Sain eilen tietää kun olin matkoilla, että vaimoni oli viettänyt iltoja toisen miehen kanssa juuri valmistumimaisilla olavassa talossa. Ja kaiken lisäksi tätä suhdetta on kestänyt ilmeisesti jo useamman kuukauden. Näiden yhteisten vuosien aikana olen ehkä jäänyt laakereille makaamaan ja kun en varsinkaan ole mikään roomeo luonnostani. Mutta silti olen todella tyrmistynyt. Olen Rakastanut häntä omalla tavallani, mutta se ei ole riittänyt hänelle. Nyt en todellakaan tiedä mitä tekisin... vedänkö pään täyteen, vai lähdenkö epätoivoisesti kylille, Vai onko minulla vielä toivoa. Minusta vähän tuntuu että ei ole.... Miten tästä eteenpäin?
Nurkantakaa päin kasvoja
metsänvanki
4887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä mä olen sitä mieltä, että sun kannattaa puhua tuosta asiasta vaimos kanssa, ja teet sille selväksi että otat avioeron jos se ei pysty sitoutumaan siihen. Kyllä mä tiedän, että ei ehkä ole kiva olla sellaisen kanssa keneen sä et pysty luottamaan. Eikä se avioerokaan ole aina se helpon ratkaisu, mutta jos vaimos kysyy että miksi, niin sanot vaan että siihen on nyt vaan löydyttävä joku ratkaisu. Mun mielestä pettämistä ei saa koskaan hyväksyä, ei missään muodossa. Vaimosi on nytten tässä se, kuka tässä väärin teki, koska hän on itse suostunut viettämään aikaa sen toisen miehen kanssa.
Niihän pitäisi puhua, mutta kun olen huono puhumaan. Ja se taitaa olla jo myöhäistä. Kirjoitin jo aamulla avioerohakemuksen. Hän näki sen, mutta ei sanonut mitään ja täydensi vain henkilötietonsa. En kyennyt toimittamaan sitä perille. Jos vaikka veilä olisi mahdollisuus. Mutta nyt on kurjaa olla kotona yksin, kun ei ole ketää kelle kertoisi tuntojaan. Todella tyhjä olo.
tilanne on vaan niin päin, että meillä petturiksi paljastui aviomies:( tässä on nyt jonkun aikaa yritetty puhua,puhua ja puhua. Hemmetin vaikeaa se on, kun on kuitenkin luottanut toiseen täysin. Niin kauan kun olette yhdessä, kannattaa yrittää puhua, vaikka se ainakin aluksi on tosi vaikeaa. Mutta se on myös ainoa keino saada selvyys tilanteeseen. Toivotan sinulle paljon voimia, äläkä kadota uskoa tulevaan!
Minä puhuisin mielelläni, mutta en ole hänestä kuullut ylivuorokauteen. Sanoi menevänsä veljensä luo, mutta minulla on vähän eri näkemys siitä. Tuntuu vähän siltä, että se on minulle liian myöhäistä. On kamalaa huomata näiden vuosien jälkeen, että ainoa ihminen jonka kanssa tällaisista asioista voisi puhua on hän. Mutta nyt ei ole puhe yhteyttä. En tiedä kenen kanssa puhuisi. Ihan läheisimpien kanssa en kehtaa, ettei he saisi tietää mikä tilanne on, jos tämä suhde sitten korjaantuisi myöhemmin. Yritin etsiä netistä sellaista paikkaa jossa voisi keskustella jonkun kanssa. Yksin kotona on niin H##%#¤%n vaikeaa. Tulen pian hulluksi ja töitäkin pitäisi pytyä tekemään...