkeämpi on:
Jeesus, paljasta minulle olenko käyttänyt tätä asiaa syyttääkseni sinua tai etsiäkseni raamatullisista asioista epäloogisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia? Jos olen toiminut niin, niin miksi? Puuttuuko minulta sydämen rauhaa ja luottamusta sinuun, eheää ja turvallista rakkaussuhdetta, jonka ehkä tahtoisit synnyttää? Miksi se puuttuu ja kuinka sen löydän?
Herra Jeesus Kristus, auta minut löytämään se todellinen vastaus jota juuri nyt tarvitsen.
Siunausta sinulle kysymystesi kanssa rakas ystävä.
Tämän ja muidenkin kysymysten.
Herra on vastaus. Niin minä ainakin olen kokenut. Hän auttaa suhtautumaan ihmisiin ja asioihin rakentavalla tavalla ihan arkipäivässä.
"Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa."
- - -
En tiedä kuinka taivaassa on. Pyyhitäänkö muistimme joiltain osin tai kokonaan tyhjiin? Minkä tähden enää muistaisimme maallisia asioita. Ne eivät mieleen nouse?
Tietysti nyt kun katsomme kaikkea maailmasta käsin nämä on tärkeitäkin kysymyksiä, mutta siellä kirkkaudessa näkökulma on aivan toinen.
Kyllä minuakin askarruttaa kuinka Jumala joka on rakkaus voi elää sellaisen ajatuksen kanssa että joku on helvetissä? Jos minusta jo nyt tuntuu ajatus aivan sietämättömältä, kuinka sietämättömältä se tuntuukaan Jumalasta, joka haluaa ihmisten pelastumista. Miksi sitten Hänen halunsa ei toteudu vaikka Hän on kaikkivaltias?
Onko kaikkivaltias omassa kaikkivaltiudessaan päättänyt rajoittaa kaikkivaltiuttaan ja sitonut hyvän tahtonsa toteutumista ihmisen ratkaisuihin ja valinnanvapauteen? Miksi Hän on tehnyt niin?
Miksi Hän haluaa olla ihmisen kanssa rakkaussuhteessa ja seurustella yksilöiden kanssa niin että nämä vapaaehtoisesti rakastavat Jeesusta ja luottavat Häneen? Eikö olisi ollut paljon helpompaa tehdä ihmisestä robottia? Ja taas siihen mistä lähdimme liikkeelle, pyyhkiikö Jumala iankaikkisuudessa myös oman muistinsa tyhjäksi, irrottaako Hän helvetin omista ajatuksistaan niin ettei itsekään enää tiedä koko paikan olemassaolosta mitään eikä se Häntä enää vaivaa? Ja todellakin: mitä luulen näillä kysymyksillä saavuttavani?
Auttavatko nämä minua elämään rakentavampaa elämää puolisoni ja perheeni, työtovereideni ja lähimmäisteni keskellä? Onko tällaisten kyselemisessä se todellinen vastaus joka tuo arkipäivääni mielekkyyden ja ilon että voin hedelmällisesti ja rakastaen elää vaikeissakin tilanteissa ja saan niihin oikeaa näkökulmaa Herrassa?
"Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä
minä osoitan teille tien, verrattoman tien.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä,
mutta minulla ei olisi rakkautta...
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se
katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä
tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä
on vajavaista...
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin,
mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen
vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti,
niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan...
Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja..."
Yksi allegoria vielä.
Corrien ten Boom pienenä tyttönä kysyi junamatkalla isältään jonkin vaikea kysymyksen, isä vaikeni koska näki ettei tyttö pystyisi käsittelemään tuota asiaa, jonka ymmärtämiseen hänellä ei ollut kypsyyttä eikä valmiuksia. En muista oliko niin että Corrie kysyi vielä toisenkin kerran samaa asiaa, mutta joka tapauksessa isä vaikeni asemalle asti. Kun saavuttiin asemalle ja noustiin ylös, isä osoitti hyllyllä olevaa raskasta matkalaukkua ja pyysi että Corrie ottaisi sen kannettavakseen.
