ainoa nainen

Ehkä alkaa kiinnostamaan, ehkä ei.
Vaan lähteekö kiinnostuksensa perään, onkin jo toinen tarina.

Terveisin Nimim.

Yhdessä 25 vuotta sen ensimmäisen ja ainoan kumppanin kanssa

ihan luonnollista kaikilla, että jossakin vaiheessa kiinnostaa muutkin tavalla tai toisella. On totta, että jos on vain yksi kumppani, niin se saattaa nostaa mielenkiintoa asiaa "miltä joku muu tuntuisi" kohtaan. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä, että vaikka mielessä liikkuisi mitä tahansa ajatuksia tai kokeilunhalua, niin läheskään kaikki eivät toteuta käytännössä tekojen tasolla asioita.

Ettekö muuten ikinä aiemmin puhuneet aiheesta?

Eivät teidän tilanteenne mielestäni ole ratkaisevasti erilaisia. Jos pari lyhyttä suhdetta tai säätöä onkin takana, ei se takaa sitä , etteivät vieraat alkaisi kiinnostaa taas

Itse asiassa ei kai sitä mikään takaa? Vaikka olisit ollut 500 naisen kanssa ennen avioliittoa, voi muutaman vuoden kuluttua taas vaihtelu alkaa houkuttamaan.

Ennemmin ajattelisin, että parempi teille kummallekin noin päin. Arvosta sitä, että olet miehellesi hänen elämänsä ainoa.

...miehellesi nyt kun teillä kaikki on hyvin, niin voit tehdä vahinkoa suhteellenne.

Jos tilanne joskus myöhemmin muuttuu, bänet tulee ilman lietsomistakin, jos ovat tullakseen.

Hauskaa loppuelämää.

Noin minäkin olisin sen halunnut menevän, vaan toisin kävi.
Jokaisen kumppanin toivon olevan myös viimeinen.
Nyt näyttää hyvältä. Ehkä liika yrittäminen on aiemmin kostautunut.
Täytyy elää normaalia elämää, ja olla kiinnostunut toisen päivästä.
Liikaa ei saa kuitenkaan ripustautua.
Puolet liitoista sentään kestävät koko elämän, ja teillä näyttäisi oikein hyvältä.
Onni löytyy arjesta. Ei esim. työpaikan saunailloista.
Miehesi on kunnon mies, ja on melkoinen ihme, jos haluaa muutosta mukavaan perhe-elämäänne.

Keskustelkaa pian. Miehesi alkaa kysymään itseltään jossain vaiheessa millaista se voisi olla.

sama juttu meillä, mulla joitakin kokeiluja takana, miehelle olin ensimmäinen. Vuosi oltu yhdessä. Itsekin mietin tuota asiaa välillä, että kuinkahan käy... Mutta turha kai sitä on etukäteen murehtia, kun kaikki on kuitenkin tällä hetkellä hyvin! Eivät kaikki miehet ole samanlaisia hihhuleita. Tämäkin, 20v ja minua vuotta nuorempi, puhuu lapsista ja naimisiin menosta... Ei tulisi mieleenkään alkaa puhua ja kysellä tuosta asiasta, kun mitään ongelmia siitä ei ole ollut.

Meillä samanlainen tilanne, yksi lapsi, naimisissa tosin 5 vuotta. Minä olen murehtinut ihan samaa, itse tiedän että meillä on asiat hyvin, sovimme toisillemme täydellisesti myös sängyssä (koska on kokemuksia muunlaisestakin), mutta pelkään että mies alkaa miettimään. Hän ei ehkä osaa arvostaa sitä miten hyvin meillä on asiat.

Nyt kaikki on hyvin, lähinnä mietin jotain 50-villitystä!:D Mies itse nauroi peloilleni (hellästi) kun joskus asiasta puhuimme, hän sanoi ettei hänellä ole mitään syytä miettiä muita naisia. Itse sitten ajattelin että ei se uskollisuus/uskottomuus ole siitä kiinni että onko kokemusta vai ei, joten ehkä pitäisi oppia elämään tätä hetkeä eikä murehtia tulevaa:)

Se on yks akka per yks ukko per yks elämä. Jos ero tulee, niin sitten elellään yksikseen. Niin on Luoja aatellut.

Moi!

Tiedän täsmälleen tilanteen. Seurustelin aiemmin reilut kuusi vuotta miehen kanssa. Olimme jopa kihloissa ja tarkoituksena oli olla loppuelämä yhdessä. Meillä oli samanlainen tilanne, että minä olin jo ehtinyt "kokeilla muita" enkä siksi kaipaillut muuta. Sen sijaan poikaystävälleni olin ollut ensimmäinen. Luulen, että se vaivasi lopulta enemmän minua kuin häntä. Minusta se tuntui niin epäreilulta ja epäluonnolliselta, että hän ei ollut saanut kokea muita kuin minut. Minun teki melkein mieleni yllyttää häntä "syrjähyppyyn".

No, nyt tuo suhde on ohi joka tapauksessa, joten eipähän tarvitse enää sitä miettiä.

Mutta että niin. En osaa sanoa. On HYVIN mahdollista, että jossain vaiheessa elämää hän haluaa saada muita kokemuksia. Ehkä sinun on syytä varautua siihen ja suhtautua ymmärtäväisesti jo nyt. Onhan se aika luonnollista.