Mitä mieltä miehet ovat tällaisestä naisesta?
Hän on herkkä ja uskollinen. Taipuisa eli kompromissikykyinen. Tykkää analysoida asioita laidasta laitaan eli on kova höpöttämään, mutta myös kuuntelee toista tarkoin. Haittapuolena jonkin asteinen herkkänahkaisuus ja miehen omistamisen halu (ei halua, että miehellä on valtavan suurta ystäväpiiriä). Vaatii mieheltä paljon aikaa ja on myös itse valmis sitä antamaan suhteelle. Rakastaa kaksinoloa. On taipumusta rutiineihin (ei nyt ihan joka asiassa kuitenkaan :D). Omistautuu miehelleen _täysin_. Ei välitä kenestäkään muusta niin paljoa, vaan mies on tuon naisen "koko maailma" (sairastako?). Välittää tietenkin ihmisistä siinä mielessä, ettei ketään loukkaa/häiritse, mutta ei siinä mielessä mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat (esim. naiselle kävisi jopa se, että kaikki muut ihmiset voisivat pitää häntä vaikka täysin kahjona, kunhan hän miellyttäisi vain omaa miestään). Ai niin, ja yksi piirre unohtui. Valtava hellyydenkipeys. Voi aivan yhtä-äkkiä halaa rutistaa miestään ahtaassa kaupan kassajonossa, koska ei välttämättä ehkä kestä olla sitä hetkeä ilman kosketusta tuohon ihanaan olentoon. Haluaa saada rakastella miehensä kanssa jokatoinen ilta ja haluaa että mies vakuuttelee hänelle hänen arvoaan (ja haluaa mahdollisuuden myös tehdä sen tuolle toiselle).
Kysymys kuuluu: onko tuollainen nainen aika tylsä, joka on niin nössö ja läheisyydenkipeä ja rutiineihin taipuvainen kuin vain voi olla? Saako mies tarpeekseen vaimosta, joka jokaikinen ilta odottaa häntä samalla sohvalla kotiin töistä? Onko tuollainen nainen ahdistava? Jättääkö tuo nainen toiselle ollenkaan omaa tilaa?
Hän on herkkä ja uskollinen. Taipuisa eli kompromissikykyinen. Tykkää analysoida asioita laidasta laitaan eli on kova höpöttämään, mutta myös kuuntelee toista tarkoin. Haittapuolena jonkin asteinen herkkänahkaisuus ja miehen omistamisen halu (ei halua, että miehellä on valtavan suurta ystäväpiiriä). Vaatii mieheltä paljon aikaa ja on myös itse valmis sitä antamaan suhteelle. Rakastaa kaksinoloa. On taipumusta rutiineihin (ei nyt ihan joka asiassa kuitenkaan :D). Omistautuu miehelleen _täysin_. Ei välitä kenestäkään muusta niin paljoa, vaan mies on tuon naisen "koko maailma" (sairastako?). Välittää tietenkin ihmisistä siinä mielessä, ettei ketään loukkaa/häiritse, mutta ei siinä mielessä mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat (esim. naiselle kävisi jopa se, että kaikki muut ihmiset voisivat pitää häntä vaikka täysin kahjona, kunhan hän miellyttäisi vain omaa miestään). Ai niin, ja yksi piirre unohtui. Valtava hellyydenkipeys. Voi aivan yhtä-äkkiä halaa rutistaa miestään ahtaassa kaupan kassajonossa, koska ei välttämättä ehkä kestä olla sitä hetkeä ilman kosketusta tuohon ihanaan olentoon. Haluaa saada rakastella miehensä kanssa jokatoinen ilta ja haluaa että mies vakuuttelee hänelle hänen arvoaan (ja haluaa mahdollisuuden myös tehdä sen tuolle toiselle).
Kysymys kuuluu: onko tuollainen nainen aika tylsä, joka on niin nössö ja läheisyydenkipeä ja rutiineihin taipuvainen kuin vain voi olla? Saako mies tarpeekseen vaimosta, joka jokaikinen ilta odottaa häntä samalla sohvalla kotiin töistä? Onko tuollainen nainen ahdistava? Jättääkö tuo nainen toiselle ollenkaan omaa tilaa?
Vastaukset 98
Vanhimmat
Tuollainen on perusvarma vaihtoehto.
Ei valittamista mutta aika rutiiniksi muuttunee ajan myötä
Mitä muuta vakituiset ihmissuhteet ovatkaan kuin rutiinia?
On valittava tasan kahdesta vaihtoehdosta: joko jännitys ja seikkailu tai läheisyys ja turvallisuus.
Kumman siis valitset? (vaikea kuitenkaan ihan arvata...:)
Nainen on luultavasti kateellinen miehelle, sairaalloisen omistushaluinen ja mustasukkainen.
Ei kannata tinkiä ystäväpiiristä naisen takia! Ennemmin nainen kadulle takaisin kasvamaan.
Eli sinun otsasassi lukee: "haluan VÄLIAIKAISEN naisystävän"
Aina jos tapahtuu jokin virhe, niin nainen vain siitä pellolle. Vaikka välittäisi tuosta miehestä ties kuinka paljon!
mielestäni näin on...ei ystäviä voi edes harkita laittaa samalle viivalle. naisten kanssa oleminen on niin hetkellistä, mut ystävyys on sentään pysyvää.
nykyaikana kovin yleistä, ei ainakaan mikään aito sellainen (kyllähän esityksen makua riittää!)
Nykymaailmassa on vaikeata löytää itselleen niinsanottua "sydänystävää", joka ajattelisi suurinpiirtein samoin tavoin ja ymmärtäisi toista ja olisi luotettava jne. Sehän on itsestäänselvyys, ettei sellaisia ole kuin harvassa...
Taidat puhua siis kavereista, et ystävistä.
Kaverit ovat sinulle siis tärkeämpiä kuin naisYSTÄVÄ..............
Tai sitten olet sellainen, että haluat saada ainoastaan pinnallisia seurustelusuhteita, jolloin kuka ihminen hyvänsä voi korvata tilaisuuden tullen tuon kumppanin.
ei mitään ihmisanalyyseja, sori mutta en usko että nainen voi ikinä ymmärtää äijien puuhia. selvennykses kaikki kaverit, ystävät, frendit...jne. on tärkeämpää kun seurustelujutut, eli naiset. miespuoliset tai naispuoliset ystävät, ihan sama. miten teillä naisilla on paha tapa kääntää huomio itseenne...ette te niin tärkeitä ole,pakko sanoa.
sun kirjoittamasi lauseen jäljiltä "nykyaikana kovin yleistä, ei ainakaan mikään aito sellainen Nykymaailmassa on vaikeata löytää itselleen niinsanottua "sydänystävää", joka ajattelisi suurinpiirtein samoin tavoin ja ymmärtäisi toista ja olisi luotettava jne. Sehän on itsestäänselvyys, ettei sellaisia ole kuin harvassa...Taidat puhua siis kavereista, et ystävistä.(kyllähän esityksen makua riittää!)"
Voisi kysyä sinulta, pitääkö sun hommata itellesi poikaystävä, että saat ystävän?
On siinä paljon muutakin: fyysistä nautintoa esimerkiksi :)
Minä nyt olen vain sitä mieltä, että seurustelun pohjalla täytyy olla ystävyys. Sellaiset seurustelusuhteet kestävät kaikkein parhaiten. Miten nimittäin voisi toisen kanssa seurustella jos ei toista ymmärtäisi eli ei olisi samalla aaltopituudella?
Sama se, onko nainen vai mies. En katso ystävissä ollenkaan sukupuolta, vaan samanhenkisyyttä. Mutta jos saisin aivan ihastuttavan miesystävän, täytyy sanoa että tunteet veisivät silloin sen verran mukanaan, etten tulisi varmaankaan oltua muiden ihmisten parissa niin paljoa kuin aikaisemmin.
