Tutustuin netin kautta erääseen mieheen joka tuntui alusta asti todellakin sympaattiselta ja muutenkin tuntui olevan todella samalla aaltopituudella kuin mä! Muutama viikko siinä meilailtiin ja vaihdettiin kuvatkin. Kiinnostus kasvoi entisestään, olihan mies juuri sellanen "mun näkönen", miehekäs ja fiksun oloinen. No, muutama viikko siinä jatkettiin samaan tapaan kunnes sovittiin tapaaminen.
Tavattiin illallisen merkeissä ja odotukset olivat suuret! Mutta... kun näin ton miehen livenä, ei tuntunutkaan missään.:( Miehessä oli piirteitä jotka jotenkin vaan häiritsi mua ja kuvaakaan ei vastannut todellisuutta... Siinä sitten laskeskelin mielessäni minuutteja jolloin voisin poistua paikalta...
Sovittiin et "ollaan yhteyksissä" jollain tasolla mut päätin mielessäni jatkaa "hakua" eli tämä mies olisi historiaa...
Aikaa kului, mies lähetteli aina silloin tällöin viestiä ja mä vastailin kohteliaasti mutta lyhyesti.
Kunnes reilu viikko sitten hän yllättäen soitti ja juteltiin yli kolme tuntia! Juttua vaan riitti ja jollain tasolla tunnen löytäväni tässä miehessä jotain mitä ehkä olen koko elämäni hakenut, sielunkumppanuutta tai jotain... Meillä synkkaa siis ihan tajuttoman hyvin!:)
Tämän pitkän alustuksen jälkeen kysymys kuuluu, voiko oikeesti "kolahtaa" uudelleen?! Sillä tämä mies on tullu jo mun uniin ja jotenkin olen unohtanut täysin muut "säädöt" ja odotan vaan viestiä tai soittoa tältä kyseiseltä ihmiseltä!
Ja jotenkin pelottaa et kun nyt taas on puhuttu uudesta tapaamisesta niin petynkö taas..?! Vai voinko nähdä tämän miehen ns. uudessa valossa?! Jos miehen ulkonäössä vaan joku "tökkii" niin voiko siitä päästä yli?! Kun muuten kaikki toimii.. ja se sisinhän pitäisi olla se tärkein! Mut toisaalta kyllähän sen ulkokuorenkin tarvii miellyttää...
Voi minua, auttakaa nyt hyvät ihmiset? Mitä teen..? ;)Minäkö muka vaikee..?! ;)
Ja kiitos etukäteen asiallisista viesteistä...:)
Tavattiin illallisen merkeissä ja odotukset olivat suuret! Mutta... kun näin ton miehen livenä, ei tuntunutkaan missään.:( Miehessä oli piirteitä jotka jotenkin vaan häiritsi mua ja kuvaakaan ei vastannut todellisuutta... Siinä sitten laskeskelin mielessäni minuutteja jolloin voisin poistua paikalta...
Sovittiin et "ollaan yhteyksissä" jollain tasolla mut päätin mielessäni jatkaa "hakua" eli tämä mies olisi historiaa...
Aikaa kului, mies lähetteli aina silloin tällöin viestiä ja mä vastailin kohteliaasti mutta lyhyesti.
Kunnes reilu viikko sitten hän yllättäen soitti ja juteltiin yli kolme tuntia! Juttua vaan riitti ja jollain tasolla tunnen löytäväni tässä miehessä jotain mitä ehkä olen koko elämäni hakenut, sielunkumppanuutta tai jotain... Meillä synkkaa siis ihan tajuttoman hyvin!:)
Tämän pitkän alustuksen jälkeen kysymys kuuluu, voiko oikeesti "kolahtaa" uudelleen?! Sillä tämä mies on tullu jo mun uniin ja jotenkin olen unohtanut täysin muut "säädöt" ja odotan vaan viestiä tai soittoa tältä kyseiseltä ihmiseltä!
Ja jotenkin pelottaa et kun nyt taas on puhuttu uudesta tapaamisesta niin petynkö taas..?! Vai voinko nähdä tämän miehen ns. uudessa valossa?! Jos miehen ulkonäössä vaan joku "tökkii" niin voiko siitä päästä yli?! Kun muuten kaikki toimii.. ja se sisinhän pitäisi olla se tärkein! Mut toisaalta kyllähän sen ulkokuorenkin tarvii miellyttää...