- Mutta isä, enhän minä kykene, se on liian raskas!
Isä hymyili, ehkä vähän surumielisesti, tarttui laukkuun omalla kädellään ja sanoi jotenkin näin:
- Niinpä rakas lapseni, on asioita jotka ovat liian raskaita sinulle, sinun täytyy vain jättää ne minun kannettavakseni.
Voi voi, tulipa taas pitkä kirjoitus.
- - -
"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Jeesuksen sanat Joh.7:37,38.
Hänen tahtonsa on että voisimme ammentaa iankaikkisen elämän lähteestä ja kokea kuinka se alkaa pulputa myös meissä ja solista kauttamme. Elääksemme siinä virrassa jossa sydän soi kiitoksen laulua Rakkaallemme, ikuiselle täyttymykselle: hänelle, joka "antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee." (Tiit.2:14).
:-)- Kysymysmerkki?
Ei tämä vastaus nyt ollenkaan ollut sinne päinkään kuin odotin. Nimittäin siellä puhutaan että "todelliset vastaukset eivät ole älyllisiä pelkästään". Siis mitä älyllistä on rakkaudessa? Lisäksi minua hämää melkoisesti se, että te uskovaiset aina puhutte siitä kuin "Jumala antoi ainoan poikansa".
Minä kysyn että mihin hän hänet antoi? Hän käsittääkseni käsikirjoituksen mukaisesti nousi ylös kuolleista ja elää tänäkin päivänä teidän käsityksenne mukaan. Mitään lopullista uhrausta ei siis ole tapahtunut.
Mutta jos uskova äiti menettää rakastamansa epäuskoisen lapsen helvettiin, niin eikö hänen rakkautensa lastaan kohtaan merkitse yhtään mitään. Onko tässä kyse todellisesta uhrauksesta? Vai onko niin, että uskova äiti ei enää rakasta lastaan, joka luopuu uskostaan? Tämähän on aivan kammottava ajatus. Vaatiko esimerkiksi jumala ihmistä luopumaan uskottoman lapsensa rakastamisesta? Vaatiko hän luopumaan silloin kun äiti tai/ja isä astuu taivaan riemuihin ja lapsi tuomitaan helvettiin?
Niin ja taas kerran kaipaan todellisia ja hyviä vastauksia. Ei mitään epämääräisiä lainauksia sieltä täältä, jotka eivät vastaa alkuunkaan esitettyyn kysymykseen. Kun saisi edes vastauksen siihen, että pohtiiko kukaan ns. tosiuskova ihan oikeasti sydämmessään näitä juttuja? Vai onko niin että te vain sokeasti uskotte... - eizan mies
Kysymysmerkki? kirjoitti:
Ei tämä vastaus nyt ollenkaan ollut sinne päinkään kuin odotin. Nimittäin siellä puhutaan että "todelliset vastaukset eivät ole älyllisiä pelkästään". Siis mitä älyllistä on rakkaudessa? Lisäksi minua hämää melkoisesti se, että te uskovaiset aina puhutte siitä kuin "Jumala antoi ainoan poikansa".
Minä kysyn että mihin hän hänet antoi? Hän käsittääkseni käsikirjoituksen mukaisesti nousi ylös kuolleista ja elää tänäkin päivänä teidän käsityksenne mukaan. Mitään lopullista uhrausta ei siis ole tapahtunut.
Mutta jos uskova äiti menettää rakastamansa epäuskoisen lapsen helvettiin, niin eikö hänen rakkautensa lastaan kohtaan merkitse yhtään mitään. Onko tässä kyse todellisesta uhrauksesta? Vai onko niin, että uskova äiti ei enää rakasta lastaan, joka luopuu uskostaan? Tämähän on aivan kammottava ajatus. Vaatiko esimerkiksi jumala ihmistä luopumaan uskottoman lapsensa rakastamisesta? Vaatiko hän luopumaan silloin kun äiti tai/ja isä astuu taivaan riemuihin ja lapsi tuomitaan helvettiin?