"Voisi kysyä sinulta, pitääkö sun hommata itellesi poikaystävä, että saat ystävän? "
Tuo on hyvin kärjistetty kysymys. Ystävyys on vain osa sitä... Ja tietysti huolisin YSTÄVIKSI myös naispuolisia (hei halooooo?)
Vastakysymys sulle: Pystyisitkö sä seurustella sellaisen naisen kanssa, joka ei ihan ymmärtäisi sua aina (ei kykenisi olemaan samalla aaltopituudella)? Etkö sä tosiaan minään muuna seurustelusuhdetta näe kuin teinimäisesti vain pelkkänä panosuhteena??
mielestäni olisi ihan helvetin loukkaavaa, jos joku mun naispuolisista ystävistä käyttäis asemaansa väärin yrittäis viedä homman seurusteluksi. ainoastaan sen takia, että ne tarvitsee sillä hetkellä jonkun, ei vittu...ostakoon koira. leffanvuokraukseen voin sitoutua, mutta siitä vaativampiin sitoutumisiin en halua lupautua. heti kun ns. hengailu loppuu ja siirtyy seurusteluksi, ni vaatimuksetkin nousevat samassa mittakaavassa. yleensä vuosi ja vaatimus esim. sama kämppä,kihlat,lapsi, naimisiin...jne. en halua että kukaan odottaa minultaa yhtään mitään lupauksia tai sitoumuksia, koska en itsekkään halua niitä. puhun siis omasta hanuristani, muut tehköön mitä näkee parhaakseen...onnellisuus ratkaisee. ja onhan tuolla hienoja pariskuntia.
ai, niin kiitit mua jossa vaiheessa...eli, oleppa hyvä.
Onko tuollaisia sitten olemassa? Kyllä mulle kelpaisi, kun tähän asti olen törmännyt vaan niihin jotka on menneet omia menojaan, eivätkä välittäneet toisen tunteista.
Tuo kertomus oli minusta itsestäni :)
Mutta tämä ei ole mikään treffi-ilmoitus kuitenkaan... ;D
Kunhan ihan vain ajatuksena asiaa mietin.
No mä en kokisi sellaista ahdistavana, mutta on miehiä jotka voisi kokeakin sen ahdistavana juttuna. No, mä nyt olen muutenkin tällainen tunteellinen ja romantikonkin vikaa mussa taitaa olla. Meitä on moneen junaan. Toiset tykkää, toiset taas eivät. Pysy juuri sellaisena kuin olet. Ne pelisäännöt voi sitten sopia aikaa myöten :)
Aionkin pysyä juuri sellaisena kuin olen. Jos en pysy, se tarkoittaa sitä että menetän ison palan elämänilostani ja alan tulla vaihtelunhaluiseksi. Kuulostaa sekavalta, mutta olen kuullut että ihminen kyllästyy ihmissuhteissa loppujen lopuksi vain itseensä. Ja se on tietysti sitten niin helppo pistää toisen osapuolen piikkiin... pakokeino näes.
En tiedä kuinka sekavia kirjoitan tähän kellonaikaan, mutta sen sanon että teen kaikkeni jotta pysyisin juuri tuollaisena kuin olen :)
Niin sitä pitää ja nyt käyt tutimaan *peittelee* :)
Sen vain vielä sanon, että mua inhottaa toi sun nimimerkkisi. Aivan kuin sellaisen naisen kanssa yhteiselo olisi jollekin miehelle UHRAUS.
Ihan sama. Ajatukset ei kulje.... öitä kaikille!
Kunnes jätettiin. Oikein naimisiin mentiin. Löysi ukko uuden ja pani sen paksuksi.
Eikä tietty muistanut kertoa minulle siitä toisesta (oltiinhan me aviossa vielä). Niin että mannerjään alla on tuollainen naiseus minussa, ellei kuollut ikiajoiksi. Turhaan sitä itseään haavoittaa. Olen kuullut jopa että miehet hauavat naisen joka kohtelee kaltoin, siitä tykkääväät, eivät tuollaisesta. Niin kai.
Miehet eivät halua itselleen naista, joka kohtelee heitä kaltoin!
Sinulla oli huono mies ja siinä kaikki.
Tsemppiä sulle! Kyllä niitä paljon parempia on tarjolla =)
Se on bändin nimi tämä "Sacrifice" nappasin vaan nimimerkiksi. Ei ainakaan mulle ole mikään uhraus.
On se ihme että kaikenlaisiin törmäätte...itse olen samantapainen nainen kuin alkuperäinen. Haluan omistautua miehelle ja perheelle, olen hyvin tunneherkkä ja tunteellinen, uskollinen.
Jotkut pitävät minua kenties tunnevammaisena. Minä pidän niitä jotka eivät anna arvoa parisuhteelle. Totta on että jos toisesta kaikki riippuu niin se ei ole hyvä kenellekään. Mutta en tuhlaa kyllä aikaani niihin jotka etsivät minusta vain hetken hauskanpitoa. Osaan nimittäin olla helvetin hauska. Turha luulla että kaltaiseni naiset höpisivät vain jostain vauvoista ja ruukkukasveista.
"Tunnevammainen" on ihminen, joka ei osaa näyttää suorasti tunteitaan, vaan muuttaa ne joksikin muuksi.
Tunnevammainen ihminen voi olla esimerkiksi kymmenenvuotias poika, joka kiusaa luokkalaisiaan tyttöjä vain siksi jotta saisi heiltä huomiota ( =poika siis pitää heistä )
Sinä, joka tiedostat mitä haluat ja uskallat näyttää sen muille, olet tunnevammaisen vastakohta (äärimmäisen kehittynyt ihminen).
Eivätkö ihmiset s..tana tunne suomenkielisiä sanoja vai mikä siinä on!!????
Haukutaan niitä, jotka eivät missään nimessä ole tuota...
En seuraa nykymusiikkia niin täysillä (vai onko -nyky?)
ahdistavalta.
Ei läheisyydessä ja rutiineissa mitään vikaa ole, mutta eikö olisi mukava jos olisi omakin elämä? Silloin ei tarvitsisi elää miehen kautta. En varmaan jaksaisi tuollaista ripustautujaa kauankaan.
voiko ja kannattaako elämäänsä rakentaa noin paljon yhden kortin varaan? Sit kun sen kortin menettää niin mitä jää jäljelle? Ei yhtään mitään. Tyhjyys. Kannattais varmaan pitää ässää hihassaan, et olis sit jotain mitä heittää pöytään tiukan paikan tullen. =) Rakentaa oikein sellanen nautittavien asioiden korttitalo. Musta toi kuulosti oikeesti jo vähän pelottavalta, mut mä en olekaan mies..
Ei uppois muhun. Mä en oikeestaan kestä sellaisia naisia, jotka analysoi kaiken, mitä niille sanoo ja lopputulemana on, että ne on vääntänyt päässään ilmiselvän asian ihan toisinpäin. Sitten saa taas selvittää, että mitä mä nyt oikeestaan tarkotin, kun sanoin näin tai noin. Ei jaksa. Herkkänahkaisuudestakaan en pahemmin välitä. Liittyy siis myös edelliseen analysointi-intoon. Jos toinen koko ajan nöksähtää milloin mistäkin ja koskaan ei tiedä, että kun jotain sanoo, että jos se suuttuu, niin on aika vähän keskusteltavaa tollasen kans. Nainen kyl itte puhuu ja puhuu, mutta loppupeleissä haluaa kuulla mieheltä vain näitä 'olet ihana ja kaikista kaunein ja haluan vain sinua ja muut naiset on rumia enkä vilkaisekaan mitään/ketään' -höpötystä
Jos maailmaan ei mahdu ketään muuta kuin se yks ainoo ihminen, niin mä oon sitä mieltä, ettei kaikki oo kyl kotona. Niinku joku sano, ei voi hommaa rakentaa vaan yhen ihmisen varaan. Pitää olla sen verran itsenäinen, ettei tartte roikkua toisessa kiinni koko ajan.