Voi minua, auttakaa nyt hyvät ihmiset? Mitä teen..? ;)Minäkö muka vaikee..?! ;)
Ja kiitos etukäteen asiallisista viesteistä...:)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Miksikäs ei? Ajattele, moni suhde muuttuu rakkaudeksi vasta ajan myötä. Esim. ystävyys syvenee rakkaudeksi tai huomaa toisen ihmise uusin silmin, kun tutustuu. Tää on niin luonnollista .
Itse tapasin vuosi sitten "nettimiehen", johon en ihastunut alkuunkaan heti, mutta kolmannella kerralla kolahti ja lujaa ja nyt en antais pois ja hääpäivä on sovittu.
Mies oli mukava ja sympaattinen heti, mutta se kaikki muu, huumorintaju, syvemmät ajatukset ym. tulivat esiin vasta, kun jännitys väistyi. Ja sitten vasta huomasin, miten mukavan näköinenkin hän on.
Minä ainakin olen varovainen ihminen enkä edes halua heti hullaantua. Siksipä kannattaa antaa mukavalle ihmiselle mahdollisuus, jos mikään ei suuresti häiritse : )
Onnea vaan matkaan ja yritä edes.
Ihanaa kuulla et näinkin voi tapahtua! ;)
Meitä myös yhdistää samanlainen huumorintaju ja ajatusmaailma ja muutenkin todella helppo puhua kaikesta taivaan ja maan välillä. Jotenkin on sellainen olo kuin oltais tunnettu aina!
Itse vaan olen aina ollut sellainen heittäytyjä ja hullaantuja mitä sinä et taas ole lainkaan ja jotenkin olen kai alitajunnassa aina olettanut et sen tarvii "kolahtaa" heti ja se on sitten siinä! Ja nyt sit pelottaa että jos nää negatiiviset tunteet nousee pintaan kun seuraavan kerran tavataan ja loukkaan häntä tai pahimmassa tapauksessa hän luulee et kusetan häntä tahallisesti!! Ja sitä en missään nimessä halua tehdä! Toisaalta itsellänikin on kuitenkin jotenkin epävarma olo... ja pelkään suostua treffeille jos sit alkaa ahdistaa jälleen kerran! :)
Toki muistan muuten kun tapasin ex-mieheni aikoinaan niin hän teki pari kuukautta "töitä" et sai mut lämpenemään. Ja oli muuten maailman vastenmielisin ihminen kun eka kertaa kohdattiin... Jospa tässä ollaan samalla tiellä... ;)
>>
Ihanaa kuulla et näinkin voi tapahtua! ;)
Meitä myös yhdistää samanlainen huumorintaju ja ajatusmaailma ja muutenkin todella helppo puhua kaikesta taivaan ja maan välillä. Jotenkin on sellainen olo kuin oltais tunnettu aina!
>>
TUTTUA , NIIN TUTTUA!
olen kokenut tuon monta kertaa ja luullut vaikka mitä. Eka suhde oli virtuaali,kuin myös toka, sitten virtuaali liveksi muuttui ja sen jälkeen sekatapauksia.
Kaikki netin kautta alkututustuminen ja joka kerran kolahti sama huumorintaju kaikki -tuntui kuin olisimme LUOTUJA TOISILLEMME..
Netin kautta tutustuminen on ikävä kyllä usein liikaa mielikuvitusta värittävää ja omat aivot menee sekasin,luulee enemmän tai menee asioiden edelle..
Näin minulle käynyt ja taas on tällainen suhde menossa ja nyt kiihkeä alkuvaihe on viilentynyt uhkaavasti...
Ota rauhallisesti,koskaan ei voi olla varma mihin suuntaan se menee.Mulla muutama kuukausi on ollut ihanaa aikaa ja nyt pelottaa,että se piankin loppuu.
Jäitä hattuun.. niin sinulle kuin minullekin..
Itse ainakin ajattelen, että miksikäs ei näin voi tapahtua :))
Minä kävin viikonloppuna myös treffeillä miehen kanssa, minusta hän vaikutti hyvin mukavalle, semmoiselle symppis miehelle... olimme kirjoitelleet jo jonkin aikaa ja ajatuksemme molemmilla oli sitä mitä olimme hakeneet :) Kun tapasimme, minä tunsin heti vetoa tähän mieheen ja ajattelin, että tässä peräti taitaa olla se mitä olen jo vuosia hakenut... Ei mies ainakaan vaikuttanut sille, että olisi kauhean paljon eritavalla ajatellut.
