Eli olen nyt jonkun aikaa pohtinut mahdollisuutta lähteä Aupairiksi syksyllä, mieluiten Espanjaan. Mietin vain sitä että uskallanko oikeasti lähteä? En ole ennen matkustanut yksin mihinkään, saati sitten kuukausiksi. Olen syksyllä 20 vuotta täyttävä tyttö.
Nyt tahtoisin kuulla teidän kokemuksianne Aupiriksi lähtemisessä, oliko päätös vaikea, millainen oli reissusi, kertokaa ihmeessä hyviä ja huonoja puolia!
Tahtoisin kovasti lähteä, mutta minulla on poikaystävä, ja olen ehkä hieman ujo. Ja muutenkin tämä olisi niin suuri askel minulta. Olen niin kahden vaiheilla..auttakaa ihmeessä päätöksessäni!
Kiitos :]
Nyt tahtoisin kuulla teidän kokemuksianne Aupiriksi lähtemisessä, oliko päätös vaikea, millainen oli reissusi, kertokaa ihmeessä hyviä ja huonoja puolia!
Tahtoisin kovasti lähteä, mutta minulla on poikaystävä, ja olen ehkä hieman ujo. Ja muutenkin tämä olisi niin suuri askel minulta. Olen niin kahden vaiheilla..auttakaa ihmeessä päätöksessäni!
Kiitos :]
Vastaukset 4
Vanhimmat
En itse ole ollut Au Pairina, mutta yhden asian tiedän: älä jätä unelmiasi elämättä jonkun poikaystävän takia. Lähde vain rohkeasti ulkomaille elämään unelmaasi! =) Minua kaduttaa hirveästi kun en itse sitä aikoinani tehnyt. Minulla olisi ollut työpaikka ulkomailla, mutta poikaystävä "pakotti" jäämään Suomeen. Olin silloin tyhmä ja naiivi. Jos ex-poikaystävä olisi rakastanut minua oikeasti, hän ei olisi ollut unelmani tiellä. Mutta näin jälkeen päin ajateltuna hän ajatteli vain omaa napaansa... =(
Jutun pointti on se, että älä toista virhettäni. Sitä paitsi: kerranhan me vaan nuoria ollaan ja silloin pitää kokeilla uusia asioita ja nauttia. Älä epäröi lähteä, kun sinulla on siihen mahdollisuus!
¡hola!
Lahde ihmeessa. ma mietin tanne lahtemista 1,5vuotta tosin ehka johtuen siita, etta halusin kayda koulun ensin loppuun ja sitten lahtea..vai halusinko. itsekin olen/olin ujo, tosin kyllakin vahaisessa muodossa. eri juttu on, etta minulla ei ollut poikaystavaa kun lahdin. uskon kylla, etta poikaystavasi ymmartaa ja voihan han tulla vierailemaan luonasi. ja pakko sun ei oo olla vuotta, vaikka helpommin saat perheen jos aiot olla 12kk.
elikka siis tulin tanne viime vuonna. en edes tajunnut, etta lahden vudeksi pois. ensin tuntui vaikealta, kun en kieltakaan osannu ja perhe tuntui tottakai hiukan oudolta.
nyt minun olen oman ulkomaan vuoteni loppupuolella ja tama todellakin on kaikkea mita olen kuvitellut. rakastan ihmisia taalla. kavereita on loppuiaksi ympari maailmaa. mieli ei tekis ollenkaan tulla takaisin suomeen, mutta velvollisuudet kutsuu :/ suosittelen lahtoa tosi paljon... varmasti olisi myohemmin harmittanut jos en olisi lahtenyt. ja nyt sitten iski niin kova matkakuume, etta voi olla, etta lahden tyoskentelemaan ulkomaille myohemminkin tai sitten muutan takaisin madridiin tai espanjan rannikolle. unelmat on tehty toteutettavaksi ;)
Hei!
Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos lähdet, saat kokemusta uudesta kulttuurista, uudesta maasta, saat uusia ystäviä... haittapuolena sopeutumisvaikeudet "perhe elämään", asut työpaikalla, oma rauha on kortilla... tämä on siis omakohtainen kokemukseni.
