Heippa!
Kyllä on hankalaa tutustua uusiin ihmisiin. Ihan turhalta tuntuu vastailla toisten jättämiin ilmoituksiin sähköpostitse tai tekstiviestillä kun ei se jotka ilmoituksen on laittanut niin viitsi ees vastata takaisin. Monesti käynyt niin ettei vastata. Tai jos joku vastaa niin muutaman yhteyden oton jälkeen lopettaa. Eli ihmettelen vaan millä perusteella ihmiset valitsevat ystäviään? Pitääkö heti ensimmäiseksi ventovieraalle kertoa itsestään kaikki syntymästä asti. Vaikuttaa teillä ystäviä etsiessä toisen ulkonäkö ja että onko hyvässä työssä? Tuntuu että joillakin nämä asiat vaikuttavat.
Kyllä on hankalaa tutustua uusiin ihmisiin. Ihan turhalta tuntuu vastailla toisten jättämiin ilmoituksiin sähköpostitse tai tekstiviestillä kun ei se jotka ilmoituksen on laittanut niin viitsi ees vastata takaisin. Monesti käynyt niin ettei vastata. Tai jos joku vastaa niin muutaman yhteyden oton jälkeen lopettaa. Eli ihmettelen vaan millä perusteella ihmiset valitsevat ystäviään? Pitääkö heti ensimmäiseksi ventovieraalle kertoa itsestään kaikki syntymästä asti. Vaikuttaa teillä ystäviä etsiessä toisen ulkonäkö ja että onko hyvässä työssä? Tuntuu että joillakin nämä asiat vaikuttavat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
itsellä käsi murtunut, ukko töissä josta ei käteen mitään jää. ei näy ystäviä ei. ja itse olen aika altis ollut!
ees tekstiviesteihin ei vastata, tai apua tarjita. vaikka itse olen auttanut muita.
oma napa on ensin, ja EI IHMISET MONETKAAN VÄLITÄ ja jos ei omakohtasta kokemusta esim kuin vaikeaa voi olla ykskätisenä..
voi pojat että tuo hiljaisuus on tuttu tunne meikäläiselle!
ps. ei kannata kertoa ventovieraalle kaikkea. kokemusta on siitäkin.
se vaan on niin, että vä'littäminen ja aidot ystävät ja puolitututkaan on harvinaista herkkua nykypäivänä.
rahatukon kanssa saisin minäkin apua, ja edes seuraakaan.
pave maijanen on väärässä biisissään..
totta on ei ystäviä silloin ole kun tarvitsisi niin kauan ystävyys säilyy kun olet joo, joo mutta sanoppa mielipiteesi ystävyys on loppu siihen paikkaan tai vastaavasti ajattelet kerran itseäsi ja sanot ettet ehdi. en ainakaan minä osaa ystäviä pitää. tälläkin hetkellä olisi ihan mkava jos olis ystävä kenen kanssa jutella. opiskelu stressaa ja aika ei tahdo riittää itkettää ja on .........
Niin tosiaan mitähän ystävyydeltä oikein vaaditaan, tai ihmiseltä joka olisi tutustumisen ja myös ystävyyden arvoinen? Tähän ilmiöön olen törmännyt itsekin uusiin ihmisiin tutustuessani, ja todennut vain että kyllä meitä löytyy moneen junaan. Harvoin olen törmännyt ihmiseen, joka etsisi myös todellista ja aitoa ystävyyttä ja joka tuntuisi samankaltaiselta tai jonka järjenjuoksu, ajatus/-tunnnemaailmakin liikkuisi edes hitusen samoilla sfääreillä kuin itselläkin.
Valitettavasti vain me ihmiset olemme uskomuksinemme ja totuuksinemme niin varsin kovin erilaisia. Toisen ihmisen erilaisuutta on vaikeaa hyväksyä ja taas jos se poikkeaa niin kovin paljon omista elämänarvoista tai -tekijöistä, niin 'huonompi' ihminen tuomitaan hyvinkin löysin perusteluin. Nykypäivänä työtön ihminen taitaa olla joku todella outo, luuserimainen tyyppi, jolla ei ole mitään elämänarvoa tässä elämässä. Osataan tuijottaa vain tähän seikkaan ja tuomita sen perusteella tuntematta, haluamatta tuntea ihmistä kuitenkaan paremmin. Hänelläkin on ihmisarvonsa ja oma elämänhistoriansa. Ei varmaankaan ole hänen syynsä, jos sitä työtä ei ole tarjolla, mitä hän haluaisi todella mielellään tehdä. Nykypäivänä työnsaanti kun ei ole helppoa, jos mieleistään työtä ei saa tai sitä ei edes ole saatavillakaan. Opiskeleeko sitten vain ikuisesti saadakseen vielä paremman koulutuksen ja kituuttelee, eläen vain pienen surkealla opintotuellaan. Tehden ehkä lisäksi jotain osa-aikatyötä siinä sivussa pärjätäkseen näin edes vähän paremmin tuloillaan kk:ssa.