Jatkoimme meilaamista, hän oli miettinyt asioita, hänellä ei kolahtanut :( . Oli miettinyt pitkään, että voisiko tehdä tämmöisen päätöksen yhden kerran jälkeen (2 tuntia tapaamista)... Itse en voisi, ehkä kuitenkin haluaisin tavata uudelleen jo ajatustemmekin pohjalta ja tutustua, sittenhän sen näkisi. Mutta noissa asioissa täytyy kumpaisenkin ajatella samoin, että haluaa tutustua ensin... sillä ajattelin etten haluaisi tehdä hätäisiä ratkaisuja, koska kirjoittelumme oli muuttunut hyvin läheiseksi... Minulle ulkokuori ym. ovat sivuseikkoja, kun yhteydet pelaa! Sen verran noita ulkokuorellisiakin olen katsellut... Eikä tämä mies kuitenkaan mikään hirvistys ollut, sellainen juuri minunlainen, tavallinen mies :)
Noh, näin meille kuitenkin kävi ja sille ei voi mitään, masensikinhan se pikkuisen minua ja suretti, pitkään kuitenkin kirjoiteltiin... Oikeastaan oli ihan hyvä, että se tapahtui nyt, ennenkuin myöhemmin, jolloin olisi tuntunut vieläkin pahemmalle...
Sinulle neuvona, mielestäni voikin kolahtaa uudelleen, mutta jos sinusta yhtään sille tuntuu ettei onnistu, älä kiusaa miestä... se satuttaa, jos toinen leikkii... mutta toivottavasti teillä kolahtaa nyt oikeasti ;)
Minä puhdistelen ja nuolen haavani ja myös lähden kenties uusia tuulia ja treffejä kohti. Vaikeaa se on, kun tuntuu, että sopivakin jo löytyi minulle, vaan ei hänelle....
"Sovittiin et "ollaan yhteyksissä" jollain tasolla mut päätin mielessäni jatkaa "hakua" eli tämä mies olisi historiaa..."
Älä kiusaa miestä enempää. Selvästi jotain epäkypsyyttä havaittavissa tässä.
Tuo on just tyypillistä että tuomitaan toinen liian aikaisin. Ei ekalla kerralla voi välttämättä sanoa jos toisesta tykkää tai ei. Mulla voi mennä kuukausia tai vuosiakin ennen kuin tunnen mitään toista kohtaan. No, harvemmin ehkä vuosia mutta kuitenkin.
Kyllä tuollainen ihan livetuttavuuksissakin on tuttua. Kyllä mies kuin nainenkin alkaa näyttäytyä ihan eri valossa, kun sisäinen kauneus paljastuu. Sama tapahtuu toisinpäin. Vaikka ihminen olisi ulkoisesti miten hyvännäköinen tahansa, mutta sisäisesti kaikki ei klikkaa, homma on hyvässä alasuhdanteessa. Luota tuntemuksiisi, nainen :D
Sain eilen päivällä töihin viestin et josko ehdittäisiin illalla yhdessä ulos syömään..?! Vähän "hirvitti" ja pelotti edellisen tapaamisen takia mutta tottakai suostuin!!! Ilomielin!!!
Niinpä sitten sydän pamppaillen saavuin sopimaamme paikkaan ja siellähän mua jo odoteltiin! Näin vain nuo ilkikurisesti vilkkuvat upeat silmät ja tumman miehekkään ulkomuodon...
Ilta meni liiankin nopeasti ja juttua riitti. Naurettiin vedet silmissä ja hulluteltiin syömisen ohella...:)
Sain kyydin kotiovelle saakka ja vielä lämpimän ja kiihkeän suudelman....
Taidan olla ihastunut tai ainakin onnesta sekaisin !!!! ;-)
Eli näin se on todistettu että aikaa myöten ja antamalla toiselle mahdollisuuden tuoda esille se oikea omaminä voi näköjään kolahtaa ja kunnolla!!!
kiitos teille ihanille kun kannustitte "jatkamaan"!
Puhelimen viestiääni soi juuri.. viesti: "tavataankos tänäänkin?" ... taidanpa vastata myöntävästi... ;)
Olen todella onnellinen puolestasi ;) Toivottavsti minuakin vielä onni potkaisee, ja kävisi vaikka samalla tavalla :) Koskaanhan ei tiedä... (lue aikaisempi kirjoitukseni, miten minulle kävi) Todella paljon onnea sinulle, toivottavasti on menoa nyt!