Eli skippaisin tollasen leidin, jos eteeni sattuis. Mulle pitää olla nainen, joka on vahvaitsetuntoinen eikä koko ajan kiinni mussa ja oleta, että ainoa tärkeä asia maailmassa on vain tuo nainen. Aikas rasittavaa.
En mä (tai kukaan mun kaltainen) sua haluiskaan.
Ei sussa mitään vikaa tosin ole, en mä sitä siis tarkoita! Asia taitaa olla vain niin, että eri ihmiset arvostavat eri asioita. Jotkut arvostavat vahvaa läheisyyttä, toiset sen sijaan itsenäisyyttä ja kehittynyttä itsevarmuutta.
Sen vain sanon, että harvemmin herkkä haluaisi mitään muuta kuin herkän. Joten... jos joku mies kohtelisi mua viileästi, niin kyllä mä antaisin sen olla rauhassa. Mitä mä muka sellaisella miehellä tekisin, joka ei osaisi antaa riittävästi läheisyyttä mulle? Ja tämä ei ole muuten mitään vinoilua... Yritän vain tuota sanoa, että tuollainen tilanne että skippaisit liian herkän naisen pois on aika epätodennäköinen. Ei herkkä ihminen halua ketä tahansa, vaan juuri samanhenkisen.
Mutta kiitos kun otit kantaa. Ihan hyvin perustelit mielipiteesi :)
Mietin kysymystäsi, vaikka olenkin nainen. Olen ehkä joskus muinoin ollut enemmän sinun tyylinen, mutta kun ikää on karttunut, niin ihminenkin on kehittynyt.
Edelleen arvostan hellyyttä ja läheisyyttä. Niistä en luovu koskaan! Mutta olen myös oppinut huomaamaan, että jos on elämää myös parisuhteen olkopuolella, niin sitä yhteistä aikaa arvostaa entistä enemmän. Pieniä kinoja tulee vähemmän kun ei koko ajan tuijoteta toisiamme, itsevarmuus lisääntyy kun menestyy sosiaalisesti ja urallaan jne. Sitä on sellainen sanonta, kuin "rakkaus ei ole toisiaan silmiin tuijottamista, vaan yhdessä eteenpäin katsomista." Allekirjoitan sen täysin!!
Minusta tuntuu, että nyt, kun en roiku enää miehessä joka hetki, ihailenkin häntä enemmän kokonaisuutena. Ihailen hänen ystävyyssuhteitaan ja menestystään harrastuksissa jne. Hän on kokonainen paketti, joka on tärkeintä elämässäni. Ei kuitenkaan minun elämäni. Jos hän olisi minun elämäni, niin mitä annettavaa minulla olisi hänelle? Hän on niin upea mies, että hän ansaitsee naisen, jolla on muutakin annettavaa kuin omistushalu.
P.S. Vilkaise pikaisesti Enneagrammista netistä. Marika Borgin sivustolta löytyy pikatesti. Olet varmasti "Auttaja". Kun sen tiedostat, pystyt ehkä kehittämään itseäsi parempaan suuntaan. Ei ole hyväksi unohtaa omia tarpeitaan ja elää vain toiselle. Enneagrammi nyt on vain yksi tapa tutustua itseensä, mutta musta tuntuu että sinä tarvitset jonkun ravistelun, että heräät näkemään miksi sinun pitäisi kehittyä. Mutta onnea matkaan!
P.S. Pidä kuitenkin kiinni hyvistä puolistasi!
sivu tuo Marika Borgin sivu. Täyty ihan käydä siellä katsomassa ja suorittamassa tuo testi. Sain myös tulokseksi auttaja, itseasiassa olin kyllä tulokseen todellakin tyytyväinen. Testin vastaus piti kyllä täysin paikkaansa ja juuri sellainen olen enkä muuksikaan halua muuttua. Olen kuitenkin se terve painos tuosta auttaja tyypistä. Täytyy tutustua tuohon sivuun hieman paremmalla ajalla, sieltä sai paljon uutta ajateltavaa :o)
Minäkin olen auttaja. :) Ei siinä mitään pahaa ole, tietystikään. Mikään niistä persoonatyypeistä ei ole toistaan huonompi. Eikä varsinaisesti persoonallisuustyyppiään voikaan muuttaa. Kyse onkin vain siitä, että itseään pitäisi pystyä kehittämään niin, että olisi "hyvä oma itsensä", eikä jumittuisi paikalleen. Auttajiakin kun on moneen junaan... Vaaranahan tyypille on esimerkiksi juuri omistamisen halu, mustasukkaisuus, marttyyrin rooli ja omien tarpeiden unohtaminen. Ne eivät ole hyviä piirteitä, mutta niistä voi pyrkiä eroon.
Paremman testin löytää muuten helposti kirjallisuudesta, mikäli kiinnostusta riittää.
riittää kyllä oman itsensä kehittämiseen ja tutkimiseen, taitaa olla sellainen työnsarka mihin ei ikinä tule päätöstä vaan kehittämistä löytyy aina. Todellakin tuossa auttaja kategoriassa kun luki niitä Keskiverto ja sairas tapauksia niin aikas pelottavaa tekstiä. Täyty oikein pysähtyä miettimään löytyykö tuollaisia piirteitä omasta itsestään. Onneksi ei vaikka muutamia piirteitä siihen suuntaan kyllä löytyi. Lähinnä tuo omien tarpeiden unohtaminen jossain määrin, se tais olla ainut niistä negatiivisista piirteistä.
Pitänee kyllä syventyä aiheeseen oikein kunnolla.
No, jokainen on erilainen. Kaltaisiasi on maailma pullollaan joten pelkästää hyvä ja oikein että on meitäkin joiden mielestä parisuhde on elämässä a ja o ja tärkein asia.
Totta on että pitää olla jokin ässä hihassa jos sen kaiken menettää. Ei ole viisasta pitää toista ihmistä sellaisena josta koko onnellisuus ja jopa hengissäselviäminen riippuu -niin kuin Kata Kärkkäinen sanoi hyvässä kolumnissaan. Hän sanoi myös: Lapset ovat naisen todellinen perhe, miehiä tulee ja menee. Ei koskaan pidä rakentaa mitään perustavaa yksinomaan MIEHEN varaan.
muista ihmisistä, tarkoitin "perheen" ulkopuolisia ihmisiä, kuten vaikkapa työkavereita joiden kanssa voisi silloin tällöin mennä kahville tai elokuviin. Heidän varaansa en laskisi yhtikäs mitään, vaan ainoastaan oman ihanan miesystäväni varaan.
Jos kävisi niin, että saisin miehen kanssa lapsia, lapset olisivat tietysti etusijalla elämässäni silloin. Mutta kun kirjoitin tuota, en ollenkaan ajatellut lapsia tai naimisiinmenoa, vaan ainoastaan ihanaa miestä jonka voisin saada itselleni =)
Juuri tollanen naisen pitää olla. Ei kiinnosta ne "sosiaaliset" naiset, joilla on 500 kaveria ja 1 000 kaverin kaveria, bilettää eli on "radalla" joka viikonloppu omien tyttöfrendiens kans, flirttailee joka toiselle miehelle, nuoleskelee toisten naisten kans, ku "se on niin cool ja kundit tykkää" tai koska on löytäny itsestään piilo-bissen.