Kerrankin joku heitti tänne mielenkiintoiseen aiheen/kysymyksen siitä miten ystävä valitaan tai millä perustein hyväksytään ystäväksi? Riippuuko se todellakin vain ihmisen statuksesta, hyvästä ammatista, ihonväristä, elämänarvoista/-tekijöistä, ulkonäöstä/ulkoisista tekijöistä, persoonallisuudesta, vai mistä -kertokaa!
mulla ollut jos millaisia, vaan eipä enää. paras kuoli reilu vuosi sitten. oli todella laajasydäminen. vaikka tosi sairas, tuli käymään, saattoi puhua kaikesta.
yks oli toinenkin, jonkinlainen ystäväntapainen, mutta kun sai rahaa niin katosi. ei kelpaa työttömän luuserin seura enää.
sitten on niitä aina kiireisiä joilla omissa elämissään aina jotain, ei ehdi koskaan.
joo, kyllä saattaa orastava suhde katketa helposti jos ei osaa olla hissun kissun, vaan sattuu huono päivä tai hetki ja kas, naamari putoaa. itselle kävi näin.
yks ihminen asuu vieressä ja joka päivä kävelee ohi. ei käy koska kateellinen. vaikkei meillä mitään kadehtimista ole! vuokralla asutaan, enimmäkseen työttömiä. päivää sanotaan, muttei voi olla tekemisissä, kun hän on niin ilkeä suustaan.
nuoruuden ystäviä ei ole ollenkaan. tuntuu että suhteet palvelee vain jotain sen hetkistä tarkoitusta? ihmiset ei jaksa pitää suhteita elävinä, ja tehdä omaa osaansa. itse olen aina käynyt kylässä, tekstannut, meilannut, kirjoittanut kirjeitä, lähettänyt paketeja, autellut....
mutta, ei loputtomiin jaksa.
tuntuu kummalta lukea tollasta tekstiä. ku ite oon aina ollu semmonen ihminen joka on ajatellu aina muita ennen itteensä. ja tehny kaikkensa muitten hyvän olon eteen. tosin sen takia sitä on kai sitten saanukki kärsii ihan olan takaa.
"kohdelkaa muita niinkuin toivoisitte muiden kohtelevan itseänne" on menettänyt arvonsa ihan täysin. ite oli liian kiltti ja ymmärtäväinen niin sanottuja ystäviäni kohtaan ja sain puukossta selkään pahasti. ja se vain toistu ja toistu. olenkohan mie yksinkertasesti liian tyhmä vai missä se vika oikein on. tiän että olen herkkä ihminen mutta siinä vaiheessa ku toinen ihminen aiheuttaa miulle pitkäaikasen masennuksen niin olis kiva kuulla toiselta edes sanan "anteeks". ystävä pyytäisi anteeksi ja olisi tukena tiukanpaikan tullen. todennäkösesti ei edes olisi aiheuttanut mitään pahaa. mihin on kadonnu ihmisen arvo? ystävän arvo? ystävän ominaisuudet? miksi ihmiset yleensä aiheuttavat toisille pahaa?
mitä tarkoitat, että tuntuu kummalta?
sulla on samanlaisia kokemuksia.
ja näitä vastaavia kokemuksia näkyy olevan täällä pilvin pimein, ja muuallakin.
eiliseen asti en tiennyt tän palstan olemassaolosta, ja olen pitäny itteäni jonain erikoistapauksena, kummajaisena.
ajatellut, että minussa sitä täytyy olla jotain vikaa, koska kai muutoin ympärilläni surastaan parveilisi ihmisiä!
että vikaa on yksin minussa, kun kukaan (no melkein) ei käy, eikä "kukaan" välitä.
mun motto on ollut just tuo "kohdelkaa.." mutta ei se munkaan mielestä toimi enää nykymaailmassa. ihmiset on pääsääntösesti kiinnostunu omasta elämästään, ja vasta sitten toisten. todelliset ystävät on todella harvassa.
käyn itse juttelemassa tilanteestani asiantuntijoille. se avartaa.
olen ollut liian auttavainen ja muiden ehdoilla elävä, vasta tässä opettelen sanomaan EI, etten ole aina altis muitten toiveille ja tarpeille.
kiitämättömyys on maailman palkka, valitettavasti.
