Meillä alkaa riita aika usein siitä, että olen eri mieltä vaimoni kanssa joistain käytännön asioiden hoitamisesta. Jossain asiassa toimitaan tietyllä tavalla, mutta jos minä esitän selviä perusteita sille, miksi asia pitäisi hoitaa eri tavalla, seuraa monesti suuttuminen hänen puoleltaan. No, tämä on sitten mennyt siihen, että en puutu moneenkaan asiaan, ellei kyseessä ole jotain todella painavaa, koska en halua pilata esim. viikonlopun viettoa ottamalla minua vaivaavia kysymyksiä esille. Eli en saa aikaan järkevää keskustelua sellaisista asioista, joissa ollaan eri mieltä, vaan melko usein seurauksena on riita. Onko vastaavia kokemuksia? Entä miten kannattaisi toimia? Miten sellaiset asiat, joissa ollaan eri mieltä tai joissa haluaa muutosta, pitäisi tuoda keskustelun alle?
Erimielisyys parisuhteessa
Alakynnessä
121624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Parisuhde on kahden ihmisen välinen yhtiö, jossa milemmilla on sama puhevalta ja sama näkemys tulevaisuudesta. Toista ei voida muuttaa, vaan hyväksyä sellaisenaan, myös vikoineen. Kun vaimosi ei halua keskustella, on tilanne paha. Sinä et ole hänen haluamallaan tavallaan toimiva, joten asiat on juteltava selväksi. Jos yksimielisyyttä ja samaa näkemystä ette saa millään aikaan, on jotain muuta tehtävä, siis ulkopuolista apua. Muuten ei tuollaista tappelua kannata jatkaa.
Olet oikeassa. Toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on ja
puhe on se, millä ristiriitoja kannattaa selvitellä. Parisuhdeterapia
olisi hyvä, mutta tässä on se suuri pulma meillä ja
varmaan aika monella muullakin. Toinen ei halua sitä. Minä
olisin ollut kyllä valmis jo vuosia sitten siihen, mutta ei toista voi
väkisin viedä. Silloin ainoa keino on selvitä tilanteista keskenään,
mutta toisinaan tuntuu siltä, että ollaan ikäänkuin umpikujassa.
Jos ei parisuhdeterapia tule kysymykseen, saattaisi auttaa, jos itse yrität miettiä toimintatapaa. Usein ei ole kysymys siitä, etteikö toinen haluaisi puhua tai saada asioita selviksi. Liian usein pienissäkin asioissa on kysymys puhumisesta "eri kielillä". Ts. sama asia ilmaistuna eri tavoin voi saada täysin erilaisen vastaanoton. Kun suhde on kestänyt vuosia, on varmasti ollut niitäkin tilanteita, jolloin olet saanut puhuttua asioista ilman riitaa, palaa niihin, miten silloin aloitit keskustelun ja miten ilmaisit asian, miten siitä tuli keskustelu eikä riitaa? Helposti kangistuu kaavoihin joista tulee aina riita, sitä vain ei muista sillä hetkellä kun asia on kohdalla. Meillä jokaisella on "oikeat narut" mistä nykiä, useimmat asiat saa selvitettyä kun ne toisen narut löytyvät ja jaksaa ja muistaa itse asiaan paneutua. Jos et muista, tai et ole löytänyt tapoja saada asiat toimimaan, kokeile. Toisilla toimii avunpyyntötyyli "minä tekisin jos osaisin, mutta tässä tarvitsisin sinun apuasi"jne. tekemällä toinen tärkeäksi. Yksi vaihtoehto on tehdä asia lähes mitättömäksi ja sen kautta pyytää toinen tekemään moinen pikkujuttu. Jokaisella on omat tapansa ja heikot kohtansa, löydä ne, tulee samalla uusi sukellus parisuhteen syvyyksiin ja vaimollasikin ehkä uusi katsantokanta asioihin. Yksi mitä parisuhdeterapiasta nimenomaan usein löydetään, on tapa katsella tuttuja juttuja eri tavoin ja eri mittakaavoissa, mikäli sinulla halua ja kärsivällisyyttä riittää, voit kokeilla sitä yksinkin, vaimosi reagoi jollakin tapaa joka tapauksessa, terapiassa vain olisivat molemmat keskustelun kautta toteuttamassa asiaa, mutta käy se näinkin.
Värikästä syksyä :)
Kiitokset vinkistä. Jotakin tällaista kaipasinkin, eli kuinka voin itse yrittää auttaa lukkiutunutta tilannetta, kun ulkopuolinen apu ei tule kyseeseen. Hyvää syksyn jatkoa sinulle :)
Näin se meilläkin oli 10 vuotta. Ero tuli sitten. Raskasta tollanen turha riitely on. Itse olen se, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä ja välillä se käsittämättömistä asioista riitely tuntui niin lapselliselta. Mies ei antanut periksi vaikka Kekkonen ois sanonu että älä tee noin vaan tee niinku vaimos sano.