... jospa se sinnikkyys palkitaan sinunkin kohdallasi. Eli jos tuntuu ettet halua vielä luovuttaa niin auttaisko tehdä samoin kuin tää mies teki mulle. Hän kun "tunnusti" et oli heti huomannut minusta eka tapaamisella etten ollu ihan 100%:sesti mukana kuten hän. Mutta oli vaan päättänyt et haluaa tavata tavalla tai toisella minut uudestaan.... kolmen viikon ajan siinä mulle aina välillä viestiä tai meiliä heitti, mut ei ollu liian innokas vaan kohtelias herrasmies... ja sitten hän yhtäkkiä soittikin ja siitähän se sitten lähti. Rauhassa ilman "paineita" kun sai jutella niin jotenkin vaan alkoi tuntua siltä et josko tässä sittenkin olisi jotain mahdollista tapahtua... Näin siis meillä!:)
Mutta varovasti etenen vieläkin ja ns. järki kädessä.. aikuisia kun tässä ollaan eikä sillai kiire minnekään... päivä kerrallaan mut hyvältä tuntuu täytyy kyllä myöntää..
Ja jos ei tämä mies ole sinua varten niin jossain se luuraa ja tulee eteesi just silloin kun sitä vähiten osaat odottaa... :)
Minä myös eka kerralla ajattelin että ei ollenkaan mun tyyppiäni etenkään ulkonäöllisesti. Oli asioita jotka häiritsi ulkonäössä jne. Vasta tokalla tapaamisella kolahti, käytös, eleet, puheet jne ja nyt olen ollut rakastunut häneen jo monta kuukautta.
Myöhemmin olen ajatellut että jos olis ollut kuva ennen kuin tapasi niin en olisi mennyt ehkä edes tapaamiseen, sen verran kaukana oli mun unelmamiehestä.
kauanko meni, ennen kuin päätit kuunnella sisintäsi ja huomasit olleesi naisen vaistolla oikeassa ensitapaamisella :)
Ei millään pahalla, mutta kun ihminen löytää oman rakkaansa, ei siinä mieti IKINÄ että pitääpä ajan kans katsoa mitä ehkä tuntee joskus toista kohtaan. Se nyt vain ei toimi niin.
niin meneekös se sitten niin että joka kerta kun kiinnostavan miehen tapaa niin täytyy kolahtaa eka minuutilla tai sitten siitä ei tule yhtikäs mitään.... HALOO!!!!
Jos nyt sattuu olemaan väärän värinen villapaita päällä nii eikun seuraavaa hakemaan!!!
Ei se nyt vaan ihan noinkaan mene!
Ymmärrän päppiä tosi hyvin... joskus vaan vie aikaa että löytää toisesta sen "helmen". Ja misähän kohtaa tää ko. merkki on sanonut et tää mies oli ruma tai vastenmielinen kuten viimeisin kommentaattori tuossa heitti...
... ei kannata tuomita heti!
Itselläni vaati 5-6 tapaamista ennen kuin kolahti ja nyt on oltu neljä vuotta naimisissa enkä ikinä halua luopua tästä miehestä ja uskoisinpa että tunne on molemminpuolinen...
nim. "äkkilämmin tietää pitkää kylmää..."
...ja tää mies kertoi heti, että olin juuri sitä mitä hän naisesta hakee.... semmoinen hänen tyylinen nainen :) Minä siinnä sitten vähän jarruttelin, itse en ollut ihan varma asiasta.. mies kuitenkin hyvin kohtelias ja asiallinen mies. Kerroin hänelle suoraan, että monia kolhuja saaneena elämässäni, en voi suoraan heittäytyä suhteeseen... sen tunteen pitää olla oikea. Hän sanoi siihen, että ymmärtää hyvin ja että meillä ei ole minnekkään kiire :)
Päätettiin tavata kuitenkin uudelleenkin vielä, eihän sitä yhden kerran perusteella tiedä vielä... Noh, perjantaina tavattiin eka kerran, nyt sitten seuraavan kerran viikolla nähdään. Jotenkin minusta tuntuu, kun olen saanut rauhassa kypsytellä ajatusta kotona yksin, olen alkanut ajatella, että voisikin olla ehkä jotain, ei kyllä hukkaankaan kannata heittää, katellaan. Ja se on hyvä, kun kumpikin tietää mitä toinen ajattelee :) Ei aiheuta turhia odotuksia toiselle... Lähettelemme toisillemme ihan neutraali viestejä, mukavalle tuntuu.. Eihän sitä koskaan tiedä...