Niin ja taas kerran kaipaan todellisia ja hyviä vastauksia. Ei mitään epämääräisiä lainauksia sieltä täältä, jotka eivät vastaa alkuunkaan esitettyyn kysymykseen. Kun saisi edes vastauksen siihen, että pohtiiko kukaan ns. tosiuskova ihan oikeasti sydämmessään näitä juttuja? Vai onko niin että te vain sokeasti uskotte...Tosiasiahan on, että kaikkiin asioihin EI voi saada vastausta täällä ajassa. Eikä mun mielestäni kuulukkaan saada. Mutta olen samaa mieltä siinä, että Jumala kyllä loppu viimeksi parhaiten tietää mitä tekee.
Enkä mä kyllä usko, että yksikään uskova äiti olisi valmis luopumaan omasta uskostaan, jotta päätyisi lapsensa kanssa helvettiin. Kokonaan toinen asia on, että mikä lapsen oma suhde jumalaan on? Jos hän on aikuinen häneltä jumala odottaa omaa suhdetta ja ratkaisua, jos taas ihan pieni lapsi niin uskon niin, että Jumala tekee ihan pienten lasten kanssa niin kuin parhaaksi näkee. Ei heiltä odoteta omia ratkaisuja. Raamattu sanoo vain, että hän jokaa uskoo pelastuu... - mamabeard
Kysymysmerkki? kirjoitti:
Ei tämä vastaus nyt ollenkaan ollut sinne päinkään kuin odotin. Nimittäin siellä puhutaan että "todelliset vastaukset eivät ole älyllisiä pelkästään". Siis mitä älyllistä on rakkaudessa? Lisäksi minua hämää melkoisesti se, että te uskovaiset aina puhutte siitä kuin "Jumala antoi ainoan poikansa".
Minä kysyn että mihin hän hänet antoi? Hän käsittääkseni käsikirjoituksen mukaisesti nousi ylös kuolleista ja elää tänäkin päivänä teidän käsityksenne mukaan. Mitään lopullista uhrausta ei siis ole tapahtunut.
Mutta jos uskova äiti menettää rakastamansa epäuskoisen lapsen helvettiin, niin eikö hänen rakkautensa lastaan kohtaan merkitse yhtään mitään. Onko tässä kyse todellisesta uhrauksesta? Vai onko niin, että uskova äiti ei enää rakasta lastaan, joka luopuu uskostaan? Tämähän on aivan kammottava ajatus. Vaatiko esimerkiksi jumala ihmistä luopumaan uskottoman lapsensa rakastamisesta? Vaatiko hän luopumaan silloin kun äiti tai/ja isä astuu taivaan riemuihin ja lapsi tuomitaan helvettiin?
Niin ja taas kerran kaipaan todellisia ja hyviä vastauksia. Ei mitään epämääräisiä lainauksia sieltä täältä, jotka eivät vastaa alkuunkaan esitettyyn kysymykseen. Kun saisi edes vastauksen siihen, että pohtiiko kukaan ns. tosiuskova ihan oikeasti sydämmessään näitä juttuja? Vai onko niin että te vain sokeasti uskotte...Luuletko että Jumala ei sitä lasta puhutellut ja kutsunut pelastukseen?
Jos jollakin on synnyinkotinsa ja kasvuolosuhteiden vuoksi sellaiset "lähtöarvot" että niistä seuraa ateisti tai muuten jumalanpilkkaaja eikö Jumala kykene ojentamaan kättään ihmisen henkilöhistoriaan ja kokemusmaailmaan? Niin että jos hän suostuu rehellisyyteen niin Jumalan löytäminen tulee sitten mahdolliseksi, olkoot lähtöarvot mitkä tahansa.