Minulla on kavereita mutta ei sitä jota voisi kutsua ystäväksi. En kavereille kerro kaikkia asioitani. Koska kaveripiirissäni jos jollekin jotain kertoo niin sen sittten melkein tietää ne muutkin joiden kanssa vähemmän tekemisissä on. Ja sekin paljastuu yleensä sitten yhteisisssä illan istujaisissa kun on päätetty lähteä tuulettumaan.
Minulle ihan sama mitä ystävä tekee työkseen ja miltä näyttää. Pääasia että heidän kanssaan tulee toimeen ja viihtyy. Ja he eivät levittele toisten asioita ympäriinsä.
Olisi kiva viettää välillä iltaa jonkun kanssa leffaa katsellen. Välillä käydä kaupungilla kahviossa tai tuulettumassa.
minullakaan yhtään aitoa ja todellista ystävää ole, ehkä enemmänkin vain niitä kavereita joihin olen tutustunut vasta hiljattain. Vaikea sanoa tuleekokaan heistä koskaan ystäviä vai jääkö sitten kaikki vain tähän kaveri asteelle. Ystävyydessä tärkeää itselleni on se, että ihminen olisi aito ja teeskentelemätön. Omaisi kuitenkin jonkinlaiset tavoitteet ja arvot elämässään.
Ulkoisella olemuksella, tai miltä hän näyttää ei ole suurtakaan merkitystä. Persoonallisuus ja erilaisuushan on vain :aa, mikä erottuisi ja poikkeaisi tästä trendikulttuurista. Mitä hän sitten elämässään tekee, sattuuko olemaan työtön, työssä käyvä vai opiskeleeko jotain ei ole merkitystä. Kunhan olisi jostain kiinnostunut ja ehkä jonkinlainen päämäärä tai -suuntakin elämässä myös löytyisi.
Uskon kuitenkin, että me ihmiset olemme laumasieluja tavallaan ja haluamme hakeutua/kuulua niiden samantyyppisten ja -oloisten ihmisten joukkoon. Tämä pätee varmaan ystävyydessäkin. Helpompaahan on luoda ystävyys ihmisen kanssa, joka olisi samankaltainen niin ajatus- kuin tunnemaailmaltaankin. Puhuisi samaa kieltä ja jonka kanssa kemiat kolahtaisi ja löytyisi myös syvemminkin. Kauhean eri luonteiset ihmiset tuskin kiinnostuvat toisistaan ja ystävystyvät, jos mitään yhteistä puhuttavaa ei edes ole/löydy, eikä kiinnostus toiseen ihmiseen ole edes aitoa.
Kuitenkin jokin määrittelee sen vahvemmin miten ystävyys voi alkaa kahden ihmisen välillä. Tarvitaan jokin mikä tekee toisesta toisen silmissä kiinnostavan ja haluaa tutustua siksi tähän ihmiseen. Jos ne samantyyppiset ja -kaltaiset ihmiset vain ensin toisensa jostain löytäisivät ei ystävyyden etsintä ja sen oikean löytäminen vaikeaa kai olisikaan.
Toisille tuollaiset asiat taitaa vaikuttaa aika paljonkin valitettavasti. Vaikuttaa tietenkin kuinka kiinnostava on se oma vastaus on, tai että onko kyseinen ihminen saanut jo kasapäin vastauksia, etkä sä ole ainoa kenellä hän on jättänyt vastaamatta. Mutta noita en itsekään ymmärrä, jotka lopettaa yhteydenpidon tuosta vaan kertomatta miksi. Eikö ole tarpeeksi naista/miestä sanomaan ettei kiinnosta? Mulle on meinaan käynyt pari kertaa itsekin samalla tavalla.