Kirjoittelempa vaikka sitten tänne myös miten homma edistyy ;) Olisi kiva kuulla myös aloittajalta, miten on mennyt ja edennyt juttu?
K Porvoosta.....he he
No niin..... siis mitä minulle nyt kuuluu?! ;)
Ollaan tässä tapailtu nyt sitten pari kertaa viikossa ja tänäänkin ollaan menossa ulos syömään! ;)Tekstiviestit, meilit ja soitot sinkoilee puolin ja toisin.:)
Rauhassa edetään mut positiivisella mielellä tässä ollaan... ja taidan kyllä oikeestikin olla ihastunut. Olen löytänyt tässä miehessä jotain sellaista mitä en koskaan ensivaikutelman perusteella olisi voinut edes kuvitella olevan olemassa.... ;-)
Meilläkin tänään toiset treffit.. rauhassa itsekkin haluan edetä, nyt näkee mitkä fiilikset nyt? Se ekä tilanne on muutenkin jo sinällään jännittynyt jne. kun eka kerran näkee, aikasemmin vaan kirjoitellut... Minunkaan mielestä ei kannate tehdä yhden kerran jälkeen vielä päätöksiä ja rauhassa kannattee edetä, elämä on aikaa :))
Noh nytten met kävimmä siellä treffeillä. Ja sanon myös, että jos alkuun epäilyttää, kannattaa kyllä käydä vielä toisillakin :)) Mitähän minäkin olisin menettänyt, ellen olisi käynyt ;) Tunnelmat todella erit, parin kolmen päivän ajatteluaika teki sen, piti itse sisäistää ja sulatella asia jne.
Sukat taitaa pyöriä jalassa ;) Rauhassa mekin kuitenkin halutaan edetä, hiljaa hyvä tulee... Mulle kävi niinkuin sulle, olen löytänyt miehestä myös aivan uusia piirteitä... niitä mitä en edes kuvitellut...
.... meni väärään paikkaan :)
Kiva kuulla et todellakin siihen eka tapaamiseen ei aina kannata uskoa liian sinisilmäisesti! :)
Mulla nyt vaan taas vaihteeks vähän paska fiilis... :(
Eilen nimittäin tuossa kun soiteltiin niin mies heittikin yhtäkkiä että "tässä kun on ollu jo
pari vuotta sinkkuna niin ei enää oikein tiedä haluaako sitä vapautta ja sen ihanuutta enää menettääkään!!!!!!!"
Just joo.... ensin yritetään kaikkien rekkiliikkeiden varjolla tehdä vaikutus ja sit kun siinä onnistutaan ja sai mut todellakin lämpenemään niin nyt sit jarru päälle!
En ymmärrä... suomentakaa nyt hyvät ihmiset mitä sen miehen päässä liikkuu...!?
Ja kuitenkin nyt aamullakin tuli viestiä ja "on ikävä ja tahtois viekkuun.."
No, yritän nyt sitten taas vaihteeks ite lyödä jäitä hattuun ja vetää viileämpää linjaa... eipä sitten tipu ainakaan liian korkeelta!!! ;-)
näin se elämä heittelee...
Kyllä minäkin koetan olla "järki kädessä" vielä, etten sitten pettyisi... jos tuleekin takapakkia.
Ehkä se mies jota tapailet pelkää myöskin, että pettyykin tms ja siksi voisi pelottaa tms. ja sanoo noin? Kysy suoraan, mulla ainakin vaivaisi asia... että mitä oikein on mieltä?!