Ihminenhän on aina rehellinen siitä käsin mitä hän on ja koska hän on sitä oman menneisyytensä perusteella siksi myös rehellinen ajattelu on jossain määrin sidottu ennakko-oletuksiin.
Jumala on tehnyt Hänen puoleensa kääntymisen mahdolliseksi - vaikka ihminen ei siinä vaiheessa vielä käyttäisi nimeä "Jumala" mutta suostuu myöntämään rajallisuutensa ja alkaa rehellisesti, siinä määrin kuin rehellisyys hänelle mahdollista on etsiä totuutta - ja kun ihminen näin Hänen puoleensa kääntyy Jumala vaikuttaa syvempää rehellisyyttä ja pitää huolen että se joka suostuu Häntä etsimään myös löytää Hänet.
Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Näihin kysymyksiin että miksi Jumala uhrasi Poikansa ja mitä tarkoittaa "ainoa poika" ja onko Jumalan antama uhri todellinen uhri jne.
Niistä olen monta kertaa keskustellut mutta en ryhdy siihen nyt.
Sitä paitsi ne eivät ollenkaan ole tärkeimpiä kysymyksiä. Tärkein on suhteesi Jeesukseen. Jos olet todella kiinnostunut asioista joita kyselet mene suoraan pääasiaan.
Voit rukoilla esimerkiksi tähän tapaan:
- Jeesus, olen kuullut puhuttavan sinusta mutta en voi uskoa sinuun, kuitenkin teen päätöksen että jos olet oikeasti totta ja olet sovittanut minun syntini, olen valmis hyväksymään sen, otan sinut vastaan ehdoitta, anna siinä tapauksessa pahuuteni ja itsekkyyteni ja kaikki vilpillisyyteni Jumalaa kohtaan anteeksi, ilmaise minulle itseäsi ja johda kaikkeen totuuteen tuntemisesi kautta.
Tämä on tärkein. Se on enemmän kuin älyllinen probleema. Se on sinun olemuksesi, sisäisen todellisuutesi kysymys. Mikä on suhteesi Jumalaan ja onko sinulla yhteys Häneen vai ei.
Mieti itseksesi, oletko varma että kaipaat hyviä vastauksia? Vai kaipaatko mieluummin sitä että ennakko-oletuksesi uskovien sokeudesta ja Jeesuksen olemattomuudesta pitäisivät paikkansa, jotta voit edelleen jatkaa piittaamatta evankeliumista joka asettaa sinut ratkaisun paikalle ja edellyttää rehellistä kääntymistä henkilökohtaisesti Jeesuksen puoleen?
Kyllä minä ainakin pohdin monia kysymyksiä. Mutta on aivan eri asia pohtia niitä itsekseen jurnuttaen kuin pohtia niitä Jumalan yhteydessä.
Pidän edelleen kiinni siitä mitä sanoin, että oikea näkökulma elämään (jossa myös kysymykset tapahtuvat) löytyy vain Jeesuksen yhteydessä. Siinä mielessä Jeesus on vastaus kaikkiin kysymyksiimme.
Koska juuri Hän valaisee asenteitamme mistä käsin ja miksi kyselemme sekä auttaa meitä tyydyttävällä tavalla elämään sopusoinnussa todellisuuden kanssa.
Tämä on paras vastaus minkä voin sinulle antaa.
Vaikka voisit ulkonaisesti ja järjellisesti saada kuinka hyviä vastauksia kysymyksiisi sinulta kuitenkin puuttuisi yhteys niiden asioiden todelliseen sisältöön. Jos et tunne Jeesusta Kristusta, joka on koko evankeliumin ja Raamatun sanoma keskus ja ydin. Hän on se jota todellisesti kaipaat.
