Olen täältä lukenut näistä pettämisistä yms. Ja siitä miten vaimot haukkuvat sitä toista naista huoraksi yms. Onko kukaan koskaan ajatellut sitä kolmatta osapuolta yleensä sitä toista naista,että miltä hänestä tuntuu olla se kakkonen..Itse nimittäin olen ollut se toinen nainen ja voin todeta,että ei se kyllä helppoa ollut..Itse ainakin monesti ajattelin miehen vaimoa ja lapsia..miltä minusta tuntuisi heidän asemassaan ja monesti olo oli aika paska..mutta sitten taas toisaalta rakastin sitä miestä enemmän kuin elämää..ja se viha mitä sitten tunsin kun mies "palasikin" vaimonsa luokse..Siinä meni monta vuotta ennenkuin pystyin jälleen rakastaan!
Ikuinen kakkonenko?
..............
123155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi minua kiinnostaisi se miltä siitä kakkosesta tuntuu, hänhän on itse halunnut kakkoseksi? "Ja se viha mitä sitten tunsin, kun mies palasikin vaimonsa luokse". Tämä kertoo aivan kaiken toisen naisen pyhästä yksinkertaisuudesta. Mutta paskalla on luonnollisesti paska olo.
...sanottu!!!
ole katkera vaimo jonka mies on pettänyt...Sinua tässä sääliksi käy!
Olin kakkonen. Väitit olevasi onneton suhteessasi, joten asia ei mieltäni kovasti painanut. Lupasit jättää naisesi ja minä odotin. Olin rakastunut ja tahdoin vain sinut. Lopulta teille koitti ero ja minusta tuntui että tästä asiat menevät vain parempaan suuntaan. Mutta sitten se iski: halusitkin olla sinkku ja tehdä mitä lystää. Siihen se sitten kaatui.
Tällä hetkellä en näe tässä tilanteessa muuta hyvää kuin että entisesi pääsi sinusta irti ja on ehkä löytänyt itselleen luotettavamman miehen. Empä olisi uskonut että näin ajattelisin.
Eiköhän kakkosena olo ole jollakin tapaa kuitenkinb oma valinta, ei siihen ajauduta tekemättä yhtään mitään, joten on vaikea löytää syyllisiä tai syyttömiä.
No kaikille pätee sama perussääntö, "Kaikesta tekemisistä maksetaan jotakin hintaa".
ei kakkoselle hyviä ajatuksia riitä. ei kukaan varastamistakaan hyväksy ja kakkosen osa on siihen verrattavissa. mietippä ite ,että sulla on upo uusi auto ja naapurin emäntä ottaa sen luvatta käyttöön. tuskin kiität naapuria varastamisesta. kaikki teot mitkä eivät kestä päivänvaloa ovat tuomittavia ja näiden joukkoon kuuluu tietoisesti kakkosena olo.
Eli nauti vain olostasi kakkosena ja pilaa toisten liitto
Osaatko todella asettua vaimon osaan ja miltä tuntuisi kuulla, kun sillä miehellä olisi joku toinen? Täällähän moni on esimerkiksi juuri saannut kuulla suhteesta tmv. Kukaan ei sinua pakottanut suhteeseen, joten on vähän hassua jos siitä nostetaan noin paljon draamaa vaikka se sattuukin.
Itse jätin varatun miehen vaikka tietenkin häntä rakastin. Rakastaessa pakkaa vain ajattelemaan sen toisenkin ihmisen parasta. Ja kuten sanoit; ne olivat omalla tavallaan kamalia aikoja. Nyt asiat ovat paljon paremmin.
nämä ykkös ja kakkosjutut. Mielipiteitä on joka lähtöön. Itse olen kokenut sekä ykkösenä olon ihanuuden että kakkosena olon kurjuuden enkä päivääkään vaihtaisi pois. Elämä on opettanut, että vannomatta paras, muutama vuosi sitten olin hyvin ehdoton; ei ikinä varattua miestä, mutta.. Vaimon osa ei todellakaan ole kadehtittava, jos saa kuulla miehensä toisesta naisesta (itse olen kokenut sen tunteen). Avioliiton jatkaminen tuossa tilanteessa vaatii molemmilta paljon eikä sitä aitoa parisuhteen onnea ole enää helppo saavuttaa. Ns. henkinen pettäminen on mielestäni paljon pahempi kuin satunnainen syrjähyppy, koska tunteiden uudelleen kohdistaminen omaan puolisoon on voimakkaan tunnekokemuksen jälkeen vaikeaa ja usein mahdotonta.