Eli kaiken ton lisäks mitä kerroit itestäs, haluan ehdottomasti että olet 100 % hetero. Ei mitään fantasioita toisista naisista, OK? Jos tämä ominaisuus vielä täyttyy, voisit olla elämäni nainen. Oletko siis 100 % hetero?
Mutta se saattaa olla ongelmana, ettei meillä ole välttämättä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Esim. mua ei kiinnosta mikään urheilu (en tosin tiedä, kiinnostaako suakaan, mutta kunhan vain esimerkin otin)
Lisäksi saatamme olla täysin eri ikäluokkaa.
Mutta kyllä munlaisia löytyy! Piilossa taitavat vain olla :)
En mäkään urheilua seuraa, jääkiekon arvokisoja yleensä ja jos Suomi putoaa jatkosta, ni en jaksa katsoo enempää. Olen aika lailla tyypillisen miehen vastakohta: tuun paljon paremmin toimeen naisten ja kaltaisteni miesten kanssa. Mun mielestä on melkosen pinnallista valita kumppani vaan sen takia, että molemmat on urheilusta kiinnostuneita. Sen sijaan ymmärrän hyvin sen, jos halutaan, että kumppanilla on samanlaiset arvot siitä, miten toisia ihmisiä kohdellaan yms. Urheilu ei liity ihmissuhteisiin mitenkään, mut esim. kaikenlainen juttelu maailman asioista, omista tunteista ja elämästä yleensäkin kertoo toisesta paljon enemmän ku se, seuraako Formuloita. Itse olen päälle kaksikymppinen.
kirjaimellisesti sen mitä sanoin. Joko tahattomasti tai tahallaan ymmärsit sanomani väärin...
Tarkoitin sitä, että pitkäkestoiseen suhteeseen tarvitaan myös yhteisiä intressejä. Jos joku on esimerkiksi kiinnostunut biologiasta ja kemiasta ja toinen sen sijaan kokonaan musiikista, niin mitä yhteistä heillä oikein on??
(vihje: ei ole pidemmän päälle mitään, mistä keskustella!)
Ei tuossa sun jutussa ole mitään ahdistavaa. Kuulostaa ihan hyvältä. Mä pidän kans samoista asioista kuin sinä.
Mutta, omaa aikaa tulee olla myös sopivassa suhteessa. Kun lähden kavereiden kanssa ulos niin en haluaisi kuulla syyllistämistä. Kodin ulkopuolinen elämä tekee hyvää parisuhteellekkin.
sanat omistushaluinen ja mies on tuon naisen "koko maailma", saisi minut ainakin voimaan pahoin...kruunasit tilanteen vielä, ettei saisi olla
isoa ystäväpiiriä. hyvää on varmasti paljon , mutta kyllä nää sekopääjutut ajaa kevyesti ohi. ei tuollaista kauaa katsele, se on varma. omaa aikaa ei jää ja suhteesta tulee rutiininomainen.
Se tarkoittaa sitten sitä, että joudut hypätä naisesta toiseen välttääksesi rutiinia.
Pitkäkestoiset ihmissuhteet eivät ole mitään muuta kuin rutiinia!!!! :)
Arki on onnea minulle... ei se, että on ensimmäisen vuoden verran hullaantuneena toiseen ja kaikki on niiiiiin täydellistä.
Se on kyllä aivan ihmisistä itsestään kiinni onko pitkä suhde pelkkää rutiinia. Kokemuksesta voin sanoa, että muunkilainen suhde onnistuu. Meillä ei vieraissa sängyissä ole hypitty, mutta eipä ole toisiimmekaan pitkästytty, koska on ollut muutakin elämää. Ja vaihtelevaa elämää yhdessä.
Vaihtelua on ollut paljon elämässä: eri työmahdollisuuksia, matkustelua ja jopa ulkomailla asumista, uusia ystävyyyssuhteita, erilaisia "elämän projekteja" kuten asunnon remontointi ja talon rakennus, yrityksen perustaminen, lasten kasvatus...
Kaikesta on haaveiltu yhdessä toistemme parhaaksi, mutta kaikkea emme ole toteuttaneet toisissamme kiinni roikkuen. Kyllä minä voin lähteä ulkomaanmatkalle ilman vaimoani vaikkapa töiden tai harrastusten takia, ja joskus lähdenkin ihan mielellänikin. Ei häntä kiinnosta kuitenkaan aivan kaikki samat asiat kuin minua reissatessa. Ikävä tietysti tulee viikon kuluttua, mutta onpahan sitten taas aivan upeaa tulla kotiin. Kyllä ihmisen psyyke tarvitsee omaa aikaa. Koska sitä muuten ehtisi edes ajattelemaan, miten paljon toisen seuraa arvostaa? Siis todella.
Kyllä sinun tyttönen täytyy vielä kasvaa. Tiedät sitten mitä kestävä suhde vaatii. Luottamusta, tilaa, rakkautta, kunnioitusta, haaveita...
Jos sitä JATKUVASTI tekee, silloin todellakin näyttää vain omat pelkonsa ("saatan kyllästyä tähän parisuhteeseen, joten niinpä menen muualle"). Eri asia on tietysti, jos joutuu koko ajan matkustelemaan, vaikkapa työn takia. Mutta silloin voi tosiaan harkita kahdesti ennenkuin aloittaa mitään vakavaa ihmissuhdetta. Aika hankalaksi nimittäin menee, jos toinen osapuoli on jatkuvasti poissa paikalta. Tämän todistavat esimerkiksi amerikkalaisten näyttelijäpariskuntien avioerot; he matkustelevat kuvausten takia ympäri maailmaa, jolloin suhteelle jää minimaalisesti aikaa.
Mutta ei siinä mitään, jos _kummatkin_ ovat sitten vaihtelunhaluisia. Silloinhan se sopii vallan mainiosti!
Ja noiden kahden suhteessa elävän ihmisen täytyy olla sitten t o d e l l a ` vaihtelunhaluisia, jotta onnistuisi. Edes näyttelijätkään eivät ole osoittautuneet niin vaihtelunhaluisiksi.
Eihän vaihtelu ole vain sitä, että lähtee pois toisen seurasta. En sitä yrittänyt sanoa! Vaihtelua voi saada myös kumppaninsa seurassa. Eli ei se ole mitään rutiinia, jos sellaista ei kaipaa.
Meillä ei ole edes vakituisia puolia sängyssä, vaan vaihtelemme mielemme mukaan. Pieniä asioita, jotka hauskuuttavat elämää... Emme aina myöskään rakastele lauantaisi klo 20.00. Tai matkusta joka talvi Turkkiin kahdeksi viikoksi. Asioita voi tehdä yhdessäkin vaihtelevasti. Joskus toinen kokkaa, ja toinen leikkaa nurmikon, joskus toisin päin. Tai kumpikaan ei tee kumpaakaan, vaan lähdetään ulos syömään. Ja niin, joskus lähdetään ulos syömään ilman toisiamme, omien ystäviemme kanssa.
Ei ole kyse mistään pakoilusta, vaan elämän pitämistä virikkeellisenä positiivisella tavalla.
Toki voi olla asioita, joissa on tapoja. Mutta miksi niitä pitäisi olla parisuhteessa yhtään sen enempää, kuin yksin eläjänkään elämässä?
Me olemme arvostaneet uskollisuutta. Mutta täytyy sanoa, että jos rinnallani olisi ollut nainen, joka ei salli minulle omaa elämää, niin olisihan se vaihtelu jostakin pitänyt hakea... Vaikka sitten toisista naisista. Yksi elämä meillä vain on. Ja ihmisiä tässä vain ollaan. Ei ahdistavalle naiselle halua olla uskollinen. Sellainen nainen ei ajattele miehen parasta.