Se on kait sitä huonoa itsetuntoa vastapuolelta. Voisin kuvitella itsellänikin olevan vaikeaa jos toinen osapuoli osoittautuisi olevan paljon parempi jossakin käytännön jutussa, mutta jotenkin yrittäisin pitää se järjen mukana, enkä suuttuis moisesta.
Äh. Hankala juttu. Jotkut vaan on tollasia. Elä nyt sitte niitten kans.
Kuulostaa hieman tutulta. Minun mieheni arvostelee aina tekemisiäni - omasta mielestään ei tietenkään arvostele, antaa vain vinkkejä, miten asian voisi tehdä paremmin... Mutta tuolla vinkkailullaan hän kertoo minulle, että teen asiat hänen mielestään huonosti, tapani ovat huonoja, enkä osaa asiaa - vaikka lopputulos on hyvä miehenikin mielestä. Hänen huomauttelunsa saa minut tuntemaan itseni riittämättömäksi, osaamattomaksi ja tyhmäksikin.
Minusta hänen vinkkinsä ovat arvostelua, sillä jos asia tulee hyvin tehtyä minun tavallani, niin miksi minun pitäisi muuttaa tapaani siksi, että hänen mielestään hänen tapansa on parempi? Minä olen minä, minulla on omat tapani, hän on hän ja hänellä on omat tapansa. Kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tavalla ja kaksi erilaista tapaa tehdä asiat voivat olla aivan yhtä hyvät.
En todellakaan jaksa jatkuvasti pingottaa ja yrittää tehdä asioita parhaalla ja tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, kun ne voi tehdä hyvin muutenkin. Haluaisin myös nauttia tekemisestäni ja olemisestani. Jatkuva huomauttelu ja arvostelu ei todellakaan ole nautittavaa. Niinpä en nykyään enää tee mitään. Saan siitä haukut, mutta mitä väliä, saisin ne kuitenkin. Mieluummin laiskottelen ja saan haukut kuin raadan ja saan haukut.
En oikeasti ymmärrä mitä merkitystä maailmankaikkeuden kannalta voi olla sillä miten vien roskat ulos, miten viikkaan vaatteeni (jos kuitenkin mahtuvat hyvin kaappiin), laitanko leipäni päälle ensin tomaatin ja sitten juuston vai päin vastoin, onko voi jääkaapissa alimmalla vai toiseksi alimmalla hyllyllä, käynkö ensin suihkussa vai kaupassa, haravoinko ensin lehdet vai pesenkö ikkunat, pesenkö ensin tummat vai vaaleat pyykit...
Jos jokin asia tulee oikeasti huonosti tehtyä tai on jokin asian tekemistä huomattavasti helpottava ja nopeuttava vinkki, niin totta kai siitä voi kertoa. Mutta ei arvostella toisen tekemisiä!! Minä en ainakaan siedä enää yhtä ainuttakaan arvostelevahtavaakaan sanaa tekemisistäni!
En ymmärrä hänen haluaan antaa minulle vinkkejä ja huomautella tekemisistäni. En minäkään sano hänelle hänen tekemisistään, vaikka jotkut asiat voisi minusta tehdä toisin, sillä asiat hoituvat hänenkin tavallaan. Tuntuu, että minä olen hyväksynyt, että hänellä omat, erilaiset tapansa kuin minulla, mutta hän ei ole hyväksynyt, että minulla on omat, erilaiset tapani kuin hänellä.
Ja kyllä, asiasta on puhuttu ja keskusteltu, ihan asiallisesti ja rauhallisestikin ja olenkin saanut asiaan hieman parannusta, mutta silloin tällöin... #%#&!!
Asiat kannattaisi tuoda esiin omista lähtökohdista ja unohtaa aluksi kokonaan toisen tekemiset. Kertoa, että olet ajatellut hieman asiaan ja mielestäsi tämä ja tämä asia olisi hyvä tehdä näin ja näin, tästä ja tästä syystä. Älä ota puheeksi, että asia tulisi tehdä eri tavalla kuin kumppani tekee ja osoittele sormella (ymmärsithän mitä tarkoitin, eli älä sano: "Kun sinä teet tämän näin, niin minusta se ei ole hyvä, vaan tämä pitäisi tehdä eri tavalla, minun ehdottamallani tavalla").
Puhu vain miten asia pitäisi tehdä. Jos kumppanisi ottaa oman tapansa puheeksi, pyri kertomaan sinun mielestäsi hänen tapansa hyvät ja huonot puolet (ja niitä hyviä puolia löytyy aivan varmasti!), perustele kantasi. Parisuhde on aina kompromissi, joten muista, että sinunkin täytyy joustaa omissa tavoissasi!! Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa tai mielipidettä, parisuhde ja maailma ei ole mustavalkoinen!