Ristiriitaista on kun toinen puoli ihmisestä, itsekäs minäkeskeisyys, kaipaa saada luvan jatkaa itsekeskeisen omaehtoista elämää ja että voisi uskoa Jumalaan "omalla tavallaan" ilman todellista antautumista, ja toinen puoli, se jota Jumala herättelee totuudellisuuteen, ihmishenki joka aina on nälissään ja tyydyttämätön ilman yhteyttä Luojaan, kaipaa päästä kokemaan vain antautumisen, uudestisyntymisen: tulla Jumalan lapseksi Kristuksessa.
En tiedä mikä on elämäntilanteesi ja missä kohdin olet. Jumala sinut tuntee.
Mutta jos lähden tarjoamaan jotakin muuta vastausta kuin Jeesusta silloin tarjoan hyödytöntä ravintoa, joka ei kuitenkaan voi tyydyttää syvintä nälkääsi. - Pohjosen äijä
mamabeard kirjoitti:
Luuletko että Jumala ei sitä lasta puhutellut ja kutsunut pelastukseen?
Jos jollakin on synnyinkotinsa ja kasvuolosuhteiden vuoksi sellaiset "lähtöarvot" että niistä seuraa ateisti tai muuten jumalanpilkkaaja eikö Jumala kykene ojentamaan kättään ihmisen henkilöhistoriaan ja kokemusmaailmaan? Niin että jos hän suostuu rehellisyyteen niin Jumalan löytäminen tulee sitten mahdolliseksi, olkoot lähtöarvot mitkä tahansa.
Ihminenhän on aina rehellinen siitä käsin mitä hän on ja koska hän on sitä oman menneisyytensä perusteella siksi myös rehellinen ajattelu on jossain määrin sidottu ennakko-oletuksiin.
Jumala on tehnyt Hänen puoleensa kääntymisen mahdolliseksi - vaikka ihminen ei siinä vaiheessa vielä käyttäisi nimeä "Jumala" mutta suostuu myöntämään rajallisuutensa ja alkaa rehellisesti, siinä määrin kuin rehellisyys hänelle mahdollista on etsiä totuutta - ja kun ihminen näin Hänen puoleensa kääntyy Jumala vaikuttaa syvempää rehellisyyttä ja pitää huolen että se joka suostuu Häntä etsimään myös löytää Hänet.
Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Näihin kysymyksiin että miksi Jumala uhrasi Poikansa ja mitä tarkoittaa "ainoa poika" ja onko Jumalan antama uhri todellinen uhri jne.
Niistä olen monta kertaa keskustellut mutta en ryhdy siihen nyt.
Sitä paitsi ne eivät ollenkaan ole tärkeimpiä kysymyksiä. Tärkein on suhteesi Jeesukseen. Jos olet todella kiinnostunut asioista joita kyselet mene suoraan pääasiaan.
Voit rukoilla esimerkiksi tähän tapaan:
- Jeesus, olen kuullut puhuttavan sinusta mutta en voi uskoa sinuun, kuitenkin teen päätöksen että jos olet oikeasti totta ja olet sovittanut minun syntini, olen valmis hyväksymään sen, otan sinut vastaan ehdoitta, anna siinä tapauksessa pahuuteni ja itsekkyyteni ja kaikki vilpillisyyteni Jumalaa kohtaan anteeksi, ilmaise minulle itseäsi ja johda kaikkeen totuuteen tuntemisesi kautta.
Tämä on tärkein. Se on enemmän kuin älyllinen probleema. Se on sinun olemuksesi, sisäisen todellisuutesi kysymys. Mikä on suhteesi Jumalaan ja onko sinulla yhteys Häneen vai ei.
Mieti itseksesi, oletko varma että kaipaat hyviä vastauksia? Vai kaipaatko mieluummin sitä että ennakko-oletuksesi uskovien sokeudesta ja Jeesuksen olemattomuudesta pitäisivät paikkansa, jotta voit edelleen jatkaa piittaamatta evankeliumista joka asettaa sinut ratkaisun paikalle ja edellyttää rehellistä kääntymistä henkilökohtaisesti Jeesuksen puoleen?