En tiedä miksi tähän nyt esimerkiksi vetäisit näyttelijät. Kertonee jotakin nuoresta iästäsi... Ihan tavallisia pariskuntia olisit voinut esimerkiksi ottaa. Minunkin vaimoni parhaan ystävättären mies on lähdössä puoleksi vuodeksi purjehtimaan keväällä. Se on iso reissu, kova homma. Onnea hänelle matkaan! Onneksi hänen vaimonsa ei nalkuta, että älä jätä minua tänne yksin...
Toivon että sinä vielä kasvat, ja opit todella katsomaan rakastamaasi miestä arvostaen. Et tukahduttaen ja omistajan elkein.
Siksi koska näyttelijät ovat ainakin jossain määrin vaihtelunhaluisia, kun lupautuvat niin moniin erityyppisiin projekteihin. Ja kuten sanoin, he joutuvat kuvausryhmiensä kanssa matkustelemaan eri puolelle maailmaa, mikä tietysti rasittaa suhdetta
(yhteinen aika kaventuu liian mitättömäksi.. ehkä yhdeksi puhelinsoitoksi kerran kuukaudessa. Mitä yhdessäoloa se on?? Minun ei edes tarvitse olla omistushaluinen tätä kysyäkseni).
"Meillä ei ole edes vakituisia puolia sängyssä, vaan vaihtelemme mielemme mukaan"
Nii-in, jos saan miehen, voisimme mekin vaihdella puoliamme sängyssä miten sattuu :)
"Pieniä asioita, jotka hauskuuttavat elämää"
Totta. Ja ne pienet asiat hauskuuttavat minua itseäni kaikkein eniten silloin, kun saan kokea ne tasan yhden ihmisen kanssa =)
Siinä mielessä en ole vaihtelunhaluinen, että tarvitsisin siihen ketään muuta sähläämään. Nyt en todellakaan puhu sentään sänkyhommista, vaan yleisesti ottaen asioista :D Esim. haluaisin mennä miehen kanssa välillä kahdestaan kävelemään raittiiseen ja kauniiseen ulkoilmaan, ilman että yhteiset ihmiset liittyisivät seuraamme.
"Mutta täytyy sanoa, että jos rinnallani olisi ollut nainen, joka ei salli minulle omaa elämää, niin olisihan se vaihtelu jostakin pitänyt hakea... Vaikka sitten toisista naisista"
Kuulostaa aika pahalta.. Etkö ennemmin jättäisi naista kuin alkaisi häntä kylmäverisesti pettämään? xD
No eih... Vitsihän tuo minulta vain oli! :)
sitä paitsi ole puhunut mitään sellaista, etteikö miehellä saisi olla ollenkaan kavereita! Olen puhunut koko ajan ainoastaan LAAJASTA kaveripiiristä.
Mielestäni on mahdottumuus, että ihmisellä voisi olla nämä kaikki asiat hallussa elämässään:
-menestyksekäs työssä
-hyvä vanhempi lapsilleen
-hyvä kumppani rakastetulleen
-laaja kaveripiiri
Jostakin on siis tingittävä, sillä muuten ainoa oma yksinolo aika on vain nukkumisaika. Itse vetäisin tuosta listasta laajan kaveripiirin pois... Se ei ole minulle niin tärkeää. Muutamia kavereita voi vallan mainiosti olla ja se minulle itselleni riittää! :)
Noh... Enpä osaa sanoa, että missä noissa minä olisin epäonnistunut. Ainakin olen onnellisesti naimisissa, olen sosiaalisesti hyvin aktiivinen (kuten vaimonikin), meillä on erittäin lämpimät välit jo aikuisiin lapsiimme, jotka hekin ovat elämässä pärjänneet (joten olimme kai hyviä vanhempia), olen urallani edennyt enemmän kuin nuorena uskalsin toivoakaan (johtunee sosiaalisesta luonteestanikin) ja parisuhteellekin on aikaa, eikä kavereita silti tarvitse olla tasan kahta tms.
Kyllä se siis on täysin mahdollista. Usko pois.
siinä tulee aikamoinen hoppu (on monta rautaa tulessa), mutta oma päätöshän se on. Jos kiireisessä elämänvauhdissa viihtyy, niin mikäs siinä sitten! Onnittelut että olet saavuttanut nuo kaikki.
ihan hyvältä vaihto-ehdolta ainakin kun lueskelle noita hellyys sun muita huomioon ottamisia, olen itsekin vastaavanlainen :o)
Ainoat miinukset ja vielä kohtuullisen pahatkin sellaiset ovat toi älytön omistamisen halu ja mahdollisesti siitä seuraava totaalinen takertuminen. Kyllä parisuhteessa täytyy molemmille löytyä sitä omaakin aikaa ja ennen kaikkea ystäviä koska niitä ei ole ikuna liikaa.
Loppujen lopuksi vaikuttaa aikas pitkälle mielenkiintoiselta naisihmiselta jos vaan noi asioiden analysoinnit, kompromissi kykyinen ja höpöttäminen pitävät paikkaansa. Jos vaan tuollaiselta ihmiseltä löytyy sitä vapaatakin aikaa ja ystäviä molemmin puolin niin mikä jottei :o)
Tottakai saa miehellä olla muutama kaveri, muttei kuitenkaan mitään valtavaa joukkiota (kuinka kauan aikaa jäisi suhteelle? pari tuntia viikossako??). Ja tietenkin ihminen on osan aikaa ihan yksin, esim. lukiessaan kirjaa. Tietysti sen ymmärrän =)
Juu näinhän se on, en minäkään tarkoittanut et mies liehuis ystävien joukossa hetki kun on vapaata vaan lähinnä vois vaihtaa tuon pari tuntia viikossa niihin ystäviin. Kyllä mielestäni parisuhde pitää sisällään mahdollisimman paljon tuota yhteistäaikaa ja muu sovitetaan sitten sen mukaan. Yhdessä vietetty aika on kuitenkin sitä parasta aikaa päivässä.
Kaikki tämä edellä mainittu taitaa olla juurio sitä mitä minä haen joten tuohon juttuun mistä tämä keskustelu lähit niin ei voi muuta tuumata kun ei siinä mitään vikaa ole. Tuota minä ainakin haluan koska olen aivan samanlainen.
Sait sanottua selkeästi sen asian, mitä olen koko ajan tässä hakenut takaa :)
"Kyllä mielestäni parisuhde pitää sisällään mahdollisimman paljon tuota yhteistäaikaa ja muu sovitetaan sitten sen mukaan"
Nimenomaan... Sitä minäkin!
Ja tämä oli aivan ihana kommentti:
""vois vaihtaa tuon pari tuntia viikossa niihin ystäviin. "
=)
sen mielestäni pitäsi mennä ? En tiedä sitten rinnastetaanko näin ajattelijat niihin epätoivoisesti takertujiin. En kyllä itse ymmärrä mitenkä sellainen suhde muka toimis missä molemmat jatkuvasti tapailevat omia ystäviään ja touhuavat jatkuvasti omien harrastustensa parissa, ehkä juuri siksi nykyään eroja tapahtuu niin paljon koska tuo yhteinenaika ollaan totaalisesti unohdettu. Solmitaanko suhteita liian heppoisin perusten ja myöhemmin sitten pistetään alpakat jakoon ku homma ei toimikkaan ? Joillekin tietystikin tuollainen suhde toimii kun molemmat ovat samanlaisia mut eikö lopputulos ole se että kaksi kaveria asuu samassa osoitteessa ja silloin tällöin harrastetaan seksiä. En minä ainakaan tuollaista halua mielummin vipellän yksikseen :o)
muuta kuin ETTÄ OLEN SAMAA MIELTÄ!