Voi kuinka tutulta tuo kuulostaakaan!
Meillä lisäksi riita saa kipinää siitä, että yleensä mies ei itse ole tehnyt mitään ja kehtaa kuitenkin tulla arvostelemaan minun tekemiäni asioita.
Tosi raivostuttavaa, enkä keksi miten asiasta pääsisi ylikään, koska huomauttaessani asiasta minä olen se, joka ei kestä kritiikkiä ja jolla on huono itsetunto.
Toisaalta, enpä kestäisi sellaistakaan miestä, joka ei sanoisi mistään mitään, olisi vaan tossun alla...
Mainitsemasi kuvaus ei sovi siihen kuinka meillä toimitaan, joten en taida olla sinun miehesi. Mutta kiitos sinulle ratkaisuehdotuksista, näistä on varmasti apua. Hyvää syksyn jatkoa sinulle :)
Kiva jos vinkkini ovat hyödyllisiä =)
Jos ja kun saatte asian hoidettua, niin voisitko puolestasi auttaa ja kertoa oman puolesi asioista, ehkä minä hyötyisin siitä... =)
kyllähän sitä itse kukin varmaan raivostuu miehelleen, kun tämä tulee esittään nerokkaita mielipiteitään. itse en kestä sitä, että toinen tulee antamaan jonkun hyvän käytännön vinkin asiaan, jota hän tuskin käytännössä edes tuntee. on helppo seurata joitain juttuja sivusta ja antaa niitä hyviä neuvoja, mutta aina ei jaksa ottaa niitä viisaita neuvoja vastaa. usein sanon, että ole hyvä ja tee, kun tunnut asian niin hyvin osaavan. ja sinullekin vinkiksi, että teehän sinä asiat sillä tavalla kuin parhaaksi koet, kyllä siitä pian alkaa emantä kyseleen, että miksi teit noin tai näin..
Tunnut saavan monenlaisia neuvoja lukijoilta. Toiset arvelevat sinun haluavan, että hommat hoidetaan sinun toivomallasi tavalla, toiset neuvovat kuinka asioista voitaisiin neuvotella.
Et vaikuta riitapukarilta, nimimerkkisi kertoo jo että koet vaimosi "jyränneen" sinut. Riitaa välttääksesi alistut hänen tahtoonsa. Se ei liene parisuhteessa paras asetelma. Mutta vain itseään voi muuttaa ja sitä kautta voi saavuttaa muutosta. Niin kävi meidän perheessä. Olin tulla jätetyksi jyräämistaipumukseni vuoksi. Jouduin katsomaan peiliin. Se kannatti. Jos haluat keskustella, anna sähköpostiosoitteesi. Hyvää parisuhdetta!
Minun mielestäni kyseessä on kaksi eri asiaa.
Esimerkiksi, jos ollaan aina tehty viikonloppuostokset perjantai-iltana ja mies sanoo yhtäkkiä, että mennään ostoksille vasta lauantaina, kun minua ei tänään huvita, niin totta hitossa se ärsyttää ja jos kummatkin on väsyneitä, saattaapa aiheuttaa jopa riidanpoikasen.
Mikä perustelu on muka "minua ei huvita", ei yhtään mikään, etenkin jos minua sattuukin huvittamaan? Sen sijaan jos mies PERUSTELEE asian, esim.sanomalla, että mennään mieluiten ostoksille vasta lauantaina, koska:
- tänään tulee hyvä jääkiekkomatsi, joka on pakko nähdä
- olen tosi väsynyt rankan työpäivän jälkeen
Asia menee paremmin perille.
Sen sijaan en ymmärrä puolisoja, jotka vaativat toiselta täydellisyyttä ja ovat vieressä neuvomassa, että tummat pyykit pitää pestä ennen vaaleita. Täysin älytöntä! Kyllä itse varmaan löisin hanskat siinä vaiheessa tiskiin ja sanoisin, että pese itse ,kun kerran osaat sen paremmin.
No joo, ehkä kysyisin mieheltä perusteluja, että miksi tummat pyykit pitää pestä ennen vaaleita. Ja mies todennäköisesti vastaisi, että koska meillä kotonakin on aina tehty niin. Sitten jatkaisin keskustelua, että miksi? Johon mies vastaisi, että ei todellakaan tiedä, mutta näin on aina tehty. Jolloin jatkaisin keskustelua johdattelemalla siitä, että onko todellakin jotain merkitystä missä järjestyksessä pyykit pestään, kunhan ne tulevat puhtaiksi? Eikö kuitenkin ole kaikkein tärkeintä täyttää pesukone niin, että se on täynnä likaisia vaatteita, eikä puolityhjä, järjestyksestä viis?