Siitä on aikaa nyt reilu 2 vuotta kun isä kuoli.Olin silloin 14 ja asuin isän kanssa kahdestaan.Äiti asui samassa kaupungissa,koska he olivat eronneet.Olisi kiva puhua jonkun saman kokeneen kanssa.ei sellaiset ihmiset ymmärrä,joille ei ole samaa käynyt...Asiat pyöriimielessä ja nään unia joille haluisin jonkun selityksen..
Isä meni pois..
anis
71997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heippa!
Olen kokenu saman kohtalon. Olin 14 kun isäni kuoli.
Nyt siitä on kulunut jo 10 vuotta aikaa,mutta muistot elää.
On luonnollista, että asioita ajattelee ja mietii,ne tulee uniinkin. Ajan kanssa tilanne tasoittuu, ja mieleen jää hyviä ja lämpimiä muistoja.
Oletko saanut omalta kunnaltasi tai seurakunnalta apua? jos asia tuntuu hyvinkin raskaalta eikä ole ihmistä kenelle purkaa sydäntä, kannattaa ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja päästä sitäkautta käsittelemään asiaa, ettei mitään jää käsittelemättä. Käsittelemättömät asiat painaa muuten pitkään mieltä. Kirjoita jos haluat! autan kyllä.
oon kyllä käynyt puhumassa jollain nuorisopsykologilla sillon heti alussa..mutta ne unet eniten vaivaa...
Niin. Isäni kuoli 4kk sitten. Siitä on kyllä aika vähän aikaa, mutta on jo oppinut elämään surun kanssa. Se helpottaa kun katsoo isän kuvaa, tai rukoilee. Rukoilee, että maailmassa ei olisi kuolemaa tai kärsimystä. Itse olen 12 ja liian nuori omasta mielestäni kokemaan isän kuoleman. Se tapahtui niin äkkiä, arvaamatta. Perheessäni on nuorempikin sisarus, joka ei vielä tajua. On hankalaa selittää sille sitten, että missä isä on. Vaikka uskon, että isällä on hyvä olla,kuiskaan joka ilta pimeyteen; MIKSI?
Sitä mäkin ajattelen,että isällä on nyt parempi olla,varmasti onkin,koska eläessään kaikki asiat hänellä ei ollut hyvin.Joskus jos pelkään jotain asiaa hirveesti,niin silloin ajattelen,että munlla on taivaassa joku ihminen joka rakastaa mua ja suojelee sieltä kasin mua.Sillon tulee heti parempi olo.
tuo on hyvä ja kaunis tapa ajatella. Minäkin olen siitä asti ajatellut niin jo tämän 10 vuotta, että isä on siellä taivassa, ja pilven reunalla katselee minun elämää ja on osana sitä omalla tavallaan. Uskon että hän on paikasas jossa hänen on parempi olla eikä hänellä ole kipuja, suruja, mitä elämässä yleensä ihmisillä on. Aika korjaa haavat. Noissa keskusteluissa käynti on minusta ihan hyvä juttu! saa purkaa sydäntään ja ajatuksiaa ammattiihmiselle joka ymmärtää asioita. VOimia!
Olen kokenut saman lähes 10v sitten. Olisi helppo sanoa, että aika parantaa, mutta uskon ettei kipu ja suru koskaan häviä. Se vain muuttaa muotoaan ja lopulta alat muistamaan enemmmän kauniita ja iloisia asioita isästäsi.
Paljon voimia!
Isäni kuoli vajaat 8 vuotta sitten,asuin silloin isäni kanssa. Äiti ja isä olivat eronneet 1,5 vuotta sitä aikaisemmin ja se oli isälleni kova pala. Näin kuinka hän suri äitiäni ja kuinka paha hänellä oli olla. Opiskelin silloin lukiossa ja minustakin tuntui silloin todella pahalta katsoa vierestä mitä isäni joutui kokemaan. Syytin siitä tietysti äitiäni. Mutta vuonna 1998 jouluna isäni nukkui pois. Se oli aivoveren vuoto josta seurasi aivokuolema. Tehtävissä ei siis mitään. Silloin romahdin täysin. Mietin miksi minulta vietiin se rakkain pois,miksi minua rangaistiin niin paljon..ja mietin sitä välillä vieläkin. Kävin Psykologilla juttelemassa tapahtuneesta muutamia kertoja ja tunsin ettei siitä ole minulle apua. Olin silloin 17 vuotias. Nyt olen 25 ja asia painaa minua yhä. Olen tällä hetkellä vaikeasti masentunut ja tuntuu kuin ei olisi ulospääsyä tilanteesta. Joten suosittelen että juttelet asiasta ystäviesi ja mahdollisesti terveyskeskuslääkärin kanssa ette joutuisi kokemaan samaa kuin minä. nyt toivon todella että olisin silloin nuorena jutellut asiat ettievät nyt enää painaisi mieltäni. Toki muistot pysyvät ja niitä pitääkin olla.
Niistä unista..näin itsekin aiemmin paljon unia jossa olin millon missäkin isäni kanssa ja joskus jopa painajaisikin. Usein kuitenki isäni oli minulle turvana niissä unissa. Kait unet ovat jotain alitajunnan juttuja joita käsittelet sitten unissasi..en tiedä olen itsekin miettinyt sitä useasti.
Voimia kuitenkin sinulle!!