"Solmitaanko suhteita liian heppoisin perusten ja myöhemmin sitten pistetään alpakat jakoon ku homma ei toimikkaan ?"
Nii-in! Mitä hittoa _aikuiset_ ihmiset oikein ajattelevat???????????
ja kumpi oikein ? Kuka sen tietää mutta ihmetellen seuraan omien ystävieni perhe-elämää ja en voi kuin ihmetellä että tuotako se oikein on ? Yhden ystävänikin perhe-elämä tuntuu toimivan ainakin noin julkisesti mutta ? Noin kymmenen vuoden aikana mitä he ovat yhdessä olleet en ole kertaakaan huomannut että samassa huoneessa olisi kaksi ihmistä jotka rakastavat toisiaan, mies kuleksii seksi messuilla ja muutenkin vahtaa muita naisia ? Käsittämätöntä toimintaa. Yhdelle työkaverilleni kyllä nostan hattua vaikka välillä kiroaakin vaimonsa melkein alimpaan helvettiin mutta ovat olleet naimisissa jo kolmekymmentä vuotta. Tuostakin ajasta yli puolet vielä pyörittäneet omaa yritystään siitä huolimatta aina kun hänen vaimo soittaa niin kaveri vastaa "hei rakas" :o) siis 30 vuotta ? Hän aina sanookin elävänsä rakkausavioliitossa.
tuo työkaverisi kolmekymmentä vuotinen avioliitto =)
kyllä muutakaan sanoa :o) Toivottavasti joskus itsekin saavuttais moiset lukemat. Taitaa vaan loppua aika kesken. No täytyy koittaa kuinka pitkään suhteeseen itse pystyy kun vaan löytyy joku varteenotettava ehdokas joka siihen minun kanssani ryhtyy. Tavallaan kyllä haaveissani näen kun oman vaimon kanssa sit eläkepäiviä nautitaan ja istutaan käsi kädessä kesämökin laiturilla :o)
Olen melko varma, että teet tulevan naisesi onnelliseksi =)
tuo nainen niin kuin kaikki muutkin naiset ovat alkuun tuollaisia, parin kuukauden jälkeen ne ei yksinkertaisesti enää jaksa yhtään sitä ja alkaa elämään omaakin elämää.
Tähän mennessä viestiäni on niin paljon kärjistelty, että on nyt pakko vähän selventää...
Eli siis, miehellä saisi olla muutamia kavereita tietysti. Mutta kunhan ei kokonaista laumaa sentään! Sitä tarkoitin... Puhuin _laajasta_ kaveripiiristä enkä mistään muusta. En siis kieltänyt sitä, etteikö miehellä saisi olla kavereita...
"Mies on koko maailma"
Hetkonen... Mitenköhän tämän nyt selittäisin? Tottakai vessaan osaan mennä yksin, samoiten pukea päälleni, käydä töissä ja harrastuksissa ja jutella välillä niitä näitä muiden ihmisten kanssa. Siihen miehen läsnäoloa en todellakaan tarvitse!! :D
Mutta sitä yritin tuolla lauseella tarkoittaa, ettei kukaan toinen ihminen kuitenkaan korvaa häntä. On se kummaa, jos inhimilliset tunteet ja kiintymys käännetään huonoksi jutuksi ja väitetään että nainen on roikkuja. Kyllä miehellä saa olla harrastuksia ja kavereita, mutta kunhan jää joka päivä aikaa myös minulle. Vaikka sitten edes illalla sängyssä, jossa jutellaan ja vaihdetaan päivän kuulumiset =) Ja sitä paitsi normaalisti kumppanilta odotetaankin sellaista... juuri nimenomaan avautumista suhteessa. En halua mitään on/off- suhdetta, sitä yritän tässä koko ajan sanoa. Mutta kyllä riittävän itsenäinen olen, vaikka olenkin tällainen pehmo :D Nuo sanat ovat tosiaan vain vertauskuvia, eivät sen ihmeempiä. Esimerkiksi en tappaisi itseäni, jos tuo mies yllättäen kuolisi tai muusta syystä menettäisin hänet. Sitä en aikoisi tehdä. Eli hän ei tietenkään kirjaimellisesti voi olla "koko maailmani", mutta kunhan koristelin sanoja... :)
oli paikallaan ja muuttaa kuvan sinusta erilaiseksi. Koko lailla noinhan sen pitääkin mennä, että aikaa riittää kumppanilleen, jos kerran suhteessa elää.
Suhteen keston kannalta parasta on, että sitä omaakin aikaa on. Käydä välillä kavereiden kanssa kaljalla, pelaamassa jotain tai olla yksin. Kumppanin pitää kuitenkin mielestäni olla se tärkein ja se pitää myös pystyä osoittamaan.
Se, että tarraat mieheesi kiinni vaikkapa kaupassa, on ihanaa. Tässä maailmassa tuskin kukaan saa liikaa tuollaista.
Pakko kysyä, onko sinulla kavereita ja tapaatko heitä?
On kaksi kaveria ja näen heitä muutaman kerran kuukaudessa.
"Se, että tarraat mieheesi kiinni vaikkapa kaupassa, on ihanaa. Tässä maailmassa tuskin kukaan saa liikaa tuollaista"
Onko tämä nyt sitten sitä lohdutusta vai? Tyyliin: "olet periaatteiltasi ihana [mutta eivät aikuiset ihmiset kuitenkaan sentään tuollaista kohtelua tarvi!]"
Ei tarvi lohduttaa... Jos ei ole samanhenkinen, niin mikäs siinä. En ketään väkisin haluaisikaan halata :D
Tarkoitin nimenomaan, että noinhan sen pitää olla: pystyy osoittamaan tunteensa paikassa kuin paikassa halaamalla, suukottamalla tms. Itse ainakin ilahtuisin siitä. :)
Eli aivan varmasti aikuiset ihmiset tarvitsevat tuollaista kohtelua.
vastausten perusteella voisi ajatella kaikkea mahdollista muuta...
sitä tietenkään voi yleistää koskettamaan kaikkia. Ihmisillä on kovin erilaiset tarpeet ja toiveet, eivätkä kaikki edes itse niitä tiedä tai tunnusta.
Mutta vastauksena kysymykseesi: varmasti moni mies haluaa kaltaisesi naisen.
Hyvä selvennys ja tarpeelinenkin. Kyllä on huonosti asiat jos parisuhteessa muut asiat menevät edelle. Kovasta selittelystä huolimatta kuulostaa hyvinkin mukavalta elämänkatkomukselta, ei mitään hämminkiä.
Ainut asia mikä minulle pisti silmään oli tuo oma tila, itse olen ollut siinä tilanteessä, että oma tila oli kaventunut käytännössä nollaan. Siinä on huumori koetuksella ja vähän muukin!
Annat paljon, vaadit paljon ja saat paljon?
Sitten tämä palsta antaa vääristyneen kuvan :D
Tai no, ihan sama pitääkö suurin osa vai ei. Sinun arviosi on että pitää, mutta siihen en oikein usko!
että antaisin miehen ihan koska tahansa halutessaan lukea kirjaa, mennä päivänokosille (tosi söpöä =)), käydä ulkona piipahtamassa reippaalla lenkillä, soittaa kavereilleen ja jutella heidän kanssaan jne.