Avioliittoahan toki voi jatkaa järkiperusteinkin, mutta olen silti sitä mieltä, että me kakkoset emme kenenkään avioliittoa pelasta sillä, että jätämme tämän varatun miehen. Vahinkohan on kuitenkin jo tunnetasolla tapahtunut, vaikka suhde ei edes paljastuisi vaimolle. Miehen tunteet omaa vaimoa kohtaan ovat viilentyneet tai kuolleet, vaimo on vain asuinkumppani ja jossain vaiheessa mies löytää uuden salarakkaan. Meidän elämäntilanteemme oli mieheni suhteen paljastuessa sellainen, että ero oli helpoin ratkaisu. Ei ollut pieniä lapsia tai taloudellisia syitä jatkaa avioliittoa, joten "vapautin" mieheni elämään onnellisena rakkaansa kanssa (ovat olleet jo useamman vuoden onnellisesti yhdessä) enkä ole katkera tai kostonhaluinen. En olisi pystynyt koskaan enää luottamaan mieheeni ja vielä vähemmän hänen tunteisiinsa. Parempi näin.
Ja noin vuosi sitten kohtalo vain kuljetti minun tielleni ihanan varatun miehen (hänen aloite)ja nyt hän on eroamassa vaimostaan saadakseen olla kanssani ilman esteitä. Tottakai olen pahoillani vaimon puolesta, mutta tiedän, että heillä on ollut isoja ongelmia jo useamman vuoden ajan eikä vaimoa ole kiinnostanut miehen tunteet tai muutkaan tekemiset, vaikka asioista on keskusteltu ja mies on kertonut toivovansa enemmän huomiota ja rakkautta vaimoltaan. Hyvää kevään jatkoa kaikille!
'Mies palasi vaimonsa luo.'
Ja tämäkö oli sinun mielestäni törkeää, vai?
Jos ihminen ehdoin tahdoin, omasta halusta ajaa itsensä kakkoseksi, niin miksi tällaista pitäisi jotenkin ymmärtää tai ajatella, että miltähän siitä pikkuraukasta nyt tuntuu.
Mee himaas kasvamaan lisää.
puoliso petti monta vuotta salaa ja ei päässy irti siitä kakkosesta.
Eron jälkeen tapasin miehen joka sano että on ero vireillä mutta kun jo suhteemme oli läheisempi hän sano ettei koskaan eroa vaimostaan.
Mikä minuun meni kun jatkoin kuitenkin sen miehen kanssa vaikka tiesin että ero ei tule.
Todella olin myös hänen vaimonsa puolella kun mietin että mies pettää,mutta en voinut lopettaakkaan suhdetta sillä jäin siihen koukkuun.
Lopulta tajusin että näin en voi jatkaa ja nyt tiedän mitä on olla petetty vaimo tai kakkonen.
Kumpikaan ei ole hyvä asema.
En kyllä kadu mitään ja laitan sen elämänkokemuksieni piikkiin sillä aviossa ollessa en hyväksynyt pettämistä koskaan.
Siitä olen kiitollinen että en rikkonut kenekään avioliittoa ja lopetin suhteen varattuun.
Olisin myös antanut ex-miehelle anteeksi pettämisen mutta hän ei sitä lopettanut.
Toivon että varattu mies joka kakkosena olin,ottaa opikeseen ja jatkaa uskollisena miehenä,uskon myös että häkin oppi jotain!
Se rakkaus, se rakkaus... Mietityttää miksi jotkut ovat valmiita lähes mihin tahansa rakkauden tähden. Joku sanoi kerran, että ylpeys menee rakkauden edelle. Niin sen pitäisi. Ketään ei saisi rakastaa enemmän kuin elämää, siitä koituu elämässä vain harmeja ja vihaa. Rakkaudella pitää olla kehykset ja niiden sisällä kahden ihmisen vuorovaikutussuhde. Jos toisen rakkauden kehykset ovat eri paikassa, niin se on paha juttu.
Vaikka tänään tuntuu siltä, ettei rakkaus saa eikä voi loppua, niin sen saa loppumaan ajallaan. Miten? Tahtomalla. Ihminen on aika heikoilla, ellei saa ryhtiä omiin tunteisiin.