kokemuksia, tapasin yhden miehen reilu kuukausi sitten, sanoi heti ensimmäisillä treffeillä, että hän tietää mitä hän tahtoo ja mitä ei ja minä olen kuulema juuri sitä mitä hän haluaa ja haluaa kunnon suhteen eikä pelkkää seksiä. Noh tässä ollaan nyt kuukauden päivät tapailtu alkuun hänen puoleltaan hyvinkin tiiviitä yhteydenottoja ja halua tavata, nyt tapaamme harvakseltaan, kerran ollaan vietetty yksi kokonainen päivä yhdessä. En tiedä onko sitten meikäläisen luuloja, mutta enpä uskokaan että mies tosissaan haluaa mitään suhdetta, tekee pitkiä päiviä töissä viikolla ja ymmärrän ettei silloin jaksa tavata toista, enkä ole sitä vaatinutkaan, mutta kun hän viikonloputkin on töissä, vaikka ei tarvitsisi. Nyt kun sitten annoin vihjeen että olisi kiva nähdä viikonloppuna ja viettää yhdessä yksi kokonainen päivä tehden jotain mukavaa, niin jo rupesi tulemaan kaikenlaisia selityksiä, että on kiirettä ja pitäisi olla omaa aikaa (sen ymmärrän), sitä tässä nyt ihmettelen, että miten hän luulee mitään vakavampaa suhdetta rakentavansa jos ei ole edes yhtä päivää aikaa viettää yhdessä, saatika että viikonlopun viettäisimme yhdessä. Nyt on kyllä sellainen kutina etten olekaan ainut nainen tälle miehelle ja ne kiireet selittyy sillä että miehellä onkin useampi nainen kierroksessa tai haluaakin vain pelkän sexsuhteen.
Eihän hän rumaksi sanonutkaan.
Luin vain rivien välistä, kun sanoi, ettei miellyttänyt.
Suomennettuna viestini tarkoittaa sitä, että kun ensireaktio on vaisu, niin siihen se jää, vaikka kuinka ajan kans yrittäisikin rakastaa.
Tiedän, kuinka uhri rakastuu kidnappaajaan jne. kun tarpeeksi kauan viettää aikaa yhdessä ja oppii katsomaan vaaleanpunaisten linssien läpi.
Minä olin 8v naimisissa miehen kanssa, joka oli ensin mulle vain autonkuljettaja ja kukkien ostaja. Lopulta ajattelin antaa rakkaudelle mahdollisuuden, kun toinen oli niin sinnikäs. Kaikki meni OK (siis ei hyvin, vaan siedettävästi) lapset syntyi ja kasvoi jne. Kaikki meni kuitenkin OK vain ja ainoastaan niin kauan kuin ajattelin ja järkeilin niin. Erosimme, kun aloin kuunnella OMIA tunteitani, niitä joista onnellisuus kumpuaa.
Ensireaktio on OMIA tunteita.
Vastenmieliseen ruokaan voi tottua, lempiruoka voi vaihtua jne. mutta kun puhumme rakkaudesta, ihmissuhteesta ja elämästä, ei aika ole määräävä tekijä. Minä pyyhkisin nämä mitäänsanomattomat 2 aikaisempaa suhdettani kokonaan pois elämästäni, jos voisin. Ei kannata olla "kunhan joku on" kanssa, vaan odottaa sitä oikeaa :) Tiedän ettei monikaan usko, mutta sitten kun löytää elämänsä rakkauden, tajuaa mitä tarkoitan... se on menoa heti ensisekunneista lähtien.
Eikä tarvitse pähkäillä keskustelupalstoilla :)
Se on varmaa kuin oma lapsi, juuri minun oma rakkaussuhteeni, ei epäilystä. Se ei ole alussa (eikä sitten myöhemminkään) neutraalia tai samantekevää :)
...enkä tiedä mitä tekisin??? Tänään tavattiin eka kerran, ihan fiksu mies ja asiallinen, mutta jokin mulla tökki.... Päätettiin kuitenkin vielä tavata, kerroin hänelle kuitenkin, että en ole vielä varma tästä ja aika näyttää. Jos yhtään tuntuu vielä samalle parin tapaamisen jälkeen, mietin josko luovuttaisi.
Tapasin ennen häntä toisen miehen, silloin minulla kiinnosti mutta hänellä ei ja nyt päinvastoin..... tämmöistä tää on :/ tämä deittailu....
ei kannata yrittää uudelleen. Johan huomasit, että jokin häiritsee?!
Kun ensireaktio on negatiivinen, niin kaiken "väkisin yrittämisen" ja itsensä manipuloinnin jälkeen avaa silmänsä ja huomaa, ettei TODELLAKAAN ole pätkääkään kiinnostunut tuosta rumasta ärsyttävästä tyypistä, joka vierellä notkuu, vaan vain kokee pelkkää itsetehtyä humaa siitä, että entäpä jos löytäisin elämäni rakkauden! Huumaa siitä, että toivoo elämältä samoja asioita kuin hän. Huumaa siitä, että ei ole yksin.
Tyhmempää ja julmempaa puuhaa itseään kohtaan ei voi tehdä, kuin YRITTÄÄ sietää ällöttävää ihmistä vain siksi, että hänkin haluaa rakastaa jotakuta.
Herää pahvi!