Mutta pääasia on se, että kunhan jokainen päivä saisin hänen kanssaan jutella jonkin verran, halata ja nukkua vieressä. Tietenkään jokaikiseltä päivältä en odottaisi, että toinen niin ehtisi juttelemaan, mutta kuitenkin odottaisin että viikossa olisi sellaisia päiviä jolloin ehtisimme olemaan yhdessä tuntikausia. En osaa oikein selittää mitä tarkoitan, sillä eihän noihin mitään "sääntöjä" ole... :)
Itse tykkään silloin tällöin lueskella kirjoja/lehtiä eikä sitä voi oikein mitenkään muuten tehdä kuin YKSIN (haluan olla omissa oloissani, kun luen kirjaa)
Olen yrittänyt sanoa että mies olisi minulle elämässäni kaikkein tärkein ihminen. Kaverit, työkumppanit, naapurit ja sukulaiset eivät olisi verrattavissa häneen.
No nyt ei oikein voi olla erimieltä, oikeastaan mistään mainituista asioista. Ei muistuta ollenkaan tarkoittamaani asiaa, hienoa! Itsensä moni-ilmeisesti ilmaiseminen näyttää olevan näin julkisesti mahdotonta ilman, että joku siitä provosoituu. Oma näkemys kun on se ainoa oikea.
Kuvailemaillasi "spekseillä" sitä tilaa näyttäisi olevan ihan riittävästi. Itse en voisi enää kuvitella suhdetta, jossa oma tila olisi ajettu nollaan. Pahimmillaan tuntui, ettei voi edes istua muutamaksi minuutiksi saati sitten kun tarvitsi käydä jossain se kyllä rajäytti pankin!
Tältä pohjalta näkemyksesi kuulostaa oikeastaan aika ruhtinaalliselta.
Joo, en sitä tarkoittanutkaan että estäisin miehen liikkumavapautta :)
Mutta kovin suurta kaveripiiriä en silti haluaisi miehellä olevan. Haluaisin myös, että minä olisin se "kavereista tärkein" ja minun kanssani vietettäisiin enemmän aikaa kuin kenenkään muun toisen yksittäisen ihmisen kanssa. Kyse ei ole siitä, että kaipaan itselleni imartelua ("katsos.. mies viihtyy hyvin paljon seurassani"), vaan tykkään olla vain muutamien ihmisten kanssa tekemisissä. Tuo "kavereista tärkein" tarkoittaa siis sitä, että mies olisi tottunut siihen että esim. viikonloput vietettäisiin kokonaan kahdestaan ja niin pois päin. Joudun jankkaamaan, kun sanon ettei se estäisi kuitenkaan hänen liikkumatilaansa, koska voisihan hän aina välillä nähdä kavereitaan. Mutta ei tosiaan jatkuvasti. Sellaisista ihmisistä en kiinnostu, jotka ovat jatkuvasti liikenteessä. Okei, jankkaamiseksi menee mutta eipä se mittään :)
äkkiä pakoon!
Saisit juosta alkumetrien jälkeen koko lopun matkan yksinäsi :)
Eli kun minulle selviäisi, että olet tuollainen
(ei-läheisyyttä-kaipaava), en jaksaisi enää edes ajatella sinua.
Tuskinpa kukaan kiintyy ihmiseen, jolla ei ole riittävästi annettavaa toiselle (tässä tapauksessa tarkoitan läheisyyttä)
Mutta makuasia tosiaan. Joku toinen vaihtelua kaipaava voisi tarvita sinunkaltaista ihmistäsi vaikka kuinka paljon!!
Kunhan puhuin vain itseni puolesta...
Minusta tuollainen kuulostaa ahdistavalta, koska se on riippuvuutta enemmän kuin rakkautta. Omasta mielestä rakkaus on sitä että antaa toisen elää omaa elämää sellaisena kuin on. Sitotumisen pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Itsekin kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä, mutta en halua olla toisen kanssa joka hetki vaan kaipaan kavereita ja erilaisia ihmisiä elämääni. Kyllä ne jutut loppuu aika äkkiä ja tulee ongelmia jos aina on saman ihmisen seurassa. Ja se, että voi joskus ikävöidä toista kun on erossa välillä, saa yhdessäolon tuntumaan entistä paremmalta. En usko että koskaan voi olla niin samanlainen toisen kanssa, että kumpikin nauttisivat samoista asioista ja haluaisivat aina samaa. Vaihtelu sitä paitsi virkistää, jos sitä ei suhteessa paljoa ole, niin sitä alkaa etsiä sen ulkopuolelta..
p.s. Itse kyllä toivon että mies olisi minulle paras ystävä, mutta ei silti ainoa, tai se olisi kyllä jo aikamoinen taakka hänelle..
Mitä ihmettä oikein ajattelet????
Jos kyseinen mies rakastaisi sinua, et olisi minkäänlainen taakka hänelle !
Päinvastoin.
Luulen, että taidat pelätä suhteessa enemmän sitä että sinuun kyllästytään kuin että sinä kylläistyisit itse. Mutta hyvä ihminen, silloinhan tuo tarkoittaa sitä, ettet tunne missään oloasi kotoisaksi, jos aina tunnet tarvetta muualle. Olisi paljon parempi ettet omien henkilökohtaisten pelkojesi takia pitäisi ihmisiin etäisyyttä. Silloin saisit nautittua elämästä paljon enemmän kuin uskotkaan.
Suoraa puhetta, mutta oli pakko sanoa.
ovat oikeasti erilaisia. joku tarvitsee sen oman rauhan, toinen taas roikkuu vessassakin kyljessä. eikä kummassakaan ole mitään pahaa, jos kumppani sen hyväksyy.
Mikään ei voisi olla iljettävämpää kuin se, että joku tulisi vessaan juuri silloin, kun olen siellä. >:P
Eikö juuri kukaan osaa lukea rivien välistä ja ymmärtää tekstiäni osittain metaforaksi?
Siis TOTTAKAI haluan käydä ilman miestä vessassa, harrastuksissa ja työpaikalla. HALOOOOOOOOOOOOOOOOOO
Sen lisäksi tykkään lukea kirjoja yksinäni ja nukkua viikonloppuisin aamulla itsekseen pitkään. Etkö ymmärrä, että tarkoitin tekstilläni vain sitä, että mies olisi elämässäni minulle tärkein ihminen?
Olen väärinymmärretty tällä palstalla xD
Tekstiäni tulkitaan jatkuvasti väärin..
Minä osaan: käydä vessassa yksin, lukea kirjoja yksin, katsoa tv:tä yksin, syödä yksin, käydä töissä tai muutamassa harrastuksessa yksin (miksei voisi harrastaa jotakin myös kotona? esim. maalaamista. Ja siinä haluaisin olla YKSIN), käydä siellä kaupassakin ihan yksin (waude :D), vaihtaa silloin tällöin kuulumisia tuttujen ihmisten kanssa
Enempää ei tule mieleen... Noihin en yhteenkään tarvitse miestä.
Minä tarvitsen miestä: vaihtamaan kuulumisia päivän tapahtumista, jakamaan kotityöt puoliksi (mikäli se on edennyt jo niin pitkälle että asumme saman katon alla), suutelemaan minua, halaamaan minua, rakastelemaan kanssani
Tarvitsen myös miestä siihen, että hän antaa minulle ja ottaa minulta. Henkistä vaihtokauppaa siis. Haluan, että jaamme paljon asioita keskenämme.
huomaat on tyypillistä että täällä vedetään heti vääriä johtopäätöksiä ihmisen kirjoituksesta ja varsinkin kun huomataan jokin kohta tarinassa mikä kuulostaa hieman väärältä. Asiaa paisutellaan heti mahdollisimman negatiiviseen suuntaan, asiaa ei osata puida positiivisesti. Suurimmalla osalla on ilmeisestikkin tarve nähdä muissa ihmisissä jotain vikaa tai ei uskota kirjoituksiin mitä toinen kirjoittaa.