Jollet lähde, et saa kokemusta kaikesta uudesta ( mutta kuka sitä toisaalta voi kaivata jos ei ole joutunut luopumaan siitä), mutta jääpähän kokematta se kaikki huonokin.
Mitä jos kokeilisit jotakin lyhyttä aikaa? esim. kolme kuukautta voisi olla sellainen aika mikä menee vaikka päällään vaikka tuntuisikin ettei homma ole omiaan. Siinä ehtii nähdä uutta ja saada kokemusta, mutta tietää myös ettei pesti kestä vuotta (mikä on todella pitkä aika).
Et ole matkustanut ennen yksin. En ollut minäkään ennen omaa pestiäni. On paljon rankempaa olla vieraassa maassa ja vieraiden ihmisten ympäröimänä kuukausia, kuin ystävien kanssa sama aika vaikkakin vieraassa paikassa. Mutta, itse luulin olevani jo todella itsenäinen kun lähdin, mutta takaisin tullessani olin vielä itsenäisempi! Väkisin tuli aikoja että seurana olisi ollut joko perhe, tai yksinolo, ja kun valitsi yksinolon, oppi nauttimaan omasta seurastaan paljon enemmän.Enkä nyt tarkoita yhtä iltaa silloin tällöin, vaan monen päivän olemista.
Suosittelen että lähdet, koska et ainakaan jälkeenpäin voi katua ettet yrittänyt. Mutta onko se oikea aika lähteä nyt, vaiko vaikka parin vuoden päästä, sitä en tiedä. Ja jos kovasti epäilyttää, lähde vain muutamaksi kuukaudeksi. Voihan sitä sitten myöhemmin lähteä pidemmäksi aikaa jos huomaa pitävänsä.
Itse lähdin, mutta näin jälkeenpäin tulee mieleen että olisi voinut jäädä väliinkin. Mutta tiedän ainakin että kokeiltu on, eikä ollut minun juttuni.
moikka!
itse lähdin au pairiksi 16-vuotiaana pitäen koulusta välivuoden. nyt vasta rupean miettimään, miten silloin uskalsinkaan! kuitenkaan, en voi kuin sanoa sen olleeni elämäni tähän asti paras vuosi. eikä vain siksi, että ravasin baareissa alaikäisenä ja liikuin vanhempien seurassa. oli toki hauskaa tuntea olonsa "aikuiseksi", mutta voisinpa näin kornisti sanoa löytäneeni itseni sen vuoden aikana. itsenäistyin, ja näin asioita aivan eri näkökulmista. piti lähteä hirveän kauas nähdäkseen lähelle.
aina kannattaa kokeilla kaikkea, ja pieni epäröinti on tietenkin ihan normaalia. sun täytyy vain itse miettiä missä määrin epäröintiä on liikaa ja haluatko todella lähteä. meistä kukaan ei valitettavasti voi neuvoa sua tässä asiassa. sen vain sanon, että oma vuoteni oli aivan mahtava, ja kahden kuukauden päästä alkaa uusi vuosi au pairina englannissa. suosittelen au pair-vuotta lämpimästi, mutta varoitan samalla että siinä täytyy kyllä olla tietynlainen ihminen. kaikki eivät kykene sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja asumaan vieraiden ihmisten kanssa.
sen vielä haluan sanoa, että harkitse tarkkaan. täällä on paljon ihmisiä, joiden kultainen neuvo päättyy lauseeseen "no kyllähän sä voit sitten aina lähteä pois". joka on sinäällään totta, kärsiä ei pidä jos on huono perhe. mutta et voi myöskään kevyesti lähteä jos homma ei olekkaan omiaan, koska sehän ei olisi reilua perheelle joka on sinut ehkä muiden pätevien ihmisten seasta valinnut. au pairina oleminen on myös sitoutumista.
kokemuksena se on ehdottoman hieno, jos osaa nauttia siitä!