Kyllä minä ainakin pohdin monia kysymyksiä. Mutta on aivan eri asia pohtia niitä itsekseen jurnuttaen kuin pohtia niitä Jumalan yhteydessä.
Pidän edelleen kiinni siitä mitä sanoin, että oikea näkökulma elämään (jossa myös kysymykset tapahtuvat) löytyy vain Jeesuksen yhteydessä. Siinä mielessä Jeesus on vastaus kaikkiin kysymyksiimme.
Koska juuri Hän valaisee asenteitamme mistä käsin ja miksi kyselemme sekä auttaa meitä tyydyttävällä tavalla elämään sopusoinnussa todellisuuden kanssa.
Tämä on paras vastaus minkä voin sinulle antaa.
Vaikka voisit ulkonaisesti ja järjellisesti saada kuinka hyviä vastauksia kysymyksiisi sinulta kuitenkin puuttuisi yhteys niiden asioiden todelliseen sisältöön. Jos et tunne Jeesusta Kristusta, joka on koko evankeliumin ja Raamatun sanoma keskus ja ydin. Hän on se jota todellisesti kaipaat.
Ristiriitaista on kun toinen puoli ihmisestä, itsekäs minäkeskeisyys, kaipaa saada luvan jatkaa itsekeskeisen omaehtoista elämää ja että voisi uskoa Jumalaan "omalla tavallaan" ilman todellista antautumista, ja toinen puoli, se jota Jumala herättelee totuudellisuuteen, ihmishenki joka aina on nälissään ja tyydyttämätön ilman yhteyttä Luojaan, kaipaa päästä kokemaan vain antautumisen, uudestisyntymisen: tulla Jumalan lapseksi Kristuksessa.
En tiedä mikä on elämäntilanteesi ja missä kohdin olet. Jumala sinut tuntee.
Mutta jos lähden tarjoamaan jotakin muuta vastausta kuin Jeesusta silloin tarjoan hyödytöntä ravintoa, joka ei kuitenkaan voi tyydyttää syvintä nälkääsi.ajatuksia ja neuvoja mamabeard!Siunattua tiistai iltaa sulle!
On vain yksinkertaisesti asioita
joihin emme saa täällä ajassa vastauksia.
Levollisinta on - hyväksyä.
* Onpa taivaassa tarjona lapsillekin
jotka Jeesusta rakastavat, kultakruunut ja valkeat
vaattehetkin, harput joilla he soittelevat *
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1612796
Onpas punavihreät taas ärhäkkäinä
😺 Ihan tuntuu kuin syyttäisitte meikäläisiä/meikäläistä Oulun puukotuksesta. Tapaus on hyvin ikävä ja tuomittava. En4262309- 452203
- 1291530
Hauskaakin jopa...
Että moni nainen olettaa, että kyse on vaan siitä kaanustinloukusta, kun mies jotain ehdottaa. 😄 Ja miettiikö monikaan2331350Nainen, minkä kappaleen laittaisit nyt miehelle
kuunneltavaksi tietäen, että hän ikävöi sinua ja kipuilee päästäkseen yhteyteen kanssasi. Jotain, joka kertoo...1251280Vanhemmalle naiselle
Aikataulu muutos. Ensi viikolla pistetään asia vireille. Ei juhannukseen asti aikaa. Kannatti valehdella!561193Hallitus käy seuraavaksi palkansaajien sunnuntailisien kimppuun
Vuoro-ja sunnuntaityötä tekeville työntekijöille, muun muassa hoitajille, poliiseille, kaupan työntekijöille jne. on luv2411173Jos et kaipaakaan minua täällä
Niin miksi sinua ehkä häiritsee se, että minä kaipaan sinua? Miehelle.111117- 861098