Ei kannata lannistua kyllä täälläkin on paljon sellaisiakin kirjoittajia jotka ymmärtävät asian ytimen :o)
Minuakin on haukuttu täällä teeskentelijäsi ja mielistelijäksi mutta mitä sitten en voi toisen ihmisen mielipiteeseen vaikuttaa, jos hän on sellaiseen tulokseen tullut niin en minä sille voi mitään.
Ihmisillä on jotenkin käsittämätön tarve ajatella asioita negatiivisesti eikä haluta kaivaa asiasta positiivisia puolia.
Mikä estää etsimästä sitä miestä? Vai eikö ole vaan löytynyt sopivan ikäisiä, kokoisia ja kiinnostavia miehiä? Onko kriteerit liian korkealla?
Tosi on! Tarvitsevat pahasti sanomisia eli riitoja ja riidoista JÄNNITYSTÄ ELÄMÄÄN. Lapsellisia kun ovat...
Siis tottakai tiedän sinun ymmärtävän, ettei tämä ole mikään deittipalsta, mutta kun sinua näköjään kiinnostaa huvin vuoksi kuulla kriteerini, niin tässä ne tulevat...
Ulkonäkö:
-tukanvärillä ei väliä, ei samoiten painollakaan (kunhan on suurinpiirtein normaalipainoinen).
-Pituus vähintään 165cm (tai en tiedä voiko sitä sanoa noin tarkasti, mutta ennakkokäsitykseni mukaan en tyytyisi sitä lyhyempään mieheen).
-Naama kuin keskimääräisellä ihmisellä eli ihan siedettävä (mikä on keskimääräinen? Se, millaiseksi minä näen keskimääräisen näköisen ihmisen)
Luonne:
-luotettava
-kärsivällinen
-kutakuinkin samat intressit
-riittävässä määrin älykäs
Käytös:
-rauhallinen
-hyväkäytöksinen (ei soita vieraille ihmisille suutaan)
-minulle avoin (saa olla toki muillekin, en sentään niin omistushaluinen ole. Kun puhuin omistushalustani, tarkoitin vain kavereiden lukumäärää. Se, onko hän muille avoin vai ei, ei ole tavallaan minun asiani)
Tottakai täytyy kohdella minua hellästi eli ei töksäytellä loukkauksia päin naamaa tai puhua rivoja (annatkos nyt *sensuroitu*?). Mutta sen luulisi normaalisti sujuvan itsestään kehittyneeltä aikuiselta ihmiseltä, ilman että sitä pitäisi miksikään erityispiirteeksi mainita.
vaan käsittämätöntä suhtautumista ? Kirjoituksia kun täällä lukee niin lopputulos on se että pisimmät keskustelut tulevat juuri sellaisista aiheista mistä on helpoin löytää jotain haukkumista tai pahoja ristiriitoja. Mikä nykypäivän ihmisiä oikein vaivaa ? Useimmista ajatellaan heti et heissä on jotain vikaa ja siitä kuuluisasta pilkusta käännetään juttua vaikka väkisin. No mitäs me näistä ja kaikki menkööt tyylillään :o)
Kiitoksia muuten kommenteista, näistä minun kirjoituksistani :o) Olen aivan varma että joskus ten jonkun naisen onnelliseksi kunhan sen vaan löydän ja sydämmessäni toivon että hän tekee myöskin minut onnelliseksi, sitten voin sanoa että elämäni on täydellinen. Siinä tilanteessa olen löytänyt elämäni merkityksen :o)
näistä minun eli sinun kirjoituksista ;)
Kirjoitustyylistä tunnistan etteivät sinun kirjoitukset ole minun, mutta ajatukset ovat kyllä niin samanlaisia että ai että... =)
Pidän peukkuja pystyssä että löydät joku päivä sopivan elämänkumppanin.
se molemmille jossain kohtaa tärppää kun vaan ollaan maltillisia ja pidetään omista mietteistä kiinni :o).
Minun pitää vaan hivenen kehittää henkisesti omaa minääni ja todeta itselleni että olen siihen valmis ryhtymään. Toisaalta varmaankin henkisesti olen kokolailla valmis mutta jokin seikka vaan tökkii ? En tiedä mikä, pelko, arkuus vai järki ? Paljon on minullekin sattunut lyhyessä ajassa, liiankin paljon. Kunpa vaan osaisi olla miettimättä asioita niin kaikki olisi huomattavasti selkeämpää. Käsittämätön yhtälö vaan kun sydän suorastaan huutaa kumppania mutta järki pistää hanttiin koska kaikki tapahtuneet jutut eivät ole selviä. Toivon vaan että jossain vaiheessa saan ajatukseni kuntoon ennen kuin on liian myöhäistä.
Pidetään peukkuja molemmille kyllä se jossain kohtaa kävelee vastaan. :o)
jossain vaiheessa juu'u :)
Nyt vähän taustatietoja itsestäsi et mistä päin suomea oikein olet ? Niin ja tietysti tuo ikäkin kiinnostaa vaikka naiselta sitä ei ikuna sais kyllä kysyä :o) no ehkä näin netin välityksellä se olis jotenkin suotavaa.
olen sua niin paljon nuorempi, että treffaaminen tosielämässä ei tule kuuloonkaan (olet miltei 40!)
En todellakaan kirjoittanut tuota aloitustekstiä seuranhakua varten, vaan ihan vain keskustellakseni vieraiden ihmisten kanssa asiasta. Asian keskustelu kiinnostaa, ei mikään muu...
Anteeksi jos töksäytän päin naamaa tuosta iästä, mutta olen vasta puolet 40:stä! :)
Mutta sinun kanssasi on varsin mukava täällä jutella =)
ollaan täällä jo lähempänä neljääkypää :o) Sinnehän on matkaa vielä valovuosi no ainakin mitä nyt noin mieleltään ajattelee.
No nyt selkis paljonkin asioita ja ei sun kyllä kannata asioita ihan noin paljoa puntaroida ku sulla on noita maileja jäljellä oikein reilusti. Tällä päässä tuo viimeinen kilometri paalu senkun lähenee mutta ajallisesti sitäkin nautittavampaa aikaa :o)
Sinulla on reilusti aikaa etsiä tuo trinssi uljas mikä sinut vie mennessään. Pidät vaan simmut auki ja kun sopivan tapaat niin vedä vaikka hihasta jos ei muuten huomaa :o)
Todella kivaa välillä vaihtaa ajatuksia sellaisen ihmisen kanssa joka ei arvostele toista jokaisessa sana käänteissä vaan kykynee asialliseen ajatustenvaihtoon :o)
Oli kiva saada vaihteeksi jotain positiivistakin palautetta tässä ketjussa!
pitänee kiittää myös sinunkin vastauksistasi :o)
Kiitos siitä ja lykkyä sinulle jatkossa.
Ei kun sitten vaan pistämään ilmoitus tuonne treffipuolelle. Onnea etsintään!
HALOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
Melko tarkkaan vuosi sitten täytyi ottaa hatkat juuri aloittajan kuvaileman kaltaisen emännän luota. Anteeksi, mutta kyllä se ahdisti!
pyydellä anteeksi, tilanne ahdisti varmaan molemminpuolin ;)
Laitan ihan vain sellaisen selvennöksen, että puhuin ainoastaan miehen LAAJASTA kaveripiiristä. En siis siitä, etteikö saisi olla ollenkaan kavereita hänellä!
Saa mennä minne lystää, kunhan riittää aikaakin myös minulle. Se oli tekstini idea. En siis tiedä, olenko ihan "ahdistava" kuitenkaan (taidat olla vain yliherkkä reagoija), mutta ehkä sana "vääränkaltainen" olisi osuvampi. Jotkut kaipaa suurempaa kaveripiiriä itselleen kuin toiset...